Italian tasavalta eli Italia on tasavalta Etelä-Euroopassa Välimereen työntyvällä Apenniinien niemimaalla ja lähisaarilla. Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 59 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Slovenia. Kääpiövaltiot San Marino ja Vatikaani sijaitsevat Italian sisällä, kun taas Sveitsin sisällä sijaitsee Italiaan kuuluva enklaavi, Campione d'Italia.

Italian pääkaupunki on Rooma. Muita historiallisesti tai nykyisin merkittäviä kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia. Useimmat italialaiset puhuvat äidinkielenään italiaa, mutta maassa puhutaan myös monia muita kieliä.

Italian suurin uskontokunta on katolisuus, johon kuului 87,8 % väestöstä vuonna 2006 (kuitenkin vain 36,8 % ilmoitti harjoittavansa uskontoa)^[2]. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 7,0 %, muita kristittyjä 3,2 % ja muslimeja 1,4 %.^[3]

Italia on EU:n ja NATOn perustajajäsen.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Aluejako
- 3.1 Alueet (Regioni)
4 Maantiede
5 Talous
6 Väestö
- 6.1 Suurimpia kaupunkeja
- 6.2 Kielet
  - 6.2.1 Taulukko Italiassa puhutuista vähemmistökielistä ja -murteista
7 Merkittävimmät luonnonvarat
8 Merkittävimmät vientituotteet
9 Katso myös
10 Aiheesta muualla
11 Lähteet

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Italian historia

Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisen Rooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassa etruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiumin länsiosa hajosi lopullisesti, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin, ja osaa aluetta hallitsivat aika ajoin myös muun muassa Bysantti ja Espanja. Myös ranskalaisilla normanneilla oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta.

Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta, ns. risorgimentossa. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävallalta Ranskan tuella Lombardian (Milanon ympäristön) 1859, ja Giuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti Sisilian ja Napolin kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset ruhtinaskunnat liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin 1861. Torino, jo Sardinian kuningaskunnan pääkaupunki, tuli Italian valtion ensimmäiseksi pääkaupungiksi, mutta pääkaupunki siirrettiin 1865 Firenzeen. Saksan–Itävallan sotaan osallistumalla Italia valtasi Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870 Ranskan–Preussin sodan tähden, myös Rooma ja ympäröivä alue liitettiin Italiaan.

Itsenäinen Italia pyrki sitten suurvaltojen joukkoon, mutta jäi vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään "pieneksi suurvallaksi". Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestä Somaliasta, Eritrean ja Libyan. Etiopian valloitusyritys 1895–1896 päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan ja Itävalta–Unkarin kanssa (kolmiliitto).

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi kuitenkin aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua Italialle Itävalta–Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liitettiin kuitenkin Jugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseen Benito Mussolinin johtamat fasistit, jotka muodostivat Italiasta yksipuoluediktatuurin.

Mussolini valloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Albaniasta tehtiin myös Italian satelliittivaltio ja se liitettiin osaksi Italiaa huhtikuussa 1939. Yhdessä Hitlerin johtaman Saksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikkuhiljaa Saksan satelliittivaltioksi. Toisen maailmansodan Italia aloitti julistamalla sodan Ranskalle ja Isolle-Britannialle 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumalla Ranskaan tehtävään hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäys Kreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltä Egyptin. Lopulta kuitenkin Britannia tunkeutui Italiaan 1943, mikä pakotti pian Italian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta.

Sodan jälkeen Italian valtiomuoto muutettiin 1946 kuningaskunnasta tasavallaksi.

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Italian politiikka

Italian valtionpäämies on presidentti, jonka asema on lähinnä edustuksellinen.

Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa mediamoguli Silvio Berlusconin oikeistoliittouma hävisi Romano Prodin keskusta-vasemmistolaiselle liittoumalle. Presidentiksi valittiin samana vuonna Giorgio Napolitano.

Berlusconin oikeistoliittouman pääpuolueet ovat Berlusconin perustama Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI), äärioikeistolainen Kansallisliitto (Alleanza Nazionale, AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN).

Prodin hallituskoalition suurin ryhmä on sosiaalidemokraattinen "Vasemmistodemokraatit" (Democratici di Sinistra). Suhteellisen vaalitavan ansiosta parlamentissa on edustettuina myös lukuisia pienempiä ryhmiä.

Rooma on Italian pääkaupunki, jolla on pitkä historia takanaan. Kaupunki on kulttuurillisesti ja taiteellisesti merkittävä.

[muokkaa] Aluejako

Pääartikkeli: Italian alueet

Pääartikkeli: Italian maakunnat

Italia jakautuu hallinnollisesti 20 alueeseen (regione), jotka jakautuvat edelleen 110 maakuntaan (provincia) ja nämä 8 101 kuntaan (comune). Maakunnat on useimmiten nimetty hallintopaikkakuntansa mukaan.

[muokkaa] Alueet (Regioni)

Tähdellä merkityillä alueilla on itsehallinnollinen asema

Abruzzo
Aostan laakso (ital. Valle d’Aosta, ransk. Vallée d'Aoste)*
Apulia (ital. Puglia)
Basilicata
Calabria
Campania
Emilia-Romagna
Friuli-Venezia Giulia*
Lazio
Liguria
Lombardia
Marche
Molise
Piemonte
Sardinia (ital. Sardegna)*
Sisilia (ital. Sicilia)*
Toscana
Trentino-Alto Adige (ital. Trentino-Alto Adige, saks. Trentino-Südtirol)*
Umbria
Veneto

[muokkaa] Maantiede

Italian kartta

Italia satelliittikuvassa maaliskuussa 2003

Italia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Apenniinien niemimaalla, joka on kapeahko, samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessa Alppien vuoristoon sekä Sveitsin ja Itävallan valtioihin, koillisessa Sloveniaan, luoteessa Ranskaan, idässä Adrianmereen, lännessä Ligurianmereen ja Tyrrhenanmereen, etelässä Joonianmereen sekä Maltan ja Sisilian kanaaleihin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useita saaria, muun muassa Sisilia ja Sardinia, Välimeren suurimmat saaret sekä Elba, Capri, Ischia, Panteleria ja tuliperäiset Liparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkein tulivuori Etna. Napolin kaupungin edustalla on Vesuviuksen tulivuori. Italiaa kutsutaan joskus ulkomuotonsa vuoksi Saapasmaaksi.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Italian talous

Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on vain vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on 40 %, ja se työllistää 32 % työikäisestä väestöstä. Teollisuus keskittyy maan pohjoisosaan, mikä johtuu hyvistä kuljetusyhteyksistä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoimasta ja maataloudesta saatavista raaka-aineista. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat Alfa Romeo, Fiat ja Ferrari. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike-, tupakka-, huonekalu- ja kemianteollisuutta.

Italia, erityisesti Milano, on tunnettu muodin kotimaana, ja italialaiset vaatteet, asusteet ja kengät ovatkin maailmankuuluja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Genova, Augusta, Trieste, Venetsia ja Taranto. Kansainvälisiä lentoasemia on 25. Italiassa käy joka vuosi yli 50 miljoonaa turistia.

Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely keskittyy Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman toiseksi suurin viinirypäleiden tuottaja Ranskan jälkeen ja maailman suurin viinin tuottajamaa. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveita. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Kala onkin yksi Italian vientituotteista.^[4]

Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤ ). 1 000 liiraa oli vanhoissa rahoissa eli markoissa noin 3 markkaa, euroissa taas 0,52 €.

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Suurimpia kaupunkeja

Rooma (2 553 873)
Milano (1 308 311)
Napoli (1 000 470)
Torino (902 255)
Palermo (675 501)
Genova (620 316)
Bologna (374 425)
Firenze (366 488)
Bari (328 458)
Catania (305 773)
Venetsia (269 199)
Verona (259 968)
Messina (247 592)
Trieste (207 069)
Cagliari (160 770)
Livorno (155 986)
Salerno (146 324)
Sassari (129 072)

[muokkaa] Kielet

Italian kielet ja murteet.

Italian virallinen kieli on italia, jonka asema vahvistettiin perustuslakiin vasta 2007. Italian kieli perustuu suurelta osin Dante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1861 vain 2 % väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Vasta Mussolini vakiinnutti italian kielen valta-aseman.^lähde?

Etelä-Tirolin maakunnan toinen virallinen kieli on saksa, ja Aostan laakson alueen ranska.

Virallisesti tunnustettuja vähemmistökieliä Italiassa on 12. Vuonna 1999 säädetty laki vähemmistökielistä tunnustaa seuraavat kielet:

Näiden vakiintuineiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa on romaninkielinen vähemmistö.

Italian niemimaalla aiemmin puhuttuja kieliä ovat muun muassa latina, faliski, oski, umbri, volski, pikeeni, veneetti, sikuli ja etruskien kieli.

[muokkaa] Taulukko Italiassa puhutuista vähemmistökielistä ja -murteista

Taulukko ei listaa kaikkia kieliä

Kieli/murre	Puhujia	Kieli	Alue, jossa puhutaan (osuus alueen väestöstä)
Sardi	1 269 000	Sardi	Sardinia (77,48%)
Friuli	750 000	Friuli	Friuli-Venezia Giulia (56,32%)
Tirolin murre	290 000	Saksa	Etelä-Tiroli (65,43%)
Oksitaani	178 000	Oksitaani	Piemontessa Cuneo (4,76%) ja Torino, Liguriassa Imperia sekä Calabriassa Cosenza
Albania	98 000	Albania	Etelä-Italia, Sisilia, Calabria, Apulia, Molise, Campania, Basilicata ja Abruzzo
Frankoprovensaali	90 000	Ranska	Piemontessa Torino (0,89%), Aostan laaksossa Aosta (60%), Apuliassa Foggia (0,23%)
Sloveeni	70 000	Sloveeni	Friuli-Venezia Giuliassa Trieste (9,6%), Gorizia (8%) ja Udine (3%)
Ladino	55 000	Ladino	Etelä-Tirolissa Bolzano (4,19%), Trento (1,69%), Venetossa Belluno (10%)
Ranska	20 000	Ranska	Aostan laakso (17,33%)
Kreikka	20 000	Kreikka	Calabriassa Reggio Calabria (0,88%), Apuliassa Lecce (1,88%)
Algheron murre	20 000	Katalaani	Sardiniassa Alghero (35%)
Baijerin murre	3 100	Saksa	Trento (Trentino)
Kroatia	2 600	Kroatia	Molise (0,79%)
Kärntenin murre	2 000	Saksa	Friuli-Venezia Giuliassa Udine (0,38%)
Carnian murre	1 400	Friuli	Friuli-Venezia Giulia, Venetossa Belluno (0,66%)
Pustertalin murre	700	Saksa	Veneto, Etelä-Tirolissa Val Pusteria