Ranska

Wikipedia

République française Ranskan tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Nicolas Sarkozy
Pääkaupunki	Pariisi (2 142 800 as., Suur-Pariisi 12,1 milj.), 48° 49' N, 2° 29' E
Muita kaupunkeja	Lyon, esikaupunkeineen 1,4 milj. as., Marseille, esikaupunkeineen 1,3 milj. as, Toulouse, esikaupunkeineen 710 000 as, Nizza, 430 000 as, Nantes, Montreaux, Strasbourg, Bordeaux, Lille
Pinta-ala  – josta sisävesiä	675 417 (547 030 ilman merentakaisia alueita) km² (sijalla 42) 0,26 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	64 102 140 (61 538 322 ilman merentakaisia alueita) [1] (sijalla 20) 112 / km² 0,37 % (2005)
Viralliset kielet	ranska
Valuutta	Euro, € (EUR)
BKT (2003)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 7 1 654 miljardia USD 27 500 USD (21. sija)
HDI (2002)	0,932 (sijalla 16)
Elinkeinorakenne	maatalous 2,7 %, palvelut 73 %, teollisuus 24,3 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 UTC+2
Itsenäisyys  – Rooman valtakunnasta  – Verdunin rauha	486 843
Lyhenne Maatunnus	FR ajoneuvot: F lentokoneet: F
Kansainvälinen suuntanumero	+33
Motto	Liberté, Égalité, Fraternité (Vapaus, tasa-arvo, veljeys)
Kansallislaulu	Marseljeesi (La Marseillaise)
1 josta 547 030 km² Euroopan puoleisissa osissa 2 josta 59 765 983 Euroopan puoleisissa osissa

Ranskan tasavalta (ransk. la République française) eli Ranska (ransk. la France) on valtio Länsi-Euroopassa. Sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku n. 64 miljoonaa ^[2] kun merentakaiset alueet otetaan mukaan (ilman merentakaisia alueita n. 61,5 miljoonaa). Ranska on teollisuusmaa, maailman viidenneksi suurin talous, Euroopan merkittävin maataloustuottaja ja maailman suosituin matkailukohde 82,2 miljoonalla (vuonna 2007) matkailijalla vuodessa.^[3]

Ranskan historia valtiona alkaa 800-luvulta ja tasavalta siitä tuli ensimmäisen kerran 1792. Ranskan suuri vallankumous antoi ihmisoikeuksien julistuksen vuonna 1789 ja loi perustan kansanvallalle. Ranska on Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin perustajajäsen ja yksi YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenmaasta. Se on myös yksi maailman kahdeksasta ydinasevaltiosta.

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaista vuonna 1958 lähtien maa on ollut tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 16. toukokuuta 2007 lähtien Ranskan presidenttinä on toiminut Nicolas Sarkozy. Ranskan Euroopan puoleisen osan eli la métropolen naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskalla on yhteistä rajaa myös Brasilian ja Surinamen (Ranskan Guayana) sekä Alankomaiden Antillien (Saint-Martin) kanssa.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 2.1 Ranskan asevoimat 3 Maantiede 3.1 Ilmasto ja kasvillisuus 3.2 Hallinnollinen jako 3.3 Ranskan eurooppalaiset alueet 3.4 Ranskan merentakaiset alueet 3.5 Muuta 4 Talous 5 Väestö 5.1 Suurimpia kaupunkeja 6 Kulttuuri 6.1 Tiede 6.2 Kirjallisuus 6.3 Musiikki 6.4 Elokuva 6.5 Urheilu 6.5.1 Olympialaiset 7 Merkittävimmät luonnonvarat 8 Merkittävimmät vientituotteet 9 Juhlapäivät 10 Lähteet 11 Katso myös 12 Aiheesta muualla 13 Kirjallisuus

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Ranskan historia

Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi.

Rooman valtakunnan jälkeen Ranskan alue kuului frankkien valtakuntaan, jonka mahtavin hallitsija oli karolingikeisari Kaarle Suuri. Kaarle Suuren valtakunnan hajottua Ranska alkoi kehittyä sen Länsi-Frankiaksi kutsutusta osasta, jota karolingien jälkeen hallitsivat kapetingit. Se liitti ajan myötä itseensä muita alueen ruhtinaskuntia, kuten Burgundi, Normandia, Provence ja Savoiji.

Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta. Vallankumouksen ja Napoleonin keisariuden jälkeen maa palasi kuningaskunnaksi vuosina 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).

1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Maata hallitsi Saksan nukkehallituksena marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Ranskaan tehtiin Normandian maihinnousu ja maa vapautui.

Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.

[muokkaa] Politiikka

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Perustuslain mukaan presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Vuodesta 1962 presidentti on valittu suoraan kaksivaiheisella vaalilla, tätä ennen valitsijamiesten välityksellä.

Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous (Assemblée Nationale) ja senaatti (Sénat). Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan kaksivaiheisella kierrosvaalitavalla viisivuotiskaudeksi. Kaksivaiheisessa vaalissa ehdokas tulee suoraan valituksi, jos saa yli puolet vaalipiirin äänistä, muutoin järjestetään toinen kierros yli 12,5 % äänistä saaneiden kesken. Senaattorit (yhteensä 321, vuodesta 2010 346) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Valitsijamiehiin kuuluvat noin 145 000 paikallishallinnon edustajaa (grands électeurs). Järjestelmä suosii maaseutua ja konservatiiveilla on ollut enemmistö senaatissa koko viidennen tasavallan ajan. Puolet senaatin jäsenistä valitaan joka kolmas vuosi (alkaen 2007).

Molemmilla kamareilla on perustuslain mukaan lähes samanlainen lainsäädäntövalta. Kuitenkin jos kansalliskokous ja senaatti ovat loppuun asti erimielisiä, hallitus voi päättää commission mixte paritaire -menettelyn jälkeen antaa asian lopulta kansalliskokouksen päätettäväksi – jossa enemmistönä ovat hallituksen tukijat.

Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Presidentin nimittämän pääministerin on nautittava alahuoneen luottamusta, joten hän tulee yleensä suurimmasta puolueesta. Tilannetta jossa presidentti ja pääministeri ovat vastakkaisista puolueista nimitetään nimellä cohabitation.

Vaikka ranskalainen puoluekenttä on vakiintumaton, ehkä sosialisteja lukuun ottamatta joiden Parti Socialiste (PS) perustettiin 1969 SFIO:n (1905–) seuraajaksi, se jakaantuu melko tasan sosialistipuolueen ympärille muodostettuun vasemmistoon ja oikeistoon. Oikeistossa vallitseva ideologia on ollut gaullismi, jota nykyisin edustaa Chiracia vuonna 2002 tukemaan perustettu Union pour un Mouvement Populaire (UMP). Puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on vakituisesti pienempi kuin esimerkiksi kunnallisvaaleissa valittujen edustajien lukumäärä, eikä ihmisiä voi tarkasti jakaa puoluekannan mukaan. Kymmenenkin miljoonaa äänestäjää siirtyy vasemmiston ja oikeiston välillä, jos jommallakummalla on karismaattiset johtajat ja toimiva ohjelma.^[4]

Pääministeri Lionel Jospinin hallitus otti vuonna 2000 käyttöön 35-tuntisen työviikon. Nicolas Sarkozy voitti 6. toukokuuta vuoden 2007 presidentinvaalit ja häntä tukeva UMP kesäkuun parlamenttivaalit.

Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.

[muokkaa] Ranskan asevoimat

Ranskan asevoimien budjetti on 2,5% BKT:sta eli 38 miljardia euroa (2006). Noin kymmenennes tästä kuluu maan oman ydinaseen ylläpitämiseen sillä puolustusstrategia perustuu edelleen täysin itsenäisesti ylläpidettyyn ydinasepelotteeseen. Suuri osa muustakin asevoimien materiaalista on ranskalaisvalmisteista.

Asevoimat on jaettu neljään puolustushaaraan:

• Maavoimat
• Merivoimat
• Ilmavoimat
• Puolustusministeriön alaisiin poliisijoukkoihin eli santarmeihin (la Gendarmerie nationale)

Sotilashenkilöstö koostuu nykyään ainoastaan palkatuista sillä yleinen asevelvollisuus lyhennettiin yhden kutsuntapäivän mittaiseksi vuonna 2001. Kokonaisvahvuus on 348 000 henkeä.

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Ranskan maantiede

[muokkaa] Ilmasto ja kasvillisuus

Ranskan ilmasto on temperaattinen ja sateinen, lukuun ottamatta Välimeren seutuja. Pohjois-Ranskassa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on noin 4 astetta ja lämpimimmän 18 astetta. Etelä-Ranskassa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on 6 astetta ja lämpimimmän 22 astetta. Pohjois-Ranskan ilmasto on sateinen, mutta Etelä-Ranskassa sataa vähemmän, ja kausittaisemmin.

Ranskan metsät sijoittuvat pääosin luonnonsuojelualueille ja Ranskan alpeille. Pohjois-Ranskassa kasvaa lauhkeita talveksi lehtensä tiputtavia lehtimetsiä, joiden tyyppillisimpiä lajeja ovat tammet, pyökit, pähkinäpensas, saarnet, vaahterat, omenapuut, päärynäpuut, koivut, lehmukset, jalavat ja lepät. Välimeren rannoille ei tule talvea, joten puut ja kasvit ovat siellä ainavihantia. Välimeren seudun puulajeja ovat sypressit, korkkitammi, rautatammi, sitrushedelmäpuut, laakeripuu ja oliivipuu. Ranskan alpeilla kasvaa myös havumetsiä. Eniten metsiä kasvaa Keski-Ranskassa.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Pääartikkelit: Ranskan aluehallinto ja Luettelo Ranskan departementeista

Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ransk. région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).

[muokkaa] Ranskan eurooppalaiset alueet

Elsass (Alsace) Akvitania Auvergne Basse-Normandie Bourgogne Bretagne Centre Champagne-Ardenne Korsika (erikoisasemassa) Franche-Comté Haute-Normandie

Île-de-France Languedoc-Roussillon Limousin Lothringen (Lorraine) Midi-Pyrénées Nord-Pas-de-Calais Pays de la Loire Picardie Poitou-Charentes Provence-Alpes-Cote d'Azur Rhône-Alpes

[muokkaa] Ranskan merentakaiset alueet

Pääartikkeli: Ranskan merentakaiset alueet

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniin ja ne käyttävät valuuttanaan euroa, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).

• Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
  • Guadeloupe
  • Martinique
  • Ranskan Guayana
  • Réunion
• Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
  • Mayotte
  • Saint Barthélemy
  • Saint-Martin (ranskalainen osa)
  • Saint-Pierre ja Miquelon
  • Wallis ja Futuna
• Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
  • Ranskan Polynesia
• Collectivité sui generis
  • Uusi-Kaledonia
• Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
  • Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet
  • Ranskan vaatimus Antarktiksella
• ' Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)'
  • Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
  • Bassas da India
  • Europa
  • Juan de Nova
  • Gloriososaaret
  • Tromelin

[muokkaa] Muuta

• Ranskan korkein vuori on Mont Blanc (4 808 m), joka sijaitsee Alpeilla.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Ranskan talous

Ranskan talous yhdistää laajan yksityisen liiketoiminnan (lähes 2,5 miljoonaa yritystä rekisteröitynä) merkittävällä (mutta vähentyvällä) hallituksen väliintulolla. Valtiolla on huomattava merkitys tärkeimmillä infrastruktuurisektoreilla.

Ranska on johtavien teollistuusmaiden ryhmä G8:n jäsen.

Ranskassa käy vuosittain 79,1 miljoonaa turistia, mikä tekee siitä maailman suosituimman matkailumaan.

[muokkaa] Väestö

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä.

Suurin uskonto on katolilaisuus, jonka tunnustajaksi itsensä ilmoittaa 51 % ranskalaisista. Noin 10 % käy säännöllisesti kirkossa. Itseään katolilaisina pitävien määrä on pudonnut nopeasti 1990-luvun alun 80 prosentista ja ateistiksi itsensä ilmoittavien määrä on nykyisin 31 %.^[5] Ranskassa on melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Lisäksi Ranskassa on Länsi-Euroopan suurin juutalaisvähemmistö. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.

[muokkaa] Suurimpia kaupunkeja

Katso myös: Luettelo Ranskan kaupungeista

Kaupunkien asukasluvuksi on ilmoitettu sekä kantakaupungin väestömäärä että koko kaupunkialueen asukasluku ^[6].

Kaupunki	Asukasluku (kaupunki)	Asukasluku (kaupunkialue)
Pariisi	2 142 800	11 170 334
Marseille	795 600	1 515 323
Lyon	468 300	1 648 231
Toulouse	426 700	965 353
Nizza	345 000	933 971
Nantes	276 200	711 395
Strasbourg	273 100	611 635
Bordeaux	229 500	925 305
Montpellier	225 392	459 791
Lille	222 400	1 142 002
Grenoble	157 900	514 751

[muokkaa] Kulttuuri

Tämä osio on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Ranskan kulttuurimatka kohteista tunnetuimpia ovat Pariisin Louvre, Eiffelin torni, Pompidou-keskus ja Versailles'n palatsi. Pariisin ulkopuolella tunnetuimpia kohteita ovat Parc Asterix, Disneyland Resort Paris, Puy du Foun teemapuisto ja luostarisaari Mont Saint-Michel.

[muokkaa] Tiede

Ranskan akatemia on maailman mahdollisesti maineikkain tiedeakatemia ja monien muiden akatemioiden esikuva. Ranskan tieteen kenties maineikkain hahmo on René Descartes. Luonnontieteilijöistä Louis Pasteur on muun muassa antanut nimensä maidonsäilytysmentelmälle. Filosofian historiaan on jäänyt etenkin Blaise Pascal.

[muokkaa] Kirjallisuus

Tunnettuja ranskalaisia kirjailijoita ovat 1600-luvulla elänyt Molière näytelmineen sekä 1700-luvun valistusajan filosofi-kirjailijat Voltaire ja Jean-Jacques Rousseau. 1800- ja 1900-lukujen kirjailijoita ovat romantikko Victor Hugo, Alexandre Dumas, tieteiskirjailija Jules Verne, naturalistit Emile Zola ja Guy de Maupassant. Viime vuosisadan merkittävimpiä ranskalaiskirjailijoita ovat Albert Camus (Sivullinen) ja Antoine de Saint-Exupéry (Pikku prinssi, Yölento).

Nyky-Ranskassa arvostetaan ja luetaan runsaasti sarjakuvia, joista René Goscinnyn ja Albert Uderzon Asterix on tunnetuin.

[muokkaa] Musiikki

Barokin ajan Ranskan säveltäjistä tunnettuja ovat Jean-Baptiste Lully ja Francois Couperin. Ranskan musiikin maineikkain kausi lienee 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan kestänyt jakso. Silloin sävelsivät muiden muassa Camille Saint-Saens, Hector Berlioz, Claude Debussy ja Maurice Ravel. Nykysäveltäjistä maineikkain lienee Pierre Boulez.

Maailmalla tunnetuin ranskalaisen musiikin laji on varmaankin chanson-laulu.

[muokkaa] Elokuva

Ranskaa pidetään elokuvan synnyinmaana, koska Lumiere-veljekset antoivat siellä ensimmäisen tunnetun elokuvanäytöksen 1895. Toinen taidemuodon alkuaikojen pioneeri oli Georges Melies. Ehkä maineikkain ranskalaisohjaajista on elokuvan suuri humanisti Jean Renoir.

Ranskasta liikkeelle lähtenyt elokuvan uusi aalto toi maailman tietoisuuteen 1960-luvulle tultaessa sellaiset ohjaajat kuin Jean-Luc Godard, Francois Truffaut, Claude Chabrol ja Eric Rohmer.

Ranskan elokuva-arkisto on alansa maineikkaimpia taidelaitoksia. Sen pitkäaikainen johtaja oli Henri Langlois.

Cannesin filmijuhlat on maailman kenties arvostetuin elokuvafestivaali ja sen pääpalkinto Kultainen palmu hyvin Oscar-palkintoon verrattavissa.

[muokkaa] Urheilu

Seuratuimpia urheilulajeja Ranskassa ovat jalkapallo, käsipallo, koripallo, rugby, pyöräily, purjehdus ja tennis. Ranska on isännöinyt vuosina 1938 ja 1998 FIFA World Cupia. Ranskan jalkapallomaajoukkue, les Bleus, on voittanut maailmanmestaruuden 1998 ja Euroopan mestaruuden vuosina 1984 ja 2000. Ranskan suurin stadion on 80 000 katsojapaikkaa käsittävä Stade de France, jossa pidettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2003.

Vuosittainen Ranskan ympäriajo on ammattilaismaantiepyöräilyn merkittävin kilpailu. Ranskan avoin tennisturnaus on yksi neljästä arvostetusta Grand Slam-turnauksesta.

Le Mansin 24 tunnin ajo yksi maailman tunnetuimmista autourheilukilpailuista. Toinen huomattava autourheilutapahtuma Ranskassa on Formula 1-luokan Ranskan Grand Prix. Korsikalla puolestaan ajetaan Ranskan MM-ralli.

Petankki on ranskalainen metallikuulapeli, jonka kansallinen urheilujärjestö on jäsenmäärältään 6. suurin.

Tunnettuja ranskalaisurheilijoita ovat mm. judoka David Douillet, jalkapalloilijat Michel Platini, Thierry Henry ja Zinédine Zidane sekä Formula-ajaja Alain Prost, edesmennyt tennispelaaja ja vaatemerkin luonut René Lacoste sekä ralliautoilija Sébastien Loeb.

[muokkaa] Olympialaiset

Ranskalaisen Pierre de Coubertin aloitteesta luotiin nykyaikaiset Olympialaiset kisat. Kaiken kaikkiaan Ranska on ollut olympialaisten isäntämaana viidesti eli Pariisissa järjestetyt kesäolympialaiset 1900 ja 1924 sekä talviolympialaiset 1924 Chamonix'ssa, 1968 Grenoblessa ja 1992 Albertvillessä. Kansainvälisen olympiakomitean päämaja oli aluksi Pariisissa ennen kuin se siirrettiin Lausanneen. Ranska on voittanut neljänneksi eniten mitaleja kesäolympialaisissa.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• kivihiili
• rautamalmi
• bauksiitti
• potaska
• puu
• kala

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• kulkuneuvot
• kemikaalit
• viini
• tekstiilit

[muokkaa] Juhlapäivät

Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuoden päivä	Jour de l'An
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)	Pääsiäinen	Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä)	Pääsiäismaanantai	Lundi de Pâques
1. toukokuuta	Vappu	Fête du Travail
8. toukokuuta	-	Victoire 1945	Toisen maailmansodan loppu
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)	Helatorstai	Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)	helluntai	Pentecôte
14. heinäkuuta	Ranskan kansallispäivä	Fête Nationale	Bastiljin valtauksen vuosipäivä
15. elokuuta	-	Assomption	Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä	Toussaint
11. marraskuuta	-	Commémoration de l’armistice de 1918	Ensimmäisen maailmansodan loppu
25. joulukuuta	Joulupäivä	Noël

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Ranskan kuninkaista

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta France Wikitravelissa (englanniksi)
• Ranska Google Mapsissa
• Ranskan Suomen suurlähetystö

[muokkaa] Kirjallisuus

• Louis Clerc & Kristina Ranki (toim.): Suomalaisten Ranska. Kaunis tuntematon. Ajatus Kirjat, 2008
• Helena Petäistö: Ranskalaiset korot (1995)