Makkaratalo

Wikipedia

Kuva rautatieaseman pääsisäänkäynnin edestä

Makkaratalon nimellä tunnetaan Helsingin keskustassa sijaitseva Viljo Revellin ja Heikki Castrénin ^[1] suunnittelema 1967 valmistunut liikerakennus, joka on osa City-Centeriä. Talo sijaitsee Rautatieasemaa vastapäätä, Kaivokadun ja Keskuskadun kulmassa keskellä liike- ja ravintolakortteleita. Rakennuksen sisäpihalle jäi Eliel Saarisen suunnittelema rakennus vuodelta 1910. Revellin suunnitelman mukaan City-Center-rakennuskompleksia olisi myöhemmin laajennettu ulottumaan Aleksanterinkadulle saakka, mutta suunnitelmasta toteutettiin ainoastaan pohjoisosa, nykyinen Makkaratalo.

Makkaratalon nimitys tulee taloa kiertävästä "makkarasta", joka toimii pysäköintitasona. Arkkitehtonisia erityispiirteitä ovat myös silmiinpistävät autorampit, poikkeuksellinen akustiikka ja hämärät loukot. Makkaratalo poikkeaa muusta rautatieaseman rakennuskannasta ja herättää siksi ihmisissä voimakkaitakin mielipiteitä. Tyypillisesti rakennus on ohikulkupaikka, josta on yhteydet asematunnelin kautta rautatieasemalle, metroasemalle, linja-autoille ja raitiovaunuihin.

Keväällä 2005 Sponda osti Makkarataloon kuuluvan Kaivokatu 8:n vähemmistöosuudet (19,3 %). Myyjinä olivat Polar Kiinteistöt Oyj, Tasavalta Myymälät Oy ja Osuusmeijerien Eläkekassa. Sponda omistaa nyt Makkaratalon kokonaan, n. 32 000 m².

Vuonna 2004 Makkaratalo nousi otsikoihin, sillä talon omistava sijoitusyhtiö Sponda haluaisi uudistaa talon ulkonäköä perusteellisesti. Tässä yhteydessä myös "makkara" poistettaisiin.

Lokakuussa 2005 Helsingin kaupunginvaltuusto päätti, että makkaratalon ajorampit puretaan, mutta sekä rakennus että sen makkara suojellaan.^[2]

[muokkaa] Helsingin Kaupunginmuseon näkemys Makkaratalosta

Helsingin Kaupunginmuseon mukaan "Makkaratalo heijastaa 1960-luvun suunnitteluideologiaa, uskoa moderniin ja autoistumiseen varautuvaa ja nykyaikaiseksi pyrkivää Helsinkiä. Rakennuksella on eittämättä historiallista arvoa osana Helsingin rakentamisen ja kaavoituksen historiaa. Viljo Revellin tuotannossa sillä on myös keskeinen asema. Makkaratalo on kaupunkilaisen näkökulmasta arjen elettyä ympäristöä. Siitä on tullut Helsingin kaupunkikuvan olennainen osa ja osa kaupunkilaisten kollektiivista muistia." ^[3] Rakennusta ei kuitenkaan yleisesti pidetä kauniina, vaan asia on kiistanalainen. Sen edustamaa tyylisuuntaa on sanottu betonibrutalismiksi. Julkisuudessa on esitetty myös puheenvuoroja, joissa rakennusta on pidetty rumana ja sanottu, että se voidaan vaikka purkaa. Esimerkiksi Museoviraston entinen pääjohtaja Henrik Lilius on sitä mieltä, että koko Makkaratalo on mittakaavavirhe.^[4]