Petankki
Wikipedia
Petankki (ranskaksi pétanque) on Ranskasta lähtöisin oleva urheilulaji, jota pelataan metallikuulilla. Kuulia yritetään heittää mahdollisimman lähelle aiemmin maahan heitettyä puupalloa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Peliväline
Pelivälineenä petankissa käytetään kansainvälisen Petanque-liiton hyväksymiä metallikuulia, joiden halkaisija on 70,5–80 mm ja paino 650–800 g. Kuulia ei saa mitenkään muuttaa siitä, millaisia ne kaupasta lähtiessään olivat, mutta kuulissa voi olla kaiverrettuna pelaajan nimi tai nimikirjaimet tai logoja ja kirjaimia. Erityisesti kuulassa on oltava kaiverrettuna valmistajan logo ja kuulan paino.
Ellei kuula täytä yllä mainittuja ehtoja, sitä kutsutaan Suomessa harjoituskuulaksi, ehdot täyttävää kilpakuulaksi. Virallisissa kilpailuissa saa pelata vain kilpakuulilla. Järjestäytymättömät pelaajat käyttävät lähes pelkästään harjoituskuulia, ei vähiten siksi, että hinnanero on todella merkittävä.
Maalipallo eli snadi on halkaisijaltaan 25–35 mm puinen tai synteettinen pallo. Maalipallo voi olla maalattu minkä tahansa väriseksi.
Nykyään säännöt vaativat, että (kilpailussa) kullakin joukkueella on myös jokin mittalaite; tavallinen rullamitta käy hyvin, mutta tuomarin varustukseen kuuluu aina tarkkuusmitta.
[muokkaa] Kenttä
Peliä voidaan pelata millä alustalla tahansa, mutta käytännössä aina jonkinlaisella sorapinnalla. Pääsääntöisesti mitä korkeamman tason kisasta tai mitä kokeneemmasta pelaajasta on kysymys, sitä vaikeampi kenttä. MM-kentät rakennetaan varta vasten erittäin vaikeiksi.
Mikäli tilaa on riittävästi, voidaan pelata rajoittamattomalla alueella, mutta kilpailuissa lähes aina joudutaan pelialue rajaamaan. Pelialueen tulee olla kilpailussa vähintään 4 m leveä ja 15 m pitkä, ainakin mestaruusluokan tai kansainvälisissä peleissä. Muissa voidaan joustaa, ei kuitenkaan alle 3 m x 12 m.
[muokkaa] Pelin kulku
Aloitusarvonnan voittanut joukkue joukkue piirtää alussa heittoympyrän. Sen halkaisija on 35–50 cm ja se on piirrettävä vähintään metrin päähän lähimmästä esteestä tai pelialueen rajasta. Tästä heittoympyrästä joukkue heittää ensin maalipallon ja sitten ensimmäisen kuulansa. Siitä eteenpäin heittovuorossa on se joukkue, jonka kuula ei ole lähimpänä maalipalloa. Kun toiselta joukkueelta loppuvat kuulat, saa vastapuoli vapaasti joko heittää tai olla heittämättä loppuja kuuliaan.
Pelin alussa tai aikana ei saa heittää harjoitusheittoja (kuten esim. bocciassa säännönmukaisesti tehdään).
Heittäjän jalkojen tulee olla ympyrän sisäpuolella, eivätkä ne saa koskettaa ympyrän viivaa. Jalat eivät saa tulla olos ympyrästä eivätkä nousta kokonaan irti maasta, ennen kuin pelaajan heittämä kuula on koskettanut maata. Heiton aikana ei saa koskettaa maata ympyrän ulkopuolella millään ruumiinosalla.
Jalkainvalidit voivat seistä pitämällä vain toista jalkaa ympyrässä, pyörätuolista heitettäessä heittokäden puoleisen pyörän on oltava heittoympyrässä.
Maalipallo tulee heittää siten, että se on vähintään metrin etäisyydellä lähimmästä esteestä tai pelialueen rajasta. Maalipallon on oltava näkyvissä heittoympyrästä seisaallaan katsottuna (saa tosin olla pelissä olevan kuulan takana).
Kuulat saavat osua toisiin kuuliin ja maalipalloon ja ne voivat siirtyä, kunhan pysyvät määräalueella (rajoittamattomalla alueella pelattaessa korkeintaan 20 m:n säteellä).
Kierroksen loputtua pisteitä saa se joukkue, jolla on eniten kuulia lähinnä maalipalloa – 1 piste per kuula. Seuraava kierros aloitetaan heittoympyrästä, joka piirretään maalipallon viimeisimmän paikan ympärille. Maalipallon heittää edellisen kierroksen voittanut joukkue. Pelikierroksia jatketaan kunnes toinen joukkue saavuttaa määritellyn pisterajan.
Pelit pelataan pääsääntöisesti 13 pisteeseen. Sarjoissa ja muissa vastaavissa sekä karsintapeleissä on mahdollista pelata myös 11 pisteeseen. MM-kisojen ja joskus muidenkin isojen kansainvälisten kisojen finaalit pelataan 15 pisteeseen.
Edulliseen lopputilanteeseen pyritään erilaisilla heitoilla:
- Asetusheitolla pyritään saamaan kuula määräpaikkaan. Ei siis välttämättä aina mahdollisimman lähelle maalipalloa, vaan esimerkiksi esteeksi vastapuolen asetuksille. Esimerkiksi kierroksen ensimmäinen asetus pyritään useimmiten saamaan melko paljonkin maalipallon eteen.
- Ampumisella tarkoitetaan toisen kuulan kilkkaamista pois paikaltaan – yleisimmin ammutaan pois maalipalloa lähinnä oleva vastustajan kuula.
Myös maalipalloa voidaan ampua. Jos se – vahingossa tai tarkoituksella – siirtyy kielletylle alueelle tai yli 20 m:n etäisyyteen, kierros keskeytyy. Tällöin pisteitä saa se joukkue, jolla on kuulia jäljellä, yhden kustakin. Mikäli pelaamattomia kuulia oli molemmilla tai ei kummallakaan, kierros on mitätön.
[muokkaa] Pelimuodot
Pelimuotoina petankissa ovat:
- Singeli, jossa yksi pelaaja pelaa toista pelaajaa vastaan, ja kummallakin pelaajalla on kolme kuulaa.
- Duppeli, jossa kaksijäseninen joukkue pelaa toista kaksijäsenistä joukkuetta vastaan siten, että kullakin pelaajalla on kolme kuulaa.
- Trippeli, jossa kolmijäseninen joukkue pelaa toista kolmijäsenistä joukkuetta vastaan, ja kullakin pelaajalla on kaksi kuulaa.
Näistä trippelillä on hieman muita pelimuotoja keskeisempi asema. Kaikki MM-kisat käydään nykyään trippeleinä – vielä 90-luvun alussa naisten MM-kisoissa pelattiin duppelia. Kansallisissa mestaruuskisoissa taas pelataan useampia pelimuotoja ja luokkia (yleinen, naiset, juniorit, veteraanit jne.). Suomessa MM-kisojen eri osat on 90-luvulta alkaen koottu yhdeksi monipäiväiseksi tapahtumaksi, jossa samalla paikkakunnalla pelataan kaikki luokat ja pelimuodot.
Koska singelissä kummallakin osapuolella on vain kolme kuulaa, sen taktiikka on hieman erilaista. Ampuminen on harvinaisempaa, koska siihen on harvemmin varaa.
[muokkaa] Historiaa
Petankki on nuorin perinteellisistä kuulapeleistä. Se on syntynyt sääntömuutoksen kautta toisesta lajista, jeu provencalista viime vuosisadan alussa eteläranskalaisessa La Ciotat'n pikkukaupungissa.
Vanha kuulapeliveteraani Jules "LeNoir" Hugues ei reumatisminsa takia enää pystynyt pelaamaan vauhtiaskeleita ja puoliakrobaattisia kukonaskelia vaativaa peliä. Niinpä hän toisten senioripelaajien kanssa ryhtyi kokeeksi pelaamaan peliä lyhyemmällä matkalla (aluksi 5-6 m) siten, että kaikki heitot heitetään heittoympyrässä seisten.
Vielä samana kesänä lajissa jo kilpailtiin. Vuonna 1910 - jota pidetään lajin varsinaisena syntymävuotena – uudella lajilla oli jo Jules'in tuolloisen pelikaverin Ernst Pitiot'n laatimat säännöt, ja pidettiin ensimmäiset viralliset kisat.
Nimensä peli sai heittotavasta. Ensimmäisten harrastajiensa äidinkielessä oksitaanissa ilmaisu pè tanca tai ped tanca tarkoittaa samaa kuin ranskan pieds tanquées, siis jalat yhdessä. Sana Pétanque on väännös näistä. Vielä 1910 lajin nimi oli juhlallisesti Jeu de PIED-TANQUÈ.
Rauhanomainen rinnakkaiselo äiti- ja tytärlajien välillä on jatkunut tähän päivään asti. Itsenäistyessään vuonna 1945 boule lyonnaisen dominoimasta FBB:stä, lajit muodostivat yhteisen liiton Fédération Française de Pétanque et Jeu Provençal:n (FFPJP). Petankin levittyä Ranskan ulkopuolelle perustettiin vuonna 1958 Spa'ssa, Belgiassa yhteinen kansainvälinen lajiliitto, Fédération Internationale de Pétanque et Jeu Provençal (FIPJP).
