Bulgaria

Bulgarian tasavalta eli Bulgaria on valtio Balkanilla, Kaakkois-Euroopassa. Se sijaitsee Mustanmeren rannalla ja sen rajanaapureita ovat Kreikka ja Turkki etelässä, Serbia ja Makedonia lännessä, ja Romania pohjoisessa.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Hallinnollinen jako
4 Maantiede
- 4.1 Eläimistö
5 Talous
6 Väestöjakauma
7 Kulttuuri
8 Merkittävimmät luonnonvarat
9 Merkittävimmät vientituotteet
10 Aiheesta muualla
11 Lähteitä

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Bulgarian historia

Alun perin turkinsukuiset bolgaarit saapuivat Balkanille Volgan mutkan itäpuoliselta alueelta ja nykyisestä Ukrainasta sekä Venäjältä 600-luvulla. He sekoittuivat slaavilaisiin ja Traakian heimoihin ja omaksuivat slaavilaisen kielen. Vuonna 681 he perustivat Bulgarian ensimmäisen valtakunnan. Ensimmäinen Bulgarian valtakunta saavutti laajimman kokonsa sen ensimmäisen keisarin Simeon I:n johdolla, joka hallitsi 893–927. Bulgaarit kääntyivät ortodoksiseen kristinuskoon 865 ja kyrilliset aakkoset kehitettiin.

Vuonna 1018 Bulgaria jäi Bysantin valtaan, mutta vapautui 1185 ja toinen Bulgarian valtakunta perustettiin 1202. Bulgariasta tuli paikallinen mahti 1100- ja 1200-luvuilla etenkin Ivan Asen II:n aikana 1218–1241. Turkkilaisten valloitusten myötä Bulgariasta tuli 1396 ensimmäisenä Euroopan maana osa Osmanien valtakuntaa. Maahan asetettiin maaorjuus ja luostarit ryöstettiin.

Vuonna 1876 bulgarialaiset nationalistit kapinoivat Turkin valtaa vastaan, minkä osmanit kukistivat julmasti. Plovdivissa surmattiin 15 000. Verilöylyt saivat Euroopan mielipiteen muuttumaan, eivätkä suurvallat puuttuneet Venäjän aloittamaan Turkin sotaan osmaneja vastaan. Bulgarialaiset taistelivat venäläisten rinnalla ja Berliinin sopimuksen myötä Bulgaria sai vuonna 1878 San Stefanon sopimuksessa itsehallinnon ruhtinaskuntana, johon säädettiin liberaali perustuslakia ja Alexander von Battenberg nousi valtaistuimelle. Eteläinen osa maasta, joka tunnettiin nimellä Itä-Rumelia jäi vielä osmanien maakunnaksi. Vuonna 1885 Itä-Rumelia liitettiin ruhtinaskuntaan ja Serbia lyötiin sodassa. Stefan Stambolov toimi pääministerinä 1887–1894 kehittäen maata. Bulgaria julistettiin itsenäiseksi kuningaskunnaksi 1908 Sachsen-Coburg-Gotha-suvun Ferdinand I tsaarina.

Bulgaria 1915

Bulgaria liittyi Kreikan, Montenegron ja Serbian kanssa Turkkia vastaan vuosien 1912–1913 ensimmäisessä Balkanin sodassa ja haltuunsa yhteyden Aigeianmerelle. Makedoniasta syntyneen kiistan vuoksi toinen Balkanin sota Turkkia, Kreikkaa, Romaniaan ja Serbiaa vastaan päättyi Bulgarian tappioon, joka johti ensimmäiseen sodanjälkeiseen lamaan. Bukarestin rauhassa Bulgaria menetti suuren osan Makedoniaa ja eteläisen Dobrudžan. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa saksalaiset ja itävaltalaiset diplomaatit saivat suostuteltua Bulgarian liittymään 1915 hyökkäykseen Serbiaa vastaan. Akselivaltojen kärsittyä tappion sodassa Bulgaria menetti Neuillyn rauhassa yhteytensä Aigeianmerelle. Kahden sotatappion jälkeen Ferdinand luopui kruunusta ja häntä seurasi hänen poikansa Boris III.

Vuonna 1919 perustettiin Bulgarian agraariunioni, jonka johtaja Aleksandăr Stambolijski nousi pääministeriksi ja jakoi maata köyhille talonpojille. Agraariunionin hallitus syöstiin vallasta oikeistolaisessa vallankaappauksessa 1923 ja Stambolijski murhattiin. Kuningas Boris III perusti 1934 puolifasistisen diktatuurin.

Toisen maailmansodan syttyessä Bulgaria liittyi Saksan puolelle toivoessaan saavansa menettämänsä alueet takaisin. Vuonna 1940 Romania pakotettiin luovuttamaan Dobrudža ja sodan aikana Bulgaria valloitti Makedonian ja Kreikan Länsi-Traakian saavuttaen yhteyden Aigeianmerelle. Kuningas Boris kuoli salaperäisesti vuonna 1943 palattuaan vierailulta Adolf Hitlerin luota. Valtaistuimelle astui hänen kuusivuotias poikansa nimellä Simeon II.

Vuonna 1944 maailmansodan käännyttyä akselivaltojen tappioksi, pyrki Bulgaria välttämään taistelut omalla maaperällään julistaen sodan Saksalle ja pyrkien rauhansopimukseen länsiliittoutuneiden kanssa. Länsiliittoutuneiden hylättyä rauhansopimusyritykset julisti Neuvostoliitto Bulgarialle sodan, ja miehitti maan nopeassa tahdissa. Neuvostoliiton tukema isänmaanrintama nousi valtaan. Monarkia lopetettiin 1946 kansanäänestyksen jälkeen ja maa julistettiin Bulgarian kansantasavallaksi. Kuningas lähti maanpakoon Espanjaan. Kommunistipuolue voitti vaalit ja Georgi Dimitrov valittiin pääministeriksi. Opposition agraaripuolueen johtaja Nikola Petkov teloitettiin maanpetoksesta. Uuden perustuslain mukaan Bulgariasta tuli neuvostomallinen yksipuoluevaltio ja talous kansallistettiin. Sodan jälkeen Bulgaria sai Etelä-Dobrudžan Romanialta.

Dimitrov kuoli 1949. Todor Živkovista tuli kommunistisen puolueen pääsihteeri 1954. Hänen johdollaan maasta tuli vankka Neuvostoliiton liittolainen. Maan joukot osallistuivat Tšekkoslovakian miehitykseen 1968. Vuonna 1971 otettiin käyttöön uusi perustuslaki, ja Živkov sai myös valtionpäämiehen (korkeimman neuvoston puheenjohtaja) aseman.

Vuosina 1985–1989 tehtiin Neuvostoliiton esimerkin mukaan hallinnollisia ja talousuudistuksia, jotka saivat nimen preustroistvo. Živkovin hallinto alkoi myös korostaa bulgarialaista nationalismia ja 1984 maan turkkilainen vähemmistö määrättiin ottamaan slaavilaiset sukunimet. Bulgarialaistamisohjelma johti 1989 turkkilaisten joukkopakoon maasta. Marraskuussa 1989 Petăr Mladenov ja muu politbyroo syrjäyttivät Živkovin.

Maa siirtyi monipuoluejärjestelmään ja kommunistinen puolue muutti nimensä Bulgarian sosialistiseksi puolueeksi (BSP). Sen vastapainoksi syntyi Demokraattisten voimien liitto (UDF). Ensimmäisissä monipuoluevaaleissa kesäkuussa 1990 sosialistit saivat 53 % äänistä ja UDF kolmanneksen. Maa ajautui talousromahdukseen ja monenlaisiin levottomuuksiin. Mladenov erosi ja parlamentti nimitti johtoon UDF:n Želju Želevin. Kun uusi perustuslaki hyväksyttiin, vuoden 1991 vaaleissa voitti Demokraattisen voimien liitto. Želevista tuli 1992 maan ensimmäinen suoraan valittu presidentti. Vuonna 1993 tehtiin massayksityistäminen kupongeilla.

BSP voitti 1994 vaaleissa ja palasi valtaan. Sen johtaja Žan Videnov nimitettiin pääministeriksi. Vuonna 1996 aloitettiin radikaalit talousuudistukset, inflaatio nousi ja tilanne johti protesteihin ja 1997 yleislakkoon. UDF:n johtajasta Ivan Kostovista tuli pääministeri. Maan valuutta kiinnitettiin Saksan markkaan vastineeksi Kansainvälisen valuuttarahaston avusta.

Näkymä Sliveniin

Näkymä Sunny Beachilta.

Entisen tsaari Simeon II:n puolue voitti vaalit kesäkuussa 2001 ja Simeon nimitettiin pääministeriksi. Hän lupasi parantaa talouden tilaa pikaisesti, mutta epäonnistui. Sosialistisen puolueen Georgi Părvanov voitti presidentinvaalit 2001.

Marraskuussa 2002 Bulgaria kutsuttiin NATOn Prahan kokoukseen. Se liittyi lähetti myös joukkoja Irakin sotaan 2003 ja otettiin NATOn jäseneksi maaliskuussa 2004.

Vuoden 2005 vaaleissa voittivat sosialistit ja sen Sergei Stanišev nimitettiin pääministeriksi laajassa koalitiohallituksessa.

Huhtikuussa 2005 Bulgaria allekirjoitti Euroopan unionin liittymissopimuksen ja liittyi Unioniin vuoden 2007 alussa.

[muokkaa] Politiikka

Bulgarian presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle. Kaudet on rajattu kahteen. Presidentti on valtion päämies ja armeijan ylipäällikkö. Presidentti voi myös hylätä lakialoitteet, mutta parlamentti voi hylätä presidentin veton yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.

Yksikamarisessa parlamentissa, Narodno Sabranie, on 240 edustajaa, jotka valitaan nelivuotiskausille. Listavaalin äänet annetaan puolueille tai ehdokaslistoille yhdeksässä vaalipiirissä. Puolueen pitää saada vähintään 4 % äänistä saadakseen edustajia. Parlamentti valitsee ja voi erottaa pääministerin.

paikkoja	puolue
82	Koalicija za Bălgarija	Sosialistit, sosiaalidemokraatit, agraariliitto, vihreät ja kommunistit
52	Nacionalno Dviženie Simeon Vtori, kesäkuusta 2007 Nacionalno dviženie za stabilnost i vǎzhod	Simeon Sakskoburggotski, liberalismi
34	Dviženie za Prava i Svobodi	turkkilaisen vähemmistön puolue
21	Nacionalno Obedinenie Ataka	nationalistit ja äärioikeisto
20	Obedineni demokratični sili	konservatiivit
17	Demokrati za Silna Bălgarija	Ivan Kostov, "Vahva Bulgaria yhdistyneessä Euroopassa", oikeisto
13	Bălgarski Naroden Săjuz	keskusta-oikeisto

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Bulgarian alueet

Bulgaria on vuodesta 1999 jaettu 28 alueeseen (oblast, oblasti). Vuodesta 1987–1999 jako oli yhdeksään maakuntaan. Kaikki alueet on nimetty pääkaupunkinsa mukaan, ja pääkaupunki Sofia muodostaa oman alueensa.

Bulgarian suurimmat kaupungit (v. 2005) ovat: Sofia (pääkaupunki), Plovdiv (376 000 as.), Varna (343 000), Burgas (212 000) ja Ruse (177 000).

[muokkaa] Maantiede

Bulgarian kartta

Bulgaria koostuu Traakian, Moesian ja Makedonian muinaisista alueista. Maan lounaisosa on vuoristoista, ja siellä sijaitsee Balkanin korkein kohta, Musala 2925 m. Yksi Balkanin vuoristoista kulkee lännestä-itään maan keskellä. Kaakossa Mustanmeren rannikolla on kukkuloita ja tasankoa. Tonava kulkee maan pohjoisrajalla. Muita suuria jokia ovat Struma ja Maritsa etelässä.

Ilmasto on leuto. Talvet ovat kylmiä ja kosteita, kesät taas välimerellisen kuumia ja kuivia. Eräissä Kreikan rajalla sijaitsevissa kohti välimerta avautuvissa suojaisissa laaksoissa vallitsee lähes välimerenilmasto.

Rilan luostari

[muokkaa] Eläimistö

Bulgaria satelliittikuvassa joulukuussa

Bulgarian eläimistöön kuuluu muun muassa mufloni. Bulgarian havumetsävyöhykkeellä tavataan myös esim. karhua, sutta, metsoa, mäyrää, peuroja ja muita havumetsille tunnusomaisia eläinlajeja. Lähes 23 % maan pinta-alasta suojellaan Euroopan unionin Natura 2000 -hankkeen puitteissa.^[1]

[muokkaa] Talous

Bulgarian talous romahti 1989 Neuvostoliiton markkinoiden ehdyttyä. Talous kutistui 40 %, mutta saavutti entisen tason kesällä 2004. YK:n talouspakotteet Jugoslaviaa ja Irakia vastaa vaikuttivat voimakkaasti Bulgariaan. Talous on kasvanut vuodesta 1991 4–5 % vuosivauhtia.

[muokkaa] Väestöjakauma

Väestöjakauma: bulgarialaiset 83,9 %; turkkilaiset 9,4 %; romanit 4,7 %; muut 2 % (sisältää makedonialaiset; armenialaiset; tataarit) (2001)

84,8 % väestöstä puhuu bulgariaa, joka on slaavilaiseen kieliryhmään kuuluva kieli.

Uskonnot: Bulgarian ortodoksinen kirkko 82,6 %, Islam 12,2 %, katolisuus 0,6 %, protestanttiset kirkot ja yhteisöt 0,5 %, muut 4.1%.

[muokkaa] Kulttuuri

Bulgarian kulttuuriin kuuluu traakialaisia ja slaavilaisia elementtejä, siinä on lisäksi Bysantin, Turkin ja Kreikan vaikutteita. Ortodoksiuskonto näkyy Bulgarian monissa koreissa kirkoissa.

Bulgarialainen Elias Canetti voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1981.

Voimistelun lisäksi (Maria Gigova, Maria Petrova, Simona Peycheva) bulgarialaiset ovat kunnostautuneet muun muassa kamppailu- ja voimailulajeissa, lentopallossa, tenniksessä (Magdalena Maleeva), korkeushypyssä (Stefka Kostadinova) ja shakissa (Veselin Topalov, Antoaneta Stefanova).