Afrikka

Wikipedia

Afrikka on maailman toiseksi suurin maanosa. Sen pinta-ala on 30 065 000 km², joka on 20,3 % Maan maapinta-alasta. Afrikan yli 900 miljoonaa asukasta muodostavat seitsemäsosan ihmiskunnasta.

Afrikka on luonnonvaroiltaan vauras, mutta taloudeltaan äärimmäisen köyhä maanosa. Afrikassa kulminoituvat monet maailman pahimmista ongelmista, kuten köyhyys, ruuan ja veden puute. Afrikkalaiset ovat koko historiansa ajan kamppailleet rikkaiden länsimaisen sortoa (ks. siirtomaat) ja lukuisia yhteiskunnallisia haittatekijöitä vastaan. Afrikassa on vielä tänäkin päivänä paljon orjuutta, lapsityövoimaa, epädemokratiaa ja diktatuuria.

Sisällysluettelo 1 Etymologia 2 Osat 3 Historia 4 Väestö ja kulttuuri 5 Talous 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla 8 Katso myös 9 Kirjallisuus

[muokkaa] Etymologia

Sana "Afrikka" tuli eurooppalaiseen kielenkäyttöön muinaisilta roomalaisilta, jotka kutsuivat mantereen pohjoisosaa nimellä Africa terra - "afrien maa" (monikko afri, yksikkö afer). African provinssi, jonka pääkaupunki oli Karthago, sijoittui nykyisen Tunisian paikkeille. Afrit olivat heimo, mahdollisesti berbereitä, joka vaelsi Karthagon seudulla.

Afer-nimen alkuperä saattaa olla foinikian kielen sanassa `afar, pöly. Muita esitettyjä, epäuskottavampia teorioita nimelle Africa ovat latinan kielen aprica, "aurinkoinen" ja kreikan kielen aphrike, "ilman kylmää".

[muokkaa] Osat

Pohjois-Afrikkaan kuuluu: Länsi-Sahara, Marokko, Algeria, Tunisia, Libya, Egypti, Sudan.

Länsi-Afrikkaan kuuluu: Mauritania, Mali, Niger, Nigeria, Benin, Togo, Ghana, Burkina Faso, Norsunluurannikko, Liberia, Sierra Leone, Guinea, Guinea-Bissau, Senegal, Gambia, Kap Verde.

Keski-Afrikkaan kuuluu: Tšad, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon tasavalta, Gabon, Kamerun, Kongon demokraattinen tasavalta, Angola, São Tomé ja Príncipe, Päiväntasaajan Guinea.

Itä-Afrikkaan kuuluu: Somalia, Etiopia, Uganda, Kenia, Tansania, Malawi, Madagaskar, Mosambik, Seychellit, Komorit, Mauritius, Burundi, Ruanda, Zimbabwe, Eritrea, Sambia, Djibouti.

Etelä-Afrikkaan kuuluu: Namibia, Etelä-Afrikka, Botswana, Lesotho, Swazimaa.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Afrikan historia

Afrikan esihistoria alkaa aiemmin kuin minkään muun mantereen; arkeologisten löytöjen mukaan nykyihminen kehittyi Itä-Afrikassa. Esihistoriallisena aikana siellä ei sen enempää kuin muuallakaan, ollut järjestäytyneitä kansallisvaltioita vaan keräilijä-metsästäjäheimot kuten sanit (busmannit) asuttivat mannerta.

Historiallinen aika alkoi noin 3300 eaa. Egyptissä. Muita vanhan ajan suuria valtioita olivat Etiopia, Nubian kuningaskunta, Sahelin kuningaskunnat (Ghana, Mali ja Songhai) sekä Mwene Mutapa. Samoihin aikoihin 2000 eaa.-1000 jaa. tapahtui bantuekspansio, jossa nykyisen Länsi-Afrikan alueella Guineanlahdella asuvat bantukansat levisivät etelään Kongon ja Sambesin sademetsiin sekä Kalaharin autiomaahan aina Oranje-joelle nykyiseen Etelä-Afrikan tasavaltaan. He levittivät mukanaan raudan tekotaidon.

Keskiajalla Afrikassa oli monia kuningaskuntia kuten Ghana, Kanem, Songhai ja Mali. Kaupankäynti oli suurta, pohjoisesta Saharan alueelta karavaanit toivat hevosia, tekstiilejä ja Saharan kaivosten suolaa, etelästä Senegalin ja Nigerin kultaa, kolapähkinöitä ja orjia. Vauraus kasvatti kuningaskuntien varoja ja islaminuskoiset karavaanarit perustivat kouluja ja moskeijoita. He eivät tehneet käännytystyötä, mutta kuninkaat huomasivat heidän hyödyllisyytensä. Islamin mukana maihin levisi luku- ja kirjoitustaito. Malin kuningas Mansa Musa teki 1324 suuren ja loisteliaan seurueen kanssa pyhiinvaellusmatkan Mekkaan, joka herätti huomiota Euroopassakin saakka.

1482 portugalilaiset perustivat kauppa-aseman Guineanlahden rannalle. Pääasialliset kaupan kohteet olivat orjat, kulta, norsunluu ja mausteet. Eurooppalaisten levittäytyessä Amerikkaan orjia haettiin Afrikasta työvoimaksi maatiloille.

Turkki valloitti 1500-luvulla koko Pohjois-Afrikan Marokkoa lukuun ottamatta. Vuonna 1830 se kuitenkin menetti Algerian Ranskalle ja myöhemmin Euroopan maille muutkin afrikkalaiset alueensa, viimeisenä Libyan Italialle vuonna 1912. Samana vuonna myös siihen saakka itsenäisenä pysynyt Marokko joutui Ranskan miehittämäksi.

Afrikan valloitukseksi kutsutaan ajanjaksoa 1880-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan. Afrikan rannikoilla useilla Euroopan mailla oli ollut siirtomaita ennestäänkin, mutta tuona aikana Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Belgia, Italia, Portugali ja Espanja jakoivat keskenään lähes koko Afrikan. Maanosaan jäi lopulta vain kaksi itsenäistä valtiota, Liberia ja Etiopia.

1800-luvun Euroopan teollistuneet valtiot halusivat vallata alueita, joilta ne saisivat halpoja raaka-aineita ja työvoimaa. Siirtomaiden hankkimista alettiin pitää vallan tunnusmerkkinä. Länsimaalaiset pyrkivät levittämään Afrikkaan myös omaa elämäntapaansa. Afrikkalaisilla ei katsottu olevan samaa ihmisarvoa kuin valloittajilla.

Siirtomaat itsenäistyivät toisen maailmansodan jälkeen, useimmat 1960-luvulla. Nykyisin Afrikassa on yli 50 itsenäistä valtiota. Niiden rajat ovat peräisin siirtomaa-ajalta, eivätkä perustu kansallisuuksiin tai heimoihin. Myös Afrikan maiden viralliset kielet ja useissa tapauksissa pääuskonnotkin ovat peräisin siirtomaa-ajalta.

Vuonna 1963 perustettiin Afrikan yhtenäisyysjärjestö OAU tukemaan Afrikan maiden yhteistyötä ja itsenäistymispyrkimyksiä. Vuonna 2002 sen korvasi Afrikan unioni, jonka tavoitteena tiivis taloudellinen ja poliittinen yhteistyö.

[muokkaa] Väestö ja kulttuuri

Afrikan väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2006 924 miljoonaa. Väkiluvun odotetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 1,4 miljardiin.^[1] Afrikan väestö kasvaa noin 20 miljoonalla vuodessa. Afrikan väkiluku oli 1950 vain 260 miljoonaa eli kolmannes Euroopan silloisesta väestöstä.^[2]

Pohjois-Afrikka on arabikulttuurin leimaama ja Saharan eteläpuolella on runsaasti erilaisia mustia väestöryhmiä. Afrikan ruokakulttuuri vaihtelee mantereen koon tähden laajalti, mutta esimerkiksi maissipuuron ja hedelmien käyttö on yhteistä monille alueille.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Afrikan talous

Afrikka on inhimillisen kehityksen indeksissä maailman köyhin manner — kun Yhdistyneiden kansakuntien kehitysraportti [1] järjesti vuonna 2003 maailman 175 valtiota järjestykseen "kehittyneisyyden" mukaan, pohjasijoilla 151–175 oli pelkästään afrikkalaisia valtioita.

Afrikka on luonnonvaroiltaan erittäin vauras manner, mutta hankala itsenäistyminen siirtomaa-asemasta ja sen negatiiviset vaikutukset Afrikan valtioiden taloudessa ovat estäneet luonnonvarojen hyödyntämisen. Kolonialismin jälkiseuraukset, korruptio, epäonnistunut taloussuunnittelu, kulkutautien epidemiat, luonnonmullistukset, diktatuuriset hallitukset, infrastruktuurin puutteellinen laatiminen, erilaiset aseelliset konfliktit ja Afrikan maiden heikko geopoliittinen asema ovat yhä köyhyyttä ylläpitäviä tekijöitä. Kun Kiinan kansantasavallan, Intian ja monien Latinalaisen Amerikan valtioiden talous kasvaa nopeasti, Afrikassa ulkomaankauppa, investoinnit ja kansantulot asukasta kohti on pysynyt vuosikymmenien ajan paikallaan tai jopa lähtenyt taantumaan. Köyhyyden seurauksena Afrikan valtiot ovat kehitysmaita, joille rikkaat länsimaat ovat tukeneet kehitysavulla.

Afrikan maista taloudellisesti onnistuineimmat ovat Etelä-Afrikka ja Botswana, jotka ovat vaurastuneet kaivostoiminnalla. Etelä-Afrikassa on Afrikan kehittynein talous ja maa on yksi maailman johtavista timanttien tuottajista. Botswana on Transparency Internationalin mukaan Afrikan vähiten korruptoituneiden valtio, pääkaupunki Gaborone on yksi mantereen nopeimmin kasvavista kaupungeista ja talouskasvu on yhä nousussa. Nigeriasta odotetaan uutta nousijaa, sillä valtio on merkittävä raakaöljyn tuottaja ja talouskasvu on ollut viime vuosien aikana voimakasta. Afrikan maista myös Ghanan, Egyptin, Kenian ja Kamerunin talous on saatu lähtemään kasvuun.

Jotkut afrikkalaiset kylät saavat tuloja luontomatkailusta. Siinä ihmiset eri puolilta maailmaa matkustavat Afrikkaan ja ajelevat jeepeillä tarkkaillakseen erilaisia eläimiä esimerkiksi norsuja, leijonia ja sarvikuonoja. Usein matkailijat saavat näistä matkoista paljon irti, sillä paikalliset asukkaat ovat erittäin hyviä oppaita. Safarimatkat ovatkin erittäin tärkeitä kylien taloudellisen tason turvaamiseksi.

Graafinen esitys Afrikan jakautumisesta valtiohin.

Afrikan kielikunnat ja suurimmat kielet.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Afrikka Wikimedia Commonsissa.
• Matkaopas aiheesta Africa Wikitravelissa (englanniksi)

[muokkaa] Katso myös

• Afrikan unioni
• Afrikan tähti

[muokkaa] Kirjallisuus

• Eero Paloheimo: Tämä on Afrikka (WSOY, 2007)