Lothringen

Wikipedia

Lorraine


lippu	vaakuna

Departementit

Meurthe-et-Moselle
Meuse
Moselle
Vosges

Hallintopääkaupunki

2 310 376
(1999)

98 asukasta/km²

23 547 km²

Arrondissementtien lukumäärä

Kantonien lukumäärä

157

Kuntien lukumäärä

2 339

Alueneuvoston puheenjohtaja

Jean-Pierre Masseret

Lothringen (ransk. Lorraine) on Ranskan hallinnollinen alue maan koillisosassa. Lothringenissa on 2 310 376 asukasta, ja sen pääkaupunki on Metz. Muita suuria kaupunkeja ovat Nancy ja Verdun. Kuuluisin Lothringenissa syntynyt henkilö on Jeanne d'Arc.

[muokkaa] Maantiede

Lothringen jakaantuu neljään departementtiin: Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle ja Vosges. Sillä on rajaa kolmen naapurimaan, Saksan, Belgian ja Luxemburgin, kanssa. Alueen keskeinen sijainti ja yhteinen raja Saksan kanssa ovat vaikuttaneet voimakkaasti Lothringenin kehitykseen.

Lothringenille tyypillisiä ovat pohjois-eteläsuuntaiset laaksot ja tasangot. Alueen maanpinta kohoaa lännestä itään päin mentäessä. Alueen korkein kohta on Vogeesien vuoristoon kuuluva Hohneck (1 362 m). Merkittävimmät joet ovat Maas (ransk. Meuse) ja Mosel (ransk. Moselle), joiden nimet näkyvät myös departementtien nimissä. Moselin laakson viinit tunnetaan moselviineinä.

Seudun ilmasto on merellinen, mutta siinä on myös mantereisia vaikutteita. Nancyssa tammikuun keskilämpötila on 1,2 °C ja heinäkuun 18,3 °C. Vuotuinen sademäärä on 740 mm. Vogeeseilla sademäärät ovat huomattavasti suuremmat (1780 mm, Gérardmer) ja niillä sataa talvella runsaastikin lunta. Lothringenin ilmastolla on Ranskassa erityisen rankka maine.

[muokkaa] Historia

Lothringen oli alun perin osa Lotharingian kuningaskuntaa. Se luotiin vuonna 843, kun karolingien keisarikunta jaettiin kolmeen osaan Ludvig Hurskaan poikien kesken. Lothringen nimettiin uuden hallitsijan Lotharin mukaan. Lopulta siitä tuli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Vuosina 1733–1766 Lothringenin hallitsijana oli Puolan entinen kuningas Stanisław Leszczyński, joka oli saanut alueen Puolan perimyssodan seurauksena. Stanisławin kuoltua vuonna 1766 Lothringenista tuli osa Ranskaa.

Lothringen ja Elsass olivat pitkään kiisteltyjä alueita Saksan ja Ranskan välillä. 1500- ja 1600-luvuilla alueella asui pääasiassa saksalaisia, jotka vastustivat ranskalaistamispyrkimyksiä. Stanislaus I:n aika päätti väliaikaisesti ranskalaistamisen, joka jatkui vuonna 1766. Ranskan–Preussin sodassa 1870 osa Lothringenista (nykyinen Mosellen departementti) ja Elsass liitettiin takaisin Saksaan, minkä takia monet alueen ranskalaiset pakenivat Ranskaan. Lothringen säilyi Saksan keisarikunnan osana ensimmäisen maailmansodan loppuun eli vuoteen 1918 asti. Otto von Bismarckin Saksassa Elsass-Lothringenilla ei ollut juurikaan autonomiaa, ja ranskan kielen käyttämistä karsastettiin.

Alue liitettiin takaisin Ranskaan vuonna 1918, jolloin vuorostaan saksan kielen käyttö kiellettiin ja ranskan kielestä tuli pakollinen. Saksa liitti alueen jälleen itseensä toisen maailmansodan aikana vuonna 1940. Elsass yhdistettiin Badeniin ja Lothringen liitettiin hallinnollisesti Saarlandiin. Valloitus päätti saksalaisten syrjimisen, mutta toi tilalle kansan vihaaman natsihallinnon. Sodan runtelema alue annettiin takaisin Ranskalle vuonna 1945. Alueella käytyjen raskaiden taistelujen takia Lothringenissa on Ranskan suurin amerikkalaisten hautausmaa.

[muokkaa] Kulttuuri

Suurin osa Lothringenista on ranskalaista kulttuurialuetta, koska Bismarck liitti vain osan nykyisestä Lothringenista Saksaan. Kiistelty Mosellen departementti ei ole kulttuuriltaan selkeästi ranskalainen eikä saksalainen. Alueella puhutaan yhä saksan murretta, frankkia. Ranskan yksikielisyyspolitiikasta huolimatta paikallinen murre on jossain määrin säilynyt, vaikka sillä ei ole virallista asemaa.