Romanian vallankumous
Wikipedia
Romanian vallankumous kesti noin viikon joulukuussa 1989. Se liittyi yleisempään Itä-Euroopan kommunistihallintojen romahdukseen
Ennen kuin vallankumous alkoi pääkaupungissa, Romanian unkarilaisalueilla Timişoarassa oli syttynyt 16. joulukuuta levottomuuksia hallituksen karkotettua toisinajattelija pastori László Tőkésin. Lännen radiolähetykset Romaniaan, Radio Free Europe, Voice of America ja joululomilta palaavat opiskelijat välittivät sanaa Timişoaran levottomuuksista.
Ceauşescu palasi Romaniaan 20. joulukuuta ja tuomitsi kello 19:00 televisiopuheessaan Timişoaran levottomuudet. Taistelut alkoivat, kun Securitaten valitsema väkijoukko ryhtyikin mellakkaan presidentti Nicolae Ceauşescun pitäessä puhetta aamulla 21. joulukuuta.
Aamulla 22. joulukuuta suuri joukko työläisiä marssi kohti Bukarestin keskustaa, eivätkä poliisin barrikadit pidätelleet heitä. Kello kymmeneltä radio julisti sotatilan ja kielsi yli viiden henkilön kokoontumiset. Puolustusministeri Vasile Milea kuoli aamulla kello yhdeksän ja yhdentoista välillä epäselvissä olosuhteissa. Hänen seuraajakseen määrätty Victor Stănculescu käski joukot takaisin parakkeihinsa Ceauşescun tietämättä.
Ceauşescu pakeni helikopterilla kohti Snagovia ja sitten Târgovişteen, jonka lähellä helikopteri hylättiin. Epäselvien tapahtumien jälkeen 25. joulukuuta hänet ja hänen vaimonsa Elena tuomittiin kuolemaan pikaoikeudenkäynnissä. Tämän jälkeen armeija ja kansanjoukot tuhosivat muutamassa päivässä maan turvallisuuspoliisi Securitaten. Tapahtumien tuloksena Romaniasta tuli ei-sosialistinen valtio. Kuolleita taisteluissa oli 1 104, joista 162 Ceauşescun vallasta syösseissä protesteissa. Ulkomaat tunnustivat Romanian lailliseksi hallitukseksi kansallisen pelastusrintaman (Frontul Salvării Naţionale), jonka johtoon nousi Ion Iliescu.
