Kiinan kieli
Wikipedia
Kiina - 汉语, perinteisin merkein 漢語 (hànyǔ, eli Han-kansan kieli) tai 中文 (zhōngwén, millä viitataan pääasiassa kirjoitettuun kieleen, joka on kaikille murteille yhteinen) tai taiwanilaisen nimityksen mukaan 国语, perinteisin merkein 國語 (guóyǔ, eli valtion kieli) - on maailman puhutuin kieli, äidinkielenään sitä puhuu lähes miljardi ihmistä - noin viidesosa maailman väestöstä puhuu kiinansukuista kieltä.
Puhujia on pääasiassa Kiinassa, Taiwanissa sekä useissa muissa Kaukoidän sekä Tyynen valtameren rantavaltioissa Yhdysvallat mukaan luettuna. Kiina kuuluu sinotiibetiläisiin kieliin, joita kiinan lisäksi ovat mm. tiibet ja burma. Tästä kielikunnasta kiina kuuluu siniittisiin kieliin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kiinan kieli ja kiinalaiset kielet
Usein nimitystä kiinan kieli (中国话 zhōngguóhuà eli Kiinan valtion kieli) käytetään, kun todella tarkoitetaan mandariinikiinaa, joka on Kiinan virallinen kieli. Etniset kiinalaiset puhuvat itse asiassa useita eri kieliä, jotka eivät ole puhuttuna keskenään ymmärrettäviä, mutta joista osa on kyllä toisilleen äänteellisestikin sukua. Kirjoitettua kiinaa ymmärtävät kaikki lukutaitoiset kiinalaiset murteesta riippumatta.
Kiinan yleiskieli on Pohjois-Kiinassa puhuttu mandariinikiina (pǔtōnghuà). Se on valtion virastojen kieli ja oppilaitosten opetuskieli. Niinpä käytännöllisesti katsoen kaikki kouluja käyneet kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Mandariinikiina on Kiinan kielistä ylivoimaisesti puhutuin, mutta myös useilla muilla kiinalaisilla kielillä kuten kantoninkiinalla, gan-kiinalla, wu-kiinalla ja hakka-kiinalla on kymmeniä miljoonia puhujia.
[muokkaa] Kielioppi
Kiina on peruskieliopiltaan eurooppalaisiin kieliin verrattuna erittäin yksinkertainen kieli. Kiinan sanoja ei taivuteta lainkaan, edes aikamuotoja tai monikkoja ei sellaisenaan ole. Sen sijaan sanajärjestys on oleellinen. Kiinaa pidetään tyyppiesimerkkinä isoloivista kielistä. Kiinan kielelle luonteenomaisia ovat määresanat, jotka osoittavat ajankohtaa, lukumäärää, modusta tai kaasusta. Esimerkiksi esineiden lukumäärää ilmaistaan numeraalilla, mittasanalla ja pääsanalla. Samoin omistusmuodot esitetään määresanoin.
[muokkaa] Sanasto ja lausunta
Kiinan kieli on tonaalinen kieli. Sanojen merkitys eri tooneilla eli sävelasteilla lausuttuna on täysin erilainen. Toonien määrä vaihtelee puhekielestä toiseen. Mandariinikiinassa on neljä toonia (tai viisi jos neutraali tooni lasketaan), Etelä-Kiinassa ja Hongkongissa puhutussa kantoninkiinassa on seitsemän, eräiden tietojen mukaan yhdeksän toonialähde?, ja Shanghain seudulla puhutussa wu-kiinassa on vain kaksi toonia.
[muokkaa] Kirjoitusjärjestelmä
Kiinan kirjoitusjärjestelmä on maailman neljänneksi varhaisin, ja vanhin nykyisin käytössä oleva kirjoitusjärjestelmä. Kiinalaisia merkkejä on yhteensä noin sata tuhatta, mutta todellisuudessa käytettyjen merkkien määrä on huomattavasti pienempi. Yleisesti käytettyjä merkkejä on 6763, joista erittäin yleisesti käytettyjä 3755 ja kaikkein käytetyimpiä noin 3000. Alimman kouluasteen (vast. peruskoulun ala-astetta) käytyään kiinalaiset koululaiset ovat oppineet 2000 merkkiä. Varsinkin maaseudulla on paljon ihmisiä jotka eivät jatka koulua tämän pidemmälle. Kiinalaisen sanomalehden lukemiseen riittää tavallisesti noin kolmen-neljän tuhannen merkin tunteminen.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
