Slovakian alue kuului 1000-luvulta lähtien Unkarin kuningaskuntaan. Turkkilaisten miehityksen jälkeen Unkari joutui osaksi Habsburgien hallitsemaa Itävallan keisarikuntaa, vaikka se säilyikin nimellisesti omana kuningaskuntanaan; vuoden 1876 kompromissisopimuksessa Unkarin asema koheni ja alettiin puhua Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiasta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävalta-Unkari hajosi ja Slovakiasta tuli osa Tšekkoslovakiaa. Vuonna 1939 Slovakiasta tuli nimellisesti itsenäinen valtio, joka oli tiukasti natsi-Saksan alaisuudessa johtajanaan pappi Jozef Tiso, kunnes toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Tšekkoslovakia palautettiin yhtenäiseksi valtioksi.

Kylmän sodan aikana Tšekkoslovakia oli Varsovan liiton jäsen Neuvostoliiton vaikutusvallan alaisena. Vuonna 1969 se jaettiin kahdeksi osavaltioksi, Tšekiksi ja Slovakiaksi. Jonkin aikaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, vuodenvaihteessa 1992–1993, liittovaltio hajosi rauhanomaisesti ja osavaltiot itsenäistyivät.

Slovakian johti eroon Tšekkoslovakiasta ja itsenäiseksi vuoden 1993 alussa Vladimír Mečiar, joka hallitsi maata muutamaa keskeytystä lukuun ottamatta vuoteen 1998. Mečiar hallitsi autoritaarisesti, salaisen poliisin tuella ja otti presidentti Michal Kováčin kauden päättyessä presidentinkin toimen hoidettavakseen. Vuonna 1997 oppositio sai yhteistyöllä kammettua Mečiarin pääministerin virasta ja häntä seurasi Mikuláš Dzurinda. Presidentinvaali muutettiin suoraksi kansanvaaliksi perustuslain muutoksella 1999.

Slovakia lähetti 110 sotilasta Yhdysvaltain johtamaan Irakin-liittoumaan 2003. Slovakian joukot palvelivat puolalaisten alaisuudessa Hillassa miinanraivaustehtävissä. Kolme sotilasta sai surmansa tehtävän aikana. Joukot vedettiin pois pääministeri Robert Ficon vaalilupauksen mukaan helmikuussa 2007.

Slovakia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Lisäksi se liittyi NATOon 29. maaliskuuta 2004.

[muokkaa] Politiikka

17. kesäkuuta 2006 pidetyissä parlamenttivaaleissa äänienemmistön sai alustavan laskennan mukaan vasemmistolainen Smer-puolue, jonka kannatus oli 29,2 %. Kristillisdemokraattinen liitto oli toiseksi eniten ääniä saanut puolue saaden 18,4 % äänistä. Robert Ficon hallitukseen tuli Mečiarin HZDS ja äärikansallinen SNS. SNS:n pääsyä hallituksen on pidetty syynä vahvistuneisiin vähemmistöjen vastaisiin mielialoihin.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Slovakia on jaettu kahdeksaan alueeseen ("kraje", yksikkö "kraj"). Jokainen on nimetty merkittävimmän kaupunkinsa mukaan. Vuodesta 2002 alueet määriteltiin ylimmän aluejaon yksiköiksi ("vyššie územné celky" VÚC) ja autonomisiksi alueiksi ("samosprávne kraje").

Banskobystrický kraj, suurimpana kaupunkina Banská Bystrica
Bratislavský kraj, Bratislava
Košický kraj, Košice
Nitriansky kraj, Nitra
Prešovský kraj, Prešov
Trenčiansky kraj, Trenčín
Trnavský kraj, Trnava
Žilinský kraj, Žilina

Alueet on jaettu piireihin ("okresy", yksikkö "okres"), joita on 79.

[muokkaa] Maantiede

Slovakian kartta.

Slovakia satelliittikuvassa joulukuussa.

Slovakian maasto on varsin vuoristoista. Maan pohjoisosaa hallitsevat Karpaatit, joihin kuuluvat Tatravuoret. Korkein huippu on Gerlachovský štít 2 655m.

Slovakian tärkeimmät joet ovat Tonava ja sen sivujoet Váh ja Hron.

Slovakian ilmasto on leuto. Kesät ovat suhteellisen lämpimiä ja talvet kosteita, pilvisiä ja kylmiä.

[muokkaa] Talous

Slovakia on selvinnyt varsin hyvin vaikeasta siirtymisestä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Valtionyhtiöiden yksityistäminen on saatu likimain valmiiksi. Slovakia suunnittelee liittyvänsä yhteisvaluutta euroon vuonna 2009.

Slovakian työttömyysprosentti on Euroopan korkeimpia, vuonna 2006 se oli 12 prosenttia. Maa houkuttelee eurooppalaisia sijoittajia, koska työvoima on maanosan halvimpaa. Koulutetuista ihmisistä on kuitenkin pulaa.

Slovakian merkittävimmät luonnonvarat ovat ruskohiili eli ligmentti, suola, rauta, alumiini, elohopea ja kivihiili. Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet ja aseet.

[muokkaa] Väestö

Suurin osa väestöstä on etnisesti slaavilaista kieltä puhuvia slovakkeja (86 %). Suurin vähemmistö on unkarilaiset (9,7 %)^[1], jotka ovat keskittyneet maan etelä- ja itäosiin. Joissain kunnissa on unkarilainen enemmistö ja 600 kaupungissa ja kylässä on yli 20 % vähemmistö. Romaneja on oman määritelmänsä mukaan 1,7 % väestöstä ja joidenkin arvioiden mukaan 5,6 %.

Vähemmistöjen ja slovakkienemmistön välit ovat kireät ja etenkin syksyn 2006 aikana kiristyneet entisestään. Unkarin puhumisestä matkapuhelimeen on tullut hakatuksi ja eräät ryhmät ovat toivotelleet unkarilaiset "takaisin Tonavan taa." Vastaavasti vastareaktio on kohdistunut etenkin kansallispuolueen johtajaan Ján Slotaan, jonka kuolemaa on toivottu mielenosoituksissa.

Maassa on uskonnonvapaus. Suurin osa kansalaisista tunnustautuu katolilaisiksi (68,9 %), vaikka kirkossakäyvien osuus on pienempi. Mitään uskontoa tunnustamattomia on 13 %. Pienempiä uskontokuntia ovat luterilaiset (6,93 %) ja kreikkalaiskatolilaisia (uniaatteja) (4,1 %) ja kalvinistit (2,0 %). Muihin kirkkokuntiin kuuluvia on 1,1 % ja ml. muut itäistä riitusta noudattavat katolilaiset ja ortodoksit 0,9 %. Juutalaisia on 2300.

Virallinen kieli on slovakki. Unkari on virallinen vähemmistökieli joillain alueilla etelässä.

[muokkaa] Kulttuuri

Slovakian kieltä on alettu kirjoittaa jo ennen 1700-lukua. Nykyisen kirjakielen isänä pidetään Ludovit Sturia (1812-1856). Hän edusti kirjalinjana lähinnä kansallisromantiikkaa. Realismi nousi seuraavan sukupolven kirjailijoiden myötä 1870-luvulla. Tsekkoslovakian aikana slovakkikirjailijat loivat vahvat yhteydet Ranskaan. ^[2]