Nicolae Ceauşescu
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
 |
|
|
|
|
| Syntynyt | 26. tammikuuta 1918 Scorniceşti, Romania |
| Kuollut | 25. joulukuuta 1989 Târgovişte, Romania |
| Vallassa | 22. maaliskuuta 1966 – 25. joulukuuta 1989 |
| Virallinen arvonimi | Presidentti |
Nicolae Andruţă Ceauşescu (26. tammikuuta 1918 – 25. joulukuuta 1989) oli kommunistisen Romanian diktaattori vuosina 1965–1989. Hänen valtakautenaan hänen ympärilleen luotiin henkilökultti, ja hän käytti itsestään suurellisia lempinimiä kuten "Karpaattien nero", "Ajatusten Tonava" ja "Metsästäjien metsästäjä".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen elämä
Nicolae Ceauşescu syntyi Scorniceştissa Olteniassa. Vuonna 1929 11-vuotias Ceauşescu jätti perheensä ja kotikaupunkinsa päästäkseen Bukarestiin suutarin oppipojaksi.
Vuoden 1932 alkupuolella hän liittyi laittoman Romanian kommunistipuolueen jäseneksi ja joutui seuraavana vuonna vankilaan syytettynä lakon agitoinnista. Hän joutui vankilaan seuraavan kerran vuonna 1934 kerättyään nimiä rautatietyöläisten oikeudenkäyntiä vastaan. Kahden lisäpidätyksen jälkeen poliisi luokitteli hänet vaaralliseksi kommunistiagitaattoriksi ja kommunistisen ja fasismin vastaisen propagandan levittäjäksi. Hän joutui uudelleen vankilaan vuonna 1936 fasismia vastustavasta toiminnasta.
Vankila-aikanaan Ceauşescu kohtasi tulevan vaimonsa Elenan ja Târgu Jiun vankileirillä Romanian tulevan kommunistijohtajan Gheorghe Gheorghiu-Dejin. Toisen maailmansodan jälkeen Romania jäi Neuvostoliiton vaikutusvallan alaiseksi, ja Ceauşescu toimi kommunistisen puolueen nuorisoliiton sihteerinä. Vuonna 1946 Nicolae ja Elena menivät naimisiin. Kommunistit ottivat vallan Romaniassa vuonna 1947, ja Ceauşescusta tuli Romanian maatalousministeri ja myöhemmin puolustusministeri. Vuonna 1952 Gheorghiu-Dej toi hänet keskuskomiteaan, kun Ana Paukerin moskovanmielinen ryhmä oli puhdistettu puolueesta. Vuonna 1954 hänestä tuli politbyroon täysjäsen ja viimein puolueen toiseksi korkein johtaja.
[muokkaa] Hallituskausi
Ceauşescusta tuli kommunistisen puolueen pääsihteeri maaliskuussa 1965 kolme päivää Gheorghiu-Dej'n kuoleman jälkeen. Vuonna 1967 Ceauşescu nimitettiin hallituksen johtoon. Vuonna 1974 hän lisäsi arvonimiinsä presidentin ja vahvisti valtaansa.
Ceauşescu oli aluksi hyvin suosittu henkilö kotimaassaan ja ulkomailla, koska hän vastusti Neuvostoliiton ylivaltaa. Hän lopetti Romanian aktiivisen toimimisen Varsovan liitossa, joskin Romania pysyi aina sen jäsenenä, ja kieltäytyi muun muassa osallistumasta Tšekkoslovakian miehitykseen. Romania oli ensimmäinen itäblokin maa, joka solmi suhteet Euroopan neuvostoon ja Kiinan ja Jugoslavian ohella ainoa kommunistimaa, joka osallistui vuoden 1984 Los Angelesin kesäolympialaisiin. Ceauşescu ei kuitenkaan tehnyt liberaaleja uudistuksia, vaan jatkoi jo Gheorghiu-Dej'n aloittamaa stalinistista tietä. Salainen poliisi Securitate kontrolloi tiukasti kansaa ja mediaa, eikä hallinto suvainnut opposiota.
Ceauşescu teki valtiovierailut Kiinaan ja Pohjois-Koreaan 1971, joissa hän kiinnostui Kiinan kulttuurivallankumouksen ja Pohjois-Koreassa toteutetun ohjelman kaltaisesta valtion täydellisestä uudelleenrakentamisesta. 6. kesäkuuta 1971 hän piti puheen joka tunnetaan heinäkuun teeseinä (romaniaksi Tezele din iulie). Se oli saanut vaikutteita maolaisuudesta ja aloitti uusstalinistisen "minikulttuurivallankumouksen". Se merkitsi paluuta sosialistisen realismin tapaan asettaa kirjallisuudelle ideologinen perusta. Ceauşescu alkoi myös jäljitellä Pohjois-Korean juche-aatetta. Aatetta käsitteleviä korealaisia kirjoja käännettiin romaniaksi ja levitettiin maassa laajalle.
Vuonna 1974 Ceauşescu aloitti systematisoinniksi kutsutun ohjelman, jonka tavoitteena oli "monipuolisesti kehittynyt sosialistinen yhteiskunta". Purkaminen, uudelleenasutus ja rakentaminen alkoi maaseudulta, mutta kulminoitui yritykseen uudelleenrakentaa pääkaupunki. Yli viidennes Bukarestin keskustasta hävitettiin 1980-luvulla, mukana lukemattomia kaupungin kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia. Tilalle rakennettiin muun muassa Kansan palatsi, maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jälkeen. Ceauşescu suunnitteli myös monien kylien hävittämistä ja väestön siirtämistä kaupunkilähiöihin osana urbanisaation ja teollistamisen ohjelmia. Niin kutsuttu ystävyyskaupunkijärjestelmä, joka loi suhteet Romanian ja Euroopan kuntien välille, saattoi osaltaan olla estämässä näitä suunnitelma.
Huolimatta tästä kaikesta maassa säilyi huomattavan hyvä koulujärjestelmä ja jonkin aikaa vielä yleisesti hyvä terveydenhoito. Kaikki teollistamisprojektit eivät epäonnistuneet: Ceauşescu jätti Romaniaan suhteellisen toimivan energiantuotannon ja -siirtojärjestelmän ja Bukarestiin toimivan metron.
[muokkaa] Perhelainsäädäntö
Vuonna 1966 hallitus sääti ehkäisyä ja aborttia rajoittavan asetuksen ja muita lakeja, joiden tavoitteena oli nostaa syntyvyyttä. Näihin kuului korkea vero kaikille lapsettomille yli 25-vuotiaille miehille ja naisille. Abortti sallittiin ainoastaan naisen ollessa iältään yli neljänkymmenen kahden tai jo ennestään neljän (myöhemmin viiden) lapsen äiti.lähde? Vähintään viiden lapsen äidit saivat huomattavia etuja ja kymmenen lapsen äidit julistettiin "sankariäideiksi" ja palkittiin muun muassa kultamitalilla, autolla ja oikeudella käyttää junia ilmaiseksi.
Hallitus kiristi myös aviolainsäädäntöä ja salli avieron vain poikkeustapauksissa. 1960-luvun lopulta alkaen väkiluku alkoi kasvaa, mikä aiheutti köyhyyttä ja lisääntynyttä kodittomuutta. Lasten hylkääminen johti orpojen kasvavaan määrään ja 1980-luvun lopulla vakavaan AIDS-epidemiaan.
[muokkaa] Ulkomaanvelka ja romanialaisten elintaso
Ceauşescun riippumattomuus Neuvostoliitosta ja Tšekkoslovakian miehityksen vastustaminen herättivät kiinnostusta länsimaissa, jotka toivoivat voivansa luoda skisman Varsovan liiton sisään tukemalla Romaniaa lainoilla. Ceauşescu lainasi valtavasti rahaa lännestä rahoittaakseen kehitysohjelmiaan, mutta lopulta velat raunioittivat maan talouden. Korjatakseen tilanteen Ceauşescu aloitti radikaalin ohjelman velkojen maksamiseksi. Ceauşescu muutti perustuslakia siten, ettei Romania voinut tulevaisuudessa ottaa ulkomaanvelkaa ja uudelleenorganisoi 1980-luvulla pääosan maan maatalous- ja teollisuustuotannosta. Yhdessä kalliiden rakennusprojektien kanssa tämä johti vaikeaan pulaan hyödykkeistä. Palatsin ja keskustan uudelleenrakentamisen vuoksi marmoria ei riittänyt hautakiviin. Velka saatiin lopulta maksettua kesällä 1989, vähän ennen Ceauşescun kaatumista.
[muokkaa] Elintarvikkeet
Vuonna 1984 aloitettiin ruoan laajamittainen säännöstely huolimatta maan suuresta tuotannosta. Säännöstelyn piiriin kuuluivat vuoteen 1989 asti leipä, maito, voi, ruokaöljy, sokeri, sika, nauta ja kana ja paikoin jopa peruna. Elintarvikekiintiöitä pienennettiin vuosittain. Suurin osa elintarvikkeista meni vientiin, tavoitteena maksaa ulkomaanvelka ja ajaa eteenpäin uudistusohjelmia. Kansalaisten saatavilla olleet elintarvikkeet olivat yleensä sellaisia, joita ei huolittu vientiin. Laadukkaammat elintarvikkeet tuotettiin ainoastaan vientiin ja romanialaiset pystyivät ostamaan niitä vain mustasta pörssistä.
[muokkaa] Bensiini, kaasu ja sähkö
Huolimatta Romanian suuresta öljyntuotannosta, bensiiniä säännösteltiin tiukasti, ajaminen oli sunnuntaisin rajoitettua ja monet bussit ja taksit siirtyivät metaanikäyttöisiksi. Sähköntuotanto suunnattiin ennen muuta raskaaseen teollisuuteen ja sitä oli käytettävissä korkeintaan 20 kWh yhdelle perheelle kuukaudessa (sen ylittävä määrä oli raskaasti verotettua). Sähkökatkot olivat säännöllisiä, tyypillisesti 1–2 tuntia päivässä. Katuvalot pidettiin yleensä sammutettuina ja TV-lähetykset oli rajoitettu kahteen tuntiin päivässä.lähde? Kaasun- ja lämmönjakelussa oli katkoja. Vuoden 1988 asetus määräsi, että julkisten rakennusten lämpötila sai olla talvisin korkeintaan 16 celsiusastetta, tietyissä rakennuksissa, kuten tehtaissa, korkeintaan 14 astetta.lähde? Kauppojen piti sähkönsäästämiseksi sulkea ovensa viimeistään klo 17.30. Muodostui laaja mustan pörssin markkina, jonka valuuttana käytettiin muun muassa Kent-savukkeita. Niillä ostettiin kaikkea ruoasta vaatteisiin ja lääkkeisiin. Terveydenhoidon taso laski selvästi, kun lääkkeitä ei enää tuotu. Eliniänodote laski Euroopan matalimmaksi ja lapsikuolleisuusprosentti nousi Euroopan korkeimmaksi.
[muokkaa] Teollisuustuotanto ja kasvanut valvonta
Romania panosti raskaaseen teollisuuteen, jolloin kevyempi teollisuus oli pahoin alimitoitettua. Romanialaisten piti jonottaa 3 vuotta pesukonetta, 2–3 vuotta väri-tv:tä ja 7–10 vuotta autoa. Tuotteet olivat teknisesti jälkeenjääneitä. Puhelinverkko oli yksi Euroopan huonoimmin toimivista ja vuonna 1989 23 miljoonaan asukkaan Romaniassa oli ainoastaan 700 000 puhelinliittymää. TV-lähetykset oli rajoitettu kahteen tuntiin päivässä, joka koostui poliittisesta propagandasta. Romanialaiset pyrkivätkin katsomaan naapurimaiden televisiolähetyksiä käyttäen laittomia antenneja ja pienoissatelliittilautasia.
Kauden ongelmana olivat myös ympäristötuhot, jotka olivat Itä-Euroopan kommunistimaidenkin mittapuulla harvinaisen vaikeat. Esimerkkeihin kuuluu Copsa Mican kaupunki hiilivoimaloineen, joka 1980-luvun satelliittikuvissa oli paksun mustan pilven peittämä ja vuoden 1989 suunnitelma kuivattaa Tonavan ainutlaatuinen suistoalue (nykyinen Unescon maailmanperintökohde) maatalousmaaksi.
Valvonta kävi yhä tiukemmaksi ja Itä-Saksan tyyppinen puhelinkuuntelujärjestelmä rakennettiin. Securitate värväsi lisää ilmiantajia, laajensi sensuuria ja piti rekisteriä koko väestöstä. Securitaten toimia tutkineen komitean mukaan joka kolmas romanialainen oli vuonna 1989 Securitaten ilmiantaja. Urkinnan vuoksi turismi ulkomailta Romaniaan väheni 75 %.
[muokkaa] Syrjäyttäminen
Toisin kuin Neuvostoliitossa, Romaniassa ei syntynyt suurta, etuoikeutettua puolue-eliittiä. Ceauşescun suvun ulkopuolisia puoluevirkailijoita kierrätettiin tehtävästä ja paikasta toiseen, jotta valtaklikkejä ei syntyisi. Tämä ehkäisi Gorbatšov-tyyppisen uudistuspolitiikan syntymisen. Toisin kuin Puolassa, Ceauşescun hallinto reagoi lakkoihin pelkästään kiristämällä valvontaa. Niitä, jotka yrittivät varoittaa tällaisesta politiikasta, kohdeltiin rikollisina. Romania oli viimeisiä kaatuneita Euroopan kommunistihallintoja ja sen kaatuminen oli siihen saakka väkivaltaisin.
Romanian vallankumouksena tunnetut protestit ja mellakat alkoivat Timişoarassa 17. joulukuuta. Sotilaat avasivat tulen protestoijia kohtaan ja surmasivat noin 100 ihmistä. Iranin vierailunsa keskeyttänyt Ceauşescu piti TV-puheen 20. joulukuuta, jossa hän tuomitsi Timişoaran tapahtumat ja sanoi niitä ulkovaltojen tiedustelupalveluiden järjestämiksi. Timişoaran kansannousu levisi Sibiuun, Bukarestiin ja muualle. Lopulta Ceauşescu joutui pakenemaan helikopterilla väkijoukon vallatessa hallintorakennusta. Hän päätyi Târgovişteen, jossa hänet tuomittiin vaimoineen sotaoikeudessa kuolemaan rikoksista valtiota vastaan, kansanmurhasta ja kansallisen talouden vaarantamisesta ja teloitettiin.
Vallankumouksen taustat ovat monin osin edelleen hämärän peitossa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Diktaattoripörssi: Nicolae Ceauşescu
- (englanniksi) Nicolae Ceauşescu – Romania's Dark Age under Communism
- (englanniksi) Nicolae Ceauşescu (1918 – 1989)
- (ranskaksi) Maroumanie.com: Nicolae Ceauşescu
- YLE Elävä arkisto - Ceausescu syöstään pois vallasta (1989)
- YLE Elävä arkisto - Ceausescu teloitetaan (1989)
 |
Romanian presidentit (virka perustettiin 1974) |
| Nicolae Ceauşescu (29.3.1974–22.12.1989) | Ion Iliescu (22.12.1989–29.11.1996) | Emil Constantinescu (29.11.1996–20.12.2004) | Ion Iliescu (22.12.2000–20.12.2004) | Traian Băsescu (20.12.2004–) |
