Virallinen kieli
Wikipedia
Virallinen kieli on kieli, jonka jonkin valtion tai osavaltion tai muun alueen laki määrittelee viralliseksi kieleksi. Joissakin maissa saattaa olla vahva de facto virallinen kieli, jolla lait annetaan ja yhteisiä asioita hoidetaan, mutta nämä eivät ole de jure virallisia ellei niitä erikseen ole sellaiseksi määritelty.
Noin puolella maailman maista on virallinen kieli, yksi tai useampia. Yhden virallisen kielen valtioita ovat mm. Albania, Liettua, Ranska (vaikkakin kansallisia kieliä on useampia) ja Saksa. Useita virallisia kieliä on sellaisilla mailla kuin Afganistan, Belgia, Etelä-Afrikka, Kanada, Paraguay, Suomi, Sveitsi ja Valko-Venäjä.
Joissakin maissa, kuten Espanja, Irak ja Italia on yksi virallinen kieli, mutta joillakin tärkeillä alueilla sen rinnalla on muita virallisia kieliä. Joissakin valtioissa, muun muassa Yhdysvalloissa, ei ole virallista kieltä, mutta joissakin osavaltioissa on. Joissakin valtioissa virallista kieltä ei ole olemassa millään tasolla, tällaisia ovat esimerkiksi Australia ja Ruotsi.
Kolonialismin ja/tai neokolonialismin seurauksena joissakin Afrikan ja Oseanian valtioissa sekä Filippiineillä viralliset kielet (usein englanti tai ranska) eivät ole yleisimmin tai aina edes yleisesti puhuttuja. Toisaalta nationalismin seurauksena Irlannissa iiri on virallinen kieli vaikka sitä puhuu vain hyvin pieni osa väestöstä suurimman osan puhuessa toissijaista virallista kieltä eli englantia. Joissakin valtioissa kieli, jota erilaisissa tilanteissa käytetään, on merkittävä poliittinen kiistakapula.
[muokkaa] Kansalliset ja muut kielet Suomessa
Suomessa perustuslain 17 § mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Suomessa ei siis ole enää laissa määritetty termiä "virallinen kieli", mutta oikeusministeriön mukaan termi "kansalliskieli" on siihen rinnastettavissa [1]. Vanhassa hallitusmuodossa oli määräys virallisista kielistä. Ruotsin- ja suomenkielisten perustuslaillista oikeutta saada palveluita säädellään kielilaissa [2]. Perustuslaki takaa saamelaisille, romaneille ja muille ryhmille oikeuden ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Viittomakielisien ja vammaisuuden vuoksi käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan myös lailla. Tarkemmin saamelaisten oikeudesta saada viranomaispalveluita omalla äidinkielellään säädetään saamen kielilaissa [3].
[muokkaa] Kansainvälisten järjestöjen viralliset kielet
- Afrikan unioni - arabia, englanti, portugali ja ranska
- Euroopan unioni - bulgaria, englanti, espanja, hollanti, iiri, italia, kreikka, latvia, liettua, malta, portugali, puola, ranska, romania, ruotsi, saksa, slovakki, sloveeni, suomi, tanska, tšekki, unkari ja viro
- Parlamenttienvälinen liitto - englanti ja ranska (Konferenssit simultaanitulkataan myös arabiaksi ja espanjaksi.)
