Helsinki
Wikipedia
| Helsinki Helsingfors |
|
|---|---|
 |
 |
| vaakuna | sijainti |
| www.hel.fi | |
| Sijainti | |
| Lääni | Etelä-Suomen lääni |
| Maakunta | Uudenmaan maakunta |
| Seutukunta | Helsingin seutukunta |
| Perustettu | 1550 |
| Kuntaliitokset | Katso: Helsingin kuntaliitokset |
| Pinta-ala | 686,35 km2 178. suurin 1.1.2008 [1] |
| – maa | 186,34 km2 |
| – sisävesi | 0,74 km2 |
| – meri | 499,27 km2 |
| Väkiluku | 570 848 suurin 31.5.2008 [2] |
| – väestötiheys | 3 063 as/km2 (31.5.2008) |
| Kunnallisvero | 17,50 % (2008) [3] |
| Helsingin kaupunginjohtaja | Jussi Pajunen |
| Helsingin kaupunginvaltuusto | 85 paikkaa |
| 2004 - 2008[4] • Kok. • SDP • Vihr. • Vas. • RKP • Kesk. • KD • SKP • Ps |
26 21 16 8 6 4 2 1 1 |
Helsinki (ruots. Helsingfors, stadin slangiksi Stadi) on Suomen pääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Kaupunki sijaitsee Etelä-Suomessa, Suomenlahden rannalla. Kaupungissa oli 570 848 asukasta[2] ( 31. toukokuuta 2008) ja se on väkiluvultaan selvästi Suomen suurin kunta.
Helsinki on Suomen hallinnollinen keskus, sekä liike-elämän- että kulttuurin keskus. Helsingissä on lukuisia museoita, taidegallerioita ja muita kulttuuripaikkoja. Helsinki on myös monen suuren yrityksen kotikaupunki.
Helsinki on Uudenmaan maakunnan ja Pääkaupunkiseudun eli Suur-Helsingin keskus. Pääkaupunkiseudun muodostavat Helsingin lisäksi Vantaa, Espoo ja Kauniainen. Pääkaupunkiseudun alueella asuu hieman yli miljoona ihmistä. Koko Helsingin seudun alueella asuu noin 1,3 miljoonaa ihmistä.
Helsingistä käytetään usein lempinimiä "Hesa" ja "Stadi", joista edellinen on useimmiten vieraspaikkakuntalaisten-, ja jälkimmäinen helsinkiläisten käyttämä nimitys.[5]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
Helsingin pinta-ala on maanmittauslaitoksen 1. tammikuuta 2008 tehtyjen mittausten mukaan 686,35 km², josta 186,34 km² on maata, 0,74 km² sisävesialueita ja loput 499,27 km² merivesialueita.[1] Helsingissä on 315 saarta ja rantaviivaa 98 kilometriä. Runsaiden täyttöalueiden vuoksi rantaviiva on muuttunut voimakkaasti viimeisen parinsadan vuoden aikana. Helsingissä ei ole enää nykyään yhtään järveksi luokiteltavaa vesialuetta.[6]
Suurin osa kaupungin maa-alueista on metsää 3 724 hehtaaria, puistoja 987 hehtaaria (rakennettuja puistoja 858 ha) ja maisemapeltoja tai niittyjä noin 800 hehtaaria. Puistoalueita on yhteensä 6 020 hehtaaria. Puistot vaihtelevat klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 km² laajuiseen Keskuspuistoon. Helsingin kaupunki omistaa lisäksi viheralueita muiden kuntien alueella 6 889 ha, muun muassa Sipoossa. Suomen pääkaupunki sisältää 42 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan noin 770 hehtaaria.[7] Helsingin nimikkokasvi on vaahtera ja nimikkoeläin orava.
Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja.[8]
Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanonhuippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976–1996. Se nousee merenpinnasta 90 m:n korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta.[9].
Pisin katu on Itäväylä, jonka 11 251 metrin pituudesta kaduksi lasketaan 7 294 metriä, loppuosa on maantietä. Kantakaupungin pisin katu on Mannerheimintie 5 480 metrillään.[10] Kantakaupungin lyhin katu on Välikatu Kruununhaassa: 25 metriä. Sitäkin lyhyempi on Lassilassa sijaitseva Luotikuja, jonka keskimitta on 9 metriä.[11]
[muokkaa] Ilmasto
Helsingissä vallitsee merellisen ja mantereisen välimaastossa sijaitseva ilmasto: talvet ovat suomalaisittain melko lauhoja, mutta kesät lämpimiä (joskaan eivät yhtä helteisiä kuin sisämaassa). Toisaalta tuuli tekee ilman monin ajoin paljon kylmemmän tuntuiseksi kuin sisämaassa.
Vuoden 2007 keskilämpötila Helsingissä oli 7,0 °C. Kylmin kuukausi oli helmikuu (-7,9 °C) ja lämpimin elokuu (17,6 °C).
Tuona vuonna ilmastollisia poikkeamia olivat alku- ja lopputalven lämpimyys
[muokkaa] Kaupunginosat ja piirit
| Aluejakojen vertailu | |
|---|---|
| Kaupunginosajako | Piirijako |
| 54 kaupunginosaa | 7 suurpiiriä |
| 33 peruspiiriä | |
| 129 osa-aluetta | 129 osa-aluetta |
| 356 pienaluetta | 356 pienaluetta |
-
Pääartikkeli: Helsingin alueellinen jako
Asemakaavan mukaan Helsinki jakaantuu 54 kaupunginosaan, joista osa jaetaan vielä edelleen osa-alueisiin. Sen lisäksi lähinnä Helsingin kaupungin hallinnon tarpeita varten on luotu piirijako. Se noudattaa virallista kaupunginosajakoa, mutta näiden jakojen erona on se, että piirijaolla muodostetaan kaupunginosia suurempia toiminnallisia alueita eli suurpiirejä, joita on seitsemän.
Helsingin kantakaupunki oli alkujaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suurta alueliitosta eli kaupunginosia 1–18, 20–25 ja 27. Nykyisin se tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana. Usein kuultavat nimitykset liikekeskusta ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä 1960-luvulla.
[muokkaa] Kaupunginosat osa-alueineen suurpiireittäin
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Ruotsin vallan aika
Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartiokylän linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä Helsingin pitäjän (nyk. Vantaa) rannikkoalueelle 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti kilpailemaan lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan kanssa. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä.
Ruotsi valloitti Pohjois-Viron ja Tallinnan vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka.
Koska Vantaanjoen suu sijaitsi karikkoisen Vanhankaupunginlahden pohjukassa ja oli hankala rantautumispaikka suurille purjelaivoille, jo varhain oli suunnitelmia kaupungin siirtämisestä lähemmäksi avomerta. Alun perin tarkoituksena oli rakentaa Helsinki uudelleen Santahaminaan ja sitten nykyisen Sörnäisten alueelle, jonne oli jo asemakaavakin valmiina, mutta se todettiin liian pieneksi kasvua ajatellen. Lopulta vuonna 1640 kenraalikuvernööri Pietari Brahen johdolla paikaksi valittiin Vironniemi (ruotsiksi Estnässkatan), joka sijaitsi Sörnäistenniemen (Södernäs) ja Helsinginniemen (Helsingenäs) välissä. Nykyisin alueella sijaitsee Kruununhaan kaupunginosa sekä Senaatintori. Vanha, 90 vuotta asutettu kaupunki Vanhankaupunginlahden rannalla jätettiin tyhjilleen.
Venäjä keisarikunnan voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aika oli kaupungille rankkaa. Ensin vuonna 1710 kaupunkiin tuli rutto, joka surmasi 2/3 kaupungin asukkaista – 1185 ihmistä neljän kuukauden aikana. Vuonna 1713 oma armeija poltti kaupungin, jottei etenevä vihollinen voisi käyttää sitä hyväksi ja lopuksi venäläiset sotajoukot miehittivät hylättyä kaupunkia vuosina 1713–1721. Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita.
Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.
[muokkaa] Venäjän vallan aika
Pääkaupunki siirrettiin Turusta 4000 asukkaan Helsinkiin vuonna 1812 kolme vuotta sen jälkeen kun Suomi oli siirtynyt Venäjän keisarikunnan osaksi. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I halusi Suomen pääkaupungin lähemmäksi Pietaria ja kauemmaksi Ruotsista. Samassa yhteydessä Carl Ludvig Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uudelleen palon jäljiltä, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö Tuomiokirkkoineen ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta.
Turun palon jälkeen vuonna 1827 myös yliopisto, joka oli jäänyt pääkaupungin siirron yhteydessä Turkuun, siirrettiin Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki, ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta. Vuonna 1906 Viaporin kapinassa paukkuivat tykit muutaman päivän ajan Helsingin edustalla.
[muokkaa] Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle
_Le_Quai_(1890-1900).jpg/250px-Helsingfors_(Helsinki)_Le_Quai_(1890-1900).jpg)
Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki heti itsenäisyysjulistuksen myötä 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Punaisten ylin johto Kansanvaltuuskunta siirtyi 8. huhtikuuta Viipuriin. Saksalaiset joukot kenraali Rüdiger von der Goltzin johdolla valtasivat Helsingin 12.–13. huhtikuuta, ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna.
Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset jatkosodan aikana, mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana.
Helsingille oli myönnetty vuoden 1940 olympialaiset, mutta ne jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis-arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 pidettiin Helsingin olympialaiset.
Vuonna 1975 Finlandia-talossa järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETY) huippukokous, jonka päätösasiakirja on nimeltään Helsingin sopimus. Konferenssiin otti osaa 35 maan valtionpäämiehet. Kokouksessa vahvistettiin Euroopan sodanjälkeiset rajat. Elokuussa 1982 avattiin Helsingin metro välille Rautatientori – Itäkeskus. Helsinki oli vuonna 2000 yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista.
[muokkaa] Helsingin alueellinen laajeneminen
-
Pääartikkeli: Helsingin alueellinen laajeneminen
Helsinki perustettiin alun perin Koskelan kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Kaupunki sai nimensä lähettyvillä olleesta Helsinginkoskesta. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe päätti siirtää kaupungin paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle.
Helsingin esikaupungeista 1920-luvulla oli tehty kuntia ja kauppaloita. Osa niistä, Huopalahden kunta, Kulosaaren huvilakaupunki, Oulunkylän kunta ja Haagan kauppala, sekä suuri osa Helsingin maalaiskunnasta liitettiin Helsinkiin vuonna 1946 suuressa alueliitoksessa. Viimeinen merkittävä alueliitos tapahtui, kun Vuosaari liitettiin Helsinkiin 1966. Osana keskustelua valmisteilla olevasta Suomen kuntauudistuksesta on ehdotettu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten sekä mahdollisesti myös Sipoon länsiosien yhdistämistä. Kaupunginvaltuusto päätti 21. kesäkuuta 2006 ehdottaa valtioneuvostolle, että Länsi-Sipoosta liitettäisiin 5 000 hehtaarin alue ja Kaakkois-Vantaasta 200 hehtaarin suuruinen alue Helsinkiin. Selvitysmies Pekka Myllyniemi esitti, että liitettävän alueen kokoa pienennettäisiin 3000 hehtaariin. Valtioneuvosto päätti 28. kesäkuuta 2007 hyväksyä alueliitoksen selvitysmiehen ehdotuksen mukaisesti.[12] Korkeimman hallinto-oikeuden hylättyä[13] 15. tammikuuta 2008 päätöstä koskeneet valitukset, liitetään Sipoosta ja Vantaasta yhteensä noin 2 860 hehtaarin suuruinen alue Helsinkiin 1. tammikuuta 2009 alkaen.
[muokkaa] Väestö
Asukasluku (31.5.2008) on 570 848, josta suomenkielisiä on 85 %, ruotsinkielisiä 6,1 % ja muunkielisiä 8,9 %. Helsingin asukkaista on suurempi osa naisia (53,4 %) kuin muualla Suomessa (51,1 %). Helsingin väestötiheys on 3 049,66 henkilöä/km² (maa-alueet). Miesten elinajanodote on Helsingissä 75,1 vuotta (koko Suomi 75,7 vuotta), naisten elinajanodote on Helsingissä 81,7 vuotta (koko Suomi 82,5 vuotta).[14]
http://www.stat.fi/org/historia/elinajanodote.html
Helsingin väestö on keskimääräistä vaihtuvampaa. Helsinki on usein se kaupunki, johon muutetaan, kun tullaan muualta Suomesta tai ulkomailta töihin tai opiskelemaan. Perhettä perustettaessa monet päättävät muuttaa Vantaalle, Espooseen tai kehyskuntiin todennäköisesti lähinnä asuntojen hintatason ja alueiden paremman viihtyvyyden ja maineen vuoksi.lähde?
[muokkaa] Ulkomaalaiset
Ulkomaiden kansalaisia Helsingin asukkaista on 5,2 % (29 200). Toisaalta ulkomaalaistaustaisia eli sellaisia joiden syntymäpaikka ei ole Suomessa, on 7,9 % (44 400), mikä on enemmän kuin suomenruotsalaisia. Määrä on vieläkin enemmän, jos myös Suomessa syntyneet ulkomaalaisperheiden lapset lasketaan. 33 % ulkomaalaisista on toisten EU-maiden kansalaisia. Eniten ulkomaalaisia on Virosta, Venäjältä ja Ruotsista. Muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä on paljon Afrikan maiden kansalaisia, sillä 44 % Suomessa asuvista afrikkalaisista asuu Helsingissä. Vieraskielisiä helsinkiläisistä on 7,0 %, joista neljännes venäjänkielisiä. Vuonna 2001 EU:n pääkaupungeista ainoastaan Lissabonissa oli vähemmän ulkomaan kansalaisia kuin Helsingissä.[15]
[muokkaa] Asuminen
Helsingissä asutaan muuta Suomea kalliimmalla ja hieman ahtaammin, mutta kuitenkin varsin väljästi. Asumisväljyys oli vuonna 2003 33,4 neliömetriä henkilöä kohden, kun koko Suomen luku oli 36,7. Vuonna 2004 kaksion keskivuokra Helsingissä oli 615 €/kk (koko Suomi 490 €/kk). Osakehuoneistojen keskineliöhinta Helsingissä oli 2580 €/m² (koko Suomi 1550 €/m). Helsingissä vuokra-asuminen (47,7 %) on yleisempää kuin omistusasuminen (41,7 %), mikä poikkeaa selvästi muun Suomen tilanteesta (32,0 % ja 57,6 %). Lisäksi yksinasuminen on yleistä – lähes joka toisessa (48,9 %) helsinkiläisessä asunnossa asuu vain yksi henkilö.
kehitys 1810–2004
[muokkaa] Väkiluvun kehitys
Helsingin voimakas kasvu alkoi pääkaupungiksi tulemisen myötä 1810-luvulla. Se jatkui voimakkaana - lukuun ottamatta Suomen sisällissodan aikaa - aina 1960-luvulle, jolloin kaupungistumisen aalto, maaltapako kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana.
1960-luvulla Helsingin väestönkasvu pysähtyi, koska pääkaupungista loppuivat asunnot ja väestöä alettiin asuttaa Espooseen ja Vantaalle uusiin lähiöihin, jossa väestönkasvu jatkoi entistä tahtia, mutta tämä ei enää näkynyt Helsingin tilastoissa. Alettiin puhua pääkaupunkiseudusta. Myöhemmin Espoossa ja Vantaalla alkoi kaavoitus olla riittämätöntä ja tämän seurauksena Helsingin kaupunkiin alun perin suuntautuva muuttovirta alkoi kohonneiden hintojen muodossa työntää väkeä yhä kauemmas Helsingin seudulle entisiin maaseutukuntiin ja vieläkin kauemmaksi, jopa Lohjalle, Hämeenlinnaan, Lahteen sekä Porvooseen saakka.
Jos tarkastellaan pelkkää Helsingin kaupunkia, kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on jälleen ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköisin syy tähän lienee asumisen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin. Vuonna 2006 Helsingin väkiluku oli jälleen kasvussa, joskin hitaassa. Tosin syksyllä kasvu kiihtyi, ja tammikuun ja marraskuun 2006 välinen asukasluvun kasvu onkin ollut lähes 4 000 uutta asukasta. Helsingin kaupungin oman väestöennusteen mukaan kaupungin väkiluku voisi olla 575 000 vuonna 2015 ja 586 000 vuonna 2030.[15] Kuitenkin kaikkien uusien asuinalueiden rakentamisen myötä mukaan lukien lounais-Sipoosta liitettävä alue (alueelle kaavaillaan 40 000−60 000 uutta asukasta) väkiluku saattaa kasvaa reilusti yli 600 000 asukkaaseen.
Väestönkasvun suhteen tärkeimmät uudet asuinalueet Sipoon liitosalueen ohella ovat Jätkäsaari, Kalasatama, Keski-Pasila ja Kruunuvuorenranta. Kaupunkiseudun tulevaa kehitystä on selvitetty mm. kansainvälisen suunnittelukilpailun keinoin (Greater Helsinki Vision 2050).
[muokkaa] Helsingin talous
Helsingin talous- ja elinkeinoelämä on erottamaton osa koko Helsingin seutua, joka luokitellaan yhdeksi nopeimmin kasvavaksi suurkaupunkialueeksi Euroopan unionissa.[16]
Helsinki on pörsseineen ja Aleksanterin "pankkikatuineen" Suomen talouselämän keskus. Useat suomalaiset pörssiyhtiöt ja lähes kaikki Suomen keskeiset pankit ja vakuutusyhtiöt pitävät Helsinkiä kotipaikkanaan. Pääkaupunkiseudun suurten yritysten pääkonttoreista noin 58 % (104) sijaitsee Helsingissä. Merkittäviä helsinkiläistaustaisia yrityksiä ovat Elisa (entinen Helsingin Puhelinyhdistys, HPY), viestintäkonsernit Otava sekä SanomaWSOY sekä kaupan alalla Kesko, Stockmann ja HOK-Elanto.
Monet teollisuustuotantolaitokset ovat vuosien kuluessa siirtyneet pois Helsingin kaupungin alueelta, eikä Helsinkiä voi enää pitää Suomen tärkeimpänä teollisuuskaupunkina, joka asema sillä oli 1950-luvun alussa. Vuodesta 1960 vuoteen 1980 teollisuuden työpaikkojen määrä kantakaupungissa puolittui. Jäljellä on kuitenkin vielä muun muassa Aker Finnyardsin telakka Hietalahdessa, nykyisin Iittalan omistama Arabian posliinitehdas ja ABB:n tuotantolaitokset Pitäjänmäellä. Entisiä tuotantolaitoksia ovat muun muassa kaapelitehdas Ruoholahdessa, Töölön sokeritehdas, jonka paikalla on nykyään Oopperatalo, Keravalle siirtynyt Sinebrychoffin panimo ja tupakkatehdas Lauttasaaressa. Helsingissä tapahtuu kuitenkin edelleen noin 20 % koko maan varkausrikoksista.[17]
[muokkaa] Helsingin työpaikat
Vuoden 2005 lopussa Helsingissä oli 373 000 työpaikkaa, joista noin 118 500 oli julkisen sektorin työpaikkoja.[18] Helsinkiläisten työhön osallistuvuus on korkea: 63 % 15–74-vuotiaista käy työssä (Koko Suomi 57,2 %). Muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä on vähän teollisuustyöpaikkoja, mutta runsaasti liike-elämän palvelujen ja tukku- ja vähittäiskaupan työpaikkoja. Pääkaupungissa on yli 68 000 informaatiosektorin eli tietotekniikkaan liittyvien toimialojen työpaikkaa. Se on noin kolmasosa koko Suomen informaatiosektorin työpaikoista.[19]
Suurimmat työpaikkakeskittymät sijaitsevat kantakaupungin alueella eli Lauttasaaressa, Pasilassa, Meilahdessa ja Pitäjänmäessä. Kantakaupungissa merkittäviä julkisen sektorin työllistäjiä ovat eri ministeriöt ja keskusvirastot.
Helsingin työpaikkaomavaraisuus on 134 % (2004), joten useat muiden kuntien asukkaat käyvät Helsingissä töissä. Tähän Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin, joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.
|
[muokkaa] Arkkitehtuuri
Arkkitehtuuria löytyy Helsingissä nähtäväksi paljon. Vanhimpaa rakennuskantaa edustavat rakennukset ovat klassismia ja empireä. Hieman myöhempää tyylisuuntaa edustaa jugendkauden rakennukset sekä funktionalistiset sekä modernit rakennukset.
[muokkaa] 1800–1850
Suurin osa Helsingin rakennuksista on rakennettu vuoden 1808 tulipalon jälkeen. Senaatintorin ja Katariinankadun risteyksessä sijaitsee Sederholmin talo (1757), joka on Helsingin kantakaupungin vanhin säilynyt rakennus, peräisin Suomenlinnan rakentamisen aloittamisen ajoilta.
[muokkaa] Klassismi ja empire
Kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki, tarvittiin tulipalon jälkeinen uudelleenrakennus. Asemakaavan rakennuksia piirtämään valittiin Carl Ludvig Engel, jonka klassistinen arkkitehtuuri vastasi uudelleenrakennuskomitean johtajan ihanteita. Engelin piirtämiä rakennuksia on eritoten Senaatintorilla ja sen ympärillä. Senaatintorin itä- ja länsipäädyissä sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus (1828–1832) sekä Valtioneuvoston linna (1818–1822). Senaatintoria hallitsee pohjoispäässä sijaitseva empiretyylinen, puhtaanvalkea Helsingin tuomiokirkko (1830–1840). Muita ympäristössä sijaitsevia rakennuksia ovat muun muassa kaupungintalo (1818), yliopiston kirjasto (1836–1845), nykyinen sisätautien klinikka (1826), Pyhän Kolminaisuuden kirkko (1828) sekä raatihuone (1819). Empiretyylisen Presidentinlinnan (1814) suunnitteli Pehr Granstedt. Helsingin vanhin kirkko on nimensä mukaisesti Vanha kirkko (1826), jonka suunnitteli Engel.
[muokkaa] 1850–1925
1800–1900-lukujen tienoilla rakennettiin monia rakennuksia Helsinkiin. Jugendtyyliset kerrostalot hallitsevat monen Helsingin kaupunginosan katukuvaa.
Rautatientorin eteläreunalla sijaitsee Theodor Höijerin piirustusten mukaan rakennettu Ateneumin taidemuseo (1887). Sen arkkitehtuuriin kuuluvat monet korkokuvat ja patsaat. Suomen Pankkia vastapäätä sijaitsee uusrenessanssityylinen Säätytalo (1891), jonka on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström. Helsingin silhuettiin piirtää jälkensä myös Uspenskin katedraali (1868).
[muokkaa] Jugend
Jugendtyyli on Helsingin näkyvimpiä arkkitehtuurin tyylisuuntauksia. Tärkeä jugendarkkitehti Helsingissä oli Lars Sonck, jonka kynästä on syntynyt lukuisia jugendkerrostaloja sekä pitkälle näkyvä Kallion kirkko (1908–1912), jossa on yhdistelty jugendiin myös kansallisromanttisen arkkitehtuurin ratkaisuja. Merkittävä maamerkki on myös Rautatieasema (1919–1922), jonka suunnittelija Eliel Saarinen oli myös merkittävä jugendkauden arkkitehti.
[muokkaa] Kansallisromantiikka
Kansallisromantiikka näkyy Helsingissä erityisesti Suomen Kansallismuseossa (1905–1910), jonka suunnitteli arkkitehtikolmikko Herman Gesellius – Armas Lindgren – Eliel Saarinen. Ulkoasu on kansallisromanttisesti Suomen keskiaikaisia linnoja mukaileva. Sisältä museo edustaa lähinnä jugendtyyliä. Rautatietorilla sijaitseva Suomen Kansallisteatteri (1902) on myös tunnettu kansallisromanttinen rakennus Helsingissä. Sen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist-Tarjanne.
[muokkaa] Uusgotiikka
Uusgotiikka jäi Helsingissä taka-alalle. Ainoita näkyviä julkisia rakennuksia on Punavuoressa sijaitseva Johanneksenkirkko (1878), jonka suunnitteli arkkitehti Adolf Melander. Kaksoistornit kohoavat 74 metriin ja Suomen suurimmassa kivikirkossa istumapaikkoja on huikeat 2 600. Johanneksenkirkon julkisivussa on yli tuhat pientä patsasta ja se edustaa yksityiskohtarikkaana Suomen uusgoottisen arkkitehtuurin korkeinta huippua.
[muokkaa] 1925–
Vuoden 1925 jälkeen Helsinkiin on noussut monia näkyviä rakennuksia. Funkkisrakennuksia Helsingissä on suhteellisen paljon ja modernismikin on edustettuna. Näkyvimpiä ajan töitä on Johan Sirénin suunnittelema Eduskuntatalo (1926–1931), joka on tyyliltään heräävän funktionalismin piirteitä omaava, mutta lähinnä klassistinen. Eduskuntatalo on Suomen tunnetuimpia rakennuksia. Kaudella rakennettiin myös Suomen ensimmäiseksi pilvenpiirtäjäksi kutsuttu Hotelli Torni (1931). Mikko Armannon suunnittelema Pasilan linkkitorni (1983) on Helsingin korkein rakennelma 146 metrin korkeudellaan.
Suomen arkkitehtuurin kieltämättä eriskummallisimpiin töihin kuuluu Töölössä sijaitseva Temppeliaukion kirkko (1969). Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema kirkko on louhittu Temppeliaukion kallion sisään. Ulospäin siitä näkyy vain sisäänkäynti ja kattokupu.
[muokkaa] Modernismi
Modernia arkkitehtuuria Helsingissä on etupäässä Nykytaiteen museo Kiasma, paljon erilaisia mielipiteitä synnyttänyt rakennus, joka koostuu kahdesta suorasta ja kaarevaseinäisestä osasta. Kiasman vieressä on Sanomatalo (1999), jonka seinät ovat lasiset. Helsingin kaupunginteatterin rakennuksessa (Timo Penttilä 1967) on onnistuttu sovittamaan moderni rakennus ympäristöönsä hyvin. Hakaniemen kaupunginosassa sijaitseva pankki- ja toimistorakennukseksi rakennettu Ympyrätalo (1968) on myös näyttävä ja näkyvä osa Kallion aluetta. Rakennuksen arkkitehtuuri hakee mallia 1920- ja 1930-lukujen keskieurooppalaisesta modernista arkkitehtuurista.
[muokkaa] Funktionalismi
Helsingin funktionalistinen rakennuskanta on vahva. Helsingissä vaikuttaneita funkkisarkkitehteja ovat muun muassa Alvar Aalto, Väinö Vähäkallio sekä Martti Välikangas. Funkkistyylissä rakennus piirretään palvelemaan käyttötarkoitustaan mahdollisimman hyvin ja jättämään pois merkityksettömät koristelut. Helsingin tunnetuimpia ja näkyvimpiä funkkisrakennuksia on yksi kaupungin symboleista, Olympiastadion (1934–1938), suunnittelijoinaan arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti. Stadionia on sanottu maailman kauneimmaksi urheilustadioniksi. Olympiastadionin vieressä on Helsingin uimastadion (1938), jonka suunnitteli arkkitehti Jorma Järvi.
Merkittäviä funkkisrakennuksia Helsingissä ovat myös Alvar Aallon suunnittelemat Finlandia-talo (1968–1971) sekä Enson pääkonttori (1962) Katajanokalla. Finlandia-taloa on pidetty suomalaisuuden symbolina ja sen merkittävyyttä korostettiin 50 markan setelin takakanteen painamisella. Finlandia-talon puhtaan valkeaa linjaa jatkaa viereisellä tontilla sijaitseva Suomen kansallisoopperan rakennus (1993, suunnittelu Eero Hyvämäki). Toiselle puolelle Finlandia-taloa VR:n makasiinien tontille rakennetaan Helsingin musiikkitalo (2007–2009).
Helsingin postitalo (1938) on keskustassa sijaitseva Jorma Järven ja Erik Lindroosin suunnittelema, puhtaan maltillinen funkkisrakennus. Se on suojeltu. 1930-luvulta oleva Lasipalatsi (1936) on Viljo Revellin suunnittelema, kuten myös Makkaratalo (1967). Salmisaaressa sijaitsee Väinö Vähäkallion suunnittelema nykyään Helsingin oikeustalona käytettävä rakennus (1936), joka alun perin suunniteltiin Alkon tuotantolaitokseksi, pääkonttoriksi ja päävarastoksi. Helsingin funktionalistisia kirkkoja ovat Käpylän kirkko (1929–1930) sekä Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko (1933–1935). Funkkisliikenneasemista erityisen merkittävä on Helsinki-Malmin lentoasema, joka on Suomen lentokentistä ainoana luetteloitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi.
[muokkaa] Kunnallishallinto
Helsingin kaupunginvaltuustossa on 85 jäsentä, joista tällä hetkellä on naisia 45 ja 40 miehiä. Muun Suomen poliittiseen kenttään verrattuna suurin ero on Suomen Keskustan pieni kannatus. Edellisellä valtuustokaudella Vihreät olivat toiseksi suurin valtuustoryhmä, mutta viime vaaleissa SDP palasi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Suurimman ryhmän Kokoomuksen Suvi Rihtniemi on 15-jäsenisen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
Helsingin kaupungilla on 30 virastoa ja 6 kunnallista liikelaitosta. Henkilöstöä on noin 38 000, josta puolet terveys- ja sosiaalitoimen tehtävissä. Helsingin kaupunginjohtaja on Jussi Pajunen ja apulaiskaupunginjohtajia ovat Hannu Penttilä (kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi), Tuula Haatainen (sivistys- ja henkilöstötoimi), Pekka Sauri (rakennus- ja ympäristötoimi) ja Paula Kokkonen (sosiaali- ja terveystoimi)
[muokkaa] Lautakunnat
- Asuntolautakunta
- Joukkoliikennelautakunta
- Kaupunkisuunnittelulautakunta
- Kiinteistölautakunta
- Kulttuuri- ja kirjastolautakunta
- Kunnan keskusvaalilautakunta
- Liikepalvelulautakunta
- Liikuntalautakunta
- Nuorisolautakunta
- Opetuslautakunta
- Pelastuslautakunta
- Rakennuslautakunta
- Satamalautakunta
- Sosiaalilautakunta
- Tarkastuslautakunta
- Tekninen lautakunta
- Terveyslautakunta
- Yleisten töiden lautakunta
- Ympäristölautakunta
[muokkaa] Kaupunginjohtajat
Helsingin kaupunginjohtajat vuodesta 1921 lähtien
| Kaupunginjohtaja | Syntyi-kuoli | Toimikausi | Puolue |
|---|---|---|---|
| Arthur Castrén | 1866–1946 | 1921–1930 | Nuorsuomalaiset |
| Antti Tulenheimo | 1879–1952 | 1930–1944 | Kokoomus |
| Eero Rydman | 1889–1963 | 1944–1956 | Edistyspuolue |
| Lauri Aho | 1901–1985 | 1956–1968 | Kokoomus |
| Teuvo Aura | 1912–1999 | 1968–1979 | Vapaamielisten liitto |
| Raimo Ilaskivi | 1928– | 1979–1991 | Kokoomus |
| Kari Rahkamo | 1933– | 1991–1996 | Kokoomus |
| Eva-Riitta Siitonen | 1940– | 1996–2005 | Kokoomus |
| Jussi Pajunen | 1954– | 2005– | Kokoomus |
Tasavallan presidentti on myöntänyt Helsingin kaupunginjohtajille ylipormestarin arvonimen 1930-luvulta lähtien. Ensimmäinen ylipormestarin arvon saanut kaupunginjohtaja oli Antti Tulenheimo (vuonna 1934).
[muokkaa] Palvelut
[muokkaa] Koulutus
Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taidekorkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Opiskelijoita näissä on lähes 50 000 – yli 28 % koko Suomen yliopisto-opiskelijoista.[20] Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu.
Lisäksi toiminnassa on kuusi ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 19 000 opiskelijaa; tarjolla on yli 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.
Kaupungissa on 215 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 71 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä.
Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu. Suuri varuskunta-alue sijaitsee Santahaminassa, jossa palvelee toista tuhatta varusmiestä.
[muokkaa] Terveydenhuolto
Helsingin kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla Lastenklinikka.
HUS-kuntayhtymällä eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä on 22 sairaalaa, joista Helsingissä sijaitsevat:
- Meilahden alueen sairaalat
- Iho- ja allergiasairaala
- Töölön sairaala
- Psykiatriakeskus (entinen Hesperian sairaala)
- Lapinlahden sairaala
- Marian sairaala
- Kirurginen sairaala
- Auroran sairaala
- Kätilöopiston sairaala.
Erikoissairaanhoito on Uudellamaalla organisoitu 31 kunnan alueella neljäksi sairaanhoitoalueeksi, joiden lisäksi Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan toimialue muodostaa oman kokonaisuutensa. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.
HUS:ssa lääketieteen erikoisalat on jaettu suuriin erikoisaloihin seuraavasti: Anestesiologia, Foniatria, Fysiatria ja fysioterapia, Kirurgia, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit, Kuvantaminen, Laboratorion erikoisalat, Lasten- ja nuorten sairaudet, Naistentaudit ja synnytykset, Neurokirurgia, Neurologia, Psykiatria, Silmätaudit, Sisätaudit ja Syöpätaudit. Suuret erikoisalat on jaettu suppeisiin erikoisaloihin, joita HUS:n kielenkäytössä näitä kutsutaan joko klinikoiksi tai vastuuyksiköiksi.
[muokkaa] Liikenne
Helsingissä toimii Helsingin kaupungin liikennelaitoksen suunnittelema kattava julkinen liikenne, joka koostuu linja-autojen säteittäis- ja poikittaisyhteyksistä, 11 linjan raitiovaunujärjestelmästä, kaksihaaraisesta metroradasta sekä kolmesta lähijunin liikennöitävästä kaupunkiradasta. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä vajaa puolet taitetaan busseilla, vajaa kolmannes raitiovaunuilla ja reilu neljännes metrolla.[22]
Autoliikennettä kaupungissa rajoitetaan kattavan joukkoliikenteen palvelutason keinoin sekä säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää. Autoilu kaupungissa on kuitenkin tehty mahdolliseksi ja melko sujuvaksi, vaikka se ei olekaan kaupungin pääliikennemuoto. Etenkin tavarakuljetusten poistamiseksi keskustan katukuvasta rakennetaan katutason alle keskustan kattavaa huoltotunnelia. Tulevaisuudessa Helsingin niemen ohittaminen itä-länsisuunnassa saattaa tapahtua keskustan ali rakennettavaa keskustatunnelia pitkin. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Itäväylälle, Tuusulanväylälle sekä Lahdenväylälle liikennettä syöttävä Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 373 autoa,[23] joka on alhainen luku (koko Suomi 551 autoa[24]). Tämä johtuu osittain siitä, että kaupungissa asuu paljon opiskelijoita ja nuoria. Autoja myös käytetään Helsingissä keskimääräistä vähemmän, sillä monet auton omistavista kulkevat muun muassa työmatkat julkisella liikenteellä välttääkseen ruuhkat, monella auto onkin vapaa-ajan matkustusta varten. Merkittävimmät säteittäiset väylät ovat Itäväylä, Porvoonväylä, Lahdenväylä, Tuusulanväylä, Hämeenlinnanväylä, Turunväylä ja Länsiväylä. Lisäksi Helsinkiä kiertävät Kehä I (Suomen vilkasliikenteisin tie) ja Kehä III.
Lentoliikennettä palvelee Vantaalla sijaitseva Helsinki-Vantaan lentoasema. Harrasteilmailua varten käytössä on pienempi Helsinki-Malmin lentoasema.
Helsingin rautatieasema on Suomen matkustajaliikenteen keskeinen pääteasema ja sieltä on myös ulkomaanyhteydet Pietariin ja Moskovaan. Pasilan asemalla rautatie haarautuu kohti länttä ja pohjoista. Rautateiden pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kolme kaupunkirataa palvelevat suurimmaksi osaksi Helsingin sisäistä joukkoliikennettä, mutta tarjoavat samalla yhteyksiä myös pääkaupunkiseudun muihin osiin.
Helsingin satama on Suomen suurin yleisen liikenteen tuonti- ja vientisatama ja vilkkain matkustajasatama sekä risteily- että linjaliikenteessä. Helsingin satamassa kävi vuonna 2004 lähes 14 000 alusta eli keskimäärin noin 40 alusta päivittäin. Kesäsesongin aikana satamissa vierailee noin 200 risteilyalusta, jotka tuovat Helsinkiin 150 000 päiväkävijää. Viking Line, Silja Line, Tallink ja ynnä muut tarjoavat säännöllisiä laivayhteyksiä lähinnä Tallinnaan, Tukholmaan ja Pohjois-Saksaan. Matkustajaliikenne keskittyy Etelä- ja Länsisatamaan ja tavaraliikenne Sörnäisten satamaan ja konttiliikenteen osalta Länsisatamaan. Tavaraliikenteessä Helsingin kautta Suomeen tuodaan elintarvikkeita, kulutustavaroita, autoja sekä teollisuuden raaka-aineita ja puolivalmisteita. Viennin suurimmat laivaajat ovat metsäteollisuus ja metallituoteteollisuus. Tavaraliikenne siirtyy rakenteilla olevaan Vuosaaren satamaan vuonna 2008, mikä tulee vapauttamaan Länsisataman alueen kaupungin asuinalueiden laajentamiselle.[25]
Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 11 400 laituripaikkaa. Suomenlinnaan kulkee lautta ja Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä.
[muokkaa] Nähtävyydet
-
Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet
Merellinen Helsinki on maisemanähtävyys itsessään, yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta. Merkittävimpiä nähtävyyksiä on Suomenlinnan linnake, joka on merkitty UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Toinen saarikohde on Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo. Perheellisille ja lastenmielisille sopivia nähtävyyksiä ovat Linnanmäen huvipuisto ja Korkeasaaren eläintarha. Helsingin kirkoista suosituimpia ovat osittain maanalainen Temppeliaukion kirkko Töölössä, ortodoksinen Uspenskin katedraali sekä Helsingin tuomiokirkko, joka hallitsee empiretyylistä Senaatintoria. Sen reunalla sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus ja Valtioneuvoston linna. Senaatintorilta on lyhyt matka Kauppatorille, jonka reunalla sijaitsevat Presidentinlinna ja Helsingin kaupungintalo. Esplanadin puisto on merkittävin puisto ydinkeskustassa. Mannerheimintien varrella sijaitsevat muun muassa Kansallismuseo, joka esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle, eduskuntatalo, vuonna 1999 avattu nykytaiteen museo Kiasma edustallaan marsalkka Mannerheimin patsas sekä Stockmannin tavaratalo. Aleksanterinkatu on merkittävin ostos- ja liikekatu keskustassa. Pohjoismaiden suurin ostoskeskus on Kauppakeskus Itäkeskus, jonne pääsee metrolla keskustasta. Pikakatsauksen Helsingin keskusta-alueeseen voi tehdä ajamalla ympäri linjan 3T raitiovaunulla, joka ajaa kahdeksikkoreittiä. Olympiastadionin 72 metriä korkeasta tornista voi luoda yleiskatsauksen Helsinkiin.
[muokkaa] Kulttuuri
[muokkaa] Tapahtumia
Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää.
Vuosittain kesäkuun 12. päivänä vietetään Helsinki-päivää, jonka lukuisat viihdetapahtumat huipentuvat kymmeniä tuhansia ihmisiä kokoavaan Kaivopuiston kesäkonserttiin.
Heinäkuinen Tuska-festivaali on metallimusiikin suurin tapahtuma Pohjoismaissa. Vuonna 2006 tapahtumassa vieraili noin 33 000 kävijää.[26]
Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on Rakkautta ja Anarkiaa, joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tai tule päätymään laajempaan levitykseen esimerkiksi poikkitaiteellisuutensa takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.
Nelosen isännöimä Ilotulituksen SM-kisa käydään elokuun puolivälin jälkeen Helsingin pimenevässä illassa puolitoista tuntia ennen keskiyön. Kilpailuun on osallistunut yleensä viisi ilotulitusalan yritystä. Vuodesta 1998 järjestetyn kilpailun ampumapaikat olivat aluksi Suomenlinnassa, sen jälkeen Hernesaaressa ja viimeikseksi Töölönlahden rannoilla. Ilotulitus on kerännyt Helsingin rannoille yli 100 000 katsojaa.[27]
Vuoden 2007 Eurovision laulukilpailu pidettiin Helsingissä Hartwall-areenalla.
[muokkaa] Kulttuurin järjestäjät
Helsingissä sijaitsee monia Suomen keskeisiä kulttuurilaitoksia kuten valtion taidemuseo Ateneum, nykytaiteen museo Kiasma, Suomen Kansallisooppera sekä useita teattereita kuten Kansallisteatteri, Savoy-teatteri ja Helsingin kaupunginteatteri.
Musiikkitalon valmistumista odotellessa klassisen musiikin esityksiä voi kuunnella Finlandia-talossa, joka on Helsingin kaupunginorkesterin kotisali. Helsingissä on myös toinen ammattimainen sinfoniaorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri. Suuria populaarimusiikin keikkoja pidetään Olympiastadionilla, Hartwall-Areenassa ja Helsingin jäähallissa. Rock-klubien ehdoton ykkösnimi on Tavastia-klubi eli Tava. Kallion kaupunginosassa sijaitsee Suomen eniten baareja ja pubeja.
Helsingissä on 46 elokuvasalia. Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa. Suurimpia elokuvasaleja ovat noin 700-paikkaiset Bio Rex ja Tennispalatsin 1-sali.
Kaupungissa on myös kunnallisia kulttuuripalveluita, esimerkiksi kirjastoja. Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjasto sijaitsee Pasilassa. Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus hallinnoi Helsingin kulttuurikeskuksia kuten Kanneltaloa ja Malmitaloa. Niissä järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.
[muokkaa] Urheilu ja liikunta
Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on vuodesta 1976 alkaen järjestetty lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi, joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille.
Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003. Eläintarhanajot järjestettiin Helsingissä vuosina 1932–1963.
[muokkaa] Helsinkiläisiä urheiluseuroja
Helsingin suurimpia urheiluseuroja on yli 2 800 jäsenen HIFK, jonka lajivalikoimaan kuuluvat jääkiekko, jääpallo, jalkapallo, keilailu, käsipallo, salibandy ja yleisurheilu ja on samalla Suomen suurin seurajoukkue. Jääkiekossa on toinenkin SM-liigassa pelaava helsinkiläisjoukkue, Jokerit, jonka kotihalli Hartwall-areena on Suomen suurin jäähalli. HJK eli Helsingin Jalkapalloklubi on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäimpiä jalkapalloseuroja. Kolmosessa tätä nykyä jalkapalloa pelaava Ponnistus on perustettu vuonna 1887 ja on yksi Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita urheiluseuroja. Muita helsinkiläisiä Suomen urheilun ja liikunnan käynnistysvaiheen pioneereja ovat muun muassa voimailuseura Helsingin Atleettiklubi ja purjehdusseura Nyländska Jaktklubben (NJK).
Koripalloa on Helsingissä pelattu mestaruustasolla useammankin joukkueen voimin: Pantterit, HKT ja HNMKY. Kaudella 2008–2009 miesten korisliigassa on tosin vain yksi helsinkiläinen joukkue, ToPo ja naisten SM-liigassa kaksi: ToPo ja Pantterit. Suomen kansallisurheilussa pesäpallossa helsinkiläisten joukkueiden osuus on jäänyt vaatimattomaksi, vaikkakin Puna-Mustat on voittanut miesten Suomen mestaruuden 1973 ja pelaa nykyään Suomensarjassa.
Muita urheiluseuroja
- Amerikkalainen jalkapallo: Roosters, GS Demons, Wolverines, 69ers
- Cheerleading: Funky Team
- Frisbeegolf: Talin Tallaajat
- Jalkapallo: Atlantis FC, FC Viikingit, KäPa, PK-35, HPS, Klubi-04, Gnistan
- Jääpallo: Botnia
- Koripallo: Visa-Basket, Malminsuperkoris, ToPoLa, HKT-Kisis
- Käsipallo: Kiffen, Dicken
- Lentopallo: Johanneksen Pojat
- Uinti: HSS, HTU Stadi, MaU
- Yleisurheilu: HKV
[muokkaa] Liikuntapaikkoja
Suurin osa Helsingin liikuntapaikoista on Helsingin kaupungin liikuntaviraston vastuulla, kuten 70 liikuntahallia tai -salia ja noin 350 urheilukenttää. Jäähalleja on yhdeksän, joista 3 liikuntaviraston hallinnassa. Uimaan Helsingissä pääsee 14 uimahallissa, joista Mäkelänrinteen uintikeskus lienee suurin, 2 maauimalassa ja yli 20 uimarannalla, joista Hietarannan uimaranta lienee tunnetuin. Golfkenttiä Helsingissä on viisi, joista Talin golfkenttää isännöi vuonna 1932 perustettu Suomen vanhin golfseura nimeltään Helsingin golfseura.
[muokkaa] Ystävyyskaupungit ja kansainväliset yhteydet
Helsingillä ei ole varsinaisia ystävyyskaupunkeja, mutta Helsinki harjoittaa kahden- ja monenvälistä yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Helsingillä on yhteydet muiden EU-maiden ja pohjoismaiden pääkaupunkeihin sekä Itämeren alueen yhteistyökaupunkeihin. Näiden lisäksi Helsingillä on erityistä yhteistyötä Moskovan ja Pekingin kanssa. (Helsingin kansainvälisen toiminnan strategia 2008)
[muokkaa] Helsinki populaarikulttuurissa
[muokkaa] Lauluja Helsingistä
|
|
[muokkaa] Helsinki elokuvissa
Helsinki on ollut keskeisessä osassa useimmissa suomalaisissa elokuvissa, sillä elokuva-alan keskeiset oppilaitokset ovat Helsingissä. Erityisesti Helsinki on ollut esillä Matti Kassilan Komisario Palmu -elokuvissa sekä lähes kaikissa Aki Kaurismäen elokuvissa.
Helsingillä on ollut joitakin niin sanottuja "elokuvarooleja". 1980-luvulla yhdysvaltalaiset filmiryhmät kelpuuttivat sen useaan otteeseen esittämään neuvostoliittolaisia kaupunkeja (esimerkiksi Reds ja Gorkin puisto -elokuvat). Kaupunkia naamioitiin asettamalla punainen tähti Kansallismuseon tornin huippuun.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteet, mutta niihin ei viitata. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2005 – Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2005/34
- Helsingin väestöennuste 2006–2030 – Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2005/32
- Helsingin seudun toimialakatsaus 4-2005 – Helsingin kauppakamari
- Pääkaupunkiseudun toimipaikat 2003 -raportti – YTV 2005
- Helsingin Sataman vuosikertomus 2004
- Tilastotietoja Helsingistä 2005 – Helsingin kaupungin tietokeskus
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.3.2008.
- ↑ 2,0 2,1 Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 7.6.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 7.6.2008.
- ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2008 10.12.2007. Verohallitus. Viitattu 5.4.2008.
- ↑ Valtuuston jäsenet 20.12.2007. Helsingin kaupunki. Viitattu 5. tammikuuta 2008.
- ↑ Stadilaisuus Slangi.net. Viitattu 6. huhtikuuta 2007.,
Slangipaikannimien keruukilpailun koko aineisto Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 21. maaliskuuta 2007.: "Stadi-sana on syntynyt joskus 1900-luvun alussa, Viime sotiin asti Stadi oli sama kuin Hesa." - ↑ Espoolaiset kamppailevat järviensä rehevöitymistä vastaan. Helsingin Sanomat, 6. toukokuuta 2007, sivu A17
- ↑ Lähde retkelle pääkaupunkiseudun luontoon: Retkikalenteri 2007, pdf:n sivu 11
- ↑ Helsingin kaupunginkirjasto - Kysy mitä vain: Mikä on helsingin korkein kohta kun rakennuksia ei huomioida?
- ↑ Helsingin ympäristökeskus: Kivikon luonto- ja kulttuuripolku, pdf:n sivu 30 19.12.2005. Viitattu 1.9.2007.
- ↑ Helsingin kaupunginkirjasto - iGS-tietohuoltoasema: Kysy mitä vaan - Mitkä ovat Helsingin pisimmät kadut? 4.9.2007. Viitattu 18.9.2007.
- ↑ Helsingin Sanomat - Korttelisarja: Osa 27:Härkä - Helsingin lyhimmällä kadulla on vain yksi osoite 4.2.2006. Viitattu 30.8.2007.
- ↑ http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/id63643.html
- ↑ http://www.kho.fi/paatokset/42158.htm
- ↑ Tapani Valkonen et al.: Tutkimuksia 10/2007: Elinajanodotteen kehitys Helsingissä ja sen väestönosaryhmissä 1991–2005 17. joulukuuta 2007. Helsingin kaupunki, tietokeskus. Viitattu 30. joulukuuta 2007.
- ↑ 15,0 15,1 Tietokeskuksen verkkojulkaisu
- ↑ Helsinki City Urban Office: Web Publications 39/2006 - The Economic Map of Urban Europe
- ↑ Helsingin Sanomat
- ↑ Juha Suokas: Tilastoja 22/2007: Työpaikat Helsingissä 2004 ja ennakkotiedot 2005 16. elokuuta 2007. Helsingin kaupunki, tietokeskus. Viitattu 30. joulukuuta 2007.
- ↑ YTV - yritykset ja toimipaikat
- ↑ Tilastokeskus: Yliopistojen uudet opiskelijat ja opiskelijat yhteensä yliopistoittain ja koulutusasteittain 2006 (Excel-tiedosto) 24. huhtikuuta 2007. Viitattu 30. joulukuuta 2007.
- ↑ HKL valmistajan kanssa riidassa raitiovaunuista MTV3.
- ↑ HKL: HKL – osa toimivaa kaupunkia 2003. Viitattu 30. joulukuuta 2007.
- ↑ "Selvitys: Kaupungit autoistuvat, Oulussa tuhatta asukasta kohti 425 autoa". Radio Mega Uutiset, 26.4.2007. (luettu 27.4.2007)
- ↑ "Autoilija valvontaan ja verolle?". Verkkouutiset, 26.4.2007 (luettu 27.4.2007)
- ↑ Helsingin Sataman vuosikertomus
- ↑ Tuska Open Air
- ↑ Helsingin Sanomat: Ilotulituskisa käytiin täysien Töölönlahden rantojen yllä 1.9.2007. Viitattu 3.9.2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Helsingin kaupungin kotisivut
- Helsinki.fi-kaupunkiportaali – Uutisia, hakupalveluja ja tietoa Helsingistä pääkaupunkiseudun asukkaille ja matkailijoille
- Helsingin kaupunkiopas: Helsinkiopas – Helsingin yritykset, nähtävyydet ja tilastotietoa
- Helsinki 450 vuotta Juhlajulkaisu
- YLE Elävä arkisto – Miltä näytti Helsinki sata vuotta sitten
- YLE Elävä arkisto – Minun Helsinkini
- YLE Elävä arkisto – Turistina Helsingissä (video, 1965)
- YLE Elävä arkisto – Suurkaupungin hurmio ja turmio
- Helsingin arkeologisia tutkimuksia – Museoviraston aikaansaannoksia
- Helsingin Hehku – Helsingin historiaa vuosilta 1808–1945
- Virtuaalinen kaupunkikierros Helsingissä
- Korttelit.fi – Kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa
- Museokadun liikenne – Näe elävää kuvaa liikenteestä
- Matkaopas aiheesta Helsinki Wikitravelissa (englanniksi)
- Albumit auki – Etsi hakukoneella valokuvia Helsingistä kuvausvuoden, kaupunginosan tai aiheen mukaan. Valokuvia 1800-luvun lopulta tähän päivään.
- ptp.hel.fi, Helsingin paikkatietopalvelut
- kartta.hel.fi, Pääkaupunkiseudun opaskartta
- Interaktiivinen Helsingin Kartta (helsinginkartta.fi)
- eniro.fi, Helsinki Eniron kartoissa, myös viistoilmakuvina
- Reittiopas joukkoliikenteeseen
| Pääkaupunkiseutu |
| Espoo | Helsinki | Kauniainen | Vantaa |
| Helsingin seutu |
| Hyvinkää | Järvenpää | Kerava | Kirkkonummi | Nurmijärvi | Sipoo | Tuusula | Vihti |
| Uusimaa | Etelä-Suomi | Suomi |
| Espoo - Hanko - Helsinki - Hyvinkää - Inkoo - Järvenpää - Karjaa - Karjalohja - Karkkila - Kauniainen - Kerava - Kirkkonummi - Lohja - Mäntsälä - Nummi-Pusula - Nurmijärvi - Pohja - Pornainen - Sammatti - Siuntio - Tammisaari - Tuusula - Vantaa - Vihti |
| Entiset kunnat Bromarv - Degerby - Haagan kauppala - Helsingin mlk* - Hyvinkään mlk - Huopalahti - Kulosaari - Lohjan kunta - Nummi - Oulunkylä - Pusula - Snappertuna - Tammisaaren mlk - Tenhola * Muutettiin Vantaan kauppalaksi 1972. |
| Anjalankoski - Artjärvi - Asikkala - Askola - Elimäki - Espoo - Forssa - Hamina - Hanko - Hartola - Hattula - Hauho - Hausjärvi - Heinola - Helsinki - Hollola - Humppila - Hyvinkää - Hämeenkoski - Hämeenlinna - Iitti - Imatra - Inkoo - Jaala - Janakkala - Jokioinen - Joutseno - Järvenpää - Kalvola - Karjaa - Karjalohja - Karkkila - Kauniainen - Kerava - Kirkkonummi - Kotka - Kouvola - Kuusankoski - Kärkölä - Lahti - Lammi - Lapinjärvi - Lappeenranta - Lemi - Liljendal - Lohja - Loppi - Loviisa - Luumäki - Miehikkälä - Myrskylä - Mäntsälä - Nastola - Nummi-Pusula - Nurmijärvi - Orimattila - Padasjoki - Parikkala - Pernaja - Pohja - Pornainen - Pukkila - Pyhtää - Porvoo - Rautjärvi - Renko - Riihimäki - Ruokolahti - Ruotsinpyhtää - Sammatti - Savitaipale - Sipoo - Siuntio - Suomenniemi - Sysmä - Taipalsaari - Tammela - Tammisaari - Tuulos - Tuusula - Valkeala - Vantaa - Vihti - Virolahti - Ylämaa - Ypäjä |
