Venäjä
Wikipedia
Российская Федерация Rossijskaja Federatsija Venäjän federaatio |
|||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
Valtiomuoto | liittotasavalta | ||||||
Presidentti Pääministeri |
Dmitri Medvedev Vladimir Putin |
||||||
Pääkaupunki | Moskova (10 409 200 as.) 55° 45' N, 37° 37' E |
||||||
Muita kaupunkeja | Pietari (4 661 219 as.), Novosibirsk (1 425 600 as.), Nižni Novgorod (1 334 249 as.), Jekaterinburg, Omsk, Ufa, Tseljabinsk, Kazan, Rostov-na-Donu, Volgograd, Perm, Vladivostok | ||||||
Pinta-ala – josta sisävesiä |
17 075 400 km² (sijalla 1) 1,1 % |
||||||
Väkiluku (2006) – väestötiheys – väestönkasvu |
142 894 000 (sijalla 8) 8,5 / km² −0,37 % (2005) |
||||||
Viralliset kielet | venäjä koko federaatiossa, noin 30 muuta kieltä alueellisesti | ||||||
Valuutta | rupla (RUB) | ||||||
BKT (2003) – yhteensä – per asukas |
sijalla 10 1 287 mrd. USD 11 209 USD |
||||||
HDI (2003) | 0,802 (sijalla 65) | ||||||
Elinkeinorakenne | maatalous 4,9 %, palvelut 61,2 %, teollisuus 33,9 % BKT:sta |
||||||
Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+2 / UTC+12 UTC+3 / UTC+13 |
||||||
Itsenäisyys Neuvostoliitosta: |
12. kesäkuuta 1990 (suvereenisuusjulistus) |
||||||
Lyhenne Maatunnus |
RU ajoneuvot: RUS lentokoneet: RA |
||||||
Kansainvälinen suuntanumero |
+7 | ||||||
Motto | ei virallista mottoa | ||||||
Kansallislaulu | Venäjän federaation hymni | ||||||
Edeltäjä(t) | Neuvostoliitto (1923–1991) Neuvosto-Venäjä (1917–1922) Venäjän keisarikunta (1699–1917) Moskovan Venäjä (1400-luku–1699) Moskovan ruhtinaskunta (1200-luku–1400-luku) |
Venäjän federaatio (ven. Росси́йская Федера́ция, Rossijskaja Federatsija) eli Venäjä (Россия)? (ven. Росси́я, Rossija) on kahdelle mantereelle levittäytyvä valtio, joka käsittää suurimman osan pohjoisesta Euraasiasta. Se on puolipresidentillinen tasavalta, joka koostuu 83:sta liittovaltiosubjektista. Venäjän rajanaapureita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia ja Pohjois-Korea. Lisäksi Venäjän läheisyydessä sijaitsevat Yhdysvaltojen Alaska, Ruotsi, Tanska, Turkki sekä Japani, joihin on kaikkiin vain vähän merimatkaa (Beringinsalmea, Itämerta, Mustaamerta ja La Pérousen salmea pitkin).
17 miljoonan neliökilometrin pinta-alallaan, Venäjä on alueeltaan selvästi suurin valtio maailmassa, ja se peittää enemmän kuin kahdeksannesosan maapallon maa-alueista; 142 miljoonalla asukkaallaan se on maailman yhdeksänneksi väkirikkain maa. Se käsittää suurimman osan Pohjois-Aasiaa ja 40 prosenttia Euroopasta levittäytyen 11 aikavyöhykkeelle ja pitäen sisällään lukuisia eri kasvillisuus- ja maatyyppejä. Venäjällä on maailman suurimmat mineraali- ja energiavarat,[1] ja sitä pidetään energian supervaltana. Samoin maalla on maailman suurimmat metsävarat ja sen järvissä on noin neljäsosa maailman sulasta makeasta vedestä.[2]
Kansakunnan historia alkoi itäslaavien ilmaantuessa alueelle. Slaaveista tuli oma ryhmänsä Euroopassa 200- ja 700-lukujen välisenä aikana.[3] Viikinkien ja heidän jälkeläistensä perustama ja hallitsema ensimmäinen itäslaavien valtio, Kiovan Venäjä, ilmaantui 800-luvulla ja omaksui kristinuskon Bysantin valtakunnasta vuonna 988,[4] aloittaen näin slaavien ja Bysantin kulttuurien yhteensulautumisprosessin, joka määritteli venäläisten kulttuuria pitkään seuraavan vuosituhannen ajan.[4] Kiovan Venäjä hajaantui lopulta ja jakaantui moniksi pieniksi feodaalisiksi venäläisten valtioiksi. Kiovan Venäjän mahtavin seuraajavaltio oli Moskovan ruhtinaskunta, joka toimi keskeisenä tahona Venäjän yhdistyessä uudelleen sekä kamppailussa Kultaista Ordaa vastaan. Moskova yhdisti vähitellen sitä ympäröivät venäläisten alueet ja otti haltuunsa Kiovan Venäjän kulttuurisen ja poliittisen perinnön. 1700-luvulle tultaessa valtakunta oli laajentunut suuresti valloitussotien, alueliitosten ja aluelöydösten kautta tullen suureksi keisarikunnaksi, joka ulottui Puolasta Tyynelle valtamerelle.
Venäjästä tuli maailmanlaajuinen valtatekijä keisarikunnan aikoihin. Ja se perusti myöhemmin Neuvostoliiton, maailman ensimmäisen ja suurimman perustuslailtaan sosialistisen valtion, josta tuli supervalta.[3] Nykyinen Venäjän Federaatio perustettiin Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991, ja se peri Neuvostoliiton oikeussubjektin aseman.[5] Venäjä on Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, kuuluu johtavien teollisuusmaiden G8-ryhmään ja on Itsenäisten valtioiden yhteisön johtojäsen. Se on yksi viidestä virallisesti ydinasevaltioksi tunnustetusta maasta, ja sillä on maailmansuurimmat joukkotuhoaseiden varastot.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
Venäjän Federaatio ulottautuu kattamaan suurimman osan Euraasian pohjoisosista. Kokonsa vuoksi Venäjän maantiede sisältää paljon vaihtelua sekä toisaalta laajoja tietyn tyyppisestä maastosta koostuvia alueita. Samoin tietyt ilmasto-, kasvillisuus- ja maaperätyypit levittäytyvät maassa hyvin laajoille alueille.[6] Pohjoisesta etelään katsottuna Itä-Euroopan tasanko on ensin tundraa, sitten havumetsää (taiga), sen jälkeen seka- ja lehtimetsää, ja lopuksi nurmimaata ja aroa, jotka muuttuvat Kaspianmeren tuntumassa jo lähes aavikoksi kasvillisuuden muuttuessa ilmaston mukana. Siperiassa taiga on maan länsiosia hallitsevampi, mutta sielläkin luonto muuttuu vastaavalla tavalla pohjoisesta etelään mentäessä. Venäjällä on 23 UNESCO:n Maailmanperintöluettelon kohdetta[7] ja 40 UNESCOn Biosfäärialuetta.[8]
[muokkaa] Topografia
Geodeettista viivaa pitkin Venäjän kaksi kauimpana toisistaan olevaa pistettä ovat noin 8 000 kilometrin matkan päässä toisistaan. Näistä läntisin piste sijaitsee Puolan rajalla olevalla niemellä, joka erottaa Gdanskinlahden Veikselinhaffista; itäisin piste sijaitsee Kuriilien saarilla, muutaman kilometrin päässä Japanin Hokkaidōsta. Samalla leveyspiirillä pysyen Venäjän suurin leveys on 6 600 kilometriä. Tällöin läntisin piste on sama niemi Puolan rajalla ja itäisin Diomeden saarilla Alaskan lähellä. Venäjän federaatio levittäytyy yhdelletoista aikavyöhykkeelle.
Venäjällä on maailman suurimmat metsävarat[2], joiden takia se tunnetaan "Euroopan keuhkoina". [9] Vain Amazonin sademetsät sitovat niitä enemmän hiilidioksidia, joten Venäjän metsistä tulee paljon happea Euroopan lisäksi koko maailmalle. Koska Venäjällä on yhteys kolmelle valtamerelle — Atlantille, Pohjoiselle jäämerelle sekä Tyynelle valtamerelle — Venäjän kalastuslaivat tuovat suuren osan maailman kalasaaliista.[10] Venäjän alueella on 10 prosenttia maailman viljelykelpoisesta maasta.[11]
Suurin osa Venäjästä koostuu valtavista tasangoista, jotka ovat yleensä etelämpänä aroja ja pohjoisempana metsäisiä. Pohjoisrannikko on tundraa. Maan etelärajoilla on vuoristoalueita, kuten Kaukasus (johon kuuluu Euroopan korkein paikka, Elbrus, 5,642 m) ja Altai. Samoin itäosissa sijaitsevat Verhojanskinvuoret ja Kamtšatkann tulivuoret. Uralvuoret muodostavat pohjoisesta etelään kulkevan mineraalivaroiltaan rikkaan vuorijonon, joka erottaa Euroopan Aasiasta.
Venäjällä on 37,000 kilometriä rantaviivaa etupäässä Pohjoisen jäämeren ja Tyynen valtameren rannikoilla sekä myös Itämerellä, Mustallamerellä ja Kaspianmerellä.[12] Muista meristä Barentsinmeri, Vienanmeri, Karanmeri, Laptevinmeri, Itä-Siperian meri, Beringinmeri, Ohotanmeri ja Japaninmeri ovat yhteydessä Venäjään. Suurimpiin saariin ja rannikkoalueisiin kuuluvat esimerkiksi Novaja Zemlja, Frans Joosefin maa, Uuden-Siperian saaret, Wrangelinsaari, Kuriilit sekä Sahalin. The Diomeden saarista yksi on Venäjän puolella ja siitä on vain kolme kilometriä saariryhmän Yhdysvaltojen omistamille saarille, ja Kunashirin saari on noin 20 kilometrin päässä Hokkaidōsta.
Venäjällä on tuhansia jokia ja sisäalueiden vesistöjä, joiden ansiosta maalla on yhdet maailman suurimmista pintavesivarannoista. Tärkein makean veden lähde on Baikaljärvi, joka on maailman suurin, puhtain ja tilavin makean veden järvi,[13]sisältäen viidesosan maailman makeista pintavesistä.[14] Maan sadastatuhannesta joesta[15] kuuluisin on Volga, joka on Euroopan pisin joki ja lisäksi keskeinen Venäjän historian kannalta. Muita merkittäviä jokia ovat muun muassa Lena, Ural ja Amur. Suurimpiin järviin kuuluu Baikaljärvi, Laatokka sekä Ääninen. Venäjän alueella on maailman runsaimmat luonnonvarat, joihin kuuluu tärkeimpinä raakaöljyä, maakaasua, hiiltä, puuta ja mineraaleja.[12][16]
[muokkaa] Ilmasto
Venäjän ilmaston muotoutumisen taustalla on useampia tekijöitä. Maan valtava koko sekä monien alueiden etäisyys merestä tarkoittavat, että dominoivana ilmastotyyppinä on mannerilmasto, joka vallitsee sekä Euroopan että Aasian puoleisella Venäjällä lukuunottamatta tundra-alueita ja maan kaakkoisnurkkaa.[6] Etelän vuoret estävät lämpimien ilmamassojen tulon Intian valtamereltä ja lännen sekä pohjoisen arot tekevät maan avoimeksi arktisen alueen ja Atlannin vaikutuksille.[17]
Lähes koko Venäjän alueella on erotettavissa vain kaksi vuoden aikaa: talvi ja kesä. Kevät ja syksy ovat yleensä lyhyitä välikausia hyvin matalan ja hyvin korkean lämpötilan kausien välissä.[17] Kylmin kuu on tammikuu (meren rannoilla helmikuu), lämpimin on yleensä heinäkuu. Tyypillistä maalle on lämpötilojen suuri vaihteluväli. Talvella lämpötilat viilenevät sekä etelästä pohjoiseen että lännestä itään.[6] Kesät voivat olla varsin kuumia ja kosteita jopa Siperiassa. Sotšia ympäröivä Mustanmeren rannikkoalue on ilmastoltaan subtrooppinen.[18] Kuivimpia alueita ovat mannermaan sisimmät alueet.
[muokkaa] Historia
-
Pääartikkeli: Venäjän historia
Nestorin kronikan mukaan ensimmäisen venäläisen valtakunnan perusti varjagi Rurik Laatokan eteläpuolella. Muinainen Venäjä eli Rusj keskittyi Novgorodin ja Kiovan ympärille.
1200-luvulla mongolit valloittivat Venäjän ruhtinaskunnat ja alistivat ne perustamansa Kultaisen ordan valtakunnan alaiseen vero-orjuuteen vuosisadoiksi. Mongolivallan aikana Moskovan ruhtinaskunta alkoi nousta Venäjän johtavaksi ruhtinaskunnaksi ja kykeni lopulta haastamaan Kultaisen ordan. Mongolivalta murrettiin ja Venäjän ruhtinaskunnat yhdistyivät Moskovan alaisuuteen 1500-luvulle tultaessa.
Pietari Suuren 1700-luvun alussa perustama Venäjän keisarikunta, johon myös Suomi oli vuodesta 1809 autonomisena kuulunut, lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolševikit muodostivat Venäjän johdolla Neuvostoliiton 1922. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.
[muokkaa] Venäjän federaation aika
Neuvostoliiton hajoamisen aikana ja sen jälkeen tehtiin pitkälle meneviä talousreformeja, kuten laajoja yksityistämisohjelmia sekä markkinoiden ja kaupan vapauttamista. Tänä aikana Venäjän talous ajautui suureen kriisin. Tätä aikakautta kuvastivat tuotannon raju supistuminen (teollisuustuotanto puolittui) sekä bruttokansantuotteen pieneneminen noin 50 prosentilla vuosien 1990 ja 1995 välillä.[19][20] Lokakuussa 1991 Jeltsin ilmoitti, että Venäjä ottaa käyttöönsä rajun shokkiterapiaksi kutsutun talousuudistusohjelman, jota Yhdysvallat ja Kansainvälinen valuuttarahasto suosittelivat.[21][22] Hintojen säätely lakkautettiin ja yksityistäminen aloitettiin. Miljoonat ihmiset putosivat köyhyyteen. Maailmanpankin mukaan Neuvostoliiton ajan lopussa 1,5 prosenttia ihmisistä eli köyhyydessä kun taas vuoden 1993 puolivälissä peräti 39–49 prosenttia väestöstä oli köyhiä.[23] Palkkojen maksujen viivästymisestä tuli pysyvä ongelma, kun miljoonien ihmisten palkat maksettiin kuukausia tai jopa vuosia myöhässä. Venäjä sai vastuulleen Neuvostoliiton ulkoisen velan maksamisen, vaikka sen väestö oli vain puolet Neuvostoliiton väestöstä.[24] Yksityistäminen siirsi yritysten johtamisen pois valtion toimielimiltä yksityishenkilöiden ryhmille, joilla oli yhteyksiä sekä hallitukseen että Venäjän mafiaan. Väkivaltaiset rikollisryhmät saivat usein haltuunsa valtionyritykset käyttäen salamurhia ja kiristystä. Hallituksen virkamiesten korruptiosta tuli osa päivittäistä elämää. Monet vastarikastuneet gangsterit ja liikemiehet siirsivät miljardiomaisuuksiaan rahassa ja muussa muodossa ulos maasta, joka tarkoitti valtavaa pääomapakoa.[25] Äkillinen ja pitkä lama lamautti laajemmin koko yhteiskuntaa. Sosiaalipalvelut romahtivat, syntyvyysaste putosi ja kuolleisuusaste ampaisi rajuun nousuun. 1990-luvun alku ja keskivaiheet olivat laittomuuksien aikaa. Rikollisjengit ja järjestäytynyt rikollisuus sekä murhat ja muut väkivaltarikokset riistäytyivät hallinnasta.[26]
Vuonna 1993 maa ajautui perustuslailliseen kriisiin, joka oli Moskovan rajuin sisäinen taistelu Lokakuun vallankumouksen jälkeen.[28] Presidentti Jeltsin hajotti parlamentin laittomasti[29] sen vastustaessa hänen aikeitaan keskittää valtaa ja kiihdyttää epäsuosittuja uusliberalistisia uudistuksia; vastauksena lainsäädäntövallan edustajat sulkivat itsensä valkoisen talon sisään, erottivat Jeltsinin ja valitsivat uuden presidentin. Seurasi suuria protesteja Jeltsiniä vastaan ja satoja kuoli väkivaltaisuuksissa. Asevoimat tukenaan Jeltsin lähetti armeijan ottamaan haltuunsa valkoinen talo ja häätämään sen puolustajat. Armeija hoiti tehtävän panssarivaunujen ja tykistön avulla ja ajoi kansanedustajat ulos.
1990-lukua leimasivat aseistetut etniset konfliktit Pohjois-Kaukasuksella. Konflikteissa oli kyse islamistien kapinasta federaation valtaa vastaan (etenkin Tšetšeniassa) tai paikallisten ryhmien välisistä etnisistä tai klaanien kahinoista (kuten Pohjois-Ossetia-Alaniassa osseettien ja inguušien välillä tai eri klaanien välillä Tšetšeniassa). 1990-luvun alussa tšetšeeniseparatistit julistivat maan itsenäiseksi, jonka jälkeen alueella on käyty katkottaista sissisotaa (Ensimmäinen Tšetšenian sota, Toinen Tšetšenian sota) tšetšeenien kapinallisryhmien sekä Venäjän armeijan välillä.[30] Separatistien terroristihyökkäykset siviileitä vastaan, kuten Venäjän kerrostalopommit, Moskovan teatterikaappaus ja Beslanin koulukaappaus tappoivat satoja ihmisiä ja aiheuttivat huomiota maailmalla. Tšetšenian sodissa kuoli joidenkin arvioiden mukaan pari sataatuhatta ihmistä ja niihin liittyi paljon siviileitä vastaan kohdistettuja julmuuksia ja muita sotarikoksia. Suuret budjettivajeet sekä Aasian talouskriisi saivat aikaan vuonna 1998 Venäjän talouskriisin[31], joka supisti maan BKT:ta entisestään.[20] Vuosituhannen viimeisenä päivänä (1999) presidentti Jeltsin erosi presidentin tehtävistään ja jätti paikan äskettäin nimitetylle pääministerille, Vladimir Putinille, joka voitti vuoden 2000 presidentinvaalit. Putin lisäsi suosiotaan tukahduttamalla tšetšeenien vastarinnan, vaikka ajoittainen väkivalta jatkuu alueella edelleen. Korkeat öljyn hinnat ja heikko valuutta yhdistettynä kasvavaan kotimaiseen kysyntään, kulutukseen ja investointeihin asettivat Venäjän talouden tähän päivään jatkuneelle kasvu-uralle, nostaen ihmisten materiaalista elintasoa ja lisäten Venäjän painoarvoa kansainvälisessä politiikassa.[12] Putin on saanut länsimaista paljon kritiikkiä uudistustensa epädemokraattisiksi katsotuista piirteistä[32], mutta hänen kaudellaan kasvanut vakaus, järjestyksen paluu ja talouden edistys tekivät hänestä kotimaassaan suositun [33] sekä toivat tunnustusta myös ulkomailta.[34]
[muokkaa] Politiikka
Venäjän perustuslaillisen kriisin jälkeen 12. toukokuuta 1993 kansanäänestyksessä hyväksytyn nykyisen perustuslain mukaan Venäjä on federaatio eli liittovaltio ja semipresidentiaalinen järjestelmä, jossa presidentti on valtionpäämies. [35] ja pääministeri on hallituksen johtaja. Liittovaltio on rakennettu edustuksellisen demokratian periaatteiden mukaan. Hallintoa säädellään vallan kolmijako -opin mukaan perustuslain määrittelemällä tavalla. Perustuslaki toimii maan ylimpänä laillisena dokumenttina sekä yhteiskuntasopimuksena maan kansalaisille.
Liittovaltion valtiovalta jaetaan kolmeen haaraan:
- Lainsäädäntövalta: kaksikamariseen liittokokoukseen (parlamenttiin), joka koostuu 450-jäsenisestä valtionduumasta (alempi kamari) sekä liittoneuvostosta (ylempi kamari), säätää liittovaltion lain, julistaa sodan, hyväksyy valtiosopimukset, omaa budjettivallan, sekä omaa vallan asettaa hallituksen jäseniä virkasyytteeseen ja erottaa heidät virastaan. Duuman edustajat valitaan maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia. Liittoneuvoston 176 jäsentä käsittävät kaksi jäsentä kultakin Venäjän 89:ltä alueelta.
- Toimeenpanovalta: Presidentti on puolustusvoimain ylipäällikkö, voi veto-oikeudellaan kumota lakialoitteita, sekä nimittää ministeriön ja muut virkamiehet, jotka hallinnoivat ja saattavat voimaan liittovaltion lakeja ja politiikkaa.
- Tuomiovalta: Perustuslaillinen tuomioistuin, korkein oikeus, ja ylin välimiesoikeus sekä alemmat liittovaltion tuomioistuimet, joiden tuomarit ovat presidentin suosituksesta liittoneuvoston nimittämiä, tulkitsevat lakeja ja voivat kumota lakeja, joita ne pitävät perustuslain vastaisina.
Perustuslaillinen oikeus perustuu perustuslain mukaan kaikkien kansalaisten tasavertaisuuteen,[36] tuomarit ovat itsenäisiä ja vain lain itsensä alaisia,[37] oikeudenkäynnit ovat avoimia ja syytetylle taataan puolustus.[38] Vuodesta 1996 lähtien Venäjä on jättänyt kuolemanrangaistuksen pois käytöstä, joskaan sitä ei ole lailla kumottu.
Kansa äänestää presidentin neljän vuoden kaudeksi[39] (sama presidentti ei saa olla virassa kolmea peräkkäistä kautta);[40] Hallituksen ministeriöt koostuvat pääministeristä ja hänen avustajistaan, ministereistä ja muista valituista henkilöistä. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin. Myös valtionduuman on hyväksyttävä pääministerin nimitys.
Vuoden 1999 duuman vaaleissa suurin puolue oli Venäjän federaation kommunistinen puolue. Vuoden 2003 duuman vaaleissa ja 2007 vaaleissa suurin puolue oli Yhtenäinen Venäjä. Näiden lisäksi duumassa ovat edustettuina Venäjän liberaalidemokraattinen puolue ja Oikeudenmukainen Venäjä. Vaalijärjestelmää uudistettiin ennen 2007 vaaleja poistamalla listojen ulkopuoliset yhden edustajan enemmistövaalipiirit ja mahdollisuus äänestää kaikkia ehdokkaita vastaan.
[muokkaa] Aluejako
-
Pääartikkeli: Venäjän aluejako
- Liittovaltiosubjektit
Venäjän Federaatio koostuu 83:sta liittovaltiosubjektista.[41] Subjekteilla on tasavertainen edustus —kaksi edustajaa kustakin— Venäjän Liittovaltioneuvostossa.[42] Subjektit kuitenkin eroavat toisistaan siinä suhteessa, kuinka paljon autonomiaa niillä on.
Liittovaltiosubjektit käsittävät:
- 46 oblastia (provinssi): yleisin liittovaltiosubjektin tyyppi. Oblastissa on liittovaltiotasolla nimitetty kuvernööri ja paikallisesti valitut lainsäätäjät.
- 21 tasavaltaa: nimellisesti autonomisilla tasavalloilla on oma perustuslakinsa, presidenttinsä ja parlamenttinsa. Tasavalloilla on oikeus käyttää omaa virallista kieltään Venäjän kielen rinnalla, mutta kansainvälisissä asioissa niitä edustaa Federaatio. Tasavallat on tarkoitettu etnisten vähemmistöjen kodiksi.
- Yhdeksän aluepiiriä (край, krai): nämä ovat hyvin samantyyppisiä kuin oblastit. Alueet on rajattu historian perusteella. Alun perin ne olivat rajamaita ja myöhemmin myös hallinnollisia lohkoja, jotka sisälsivät autonomisia piirejä tai oblasteja.
- Neljä autonomista piiriä (автономный округ, avtonomnyi okrug): alun perin oblastien ja aluepiirien sisäisiä kokonaisuuksia, jotka luotiin etnisiä vähemmistöjä varten. Näistä tehtiin liittovaltiosubjekteja 1990-luvulla. Ne ovat Tšukotkaa lukuunottamatta hallinnollisesti oblastiensa tai aluepiiriensä alaisia.
- Yhden autonomisen oblastin, joka on Juutalaisten autonominen alue (nykyään ei juutalaisten asuttama): autonomiset oblastit olivat alun perin aluepiirien alaisia hallinnollisia yksiköitä. Vuonna 1990 niistä tuli tasavaltoja yhtä lukuunottamatta.
- Kaksi liittokaupunkia (Moskova ja Pietari): maan kaksi suurinta kaupunkia toimivat erillisinä alueinaan (Leningradin alue ja Moskovan alue).
- Liittovaltion piirit ja taloudelliset alueet
Liittovaltiosubjektit on jaettu seitsemään liittovaltiopiiriin, joista jokaista hallitsee Venäjän presidentin nimittämä lähetti.[43] Toisin kuin liittovaltiosubjektit, liittovaltiopiirit eivät ole hallinnoltaan kansallista tasoa alempana olevia vaan ne kuuluvat suoraan Federaation hallinnon alaisuuteen. Liittovaltiopiirien lähetit ovat yhteyshenkilöitä liittovaltiosubjektien ja itse Federaation välillä. He ovat vastuussa siitä, että liittovaltiosubjektit toimivat Federaation lakien mukaisesti.
[muokkaa] Ulkomaansuhteet ja asevoimat
Kansainvälinen laki tunnustaa Venäjän federaation perineen Neuvostoliiton oikeussubjektin aseman.[5] Venäjä jatkaa NL:n kansainvälisten sitoumusten täyttämistä ja sai myös NL:n pysyvän paikan YK:n turvallisuusneuvostossa, jäsenyydet muissa kansainvälisissä järjestöissä, NL:n oikeudet ja velvollisuudet kansainvälisissä sopimuksissa sekä sen omistukset ja velat. Venäjällä on diplomaattisuhteet 178 maahan ja sillä on maailmalla140 suurlähetystöä.[44] Ulkopolitiikasta päättää presidentti ja sitä toteuttaa maan ulkoministeriö.[45]
YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana Venäjällä on keskeinen rooli kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa. Se on osallistunut kansainvälisten konfliktien selvittelyyn osallistumalla esimerkiksi Lähi-idän kvartettiin, kuuden osapuolen neuvotteluihin Pohjois-Korean kanssa, Kosovon sodan selvittelyyn ja ydinaseiden leviämistä koskevaan politiikkaan. Venäjä on teollisuusmaiden G8-ryhmän, Euroopan neuvoston, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja APECin jäsen. Venäjällä on johtava asema alueellisissa järjestöissä, kuten Itsenäisten valtioiden yhteisössä, Euraasian talousyhteisössä, Kollektiivisessa turvallisuusjärjestössä, sekä Shanghain yhteistyöjärjestössä. Presidentti Vladimir Putin on suosinut eri tavoin strategista kumppanuutta ja läheistä integraatiota, mikä näkyy esimerkiksi EU:n ja Venäjän "yhteisten tilojen" yhteistyöhankkeessa.[46] Neuvostoliiton jälkeen Venäjä on kehittänyt aiempaa ystävällisemmät, joskin edelleen varsin epävakaat suhteet NATOon. Venäjän ja NATOn välille perustettiin komissio vuonna 2002 mahdollistamaan 26 sotilasliiton valtion ja Venäjän tasaväkisen kumppanuuden yhteisten päämäärien tavoittelua varten.[47]
Venäjä peri Neuvostoliitolta sen rajojen ulkopuoliset aseteollisuuden tuotantolaitokset ja suurin osa Neuvostoliiton aseteollisuudesta jäi tietysti sen Venäjän rajojen sisäpuolelle.[48] Venäjän asevoimat on jaettu maajoukkoihin, laivastoon ja ilmavoimiin. Yleisesikunnan alaisuudessa on lisäksi kolme aselajia: strategiset ohjusjoukot, avaruusjoukot ja maahanlaskujoukot. Vuonna 2006 Venäjän asevoimien palveluksessa oli 1,037 miljoonaa aktiivista työntekijää.[49] Venäjällä valtioista eniten varastoituja ydinaseita. Sillä on toisiksi suurin ballistisilla ydinohjuksilla varustettujen sukellusveneiden laivasto ja se on Yhdysvaltojen lisäksi ainoa maa, jolla on moderni strategisten pommikoneiden osasto.[50] Maalla on suuri ja täysin kotimainen aseteollisuus, joka tuottaa maan kaikki sotavälineet. Venäjä on vuodesta 2001 alkaen ollut maailman johtava aseiden viejä, jonka myynti käsittää noin 30 prosenttia maailman aseiden myynnistä[51]. Aseita vietiin vuonna 2007 80 eri maahan.[52] Neuvostoliiton tapaan kaikki 18–27-vuotiaat miehet joutuvat käymään kaksi vuotisen sotilaspalveluksen, joskin armeijaan liittyvien ongelmien vuoksi vuodesta 2008 alkaen armeijassa vietettävää aikaa lyhennetään vuoden pituiseksi, ja vuoteen 2010 mennessä asevoimien palkkatyöntekijöiden osuutta pyritään kasvattamaan 70 prosenttiin.[12] Puolustusmenot ovat nelinkertaistuneet kuluneen kuuden vuoden aikana.[53] Hallituksen viralliset asevarustelumenot vuonna 2008 ovat 40 miljardia dollaria,[54] joskin eri lähteet, kuten Yhdysvaltain tiedustelulähteet,[55] sekä brittiläinen politiikan tutkimuslaitos IISS,[49] ovat arvioineet todellisen määrän olevan selvästi korkeampi.[56] Tällä hetkellä on menossa vuosille 2006-2015 suunnattu asevoimien varusteiden uudistushanke, jonka budjetti on suunnilleen 200 miljardia dollaria.[57]
[muokkaa] Talous
-
Pääartikkeli: Venäjän talous
Vuosituhannen vaihteen jälkeen nousevat öljyn hinnat, kasvavat ulkomaaninvestoinnit, korkeampi kotimainen kysyntä ja suurempi poliittinen vakaus ovat ripeyttäneet Venäjän talouskasvua. Vuosi 2007 oli maan yhdeksäs talouskasvun vuosi, vuosittaisen kasvuvauhdin ollessa keskimäärin seitsemän prosenttia vuoden 1998 finanssikriisin jälkeen. Vuonna 2007 Venäjän BKT oli $2.076 triljoonaa (arvioitu ostovoimapariteetti), seitsemänneksi suurin talous maailmassa, BKT:n kasvun ollessa 8.1 prosenttia edellisvuodesta. Kasvu oli pääasiassa ulkomaankauppaan soveltumattomien palveluiden sekä kotimaanmarkkinoiden hyödykkeiden vetämää, eikä niinkään öljyn tai mineraalien viennin.[12] Venäläisten keskipalkka oli vuoden 2008 alussa 640 dollaria kuussa, kun se vielä vuonna 2000 oli vain 80 dollaria.[58] Noin 14 prosenttia venäläisistä eli vuonna 2007 kansallisen köyhyysrajan alapuolella,[59], kun taas lukema oli peräti 40 prosenttia vuonna 1998, jolloin se oli Neuvostoliiton jälkeisistä vuosista huonoimmillaan.[23] Työttömyys vuonna 2007 oli kuudessa prosentissa, kun taas vuonna 1999 se oli ollut 12,4 prosenttia.[60][61]
Venäjällä on maailman laajimmat maakaasuesiintymät, toiseksi suurimmat hiilivarat ja kahdeksanneksi suurimmat öljyvarannot. Se on maailman johtava maakaasun viejä ja toiseksi suurin öljynviejä. Öljy, maakaasu, metallit ja puu käsittävät 80 prosenttia Venäjän ulkomaanviennistä.[12] Vuodesta 2003 alkaen luonnonvarojen vienti alkoi kuitenkin menettää tärkeyttään taloudelle kotimaisten markkinoiden kasvaessa nopeasti.[30] Huolimatta korkeista energian hinnoista öljy ja kaasut tuovat vain 5.7 prosenttia BKT:stä ja hallitus ennustaa tämän putoavan 3.7 prosenttiin vuoteen 2011 mennessä.[62] Useimmista muista luonnonvaroiltaan rikkaista maista poiketen Venäjän katsotaan olevan suhteellisen pitkällä kehityksessä pitkän ja vankan koulutuksen, tieteen ja teollisuuden perintönsä johdosta.[63] Maalla on enemmän korkeakoulusta valmistuneita kuin millään muulla Euroopan maalla.[64] Venäjän maatalouden tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koillispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on myös merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.
Vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla ulkomaaninvestoinnit venäjälle tuplaantuivat edellisvuoteen verrattuna, saavuttaen lopulta 60.3 miljardin dollarin arvon.[65] Vuonna 2000 kokonaisinvestoinnit kiinteisiin omaisuuseriin olivat 40 miljardia dollaria, kasvun ollessa 300 prosenttia vuoteen 2006 asti, jolloin investoinnit saavuttivat 120 miljardin tason.[62] Vuonna 2001 käyttöönotettu yksinkertaisempi verolaki vähensi ihmisiin kohdistuvaa verorasitusta ja kasvatti suuresti valtion tuloja.[66] Venäjällä on 12 prosentin tasaverotus henkilökohtaisiin tuloihin, mitä on pidetty muihin maihin verrattuna hyvin houkuttelevana yrittäjien kannalta.[67][68] Federaation budjetti on ollut ylijäämäinen vuodesta 2001 alkaen vuoden 2007 lukeman ollessa kuusi prosenttia BKT:stä. Vuonna 2003 luotiin federaation vakautusrahasto, johon siirretään varoja Uralin öljyn hinnan ylittäessä 27 dollarin hinnan barrelia kohti.[69]. Huhti-toukokuussa 2006 öljyn hinta oli 60,9 dollaria barrelilta ja vakautusrahastoon oli kertynyt 1 800 miljardia ruplaa (70 miljardia dollaria).[70] Ne päätettiin sijoittaa 14:n Euroopan maan obligaatioihin. Viime vuosien aikana Venäjä on käyttänyt öljyvarojaan vakautusrahastosta myös maksaakseen ennakolta kaikki neuvostoajan velat Pariisin klubin velkojille sekä Kansainväliselle valuuttarahastolle. Ulkomaanvelka onkin vähentynyt dramaattisesti.[71] Vaikka Venäjä on yksin maksanut takaisin yli 90 prosenttia Neuvostoliiton ulkomaanvelasta, maa on lähes velaton. Ulkomaanvelka oli vuonna 2007 vain noin 7 % bruttokansantuotteesta, kun se vielä 1998 oli 90 %. Tulot öljyviennistä ovat lisäksi mahdollistaneet ulkomaanvaluuttareservien kasvattamisen vuoden 1999 12 miljardista dollarista vuoden 2007 lopun 470 miljardiin. Näin ollen Venäjän valuuttareservit ovat kolmanneksi suurimmat maailmassa.[12]
Maan talouskehitys on ollut maantieteellisesti epätasaista Moskovan alueen tuottaessa suhteellisesti hyvin suuren osan maan BKT:stä.[30] Suurin osa Venäjän alueista, erityisesti alkuperäiskansojen alueet ja maaseutuyhteisöt Siperiassa, ovat jääneet pahasti jälkeen. Kuitenkin keskiluokka on kasvanut vuoden 2000 kahdeksasta miljoonasta 55 miljoonaan (vuoden 2006 luku).[72] Venäjällä on maailman maista toiseksi eniten miljardöörejä Yhdysvaltojen jälkeen. Vuonna 2007 niiden lukumäärä lisääntyi 50:llä ja yhteensä heitä on 110.[73]
Viimeisen viiden vuoden aikana, pääomainvestoinnit ovat tuottanee keskimäärin yli 10 prosentin vuotuisen tuoton ja ihmisten reaalitulot ovat nousseet yli 12 prosenttia vuodessa. Tänä aikana köyhyys on vähentynyt tasaisesti ja keskiluokka on jatkanut laajentumistaan. Venäjä on myös kohentanut asemaansa kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla vuoden 1998 kriisin jälkeen.[12] Keskeiset tekijät Venäjän talouden vahvan nousun taustalla on ollut vahva tuottavuuden, reaalipalkkojen ja kulutuksen kasvu.[74] Huolimatta maan vahvasta talouskehityksestä vuoden 1999 jälkeen Maailmanpankki on luetellut joukon Venäjän talouteen kohdistuvista haasteista. Näihin kuuluvat talouden monipuolistaminen, pienten ja keskisuurten yritysten kasvun rohkaiseminen, ihmispääoman kasvattaminen sekä yrityshallinnon kehittäminen.[16] Inflaatio kasvoi vuoden 2006 yhdeksästä prosentista noin 12 prosenttiin vuoden 2007 loppuun mennessä. Inflaation kasvu jatkui vuoden 2008 alussa, pääasiassa nousevien ruoan hintojen takia.[59][12]
[muokkaa] Väestö
Väestötiedot vuonna 2005 |
|
---|---|
Ikärakenne | 0–14-vuotiaita 14,6 % 15–64-vuotiaita 71,3 % yli 64-vuotiaita 14,2 % |
Mediaani-ikä | 38,15 vuotta |
Väestönkasvu | -0,37 % |
Syntyvyys | 9,8 / 1 000 henkilöä |
Kuolleisuus | 14,52 / 1 000 henkilöä |
Lapsikuolleisuus | 15,39 / 1 000 syntymää |
Nettomaahanmuutto | 1,03 / 1 000 henkilöä |
Eliniänodote | keskiarvo: 67,1 vuotta miehet: 60,55 vuotta |
HIV:n levinneisyys aikuisväestössä | 1,1 % |
Lukutaitoisia | 99,4[75] % väestöstä |
Alustavien arvioiden mukaan vuoden 2008 ensimmäisenä päivänä Venäjällä oli 142 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2007 väestö kutistui 237,800 ihmisellä eli 0.17 prosentilla (edellisenä vuonna 532,600 ihmisellä ja 0.37 prosentilla). Maahanmuutto kasvoi 50.2 prosentilla vuonna 2007[77] ja saavutti 274,000 hengen lukeman.[78] Suuri enemmistö maahanmuuttajista tulivat IVY-maista ja olivat etnisesti venäläisiä tai ainakin venäjän kielisiä.[77] Laittomien maahanmuuttajien lukumääräksi IVY-maista arvioidaan noin kymmentä miljoonaa.[79]
Venäjän Federaatio on monietninen yhteiskunta, koti yli 160 etniselle ryhmälle, johon sisältyy alkuperäiskansoja.[80] Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1 %), mordvalaiset ja valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit.
Vaikka Venäjän väestö on suhteellisen suuri, on väestöntiheys matala valtion valtaisan pinta-alan vuoksi. Väestöntiheys on suurimmillaan Euroopan puolella, lähellä Uralvuoria sekä Lounais-Siperiassa. 73 prosenttia väestöstä elää kaupunkialueilla.[81] Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuoden 2002 laskennan mukaan kaksi suurinta kaupunkia ovat Moskova (10,126,424 asukasta) ja Pietari (4,661,219). Yksitoista muuta kaupunkia ovat kooltaa yhden ja kahden miljoonan väliltä: Tšeljabinsk, Kazan, Novosibirsk, Nižni Novgorod, Omsk, Perm, Rostov-na-Donu, Samara, Ufa, Volgograd ja Jekaterinburg.
Venäjän väestö oli suurimmillaan vuonna 1991, jolloin väkeä oli 148 689 000.[82] Vuonna 2007 kuolleisuus ylitti syntyvyyden 477 700 hengellä. Edellisenä vuonna lukema oli suurempi: 687 100.[77] Venäjän Tilastopalvelun mukaan kuolleisuusaste laski neljä prosenttia vuonna 2007 verrattuna edellisvuoteen, ollen noin kahden miljoonan paikkeilla kun taas syntyvyysaste kasvoi 8,3 % vuosittain ollen nyt 1,6 miljoonan syntyneen paikkeilla.[78] Väestö siis kutistuu korkean kuolleisuuden ja matalan syntyvyyden vuoksi. Syntyvyysaste on kyllä verrattavissa Euroopan maiden lukemiin (keskimäärin 11,3 syntynyttä tuhatta ihmistä kohden vuonna 2007[77] ja EU:n keskiarvo on 10,00 per 1000),[83] sen väestö pienenee suuren kuolleisuuden takia (vuonna 2007 kuolleisuusaste oli 14,7 per 1000 henkeä[77] siinä missä EU:n keskiarvo oli 10,00 per 1000).[84] Venäjän terveysministeriö kuitenkin ennustaa, että vuoteen 2011 mennessä kuolleisuusaste ja syntyvyysaste kohtaavat kuolleisuuden pienetessä ja syntyvyyden noustessa.[85]
[muokkaa] Koulutus
Venäjällä on perustuslain takaama ilmainen koulutus kaikille kansalaisille,[86] ja 99,4 prosenttia väestöstä on lukutaitoisia.[12] Vuonna 2006 tehdyssä neljäsluokkalaisten luetunymmärtämistaitoa mittaavassa Bostonin yliopiston PIRLS-tutkimuksessa (Progress in International Reading Literacy Study) Venäjä sijoittui ensimmäiseksi.[87] Korkeamman asteen koulutuspaikoista on Venäjällä kova kilpailu.[88] Koulutuksessa on panostettu perinteisesti vahvasti tieteeseen ja teknologiaan, jonka tuloksena Venäjän lääketieteen, matematiikan, luonnontieteen sekä avaruuden ja ilmailun tutkimus on edelleen yleensä korkeatasoista.[89][90]
Hallitus jakaa valtion koulutuslaitoksille rahoitukset joko vakiintuneen kiintiösumman tai oppilasmäärän mukaan. Tämän tarkoituksena on taata, että kaikki pätevät oppilaat saavat koulutuspaikan. Lisäksi opiskelijoille myönnetään pieni stipendi ja ilmainen asuminen. Opetuslaitosten rahoitus tapahtuu kokonaan valtion tai alueellisen tason budjeteista.[91] Rahoituksen turvaamiseksi monet valtion laitokset ovat avanneet ulkopuolisesti rahoitettuja virkoja, joiden määrä on ollut kasvussa.[92] Uusien korkean teknologian ja muiden nousevien teollisuusalojen työvoiman tarvetta tyydyttämään on noussut monia yksityisiä korkean asteen oppilaitoksia.[91]
[muokkaa] Terveys
Venäjän perustuslaki lupaa ilmaisen, yleisen terveydenhuollon kaikille kansalaisille.[93] Vaikka Venäjällä on enemmän lääkäreitä, sairaaloita ja terveysalan työntekijöitä kuin lähes millään muulla maalla[94][95] on väestön terveys Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen heikentynyt huomattavasti sosiaalisten, taloudellisten ja elämäntapaan liittyvien muutosten myötä.[96] Vuonna 2007 keskimääräinen eliniänodote oli miehille 61,5 vuotta ja naisille 73,9 vuotta.[97] Keskimääräinen eliniänodote, 67,7 vuotta, on 10,8 vuotta lyhyempi kuin EU-maiden keskiarvo.[98] Miesten matalan eliniän suurimmat taustatekijät ovat työikäisten miesten estettävissä olevat kuolinsyyt, kuten alkoholimyrkytykset, stressi, tupakointi, liikenneonnettomuudet sekä väkivaltarikokset. Miesten kuolleisuus nousi 60 % vuoden 1991 jälkeen ja on neljä-viisi kertaa korkeampi kuin Euroopassa keskimäärin.[99] Johtuen sukupuolten välisestä eliniänodotteesta, sekä toisen maailmansodan yhä jatkuvasta vaikutuksesta (Venäjällä kuoli sodassa enemmän miehiä kuin missään muussa maassa) sukupuolten välillä vallitsee epätasapaino ja jokaista naista kohden on 0,859 miestä.[12]
Sydänsairaudet aiheuttavat 56,7 % kaikista kuolemista, ja näistä 30 % koskee työikäisiä ihmisiä. Noin 16 miljoonaa venäläistä kärsii verenkiertoelinten sairauksista, mikä on suhteellisesti toiseksi eniten maailmassa Ukrainan jälkeen.[99] Kuolemat henkirikoksista, itsemurhista ja syövästä ovat myös kansainvälisellä tasolla hyvin korkeat.[100] Itsemurhia tehdään WHO:n mukaan prosentuaalisesti yli kaksi kertaa enemmän kuin korkeiden itsemurhalukujen Suomessa.[101] Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan 52 % miehistä ja 15 % naisista tupakoivat. Tupakka aiheuttaa maassa noin 260 000 kuolemaa vuodessa.[102] AIDSia ei juuri tavatattu neuvostoaikana, mutta 1990-luvun aikana se lisääntyi huimasti suonensisäisten huumeiden leviämisen myötä.[103] Virallisten tilastojen mukaan HIV-positiivisia ihmisiä on Venäjällä 364,000, mutta jotkut asiantuntijat pitävät todellisia lukuja selvästi korkeampana.[104] Kamppaillakseen tautia vastaan hallitus lisäsi HIVin torjumisen keinoihin kohdistetuja varoja kaksinkymmenkertaiseksi vuonna 2006 ja seuraavana vuonna määrärahat vielä kaksinkertaistettiin edellisvuodesta.[105] Neuvostoliiton jälkeisenä aikana myös tuberkuloosin aiheuttamat kuolemat ovat lisääntyneet rajusti erityisesti vankien usein sairastuessa tautiin.[106]
Kamppaillakseen väestön hupenemista vastaan hallitus on aloittanut useita ohjelmia, joiden tarkoitus on lisätä syntyvyyttä ja houkutella maahan lisää maahanmuuttajia. Hallitus on kaksinkertaistanut kuukausittaiset lapsilisät ja on asettanut vuodesta 2007 alkaen 250 000 ruplan (noin 6800 euroa) kertapalkkion naisille, jotka saavat toisen lapsen.[107] Vuonna 2007 syntyvyys nousi korkeimmalle tasolle Neuvostoliiton jälkeisenä aikana.[108] Varapääministeri Sergei Ivanov myös kertoi 20 miljardin ruplan (noin 544 miljoonaa euroa) käyttämisestä neuvoloihin vuosina 2008–2009. Maahanmuutto nähdään välttämättömänä keinona ylläpitää maan väestömäärää.[109]
[muokkaa] Kielet
Venäjän 160 etnisen ryhmän edustajat puhuvat yhteensä noin sataa eri kieltä.[3] Vuoden 2002 lukemien mukaan 142,6 miljonaa ihmistä puhuu venäjää. Toiseksi suurin kieliryhmä ovat tataaria puhuvat (5,3 miljoonaa puhujaa) ja kolmantena saksankieliset (2,9 miljoonaa).[110] Venäjä on maan ainut virallinen kieli, mutta perustuslaki antaa yksittäisille tasavalloille oikeuden ottaa oman alueensa alkuperäiskieli alueen toiseksi viralliseksi kieleksi.[111] Huolimatta laajasta alueellisestä levinneisyydestään venäjän kieli on varsin homogeenistä koko maassa. Venäjä on Euraasian maantieteellisesti laajimmalle levinnyt kieli ja puhujamäärältään suurin slaavilainen kieli.[112] Venäjän kieli kuuluu indoeurooppalaisten kielten perheeseen ja on yksi kolmesta elävästä itäslaavilaisesta kielestä (muut ovat valkovenäjä ja ukraina). Vanhaa itäslaavilaista venäjän kieltä on löydetty kirjoitetussa muodossa 900-luvulta lähtien.[113] Nykyään yli neljännes maailman tieteellisistä julkaisuista julkaistaan venäjäksi.[114] Venäjän kieli on yksi Yhdistyneiden kansakuntien kuudesta virallisesta kielestä.
[muokkaa] Uskonnot
Venäjän perinteiset uskonnot ovat kristinusko, islam, buddhalaisuus sekä juutalaisuus, jotka määritellään Venäjän vuonna 1997 säädetyssä "historiallisen perinnön laissa".[115] Kristinuskon ortodoksinen suunta on Venäjän selvästi suurin uskonto.[116] Venäjällä mielipidekyselyitä tekevän tutkimuskeskuksen mukaan 63 prosenttia vastaajista piti itseään Venäjän ortodokseina, 6 prosenttia muslimeina ja alle yksi prosentti piti itseään buddhalaisena, katolisena, protestanttina tai juutalaisena. 12 prosenttia ihmisistä sanoi uskovansa jumalaan olematta minkään uskonnon harjoittaja, ja 16 prosenttia piti itseään ei-uskovana.[117]
Eri lähteiden ilmoittamat arviot ei-uskonnollisten ihmisten määrästä Venäjällä vaihtelevat suuresti. Lähteestä riippuen ei-uskonnolisten määrä Venäjällä on 16–48 prosenttia väestöstä.[118] Ei-uskonnollisten ihmisten määrän arviointi on hankalaa, sillä etniset venäläiset identifioivat itsensä ortodokseiksi silloinkin, kun he eivät varsinaisesti harjoita uskontoaan tai edes usko sen oppeihin. Sama koskee myös muita uskontoja, jotka ovat leimautuneet osaksi eri kansanryhmien identiteettiä.[119][120]
Venäjän ortodoksinen kirkko on luonteeltaan puolivaltiollinen.[121] Ortodoksikristillisyys omaksuttiin Venäjällä alun perin 900-luvulla.[122] Ortodoksisen kirkon sisällä toimineista liikkeistä historiallisesti merkittävin on ollut vanhauskoisuus, jota vielä 1900-luvun alussa kannatti jopa 10 % väestöstä. Nykyään vanhauskoisten kannatus on laskenut tuntuvasti matalammaksi. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen vapaat suunnat, kuten herätyskristillinen liikehdintä, ovat lisänneet kannatustaan.lähde? 95 prosenttia rekisteröidyistä seurakunnista kuuluu varsinaisen Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuuteen, mutta sen lisäksi on myös pienempiä ortodoksisia kirkkoja.[123] Suurin osa ortodoksiuskoa tunnustavista ei käy säännöllisesti kirkossa. Kuitenkin kirkko on kunnioitettu sekä uskonnollisten että ei-uskonnollisten keskuudessa, sillä se nähdään Venäjän kulttuuriperinnön symbolina.[122] Yhdysvaltain sisäministeriön vuoden 2007 uskonnon vapautta käsittelevän raportin mukaan 100 miljoonaa Venäläistä pitää itseään ortodoksikristittyinä.[124] Pienempiin kristillisiin suuntauksiin Venäjällä kuuluvat katoliset, Armenian apostolinen kirkko sekä muutamat protestanttiset suuntaukset.
Siinä missä ortodoksisuus on Venäjän slaavilaisia kansanosia etnisesti määrittelevä uskonto, Sunni-islam on vastaavalla tavalla useimpien turkkilaisia kieliä puhuvien kansojen perinteinen uskonto. Muslimiväestö keskittyy pääosin tietyille Venäjän eteläisille alueille, kuten Kaukasukselle ja Tatarstaniin. Venäjällä on arvioitu asuvan 15-20 miljoonaa muslimia.[125][126] Erään kyselytutkimusten mukaan islaminuskoisia olisi vain 7-9 miljoonaa.[127] 3-4 miljoonaa muslimia on tullut Venäjälle muista entisistä Neuvostomaista.[128] Useimmat muslimit elävät Volgan ja Uralin alueella sekä Pohjois-Kaukasuksella, Moskovassa, Pietarissa ja Länsi-Siperiassa.[129] Buddhalaisuutta on perinteisesti esiintynyt maan kolmella alueella: Burjatiassa, Tuvassa ja Kalmukiassa.[130] Jotkut Siperian ja kaukoidän ihmiset, esimerkiksi Sahassa ja Tšukotkassa, harjoittavat panteistista uskontoa ja pakanariittejä valtauskontojen lisäksi. Uskontokuntiin kuuluminen jakautuu pääasiassa etnisten jakolinjojen mukaan. Slaavit ovat yleensä ortodokseja, turkinkieliset muslimeita, joskin maassa on myös turkkilaisia väestöryhmiä, jotka eivät edusta islamia.[131]
Uskonto | Prosenttia väestöstä |
---|---|
Ortodoksisuus | 63–70 [132][117] |
Ei uskontoa | 16–30 (riippuen määritelmästä)[117] |
Islam | 6[117] |
Muut kristilliset | 1–3 [133][117] |
Muut uskonnot | 1[117] |
[muokkaa] Kulttuuri
-
Pääartikkeli: Venäjän kulttuuri
Venäläinen kirjallisuus, elokuva, teatteri, baletti sekä runous ovat maailmallakin arvostettuja. Venäläisestä populaarimusiikista maan ulkopuolella ovat menestyneet lähinnä tyttöbändi t.A.T.u. sekä euroviisuvoittaja Dima Bilan.
-
Katso myös: Venäläinen keittiö
[muokkaa] Kirjallisuus
-
Pääartikkeli: Venäjän kirjallisuus
Venäjän kirjallisuutta on pidetty hyvin vaikutusvaltaisena ja monet sen teoksista kuuluvat maailmankirjallisuuden parhaiten tunnettuihin töihin.[134] Venäjän kirjallisuuden historian on ajoitettu alkavan jo 900-luvun tienoilla. Varsinainen kansallinen kirjallisuuden traditio syntyi 1800-luvun alussa. Tämän aikakauden aloiti Aleksander Puškin, jota pidetään modernin venäläisen kirjallisuuden perustajana. Häntä on usein sanottu "Venäjän Shakespeariksi".[135] Venäjän tunnetuimpiin kirjailijoihin ja runoilijoihin 1800-luvulla kuuluivat Anton Tšehov, Mihail Lermontov, Leo Tolstoi, Nikolai Gogol, Ivan Turgenev and Fjodor Dostojevski. Samoin Ivan Gontšarov, Mihail Saltykov-Štšedrin, Aleksei Pisemski ja Nikolai Leskov jättivät kestävän jälkensä venäläiseen proosaan. Erityisesti Tolstoi ja Dostojevski ovat olleet vaikutukseltaan mammuttimaisia hahmoja, joita monet kriitikot ovat pitäneet kaikkien aikojen suurimpina romaanikirjailijoina.[136][137]
1880-luvun tienoilla Venäjän kirjallisuus alkoi muuttua. Suurien romaanikirjailijoiden aika oli ohi ja lyhyempi fiktio sekä runous tulivat dominoiviksi tyylilajeiksi seuraavien vuosikymmenien ajaksi. Tätä aikaa kutsutaan usein kirjallisuuden hopeakaudeksi. Vuosiksi 1893-1914 symbolismi syrjäytti aiemmin dominoineen realismin. Aikakauden johtavia kirjoittajia olivat Valeri Brjusov, Andrei Bely, Vjatšeslav Ivanov, Aleksandr Blok, Dmitri Merezkovski, Fjodor Sologub, Anna Ahmatova, Osip Mandelstam, Leonid Andrejev, Ivan Bunin ja Maksim Gorki.
Vuoden 1917 vallankumouksen ja sitä seuranneen sisällissodan jäljiltä Venäjän kulttuurielämä oli kaaoksessa. Jotkut vanhemmat kirjailijat jättivät maan samalla, kun kirjailijoiden nuori sukupolvi, joka yleensä ainakin hieman tuki vallankumouksen ideaaleja, alkoi ilmaantua. Jotkut näistä perustivat kirjailijoiden järjestöjä tarkoituksenaan luoda uutta työväenluokan kulttuuria, joka sopisi vallankumouksen myötä syntyneen uuden valtion aikakaudelle. 1920-luvulla kirjailijat saivat tehdä työtään rauhassa, mutta 1930-luvulla Stalinin aikana kirjallisuuden viralliseksi ohjenuoraksi tuli sosialistisen realismin. Stalinin kuoleman jälkeen rajoituksia vähennettiin. 1970- ja 1980-luvuille tultaessa kirjailijat yhä enemmän jättivät huomiotta sosialistisen realismin ohjenuorat. Neuvostoajan johtaviin kirjailijoihin kuuluivat Jevgeni Zamjatin, Isaak Babel, Ilf ja Petrov, Juri Olesha, Vladimir Nabokov, Mihail Bulgakov, Boris Pasternak, Aleksandr Solženitsyn, Vladimir Majakovski, Mihail Solohov, Jevgeni Jevtushenko ja Andrei Voznesenski.
[muokkaa] Elokuva
Kun lännen teollisuusmaissa elokuvat nähtiin 1917 vallankumouksena aikoihin vielä halpana viihteenä työväenluokalle, Venäjällä alettiin tutkia filmien editoinnin mahdollisuuksia elokuvailmaisun kehittämiseksi.[138] Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton elokuvateollisuudesta tuli kasvualusta innovatiivisille elokuville välittömästi vallankumousta seuranneina vuosina. Tämän seurauksena syntyi maailmankuuluja elokuvia, kuten Panssarilaiva Potemkin.[139] Neuvostoajan filmintekijät, etenkin Sergei Eisenstein ja Andrei Tarkovski, tulivat maailmalla tunnetuiksi innovatiivisina ja vaikutusvaltaisina ohjaajina.
Eisenstein oli saanut oppinsa ohjaaja Lev Kuleshovilta, joka oli uraauurtavien editointioppien kehittäjä ja opetti maailman ensimmäisessä elokuva-alan oppilaitoksessa, Moskovassa sijaitsevassa Valtion elokuvainstituutissa. Dziga Vertov taas kehitti kameran ja todellisen elämän suhdetta käsittelevän kino-glaz -teorian, jolla oli valtava vaikutus dokumenttielokuvien kehittymiselle. Vuonna 1932 voimaan tullut Stalinin sosialistisen realismin politiikka tukahdutti filmintekijöiden luovuutta, mutta myös rajoitusten alla tehtiin onnistuneina pidettyjä neuvostofilmejä, kuten Tsapajev, Kurjet lentävät ja Vain neljä päivää.[139] Leonid Gaidain 1960- ja 1970-luvuilla tekemät komediat olivat hyvin suosittuja ja osa niissä esiintyneistä sanonnoista on yhä käytössä. Vuonna 1969 julkaistiin Vladimir Motylin Autiomaan valkoinen aurinko, joka aloitti "osternina" tunnetun genren. Kosmonauteilla on tapana katsoa kyseinen elokuva ennen avaruuslentoja.[140]
1980- ja 1990-luvuilla venäläinen elokuva oli kriisissä. Vaikka ilmaisunvapaus saavutettiin, valtiontuki elokuville romahti, minkä seurauksena elokuvia tehtiin selvästi vähemmän. 2000-luvun alkuvuodet ovat tuoneet talouskehityksen myötä taas lisää katsojia ja menestystä elokuvateollisuudelle, ja elokuvia tehdään Venäjällä jo enemmän kuin esimerkiksi Briteissä ja Saksassa.[141] Vuonna 1996 lipputulot venäjän elokuvista olivat yhteensä vain 6 miljoonaa dollaria, mutta vuonna 2007 tulot olivat jo 565 miljoonaa dollaria, mikä oli 37 prosenttia kasvua edellisvuoteen verrattuna.[142] .[141]
[muokkaa] Urheilu
Venäjä on ollut menestyksekäs lukuisissa urheilulajeissa sijoittuen niissä jatkuvasti Olympialaisten mitallisijoille. Neuvostoaikana maajoukkue osallistui 18 olympialaisiin ja sai 14 kerralla eniten mitalleja;[143] Neuvostoliitto olikin vuosikymmenestä toiseen dominoiva mahti olympialaisissa.[144] Vuoden 1952 olympialaisista lähtien Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän yleisurheilijat ovat aina olleet kolmen eniten kultamitalleita saaneen maan joukossa. Vuoden 1980 kesäkisat pidettiin Moskovassa ja vuonna 2014 talviolympialaiset pidetään Sotšissa.
Neuvostoliiton voimistelijat, yleisurheilijat, painonnostajat, painijat, murtomaahiihtäjät ja nyrkkeilijät olivat jatkuvasti maailman huipputasoa, ja näissä lajeissa Venäjä on ollut huippumaa myös Neuvostoliiton jälkeisenä aikana. Jalkapallo on useimpien maailman maiden tapaan hyvin suosittua Venäjällä. Jääkiekko on niin ikään hyvin suosittua ja Neuvostoliitto oli siinä lajissa dominoiva maa kansainvälisissä turnauksissa voittaen kultaa useimmissa maailmanmestaruus- ja olympiakisoissa. Venäjäkin on saavuttanut menestystä lajissa, viimeksi voittaen vuoden 2008 maailmanmestaruuden.[145]
Taitoluistelu on myös ollut Venäjän vahva laji; Neuvostoliitto dominoi etenkin pariluistelua ja jäätanssia. Neuvostoliittolainen tai venäläinen pari on voittanut kultaa jokaisissa talviolympialaisissa vuodesta 1964 nykypäivään asti, mikä on yksi koko urheilumaailman pisimpiä voittoputkia.[146] Neuvostoliiton jälkeisenä aikana tennis on kasvattanut suosiotaan ja Venäjältä onkin jo tullut joukko kuuluisia tennistähtiä. Shakkiin venäläisillä on myös ollut pitkään erityissuhde ja peli on maassa suosittua ajanvietettä; vuodesta 1927 neuvostoliittolaiset ja venäläiset suurmestarit ovat pitäneet hallussaan maailmanmestarin paikkaa muutamia taukoja lukuunottamatta.
[muokkaa] Juhlapäivät
Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
---|---|---|---|
1. ja 2. tammikuuta | uusivuosi | Новый год | valtiollinen juhlapäivä |
7. tammikuuta | juliaanisen kalenterin mukainen joulu | Рождество | valtiollinen juhlapäivä |
23. helmikuuta | isänmaan puolustajan päivä | День защитника отечества | valtiollinen juhlapäivä |
8. maaliskuuta | kansainvälinen naistenpäivä | Международный женский день | valtiollinen juhlapäivä |
1. ja 2. toukokuuta | kevään ja työn juhla (Vappu) | Праздник весны и труда | valtiollinen juhlapäivä |
9. toukokuuta | Voiton päivä | День Победы | valtiollinen juhlapäivä |
12. kesäkuuta | itsenäisyyspäivä | День независимости | valtiollinen juhlapäivä |
4. marraskuuta | kansallisen yhtenäisyyden päivä | День народного единства | valtiollinen juhlapäivä |
12. joulukuuta | perustuslain päivä | День конституции | valtiollinen juhlapäivä |
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Microsoft® Encarta® Online Encyclopedia 2007. "Russia". Luettu 2007-12-26.
- ↑ 2,0 2,1 Library of Congress. Topography and Drainage. Luettu 2007-12-26.
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Russia. Encyclopedia Britannica. Luettu 2008-01-31.
- ↑ 4,0 4,1 excerpted from Glenn E. Curtis (ed.) (1998). Russia: A Country Study: Kievan Rus' and Mongol Periods. Washington, DC: Federal Research Division of the Library of Congress. Luettu 2007-07-20.
- ↑ 5,0 5,1 Country Profile: Russia. Foreign & Commonwealth Office of the United Kingdom. Luettu 2007-12-27.
- ↑ 6,0 6,1 6,2 Russia::Climate and vegetation. Encyclopædia Britannica. Luettu 2007-07-03.
- ↑ UNESCO World Heritage Centre. Russian Federation. Luettu 2007-12-27.
- ↑ The World Network of Biosphere Reserves — UNESCO. Russian Federation. Luettu 2007-12-26.
- ↑ Walsh, Nick Paton. It's Europe's lungs and home to many rare species. But to Russia it's £100bn of wood. Guardian (UK). Luettu 2007-12-26.
- ↑ (August 2006) Fish Industry of Russia — Production, Trade, Markets and Investment. Eurofish, Copenhagen, Denmark, 211. Retrieved on 2007-12-26.
- ↑ Oil prices drive the cost of food. RIA Novosti. Luettu 2009-02-22.
- ↑ 12,00 12,01 12,02 12,03 12,04 12,05 12,06 12,07 12,08 12,09 12,10 The World Factbook. CIA. Central Intelligence Agency. Luettu 2007-12-26.
- ↑ Lake Baikal—A Touchstone for Global Change and Rift Studies. United States Geological Survey. Luettu 2007-12-26.
- ↑ Lake Baikal. UNESCO World Heritage Centre. Luettu 2007-12-26.
- ↑ Angara River. Encyclopædia Britannica (2007). Luettu 2007-12-26.
- ↑ 16,0 16,1 Russian Federation: Country Brief. The World Bank. Luettu 2007-12-26.
- ↑ 17,0 17,1 Climate. Library Of Congress. Luettu 2007-12-26.
- ↑ Malline:Cite journal
- ↑ Russia: Economic Conditions in Mid-1996. Library of Congress.
- ↑ 20,0 20,1 Russian Federation. Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD). Luettu 2008-02-24.
- ↑ Melvin Fagen. Russia: Shock Therapy Isn't the Way to Promote Democracy. International Herald Tribune. Luettu 2008-01-22.
- ↑ Elaine Sciolino. U.S. is abandoning 'shock therapy' for the Russians. The New York Times. Luettu 2008-01-20.
- ↑ 23,0 23,1 Branko Milanovic (1998). Income, Inequality, and Poverty During the Transformation from Planned to Market Economy. The World Bank, 186–189.
- ↑ Russia pays off USSR’s entire debt, sets to become crediting country. Pravda.ru. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia: Clawing Its Way Back to Life (int'l edition). BusinessWeek. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Malline:Cite journal
- ↑ Sahadi, Jeanne. Moscow remains the world’s most expensive city while London moves up from fifth to second place. CNN. Luettu 2008-03-09.
- ↑ Showdown in Moscow: The Overview; Yeltsin sends troops to oust armed foes from parliament; Fierce battle rages in capital. New York Times. Luettu 2008-05-25.
- ↑ Margaret Shapiro. Yeltsin Dissolves Parliament, Orders New vote. Washington Post. Luettu 2008-05-25.
- ↑ 30,0 30,1 30,2 Nuffield Poultry Study Group—Visit to Russia. pg 7. The BEMB Research and Education Trust. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Aslund, Anders. Russia's Capitalist Revolution. Luettu 2008-03-28.
- ↑ Treisman, Daniel. Is Russia's Experiment with Democracy Over?. UCLA International Institute. Luettu 2007-12-31.
- ↑ Stone, Norman. No wonder they like Putin. The Times. Luettu 2007-12-31.
- ↑ Time's Person of the Year 2007. Time Inc.. Luettu 2008-03-28.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 80, para. 1). Luettu 2007-12-27.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 19, para. 1). Luettu 2007-12-27.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 120, para. 1). Luettu 2007-12-27.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 123, para. 1). Luettu 2007-12-27.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 81, para. 1). Luettu 2007-12-27.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 81, para. 3). Luettu 2007-12-27.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 65, para. 1) In 1993, when the Constitution was adopted, there were 89 subjects listed. Some of them were later merged. Luettu 2007-12-27.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 95, para.2). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Malline:Lang (Russian Classificaton of Economic Regions (OK 024–95) of January 1, 1997 as amended by the Amendments #1/1998 through #5/2001. Section I. Federal Districts)
- ↑ "News From Russia", Issue No. 4. The Embassy of the Russian Federation in the Republic of India. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Kosachev, Konstantin. Russian Foreign Policy Vertical. Russia In Global Affairs. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Malline:Ru icon Interview of official Ambassador of Russian Foreign Ministry on relations with the EU
- ↑ NATO-Russia relations. NATO. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Chapter 2—Investing In Russian Defense Conversion: Obstacles and Opportunities. Federation of American Scientists. Luettu 2007-12-27.
- ↑ 49,0 49,1 Malline:Cite journal
- ↑ Status of Nuclear Powers and Their Nuclear Capabilities. Federation of American Scientists. Luettu 2007-12-27.
- ↑ US drives world military spending to record high. Australian Broadcasting Corporation. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia arms exports could exceed $7 bln in 2007 - Ivanov. RIA Novosti. Luettu 2008-01-27.
- ↑ Malline:Citation
- ↑ Russian defense spending to grow 20% in 2008, to $40 bln. RIA Novosti. Luettu 2008-03-13.
- ↑ Rice: Russia's Military Moves 'a Problem'. ABC News. Luettu 2008-01-06.
- ↑ World Wide Military Expenditures. Global Security. Luettu 2008-01-06.
- ↑ Big rise in Russian military spending raises fears of new challenge to west. Guardian. Luettu 2008-01-06.
- ↑ Russians weigh an enigma with Putin’s protégé. MSNBC. Luettu 2008-05-09.
- ↑ 59,0 59,1 Russia’s economy under Vladimir Putin: achievements and failures. RIA Novosti. Luettu 2008-05-09.
- ↑ Russia's unemployment rate down 10% in 2007 - report. RIA Novosti. Luettu 2008-05-09.
- ↑ Russia — Unemployment rate (%). indexmundi.com. Luettu 2008-05-09.
- ↑ 62,0 62,1 Russia fixed asset investment to reach $370 bln by 2010 - Kudrin. RIA Novosti. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia: How Long Can The Fun Last?. BusinessWeek. Luettu 2007-12-27.
- ↑ CEE Biweekly (page 6). UNESCO Institute for Statistics, UniCredit New Europe Research Network. Luettu 2008-03-28.
- ↑ Mayor says foreign investment in Moscow to double in 2007. RIA Novosti. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Tavernise, Sabrina (March 23, 2002). Russia Imposes Flat Tax on Income, and Its Coffers Swell. The New York Times. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Rabushka, Alvin. The Flat Tax at Work in Russia: Year Three. Hoover Institution. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Global personal taxation comparison survey – market rankings. Mercer (consulting firms). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia’s Stabilization Fund Holds $5.9Bln (Mosnews 7.5.2004)
- ↑ Stabilization Fund hits $70 bln in May - Finance Ministry (RIAN)
- ↑ Russia's foreign debt down 31.3% in Q3—finance ministry. RIA Novosti. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia: How Long Can The Fun Last?. BusinessWeek. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Robin Paxton. A billion dollars not enough for Russian rich list. Forbes. Luettu 2008-04-19.
- ↑ Lipsky, John. Statement by John Lipsky, First Deputy Managing Director of the International Monetary Fund. Press Release No. 07/126. International Monetary Fund. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia The World Factbook. 15.4.2008. CIA. Viitattu 1.5.2008.
- ↑ Demographics. Federal State Statistics Service. Luettu 2007-12-27.
- ↑ 77,0 77,1 77,2 77,3 77,4 Demography. Federal State Statistics Service. Luettu 2008-03-05.
- ↑ 78,0 78,1 Russia's population down 0.17% in 2007 to 142 mln. RIA Novosti. Luettu 2008-03-11.
- ↑ Russia cracking down on illegal migrants. International Herald Tribune (January 15, 2007).
- ↑ June 1, 2007: A great number of children in Russia remain highly vulnerable. United Nations Children's Fund. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Resident population. Federal State Statistics Service. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Demographics. Library of Congress. Luettu 2008-01-16.
- ↑ The World Factbook. Rank Order — Birth rate. Central Intelligence Agency. Luettu 2007-12-27.
- ↑ The World Factbook. Rank Order — Death rate. Central Intelligence Agency. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia's birth, mortality rates to equal by 2011 - ministry. RIA Novosti. Luettu 2008-02-10.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 43 para. 1). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia tops, South Africa last, in literacy study. Reuters. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Smolentseva, Anna. Bridging the Gap Between Higher and Secondary Education in Russia. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia Country Guide. EUbusiness.com. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Background Note: Russia. U.S. Department of State. Luettu 2008-01-02.
- ↑ 91,0 91,1 Higher education structure. State University Higher School of Economics. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Higher Education Institutions. Federal State Statistics Service. Luettu 2008-01-01.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 41). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Field, M. G.. The health and demographic crisis in post-Soviet Russia: a two-phase development in "Russia’s Torn Safety Nets", edited by Field M. G., Twigg J. L. (eds). 2000:11–42: St. Martin’s Press.
- ↑ Highlights on Health in the Russian Federation. World Health Organization (November 1999). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Leonard, William R (April 2002). Declining growth status of indigenous Siberian children in post-Soviet Russia. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Продолжительность жизни россиян возросла с 2005 по 2007 г на 2,4 года, до 67,7 года. United Russia. Luettu 2008-05-01.
- ↑ European Union. Central Intelligence Agency. Luettu 2008-01-20.
- ↑ 99,0 99,1 Heart disease kills 1.3 million annually in Russia — chief cardiologist. RIA Novosti. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Corruption Pervades Russia's Health System. CBS News. Luettu 2007-12-27.
- ↑ http://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/suiciderates/en/
- ↑ Third of Russians smoke, but half welcome public smoking ban. RIA Novosti. Luettu 2007-12-27.
- ↑ HIV/AIDS in the Russian Federation. The World Bank. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russian regional HIV vaccine center seeks $40–50 mln from budget. RIA Novosti. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russian Federation AIDS information Russian Federation. UNAIDS: The Joint United Nations Programme on HIV/AIDS. Luettu 2008-03-11.
- ↑ 119,000 TB cases in Russia — health official. RIA Novosti. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Country Profile: Russia. Library of Congress—Federal Research Division (October 2006). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russian policies ignite unprecedented birth rate in 2007. The Economic Times. Luettu 2008-03-11.
- ↑ United Nations Expert Group Meeting On International Migration and Development. Population Division; Department of Economic and Social Affairs; United Nations Secretariat (6–8 July 2005). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russian Census of 2002. 4.3. Population by nationalities and knowledge of Russian; 4.4. Spreading of knowledge of languages (except Russian). Federal State Statistics Service. Luettu 2008-01-16.
- ↑ The Constitution of the Russian Federation. (Article 68, para. 2). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russian. University of Toronto. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Microsoft® Encarta® Online Encyclopedia 2007. Russian language. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russian language course. Russian Language Centre — Official Website, Moscow State University. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Bell, Imogen. Eastern Europe, Russia and Central Asia. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Religion In Russia. Embassy of the Russian Federation. Luettu 2007-12-27.
- ↑ 117,0 117,1 117,2 117,3 117,4 117,5 Malline:Ru iconОпубликована подробная сравнительная статистика религиозности в России и Польше. religare.ru (6 June 2007). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Zuckerman, Phil (2005). Atheism: Contemporary Rates and Patterns, chapter in The Cambridge Companion to Atheism, ed. by Michael Martin. Cambridge University Press.
- ↑ Russia::Religion. Encyclopædia Britannica Online (2007). Viitattu (en-Wikipediassa) 27. joulukuuta 2007
- ↑ Russia: International Religious Freedom Report 2006. US Department of State. Viitattu 8.4.2008
- ↑ Russia: International Religious Freedom Report 2006. US Department of State. Viitattu 8.4.2008
- ↑ 122,0 122,1 Microsoft® Encarta® Online Encyclopedia 2007. Russia. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Malline:Ru iconСведения о религиозных организациях, зарегистрированных в Российской Федерации По данным Федеральной регистрационной службы (December 2006). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia. Luettu 2008-04-08.
- ↑ Fact Box: Muslims In Russia. Radio Free Europe. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Page, Jeremy. The rise of Russian Muslims worries Orthodox Church. Luettu 2007-12-27.
- ↑ 20Mln Muslims in Russia and mass conversion of ethnic Russians are myths — expert. Interfax. Luettu 2008-04-01.
- ↑ Russia's Islamic rebirth adds tension. Financial Times. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Mainville, Michael (November 19, 2006). Russia has a Muslim dilemma. Page A - 17. San Francisco Chronicle. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Nettleton, Steve. Prayers for Ivolginsky. CNN. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia::Religion. Encyclopædia Britannica Online (2007). Luettu 2007-12-27.
- ↑ http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2007/90196.htm
- ↑ Russia: International Religious Freedom Report 2006. US Department of State. Viitattu 8.4.2008
- ↑ Microsoft® Encarta® Online Encyclopedia 2007. Russian Literature. Luettu 2008-01-07.
- ↑ Kelly, Catriona. Russian Literature: A Very Short Introduction (Very Short Introductions) (Paperback). Oxford Paperbacks. ISBN 0192801449.
- ↑ Russian literature; Leo Tolstoy. Encyclopedia Britannica. Luettu 2008-04-11.
- ↑ Otto Friedrich. Freaking-Out with Fyodor. Time Magazine. Luettu 2008-04-10.
- ↑ History of the motion picture: The Soviet Union. Encyclopædia Britannica. Luettu 2008-01-07.
- ↑ 139,0 139,1 Russia::Motion pictures. Encyclopædia Britannica (2007). Luettu 2007-12-27.
- ↑ White Sun of the Desert / Beloe solntse pustyni. Film Society of Lincoln Center. Luettu 2008-01-18.
- ↑ 141,0 141,1 Dzieciolowski, Zygmunt. Kinoeye: Russia's reviving film industry. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russian Entertainment & Media Industry worth $27.9 bn by 2011. PricewaterhouseCoopers. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Summer Olympics Through The Years. Information Please. Luettu 2007-12-27.
- ↑ The main game in a dragon's lair. The Sydney Morning Herald. Luettu 2007-12-27.
- ↑ Russia::Sports and recreation. Encyclopædia Britannica (2007). Luettu 2007-12-27.
- ↑ Winter Olympics Through The Years. Information Please. Luettu 2007-12-27.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Matkaopas aiheesta Russia Wikitravelissa (englanniksi) ja Suomenkielisessä Wikitravelissa
- Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa
- Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä
- Venäjä Google Mapsissa
- Venäjän Historia 1878–1918 e-kirja Internet Archivessa
- Venäjä - Kuvia
- YLE Elävä arkisto - Esitelmäsarja Venäjän kulttuurihistoriasta
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Antti Helanterä, Veli-Pekka Tynkkynen: Maantieteelle Venäjä ei voi mitään (Ajatus kirjat, 2002. - 2. p. 2003. - 3. p. 2003) ISBN 951-20-6228-3 (sid.)
- Alpo Juntunen: Itään vai länteen?: Venäjän vaihtoehdot (Gummerus: Ajatus, 2003) ISBN 951-20-6447-2 (sid.)
- Antti Karppinen:
- Venäjän aatetta jäljittämässä (WSOY, 1999) ISBN 951-0-23328-5 (sid.)
- Minne troikka rientää? (WSOY, 2003) ISBN 951-0-28328-2 (sid.)
- Sirppi, vasara ja tähti. Kansallisesta aatteesta uuden Venäjän ideologia. WSOY: Helsinki 2006.
- Anne Sailas, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen:
- Venäjä - jättiläinen tuuliajolla (Edita, 1996 Painos 2. korj. p. - 2. p. 1996) ISBN 951-37-2062-4 (nid.)
- Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko (Edita, 1999; 2. p. 1999) ISBN 951-37-2868-4 (nid.)
- Kimmo Kääriäinen: Ateismin jälkeen: uskonnollisuus Venäjällä (Gummerus, 2004) ISBN 951-693-253-3 (sid.)
- Tapani Mäkinen: Suuri maa, pitkä kvartaali: suomalaisyritysten kokemuksia Venäjän kehittyvästä kapitalismista (Sitra, 2005) ISBN 951-37-4417-5 (nid.)
- Erkki Nordberg: Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla (Art House, 2003) ISBN 951-884-362-7 (sid.)
- Pekka Pesonen: Venäjän kulttuurihistoria. 2. painos (Gaudeamus, 2007) ISBN 978-951-570-732-1 (nid.)
- Christer Pursiainen: Venäjän idea, utopia ja missio (Gaudeamus, 1999) ISBN 951-662-759-5 (nid.)
- Aleksandr Radishtshev: Matka Pietarista Moskovaan. Alkuteos: Puteshestvie iz Peterburga v Moskvu. Suomentaja: Johannes Remy. (Gaudeamus 2007). ISBN 978-952-495-008-4.
- Riitta Pyykkö: Maa jossa kaikki on mahdollista: kirjoituksia Venäjästä (Kirja-Aurora, 2002) ISBN 951-29-2294-0 (nid.)
- Ilmari Susiluoto: Suuruuden laskuoppi: venäläisen tietoyhteiskunnan synty ja kehitys (WSOY, 2006) ISBN 951-0-31431-5 (sid.)
- Jouko Rautava, Pekka Sutela: Venäläinen markkinatalous (WSOY, 2000) ISBN 951-0-24815-0 (nid.)
- Esa Seppänen Avaran sielun anarkia (2002)
- Venäjä ja Eurooppa: Venäjän idea 1800-luvulla [Vesa Oittinen (toim.)] ( Vastapaino, 2007)
- Salmenniemi, Suvi & Rotkirch, Anna (toim.): Suhteiden Venäjä. Gaudeamus: Helsinki 2008
Kiovan Venäjä (880–1100-luku) · Vladimir-Suzdal (1157–1318) · Novgorodin tasavalta (1200-luku–1478) |
Moskovan ruhtinaskunta (1200–1400-luku) · Moskovan Venäjä (1400-luku–1721) · Venäjän keisarikunta (1721–1917) |
Neuvosto-Venäjä (1917–1922) · Neuvostoliitto (1922–1991) · Venäjän federaatio (vuodesta 1991) |
Venäjän historia | Venäjän hallitsijat |
Alankomaat | Albania | Andorra | Belgia | Bosnia ja Hertsegovina | Bulgaria | Espanja | Islanti | Irlanti | Italia | Itävalta | Kroatia | Kreikka | Latvia | Liechtenstein | Liettua | Luxemburg | Makedonia | Malta | Moldova | Monaco | Montenegro | Norja | Puola | Portugali | Ranska | Romania | Ruotsi | Saksa | San Marino | Serbia | Slovakia | Slovenia | Suomi | Sveitsi | Tanska | Tšekki | Ukraina | Unkari | Yhdistynyt kuningaskunta | Valko-Venäjä | Vatikaanivaltio | Viro |
Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot: Armenia | Azerbaidžan | Georgia | Kazakstan | Kypros | Turkki | Venäjä |
Luettelo valtioista | Eurooppa | Euroopan neuvosto | Euroopan unioni |
Afganistan | Arabiemiirikunnat | Armenia | Azerbaidžan | Bahrain | Bangladesh | Bhutan | Brunei | Etelä-Korea | Filippiinit | Georgia | Indonesia | Intia | Irak | Iran | Israel | Itä-Timor | Japani | Jemen | Jordania | Kambodža | Kazakstan | Kiina | Kirgisia | Kuwait | Kyproksen tasavalta | Laos | Libanon | Malediivit | Malesia | Mongolia | Myanmar | Nepal | Oman | Pakistan | Pohjois-Korea | Qatar | Saudi-Arabia | Syyria | Singapore | Sri Lanka | Tadžikistan | Thaimaa | Turkki | Turkmenistan | Uzbekistan | Venäjä | Vietnam |
Epäitsenäiset ja itsehallintoalueet
Brittiläinen Intian valtameren alue | Palestiinalaishallinto | Paracelsaaret | Spratlysaaret | Tiibet | Taiwan |
Eurooppa: Turkki · Albania Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Arabiemiirikunnat Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä |