Aleksanterinkatu (Helsinki)
Wikipedia
Aleksanterinkatu (ruots. Alexandersgatan, lempinimeltään Aleksi) halkoo kaupungin liikekeskustaa itä-länsisuunnassa alkaen Katajanokan kanavan rannalta Päävartion takaa Meritullintorilta ja päättyen Kolmen sepän aukiolla Mannerheimintiehen. Se on Helsingin historiallinen pääkatu, jonka itäosa oli Ruotsin vallan aikana nimeltään Suurkatu (Storgatan) ja Kuninkaankatu (Kungsgatan) ja joka sai nykyisen nimensä 1833 keisari Aleksanteri I:n mukaan. Samoihin aikoihin katua jatkettiin täytetyn Kluuvinlahden poikki länteen nykyiseen pituuteensa. Kluuvinlahden entiset rantaviivat on nykyisin merkitty kadun poikki kulkevilla messinkilaatoilla.
Katu oli aikoinaan varsin vilkasliikenteinen. Niinpä Helsingin ensimmäiset liikennevalotkin kytkettiin toimimaan Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmaan ennen Helsingin Olympialaisia 5. lokakuuta 1951. 1980-luvulla Aleksanterinkadun länsiosa kuitenkin muutettiin raitiokävelykaduksi, jolla raitiovaunujen lisäksi liikennöi vain huoltoliikenne, ja samalla jalkakäytäviä levennettiin. Kun myöhemmin Mikonkatu muutettiin kävelykaduksi, nämä Helsingin ensimmäiset liikennevalot poistettiin.[1]
Aleksanterinkatu löytyy myös suomenkielisen Monopoli-lautapelin ruuduista takasuoralta. Lisäksi katu on ollut Suomen virallinen joulukatu vuodesta 1947 lähtien.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Poikkikadut idästä länteen
- Mariankatu (vasemmalta raitiotiekiskot Katajanokalta; linja 4)
- Ritarikatu (oikealle)
- Helenankatu (vasemmalle)
- Katariinankatu (vasemmalta, yksisuuntainen); raitiovaunuliikennettä (1(A), 3T) / Snellmaninkatu (oikealle); raitiovaunuliikennettä (1(A), 7A/B).
- Sofiankatu (vasemmalle)
- Unioninkatu; raitiovaunuliikennettä vasemmalle, Kauppatorille (1(A), 3B) – tästä Aleksanterinkatu jatkuu joukkoliikennekatuna: raitiovaunut 3B/T, 4 ja 7A/B, taksit
- Fabianinkatu
- Kluuvikatu (kävelykatu)
- Mikonkatu (kävelykatu)
- Keskuskatu (tuleva kävelykatu)
[muokkaa] Aukiot ja huomattavat rakennukset idästä länteen
Aleksanterinkadun varrella on runsaasti huomattavia historiallisia rakennuksia, aukioita ja muistomerkkejä.
Katu alkaa Pohjoisrannasta Päävartion (C. L. Engel, 1834) takaa. Sitä vastapäätä kadun pohjoispuolella on kantakaupungin toisiksi vanhin rakennus, vanha Tulli- ja pakkahuone (1765). Talo on vinossa muihin rakennuksiin nähden, koska se oli ainoa valmistunut osa Augustin Ehrensvärdin suunnittelemasta Helsingin puolustuslinjasta, jonka oli tarkoitus koostua kaupunkia kiertävästä muurista ja siihen sovitetuista rakennuksista.
Tulli- ja pakkahuoneen jälkeen Aleksanterinkadun pohjoispuolella, Mariankadun ja Ritarikadun välissä on Ritaripuistikko ja uusgoottilainen Ritarihuone (Georg Theodor von Chiewitz, 1862), jossa aatelissääty kokoontui säätyvaltiopäivien aikana. Sen jälkeen Ritarikadun ja Snellmaninkadun välissä on Valtioneuvoston linna (C. L. Engel, 1822) jossa toimivat pääministerin kanslia ja valtiovarainministeriö. Snellmaninkadulta Unioninkadulle Aleksanterinkatu kulkee pitkin Senaatintorin eteläreunaa, ja myös Valtioneuvoston linnan pääjulkisivu on torin puolella. Torin pohjoisreunassa kohoaa on Helsingin tuomiokirkko (C. L. Engel, 1852), ja sen keskellä on keisari Aleksanteri II:n patsas (Walter Runeberg, 1894). Kadun eteläpuolella on vanhoja 1700-luvun kauppiastaloja joita on modernisoitu eri tarkoituksiin: Helsingin ylipormestarin virka-asuntona toimiva Brummerin talo, kaupungin vanhin rakennus Sederholmin talo (1757) jossa on kaupunginmuseon näyttelytiloja, Vanha raatihuone sekä Kiseleffin talo jossa Stockmannin tavaratalo toimi 1930-luvulle asti.
[muokkaa] Vilkkain liikekatu Helsingissä
Aleksanterinkadun osuus Senaatintorilta Mannerheimintielle on Helsingin vilkkain liikekatu. Toria sivuavan Unioninkadun sekä Fabianinkadun välissä on kadun pohjoispuolella Helsingin yliopiston päärakennus (C. L. Engel 1832 - J. S. Siren 1937), jonka pääjulkisivu on Senaatintorin puolella. Kadun eteläpuolella samalla kohdalla on entinen Suomen Yhdyspankin pääkonttori (1936) jossa nyt toimii sen seuraaja Nordea-pankki. Kluuvikadun kulmassa kadun pohjoispuolella on entinen Elannon tavaratalo, nykyinen Kauppakeskus Kluuvi. Mikonkadun kulmassa on vastakkain kaksi huomattavaa liikerakennusta: pohjoiskulmassa tavaratalo Aleksi 13:n rakennus eli niin sanottu Lundqvistin liiketalo (Selim A. Lindqvist, 1900) joka edustaa englantilaistyylistä tiiliarkkitehtuuria, eteläkulmassa vakuutusyhtiö Pohjolan talo (Gesellius-Lindgren-Saarinen, 1906) joka on kansallisromanttisen arkkitehtuurimme helmiin kuuluva, Hilda Flodinin kiviveistoksilla koristeltu graniittilinna.
[muokkaa] Aleksin päättymiskohta
Aleksanterinkatu päättyy Kolmen sepän aukiolle, jonka keskellä on Kolmen sepän patsas (Felix Nylund, 1932). Aukion etelälaidassa on Stockmannin tavaratalo (Sigurd Frosterus, 1930), pohjoislaidassa Vanha ylioppilastalo (Axel Hampus Dalström, 1870) sekä Tallbergin liiketalo (Elia Heikel, Stefan Michailow, 1899).
