Jalkapallo
Wikipedia
Jalkapallo on enimmäkseen jaloilla pelattava pallopeli, jossa kaksi 11-henkistä (10 kenttäpelaajaa ja maalivahti) joukkuetta pyrkii tekemään enemmän maaleja kuin vastustaja. Se on maailman suosituin urheilulaji.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pelin luonne
Jalkapallo-ottelussa on kaksi 11 pelaajan muodostamaa joukkuetta, jotka yrittävät saada pallon vastustajan maaliin. Kahdesta 45 minuuttia kestävästä puoliajasta koostuvassa ottelussa enemmän maaleja tehnyt joukkue on voittaja. Jalkapallon olennainen piirre on, että palloon ei saa pelin ollessa käynnissä koskea käsillä (maalivahtia lukuun ottamatta ja sivurajaheittoa suoritettaessa), vaan millä tahansa muulla ruumiinosalla. Pääasiassa pallon liikutteluun käytetään jalkoja, mutta usein myös esimerkiksi päätä.
Tyypillisesti peliväline pyritään saamaan vastustajan maaliin rakentamalla tilanteita, jossa on mahdollista ohittaa maalivahti. Tavallisesti jalkapalloa joko kuljetetaan potkimalla sitä eteenpäin tai joukkuetovereille syöttämällä joko maata pitkin tai ilmassa. Maalit tehdään tavallisesti potkaisemalla pallo kohti maalia siten, että maalivahti ei kykene sitä torjumaan. Pelaajat tavallisesti pyrkivät ottamaan pallon oman joukkueensa haltuun syötönkatkoilla, pallonriistoilla ja taklaamalla palloa kuljettavaa pelaajaa sekä sijoittumalla siten, että vastapuolen pelaajien on vaikea syöttää palloa tai laukaista.
Jalkapallossa peli on koko ajan käynnissä paitsi, jos pallo menee kentän rajojen ulkopuolelle tai tuomari viheltää pilliin katkaistakseen pelin esimerkiksi sääntörikkomuksen takia. Pelikelloa ei pysäytetä pelikatkojen ajaksi.
Jalkapallo-ottelut käydään jalkapallon sääntöjen puitteissa.
[muokkaa] Pelipaikat ja muodostelmat
Kenttäpelaajat jaetaan karkeasti puolustajiin, keskikenttäpelaajiin ja hyökkääjiin sen mukaan, miten lähellä tai kaukana omaa maalia pelipaikka on. Nykyisin käytetyin muodostelma on 4-4-2, joka tarkoittaa että kentällä on neljä puolustajaa (kaksi laitapuolustajaa ja kaksi keskuspuolustajaa eli topparia), neljä keskikenttäpelaajaa ja kaksi hyökkääjää. 4-4-2:sta on useita variaatioita, kuten "timantti", jossa yksi keskikenttäpelaaja pelaa ylempänä, yksi alempana ja kaksi laidoilla, ja "joulukuusi", jossa kolme keskikenttäpelaajaa pelaa linjassa alempana ja yksi ylempänä toisen hyökkääjän rinnalla. [2]
Toinen nykyisinkin käytetty muodostelma on 4-3-3, jossa keskikentän keskellä saattaa pelata nk. kymppipaikan pelinrakentaja, ja keskushyökkääjän apuna on kaksi hyökkäävää laitapelaajaa. Eräänlainen puolustusvoittoinen muoto 4-3-3:sta on 4-5-1, jota käytetään etenkin vaikeissa vieraspeleissä. [3] Suomen maajoukkue pelasi Antti Muurisen aikana yleensä 4-3-3:a, kun taas Roy Hodgsonin aikana joukkue on siirtynyt 4-4-2:teen.
Kolmas tavallinen muodostelma on 3-5-2 (muiden muassa Saksan vuoden 1990 maailmanmestaruusjoukkue), jossa aiemmin yksi puolustaja pelasi usein alempana, liberona. Viidestä keskikenttäpelaajasta kaksi oli oikeastaan hyökkääviä laitapuolustajia, joten muodostelmaa on kutsuttu myös 5-3-2:ksi.[4]
Muodostelmalla ei ole enää yhtä suurta merkitystä kuin ennen, ja se saattaa nykyjalkapallossa vaihtua dynaamisesti pelin aikanakin. Yhdistelmät vaihtuvat pelaajien mukaan kentällä.
[muokkaa] Historia
Nykymuotoinen jalkapallopeli on lähtöisin Englannista. Samantapaisia pelejä oli jo aiemmin pelattu muun muassa Song-dynastian Kiinassa (ns. tsu chu), Etelä-Amerikan intiaanien parissa, antiikin Kreikassa (ns. episkyros), Rooman valtakunnassa (ns. harpastum), 600-luvulla Japanissa (ns. kemari). Keskiajalla eri puolilla Eurooppaa pelattiin väkivaltaisia pallopelejä. Englannissa pelattiin mob footballia, Ranskassa pelattiin 1100-luvulta lähtien soulea ja Italiassa kansansuosioon nousi gioco de galcio.
Jalkapallon nykysäännöt perustuvat vahvasti 1800-luvun puolivälissä laadittuihin määräyksiin, joilla pyrittiin yhdenmukaistamaan eri puolilla Englantia sisäoppilaitoksissa pelattuja jalkapalloa muistuttavia pelejä. Ensimmäiset nykyisenkaltaiset säännöt jalkapallolle laadittiin Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa vuonna 1848 kokouksessa, jossa olivat koolla edustajat Etonista, Harrowista, Rugbysta, Winchesteristä ja Shrewsburystä. Merkittävintä kokouksessa laadituissa säännöissä oli tuohon aikaan suositun käsillä pelaamisen kieltäminen. Cambridgessa laaditut säännöt eivät kuitenkaan tulleet heti käyttöön koko maassa, vaan jalkapalloa pelattiin yhä myös monin erilaisin vaihtoehtoisin säännöin, merkittävimpänä Sheffieldissä.
Vuonna 1863 perustettiin Englannin jalkapalloliitto, Football Association (FA). Saman vuoden aikana pidettiin vielä viisi muuta kokousta, joissa muotoiltiin ensimmäiset jalkapallon viralliset säännöt. Viimeisessä kokouksessa Blackheathin edustaja ilmoitti seuransa eroavan FA:sta, koska säännöistä oli pudotettu pois kaksi pykälää: jalkapallon kuljettaminen kädessä kiellettiin, samoin kuin vastustajan sääreen potkiminen, kamppaaminen ja kiinnipitäminen. Tämän seurauksena jalkapallo ja rugby lähtivät lajeina ratkaisevasti eri teille: osa seuroista perusti vuonna 1871 Rugby Football Unionin. 11 FA:n jäljelle jäänyttä joukkuetta ratifioivat jalkapallon 14 alkuperäistä sääntöä, vaikkakin kiista Sheffieldin kanssa jatkui vielä 1870-luvulle. Jalkapallon viralliseksi nimeksi vakiintui lajia hallinnoineen liiton mukaan association football, josta johdettiin myös lajin toinen englanninkielinen nimi soccer.
Nykyisin jalkapallon säännöt eli jalkapallon lait määrittää International Football Association Board (IFAB). Sen perustivat vuonna 1882 FA, Skotlannin jalkapalloliitto (Scottish Football Association), Walesin jalkapalloliitto (Football Association of Wales) sekä Irlannin jalkapalloliitto (Irish Football Association). Vuonna 1904 perustettiin Pariisissa kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA (Fédération Internationale de Football Association), joka sitoutui noudattamaan IFAB:n sääntöjä. Jalkapallon kasvavan suosion seurauksena IFAB:iin pääsi edustajia myös FIFA:sta vuonna 1913. Nykyään IFAB:n hallituksessa istuu neljän brittiläisen jalkapalloliiton edustajat sekä neljä FIFA:n edustajaa.
Englannin jalkapalloliitto järjesti vuonna 1871 jäsenseuroilleen cupkilpailun, josta syntyi maailman vanhin jalkapallokilpailu FA Cup. Vuotta myöhemmin alettiin pelata maaotteluita Englannin ja Skotlannin maajoukkueiden välillä.
Jalkapallon kasvava suosio vaikutti nopeasti myös seurojen panostukseen. Parhaille pelaajille alettiin maksaa korvauksia jo 1880-luvulla menetetystä työajasta. Englannin jalkapalloliitto halusi ylläpitää lajin amatööri-imagoa, ja se uhkasi ryhtyvänsä rangaistustoimiin ammattilaispelaajia vastaan. Osa seuroista uhkasi puolestaan perustaa oman lajiliiton, jolloin FA:n oli taivuttava ammattilaisuuden laillistamiseen vuonna 1885.
Englannin liiga (The Football League) perustettiin vuonna 1888 Aston Villan puheenjohtajan William MacGregorin aloitteesta. Liigaa pelattiin ensimmäisen kerran kaudella 1888-89 12 keski- ja pohjoisenglantilaisen joukkueen voimin. Lauantai-iltapäivien otteluista tuli suosittua ajanvietettä erityisesti työväenluokkaisten miesten keskuudessa, ja lajin vetovoimaa kiihdyttivät entisestään sanomalehtien kirjoittelu otteluista sekä vedonlyöntimahdollisuudet.
[muokkaa] Säännöt
[muokkaa] Jalkapallon säännöt yleisesti
Nykyään jalkapallon viralliset säännöt koostuvat 17 säännöstä. Samojen sääntöjen on suunniteltu sopivan jalkapallon kaikille tasoille, vaikkakin esim. kansallisella tasolla nuorten, ikämiesten, naisten jne. sarjoihin on tehty joitakin muutoksia. Säännöt löytyvät suomen kielellä kokonaisuudessaan Palloliiton sivustolta.
- Sääntö 1: Pelikenttä
- Sääntö 2: Pallo
- Sääntö 3: Pelaajien lukumäärä
- Sääntö 4: Pelaajien varusteet
- Sääntö 5: Erotuomari
- Sääntö 6: Avustavat erotuomarit
- Sääntö 7: Peliaika
- Sääntö 8: Alkupotku ja erotuomarinpallo
- Sääntö 9: Pallo pelissä ja poissa pelistä
- Sääntö 10: Maalin hyväksyminen
- Sääntö 11: Paitsio
- Sääntö 12: Kielletty peli ja epäurheilijamainen käytös
- Sääntö 13: Vapaapotku
- Sääntö 14: Rangaistuspotku
- Sääntö 15: Rajaheitto
- Sääntö 16: Maalipotku
- Sääntö 17: Kulmapotku
[muokkaa] Joukkueet ja pelaajat
Jalkapallojoukkueesta kentällä saa olla kerrallaan korkeintaan yksitoista pelaajaa, lukuun ottamatta vaihtopelaajia. Kentällä olevista pelaajista yksi on maalivahti. Kilpailusäännöt määrittelevät pelaajien minimimäärän, jolla ottelua on vielä mahdollista jatkaa. Ison kentän peleissä erotuomarilla on oikeus lopettaa ottelu, jos joukkueen pelaajien lukumäärä jostakin syystä vähenee alle seitsemän. Ottelun saa aloittaa seitsemällä (7) pelaajalla, jos jostain syystä pelaajia puuttuu.
Kuka tahansa pelaaja saa koskea kädellään palloon sivurajaheittoa suorittaessaan, mutta muulloin vain maalivahti pelatessaan omalla rangaistusalueellaan.
Lisäksi joukkueeseen kuuluu vaihtopelaajia, joita voidaan vaihtaa kentälle esimerkiksi pelaajan loukkaantuessa, väsyessä tai pelitaktisista syistä. Tavallisimmin vaihtoja on kolme, ellei toisin sovita. Kentältä pois vaihdettu pelaaja ei saa enää palata kentälle samassa ottelussa.
Pelaajien varusteisiin kuuluvat paita, jossa on oltava hihat, lyhyet pelishortsit, sukat, säärisuojat ja kengät. Pelaajat eivät saa käyttää mitään esineitä, jotka voivat olla vaaraksi hänelle tai muille pelaajille mukaan lukien kaikki korut. Sääntö on tehty pelaajien turvallisuuden hyväksi. Koruja ei saa käyttää myöskään teipattuna. Se ei ole riittävä suoja.[5]
[muokkaa] Toimitsijat
Jalkapallo-ottelua johtaa erotuomari, jolla on sääntöjen 5. kohdan mukaan täysi toimivalta soveltaa sääntöjä siinä ottelussa, johon hänet on määrätty. Erotuomarin ottelussa tekemät ratkaisut ovat lopullisia. Erotuomarin apuna on kaksi avustavaa erotuomaria sivurajoilla. Monissa suuremman luokan otteluissa on lisäksi neljäs kentän ulkopuolella toimiva erotuomari, jonka tehtäviin kuuluu mm. teknisten alueiden ja vaihtojen valvonta. Jos erotuomari ei kykene jatkamaan ottelua, hänet korvaa joko avustava erotuomari tai neljäs erotuomari, sen mukaan miten on ennalta määrätty.
[muokkaa] Jalkapallokenttä
Jalkapallokenttää rajoittavat sivuilla sivurajat ja päädyissä pääty- eli maalirajat. Kentän molemmissa päädyissä päätyrajan keskellä sijaitsee maali, jonka edessä on maalialue (5,5 m) ja rangaistusalue (16,5 m). 11 metrin päässä maalista on rangaistuspotkupiste. Kentän alustana on tavallisesti erityisesti korkeampitasoisissa otteluissa lyhyeksi leikattu ruoho, mutta myös hiekka on yleinen pelialusta alemmilla sarjatasoilla. Viime aikoina on yleistynyt keinotekoisen nurmimaton käyttö pelialustana. Sellainen on muun muassa Finnair Stadiumilla.
Kansainvälisissä aikuisten otteluissa kentän tulee olla 100–110 metriä pitkä ja 64–75 metriä leveä. Muissa otteluissa vaatimukset ovat vapaammat: pituus 90–120 metriä ja leveys 45–90 metriä. Kentän tulee olla pitempi pituus- kuin leveyssuunnassa. Pelikenttä merkitään rajoin, jotka kuuluvat alueeseen, jota ne rajoittavat. Rajat saavat olla korkeintaan 12 cm leveitä.
Pelikenttä jaetaan kahteen kenttäpuoliskoon, jotka erottaa toisistaan keskiviiva. Keskiviivan puolivälissä on keskipiste, jota ympäröivän keskiympyrän säde on 9,15 metriä.
Maalit sijaitsevat kummankin päätyrajan keskikohdassa. Maalikehikko koostuu kahdesta pystypylväästä, joista kumpikin on yhtä etäällä kentän kulmissa sijaitsevista kulmalipuista. Pystytolppien välillä on vaakasuora poikkipalkki. Etäisyys poikkipalkista maahan on 2,44 m (8 jalkaa) ja maalipylväiden välinen etäisyys toisistaan 7,32 m (8 jaardia).
Pelikentän jokaisessa kulmassa on vähintään 1,5 metriä korkea kulmalipputanko, jossa on kulmalippu. Samanlaiset liput ovat yleensä myös kentän keskirajan kohdalla molemmin puolin pelikenttää metrin päässä sivurajasta.
[muokkaa] Peliaika
Jalkapallo-ottelu kestää kaksi 45 minuutin pituista puoliaikaa, joiden välissä on korkeintaan 15 minuutin mittainen tauko. Ottelun pelikatkojen, kuten maalien, vaihtojen tai muiden viivytysten, mukaan erotuomari voi antaa lisäaikaa, eli pidentää peliaikaa muutamalla minuutilla.
[muokkaa] Pelikatkot
Kumpikin puoliaika alkaa kentän keskipisteestä suoritetusta aloitus- eli alkupotkusta, jonka aikana kummankin joukkueen pelaajien tulee sijaita omalla kenttäpuoliskollaan. Samaten joukkueen, joka ei suorita aloituspotkua, kaikkien pelaajien tulee olla keskiympyrän (säde 9,15 m) ulkopuolella, kunnes aloituspotku on suoritettu. Aloituspotku suoritetaan myös aina hyväksytyn maalin jälkeen sekä tarvittaessa jatkoajan puoliaikojen alussa. Aloituspotkun jälkeen pallo on pelissä, kunnes se menee maaliin, ylittää jonkun pelialueen rajoista tai peli muuten katkaistaan erotuomarin toimesta.
Pelin keskeytyksen jälkeen se voidaan aloittaa uudestaan kahdeksalla eri tavalla:
- Alkupotku (Sääntö 8)
- Rajaheitto: kun pallo on kokonaan ylittänyt sivurajan, viimeksi palloon koskeneen pelaajan vastajoukkue heittää kohdasta, jossa pallo ylitti rajan (Sääntö 15)
- Maalipotku: kun pallo on ylittänyt päätyrajan hyökkäävän joukkueen pelaajasta, puolustavan joukkueen pelaaja potkaisee pallon omalta maalialueeltaan rangaistusalueen ulkopuolelle (Sääntö 16)
- Kulmapotku: kun pallo on ylittänyt päätyrajan puolustavan joukkueen pelaajasta, potkaisee hyökkäävän joukkueen pelaaja pallon päätyrajan ylityskohtaa lähemmältä kulmalipulta (Sääntö 17)
- Epäsuora vapaapotku: tuomitaan sellaisista virheistä, kuten sopimaton käytös tai maalivahdin käsiin syötetty pallo. Maalin hyväksyntä edellyttää, että palloa on koskenut potkun suorittajan lisäksi joku muu pelaaja (Sääntö 13)
- Suora vapaapotku: tuomitaan rikotulle joukkueelle rangaistusalueen ulkopuolella tapahtuneista rikkomuksista. Pallo voi mennä suoraan maaliin hyväksytysti. Vastapuolen pelaajien on oltava väh. 9,15 metrin päässä pallosta (Sääntö 13)
- Rangaistuspotku: tuomitaan puolustavan joukkueen omalla rangaistusalueella tekemistä rikkeistä, joista muutoin tuomittaisiin suora vapaapotku. Potkaistaan 11 metrin päässä maalista sijaitsevalta rangaistuspotkupisteeltä. Rangaistuspotkua suoritettaessa vain potkaiseva pelaaja, maalivahti ja erotuomari saavat olla rangaistusalueen sisäpuolella. (Sääntö 14)
- Erotuomaripallo: peli aloitetaan erotuomaripallolla, kun tuomari on katkaissut pelin jostakin muusta syystä (esim. pelaajan vakava loukkaantuminen, pallon puhkeaminen tai jokin muu syy, jota ei säännöissä ole mainittu). Erotuomari pudottaa pallon kenttään vyötärön korkeudelta. Pallo on pelattavissa, kun se koskettaa maata. (Sääntö 8)
[muokkaa] Peliväline
Sääntö numero 2 määrää, että pallo on pyöreä, tehty sopivasta materiaalista, ilmalla täytetty, sen on ympärysmitta on 68–70 cm, paino 410–450 g (kuivana) ja paine 0.6–1.1 ilmakehää. [6] Normaalipallokokoa kuvataan numerolla 5. Lasten peleissä käytetään pienempiä kokoja 4 ja 3.
[muokkaa] Maantieteellinen sijoittuminen
Jalkapalloa pelataan ammattimaisesti jokaisella mantereella (pois lukien Etelämanner) ja se on ykköslaji useimmissa Euroopan, latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian maissa. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa seuraavat jalkapalloa paikan päällä erityisillä jalkapallostadioneilla, ja vielä suurempi ihmismäärä seuraa otteluita television välityksellä.
Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n keväällä 2001 julkaistun tutkimuksen mukaan enemmän kuin 240 miljoona ihmistä yli 200 maassa pelaa jalkapalloa. Jalkapallon yksinkertaiset säännöt sekä muun muassa erikoisvälineiden vähäisyydestä johtuva harrastamisen helppous tekevät siitä erityisen suositun lajin. Englantilaislähtöisen lajin leviämiseen eri puolille maailmaa on epäilemättä vaikuttanut 1900-luvun voimakas brittivaikutus ympäri maailmaa. Laji on levinnyt enemmänkin brittien kansainvälisen kaupan ja merenkulun kuin Brittiläisen imperiumin kautta; monilla brittiläiseen imperiumiin kuuluneilla alueilla, kuten Intiassa ja Etelä-Afrikassa, ovat muut brittilajit (kuten rugby ja kriketti) perinteisesti olleet jalkapalloa suositumpia, kun taas jalkapallon asema on ollut erityisen vahva monilla sellaisilla Manner-Euroopan ja Etelä-Amerikan alueilla, jotka eivät koskaan kuuluneet imperiumiin. Eri puolilla maailmaa, erityisesti Euroopassa, latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa jalkapallo herättää suuria tunteita ja sillä on olennainen merkitys lajin ystävien elämässä ja ihmisten erilaisissa yhteisöissä.
[muokkaa] Jalkapallo Yhdysvalloissa
Jalkapallolla on ollut vaikeuksia juurtua Yhdysvaltoihin. Siellä peli on tunnettu nimellä soccer, kun "jalkapallon" nimi on varattu maan toiselle kansallispelille, rugbyyn perustuvalle amerikkalaiselle jalkapallolle. Jalkapalloa yritettiin toisen maailmansodan jälkeen ensi kerran toden teolla tuoda Amerikkaan 1970-luvulla, jolloin Pelén vetoavulla aloitettiin jalkapallon ammattilaisliiga North American Soccer League eli NASL. NASL:ssä tehtiin amerikkalaista yleisöä ajatellen eräitä sääntömuutoksia: pelikello pysäytettiin katkojen ajaksi ja paitsio määriteltiin erillisen paitsiolinjan avulla. Sittemmin myös Yhdysvalloissa on siirrytty käyttämään tavallisia jalkapallon sääntöjä. Nykyisin Yhdysvaltain ja Kanadan ammattilaisliiga jalkapallossa on MLS. Jalkapalloa yritettiin saada suositummaksi Yhdysvalloissa kesällä 2007, kun David Beckham siirtyi Los Angeles Galaxyn riveihin. Siirto herätti ainakin hetkellisen buumin Yhdysvalloissa.
Yhdysvalloissa on enemmän rekisteröityjä jalkapalloilijoita kuin missään muussa maassa, peräti 18 miljoonaa. Näistä n. 40% on naisia ja tyttöjä.[7] Jalkapallo onkin Yhdysvalloissa naisten urheilulajeista selvästi suosituin. USA:n maajoukkue kuuluu menestyneimpiin maajoukkueisiin naisten jalkapalloilussa.
[muokkaa] Kilpailut
[muokkaa] Kansainväliset kilpailut
[muokkaa] Maajoukkuekilpailut
Merkittävin kansainvälinen jalkapallokilpailu on jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut, jotka FIFA järjestää neljän vuoden välein. Kilpailua edeltävät alueelliset alkukarsinnat, joiden parhaat pääsevät varsinaiseen lopputurnaukseen. Nykyään lopputurnaukseen osallistuu 32 maata kerrallaan, vuoteen 1998 asti 24, ja vuoteen 1978 asti 16 muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Miesten MM-jalkapallon lopputurnaus järjestetään Etelä-Afrikassa 11. kesäkuuta – 11. heinäkuuta 2010.[8]
Jalkapallossa on myös kilpailtu olympialaisissa vuodesta 1900, poikkeuksena Los Angelesin kisat 1932. Alun perin olympialaisten maajoukkueisiin pääsivät vain amatöörit, mutta vuoden 1984 kisoista alkaen myös ammattilaisten osallistuminen on sallittu, kuitenkin tietyin rajoituksin. Olympialaisten jalkapallomaajoukkueen ikärajoitus on 23 vuotta, joskin vanhempia pelaajia sallitaan nykyisten sääntöjen mukaan kolme joukkuetta kohden.
[muokkaa] Alueelliset kilpailut
- Eurooppa: Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut, UEFA; Naisten jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut, UEFA
- Etelä-Amerikka: Copa América, CONMEBOL
- Afrikka: African Nations Cup, CAF
- Aasia: Asian Cup, AFC
- Pohjois-Amerikka, Keski-Amerikka ja Karibia: CONCACAF Gold Cup, CONCACAF
- Oseania: OFC Nations Cup, OFC
[muokkaa] Seurajoukkuekilpailut
Merkittävin seurajoukkueiden välinen kansainvälinen kilpailu on eurooppalainen Mestarien liiga, joka on vuosina 1955–1992 pelatun vuosittaisen Euroopan cupin jatkaja. Euroopan kakkoskilpailu on UEFA Cup, joka on lähinnä Mestarien liigan ulkopuolelle jääneille joukkueille. Etelä-Amerikassa pelataan Copa Libertadores -kilpailua ja Aasiassa Asian Champions League -kilpailua. 2000-luvulla on ryhdytty järjestämään myös seurajoukkueiden MM-turnauksia, ensimmäisen kerran vuonna 2000. Tätä ennen Euroopan ja Etelä-Amerikan mestarijoukkueet kohtasivat Intercontinental Cupissa. Pohjoismaissa on pelattu 2000-luvulla myös Royal League -kilpailua Norjan, Ruotsin ja Tanskan parhaiden seurajoukkueiden kesken.
[muokkaa] Kansalliset kilpailut
[muokkaa] Jalkapallosarjoja
Euroopan kovatasoisimpina jalkapallosarjoina pidetään yleisesti Englannin Valioliigaa, Italian Serie A:ta ja Espanjan Primera Divisiónia. Nämä liigat houkuttelevat huippupelaajia ympäri maailmaa ja ovat myös selvästi muita sarjoja edellä eurocupmenestyksen perusteella lasketussa UEFA:n Euroopan sarjojen rankinglistassa. Seuraavana tässä listauksessa kaudella 2007/2008 ovat järjestyksessä Ranskan Ligue 1, Saksan Bundesliiga, Portugalin liiga, Romanian liiga, Hollannin Eredivisie ja Venäjän liiga. [9]
Raha on tärkeä asia nykypäivän jalkapallossa. Siitä osoituksena on Euroopan Mestarien liiga, jossa liikkuvat isot summat - kiitos televisiointisopimusten. Sen voittaminen onkin huippuseuroille yhtä tärkeää kuin omankin sarjan voitto - ehkä tärkeämpääkin.
Toisaalta tasokasta jalkapalloa pelataan Euroopan ulkopuolellakin esimerkiksi Brasiliassa ja Argentiinassa. Näiden sarjojen vertaaminen eurooppalaisiin on vaikeata, sillä eurooppalaiset ja eteläamerikkalaiset joukkueet kohtaavat harvakseltaan.
Suomessa maan korkein sarjataso on Veikkausliiga. Tätä seuraavat Ykkönen ja Kakkonen. Nämä sarjat ovat valtakunnallisia ja niitä johtaa Suomen Palloliitto. Liiton sarjojen alla pelataan vielä Suomen Palloliiton piirien sisäisiä sarjoja.
[muokkaa] Jalkapallocupeja
Voittaja jatkaa -periaatteella pelattavien cup-kilpailujen "äiti" on Englannin FA Cup. Se on maan sarjaakin vanhempi kilpailu. Sittemmin cupeja on ryhdytty pelaamaan kaikissa merkittävissä palloilumaissa. Niille ovat tunnusomaisia eri sarjatasoja edustavien joukkueiden kohtaamiset ja yllätykselliset tulokset.
[muokkaa] Jalkapalloa ympäri maailman
[muokkaa] Jalkapallostadioneja
Maailman suurin jalkapallostadion on Korean demokraattisen kansantasavallan Pjongjangissa sijaitseva Rŭngnado, jonka kapasiteetti on 150 000. Stadionilla järjestetään jalkapallo-otteluita kuitenkin epäsäännöllisesti, suurin säännöllisessä käytössä oleva jalkapallostadion on Intian Kalkutassa sijaitseva 120 000-paikkainen Yuva Bharati Krirangan.
Euroopan suurin stadion on Barcelonan Camp Nou, jonka kapasiteetti on 98 787. Camp Nou on FC Barcelonan kotistadion. Suomen suurin varsinainen jalkapallostadion on Helsingin Finnair Stadium, jolle mahtuu 10 770 katsojaa. Suomen suurin stadion on 40 682-paikkainen Helsingin Olympiastadion, jolla Suomen maajoukkue pelaa useimmat kotiottelunsa.
Aiemmin maailman suurin jalkapallostadion oli Rio de Janeirossa sijaitseva Maracanã-stadion, jonka yleisöennätys on arviolta 200 000 katsojaa. Yleisöennätys syntyi vuoden 1950 MM-turnauksen mestaruuden ratkaisseessa ottelussa Uruguay–Brasilia. Tällä hetkellä stadionin kapasiteetti on kuitenkin vain 96 000. Toinen merkittävä ja tällä hetkellä suurin stadion latinalaisessa Amerikassa on Méxicossa oleva Estadio Azteca, jossa on pelattu vuosien 1970 ja 1986 MM-loppuottelut.
[muokkaa] Maailman suurimmat jalkapallostadionit
| Stadion | Kapasiteetti | Sijainti | Seurajoukkue |
|---|---|---|---|
| Rŭngnado | 150 000 |  Pjongjang, Pohjois-Korea |
– |
| Yuva Bharati Krirangan | 120 000 |  Kalkutta, Intia |
East Bengal Club |
| Estadio Azteca | 105 064 |  México, Meksiko |
CF América, CF Atlante |
| Melbourne Cricket Ground | 100 000 |  Melbourne, Australia |
– |
| Camp Nou | 98 787 |  Barcelona, Espanja |
FC Barcelona |
| Maracanã | 96 000 |  Rio de Janeiro, Brasilia |
Fluminense FC |
| Wembley | 90 000 |  Lontoo, Iso-Britannia |
– |
| Azadi | 90 000 |  Teheran, Iran |
Esteghlal, Pirouzi |
[muokkaa] Suomen suurimmat jalkapallostadionit
| Stadion | Istumapaikkoja | Kaupunki | Seurajoukkue |
|---|---|---|---|
| Olympiastadion | 40 682 | Helsinki | – |
| Ratinan stadion | 16 820 | Tampere | Tampere United |
| Porin Stadion | 12 000 | Pori | FC Popa |
| Finnair Stadium | 10 770 | Helsinki | HJK |
| Lahden stadion | 7 465 | Lahti | FC Lahti |
| Raatin stadion | 6 996 | Oulu | |
| Veritas Stadion | 6 428 | Turku | FC Inter Turku, TPS |
| Tammelan Stadion | 5 040 | Tampere | PP-70, TPV |
[muokkaa] Katso myös
- Jalkapalloilijoita
- Futsal, jalkapallon sisätiloissa pelattava muunnos
- Non-FIFA-Board
- Suomen jalkapallon historia
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Palloliitto, Suomen palloliiton viralliset sivut
- Veikkausliiga, Veikkausliigan viralliset sivut
- Suomen Maajoukkueen Kannattajat Ry, Suomen A-maajoukkueen kannattajayhdistys
- FutisForum², Suomen vilkkain jalkapallokeskustelupalsta
- FutisForum FutisForum, yllä olevan edeltäjä, edelleen toiminnassa oleva keskustelupalsta
- Paitsio.com, Jalkapallosivusto faneilta faneille
- Futismaailma.com, Jalkapalloverkkolehti
- Suomifutis.net
- Futis.TV - Jalkapallovideot
- YLE Elävä arkisto: SM- ja cupfutista viideltä vuosikymmeneltä
- LiveTulokset.com, Jalkapallon liveseurantaa
- Better Football News, Englanninkielinen kooste Euroopan jalkapallouutisista
[muokkaa] Kirjallisuus
- Franklin Foer: Jalkapallon maailmanselitys: hutera teoria globalisaatiosta (Like/Suomen rauhanpuolustajat 2005)
- Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa (Nemo 2000)
- Nick Hornby: Hornankattila (WSOY 2000)
- Hannu Itkonen & Arto Nevala (toim.): Kuningaspelin kentät: Jalkapalloilu paikallisena ja globaalina ilmiönä (Gaudeamus 2007)
- Simon Kuper: Matka pallon ympäri (Nemo 2000)
- Jalkapallon pikkujättiläinen (WSOY 2003)
- 11 & pallo: jalkapallo elämässä, elämä jalkapallossa (Kirjayhtymä 1997) (mm. Claes Andersson, Kari Hotakainen, Kjell Westö ja Ilkka Niiniluoto]
[muokkaa] Lehtiä
- FourFourTwo, jalkapallolehti
- World Soccer, jalkapallolehti
- GOAL, lajijulkaisu
- Futari, Suomen Palloliiton nuorten jäsenlehti
- Football magazine, Suomen Palloliiton virallinen jäsenlehti
[muokkaa] Lähteet
- ↑ FIFA Survey: approximately 250 million footballers worldwide
- ↑ http://www.soccermanager.com/formations/4-3-2-1-formation.php
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/rules_and_equipment/4197702.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/rules_and_equipment/4197684.stm
- ↑ [1]
- ↑ http://www.palloliitto.fi/kilpailu/saannot_ja_maaraykset/jalkapallosaannot/saanto_2-pallo/
- ↑ [2]
- ↑ Sanomalehti Kaleva 7.6.2006. s. 21.
- ↑ http://europeancups.altervista.org/rankings/country%20ranking%202007.htm
