Rooman keisari Trajanus valloitti Daakian ("Romanian") 101–106. Maan nimi on peräisin Rooman valtakunnasta käytetystä nimestä Romania, eikä siis liity romaneihin. Keskiajalla pääosa romanialaisista eli kolmen ruhtinaskunnan alueella, joita olivat Valakia, Moldavia ja Transilvania. Valakia ja Moldavia joutuivat Osmanien valtakunnan alaisuuteen 1400- ja 1500-luvuilla, ajoittain osittain itsehallinnollisina ja jopa itsenäisinä.

Itävallan keisarikunta sai Moldavian pohjoisosan Bukovinan 1775, Venäjän keisarikunta sai itäosan Bessarabian 1812. Transilvania joutui Unkarin hallintaan 1100-luvulla, 1526 se liitettiin Osmanien valtakuntaan ja 1800-luvulla Itävaltaan (vuodesta 1857 Itävalta-Unkari). Romania syntyi Moldavian ja Valakian yhdistyessä 1859, ja suurvallat tunnustivat sen 1877. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävalta-Unkarin hajotessa ja Venäjän vallankumouksessa Bessarabia päätti liittyä Romanian kuningaskuntaan 1918. Trianonin rauhassa Transilvania siirrettiin Unkarilta Romanialle, jolloin Romania sai suuren unkarilaisvähemmistön.

Romania, 1939

Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaan Neuvostoliitto sai 1940 Moldavian ja Pohjois-Bukovinan, Unkari sai Saksan ja Italian tukemana Transilvanian pohjoisosan ja Bulgaria sai Dobrogean. Kuningas Kaarle II:n myönnyttyä luovutuksiin armeija kaappasi Ion Antonescun johdolla vallan ja liittyi toiseen maailmansotaan Saksan ja Italian puolella saadakseen takaisin Neuvostoliitolle luovutetut alueet. Hitler luovutti Romanialle alueita, mutta kuningas Mikael I:n vallankaappaus elokuussa 1944 syöksi diktaattori Antonescun vallasta ja Romanian armeija joutui Puna-armeijan komentoon. Romania koki suuria lisämenetyksiä taistellessaan Saksaa vastaan Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa. Romaniasta muodostettiin 1947 kommunistinen kansantasavalta, ja kuningas lähti maanpakoon. Romania oli aluksi taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvasti Neuvostoliiton ohjailema. Neuvostomiehityksen aikana suuri määrä ihmisiä pidätettiin mielivaltaisesti, arviot liikkuvat 60 000:sta jopa kahteen miljoonaan. Suurin osa poliittisista vangeista vapautettiin vuosien 1962–1964 armahduksissa. Maassa käytiin myös valtakamppailu kommunistisen puolueen fasistien valtakaudella ja sodan aikana Moskovassa viettäneen "moskovalaisryhmän" ja sodan Romaniassa viettäneen "vankilaryhmän" välillä. Se huipentui vuonna 1952 puolueen johtajan Ana Paukerin vangitsemiseen ja Gheorghe Gheorghiu-Dejin valtaannousuun.

Gheorghiu-Dej saavutti Hruštšovin luottamuksen ja sen seurauksena neuvostojoukot vedettiin pois Romaniasta vuonna 1958. Tämän jälkeen politiikan suunta muuttui täysin, ja Romania solmi kauppasopimuksia Länsi-Euroopan maiden kanssa ja irtisanoutui SEV-maiden yhteisestä taloussuunnitelmasta vuonna 1964.

Gheorghiu-Dejin kuoleman jälkeen Nicolae Ceauşescu nousi kommunistipuolueen johtoon 1965 ja maan hallituksen päämieheksi 1967. Romania alkoi toteuttaa Neuvostoliitosta erillistä ulkopolitiikkaa. Se tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen 1968, olemalla ainoa Varsovan liiton maa, joka ei osallistunut miehitykseen. Romania solmi myös diplomaattisuhteet Israeliin, arabimaihin ja Saksan liittotasavaltaan. Ceauşescu oli muun muassa neuvostovastaisuutensa vuoksi alussa erittäin suosittu sekä koti- että ulkomaissa, ja länsimaissa viivyteltiin hänen hallintonsa tuomitsemista sen muuttuessa 1970-luvun alusta lähtien totalitaristiseksi. Ceauşescu rakensi poliisivaltion ja pystytti henkilökultin. Romanian ulkomaanvelka kasvoi rajusti vuosina 1977–1981 ja maa tuli riippuvaiseksi IMF:stä ja Maailmanpankista. Ceauşescu käynnisti ohjelman koko ulkomaanvelan maksamiseksi, mikä toteutuikin vuonna 1989, juuri ennen Ceauşescun kaatumista. Tavoitteen saavuttamiseksi kaikki ylimääräinen ruoka ja kulutustavarat myytiin ulkomaille ja romanialaisten elintaso laski.

Ceauşescun valta päättyi kansannousuun ennen joulua 1989, ja hänet teloitettiin pikaisesti. Valta siirtyi kansallisen pelastuksen neuvostolle (Frontul Salvării Naţionale) ja sitten väliaikaiselle kansallisen yhtenäisyyden neuvostolle (Consiliul Provizoriu de Uniune Naţională) aina vaaleihin asti. FSN ja sen ehdokas Ion Iliescu voittivat 20. toukokuuta 1990 presidentinvaalit ja saivat enemmistön edustajainhuoneeseen ja senaattiin. Uusi hallitus aloitti varovaiset talousuudistukset. Uusi demokraattinen perustuslaki hyväksyttiin joulukuussa 1991. Entinen kommunisti Ion Iliescu oli presidenttinä 1990–1996 ja 2000–2004. Välillä presidenttinä oli demokraattipuolueen Emil Constantinescu. Marraskuussa 2004 presidentiksi valittiin Traian Băsescu Oikeuden ja Totuuden -liitosta. Pääministeriksi nousi hänen liittolaisensa Călin Popescu-Tăriceanu, mutta miehet kääntyivät pian toisiaan vastaan. Romania liittyi NATOon 2004, ja Euroopan unioniin 1. tammikuuta 2007.^[1]

Pääministeri Tăriceanu veti Romanian joukot Irakista kesällä 2006, vaikka presidentti sitä vastusti. 1. huhtikuuta 2007 presidentti Băsescun Demokraattisen puolueen ministerit erotettiin hallituksesta. Parlamentti erotti 18. huhtikuuta 2007 presidentin väliaikaisesti virantoimituksesta. Toukokuussa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin voiko perustuslain rikkomisesta ja mafiayhteyksistä syytetty Băsescu jatkaa presidentinvirassa. Yli 74 % äänestäjista kuitenkin tuki häntä.

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Romanian politiikka

Romanian lakiasäätävänä elimenä on kaksikamarinen parlamentti. Senaatissa (Senat) on 137 jäsentä (2004) ja edustajainhuoneessa (Camera Deputaţilor) 332 jäsentä (2004). Molempien edustajilla on neljän vuoden kausi.

Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle (vuoteen 2004 asti nelivuotiskaudelle). Presidentti nimittää pääministerin, joka muodostaa hallituksen. Hallituksen on saatava parlamentin hyväksyntä.

[muokkaa] Alueellinen jako

Romanian hallinnollinen jako. Kuvassa Transilvania vihreällä, Valakia sinisellä, Moldavia punaisella ja Dobrogea keltaisella.

Romaniassa on 41 piirikuntaa (judeţe) ja Bukarestin (Bucureşti) kunta, pääkaupunkialue.

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Romanian maantiede

Romania satelliittikuvassa joulukuussa 2001

Suuren osan Romanian Bulgarian ja Serbian vastaista rajaa muodostaa Tonava. Moldovan vastaisen rajan muodostava Prutjoki liittyy Tonavaan. Romanialla on kaistale Mustanmeren rantaa. Romanian länsiosaa hallitsevat Karpaatit, joiden korkein huippu Moldoveanu nousee 2 544 metrin korkeuteen. Suuria kaupunkeja ovat pääkaupungin lisäksi Braşov, Timişoara, Cluj-Napoca, Constanţa, Craiova ja Iaşi.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Romanian talous

Itä-Euroopan kommunistivallan romahduksen jälkeen 1989–1991 Romanian vanhentunut teollisuus vaati perusteellista kehittämistä.

Maa liittyi WTO:n jäseneksi 1. tammikuuta 1995. Helmikuussa 1997 Romania aloitti laajat vakautus- ja rakenneuudistustoimet, mutta uudistuksia on tehty vain kausittain.

Romanian kasvu on ollut 2003–2004 nopeaa, vuosikasvun ennuste on 4,5 %. Vuoden 2004 ensimmäisellä puoliskolla kasvu oli 6,6 % ja toisella 7,0 %. Työttömyys on eurooppalaiseksi alhainen 6,2 % (2004).

Edistyksestä huolimatta korruptio on edelleen laajaa ja maatalous vanhanaikaista.

[muokkaa] Väestöjakauma

Heinäkuussa 2007 Romaniassa arvioitiin olevan 22 276 056 asukasta. Väestöstä 89,5 % on romanialaisia, 6,6 % unkarilaisia ja 2,5 % romaneja (2002).^[2]

Uskonnot: 87 % ortodokseja, 5,4 % katolilaisia (4,5 % roomalaiskatolilaisia ja 0,9 % idän katolilaisia eli uniaatteja), 6,8 % protestantteja, 0,3 % muslimeja, 0,1 % muita, 0,2 % kirkkokuntiin kuulumattomia.

Merkittävät unkaria ja saksaa puhuvat vähemmistöt asuvat lähinnä Transilvaniassa. Romaniväestön tarkka osuus on tuntematon, sillä useat romanit nimeävät itsensä romanialaisiksi tai unkarilaisiksi. Mustanmeren rannikon Dobrogeassa on pieni muslimivähemmistö, joka on turkkilaista ja tataarialkuperää.

Virallinen kieli on romania.

Romanian kansallinen koostumus 1930–1977^[3]
	1930		1948	1956		1966		1977
kansa	äidin- kieli	kansal- lisuus	äidin- kieli	äidin- kieli	kansal- lisuus	äidin- kieli	kansal- lisuus	kansal- lisuus
romanialaiset	13.180.936 73,0 %	12.981.324 71,9 %	13.597.613 85,7 %	15.080.686 86,2 %	14.996.114 85,7 %	16.770.628 87,8 %	16.746.510 87,7 %	19.207.491 89,1 %
unkarilaiset	1.554.525 8,6 %	1.425.507 7,9 %	1.499.851 9,4 %	1.653.700 9,5 %	1.587.675 9,1 %	1.651.873 8,6 %	1.619.592 8,5 %	1.670.568 7,7 %
saksalaiset	760.687 4,2 %	745.421 4,1 %	343.913 2,2 %	395.374 2,3 %	384.708 2,2 %	387.547 2,0 %	382.595 2,0 %	332.205 1,5 %
romanit	101.015 0,6 %	262.501 1,5 %	53.425 0,3 %	66.882 0,4 %	104.216 0,6 %	49.086 0,3 %	64.197 0,3 %	75.696 0,4 %
juutalaiset	518.754 2,9 %	728.115 4,0 %	138.795 0,9 %	34.337 0,2 %	146.264 0,8 %	5.143 0,0 %	42.888 0,2 %	24.667 0,1 %
ruteenit	641.485 3,6 %	594.571 3,3, %	37.582 0,2 %	68.252 0,4 %	60.479 0,3 %	59.803 0,3 %	54.705 0,3 %	51.503 0,2 %
eteläslaavit	47.724 0,3 %	51.062 0,3 %	45.447 0,3 %	43.057 0,3 %	46.517 0,3 %	41.897 0,2 %	44.236 0,2 %	38.252 0,2 %
venäläiset	450.981 2,5 %	409.150 2,3 %	39.332 0,2 %	45.029 0,3 %	38.731 0,2 %	40.526 0,2 %	39.483 0,2 %	17.480 0,1 %
turkkilaiset	288.073 1,6 %	154.772 0,9 %	28.782 0,2 %	14.228 0,1 %	14.329 0,1 %	17.453 0,1 %	18.040 0,1 %	20.750 0,1 %
gagauzit	–	105.750 0,6 %	–	–	–	–	–	–
slovakit, tšekit	43.141 0,2 %	51.842 0,3 %	35.143 0,2 %	25.131 0,1 %	35.152 0,2 %	26.136 0,1 %	32.199 0,2 %	25.020 0,1 %
bulgaarit	364.373 2,0 %	366.384 2,0 %	13.408 0,1 %	13.189 0,1 %	12.040 0,1 %	10.439 0,1 %	11.193 0,1 %	9.267 0,0 %
puolalaiset	38.265 0,2 %	48.310 0,3 %	6.753 0,0 %	5.494 0,0 %	7.627 0,0 %	4.699 0,0 %	5.860 0,0 %	3.481 0,0 %
muut	67.069 0,4 %	132.319 0,7 %	32.580 0,2 %	44.091 0,3 %	55.598 0,3 %	37.933 0,2 %	41.665 0,2 %	83.530 0,4 %
yhteensä	18.057.028		15.872.624	17.489.450		19.103.163		21.559.910