Helsingin tuomiokirkko
Wikipedia
Helsingin tuomiokirkko, alun perin Nikolainkirkko ja myöhemmin Suurkirkko, on Helsingin hiippakunnan tuomiokirkko ja Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan kotikirkko. Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko sijaitsee Senaatintorin laidalla Helsingissä. Valkoinen ja harmaa tuomiokirkko apostolipatsaineen on kenties Helsingin tunnetuin symboli. Vuosittain kirkossa vierailee yli 350 000 ihmistä, joista osa käy kirkollisissa tilaisuuksissa, mutta enemmistö on turisteja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Tuomiokirkko on osa 1820–1850-luvuilla rakennettua Helsingin empirekeskustaa. Keskustan asemakaava on Johan Albrecht Ehrenströmin käsialaa, ja tärkeimmät rakennukset suunnitteli Carl Ludvig Engel. Ehrenströmin asemakaavassa Senaatintorin pohjoispuolinen kallio oli varattu luterilaisen pääkirkon paikaksi. Engel laati jo 1819 ensimmäiset suunnitelmat kirkosta ja hioi sen arkkitehtonista tyyliä vuosikymmenen ajan. Rakennustyöt aloitettiin 1830.
Engelin kuolinvuonna 1840 kirkko oli niin valmis, että siellä voitiin samana vuonna pitää yliopiston 200-vuotisjuhla. Rakennustöiden valvontaa jatkoi Engelin kuoleman jälkeen hänen apulaisensa E. B. Lohrmann, jonka johdolla kirkon ulkoasuun tehtiin merkittäviä muutoksia. Kirkko vihittiin käyttöönsä virallisesti vasta 1852, jolloin se nimettiin keisari Nikolai I:n ja Pyhän Nikolauksen mukaan Nikolainkirkoksi. Suomen itsenäistyttyä 1917 venäläiseksi koettu nimi vaihdettiin Suurkirkoksi. Kun Helsingin hiippakunta perustettiin 1959, Suurkirkosta tuli Helsingin tuomiokirkko.
[muokkaa] Arkkitehtuuri
Kirkko edustaa uusklassista tyyliä ja on pohjapiirrokseltaan tasavartisen kreikkalaisen ristin muotoinen. Esikuvana ratkaisulle on pidetty Pietarissa sijaitsevaa Kazanin katedraalia. Engel itse ei erityisesti pitänyt keskeiskirkoista, mutta valitsi tyypin lähtökohdakseen, sillä kirkon sijainnin vuoksi sitä tarkasteltaisiin kaikilta puolilta. Näin kirkkorakennus olisi symmetrinen kaikista suunnista katsottuna. Engel teki kirkosta lukuisia luonnoksia ja hioi sen tyylin mahdollisimman sulavaksi ja pelkistetyksi.
Keisari Aleksanteri I:n hyväksymissä lopullisissa piirustuksissa on neljä korinttilaisten pylväiden reunustamaa ristisakaraa, joiden keskellä kohoaa pyöreä, kupolikatteinen torni. Kirkkosali oli perinteiseen tapaan itä-länsisuuntainen alttarin sijoittuessa auringonnousun suuntaan eli itäpäätyyn. Länsipäätyyn oli sijoitettu pääsisäänkäynti ja sille Unioninkadulta nousevat pääportaat. Vaalea ja eleetön kirkkosali oli suunniteltu yhdellä silmäyksellä havaittavaksi, minkä mahdollisti sen symmetrinen muoto. Kirkko kohoaa omalta kivetyltä tasanteeltaan, jonka Senaatintorin puoleiselle sivulle Engel sijoitti päävartion. Kirkon Unioninkadun puoleista ovea vastapäätä Engel suunnitteli Keisarillisen yliopiston pääkirjaston rakennuksen 1840.
Ilmajokisen Könnin-suvun kolmannen polven kellomestari Juho Könni oli taitava kellojen tekijä. Hänen huomattavin työnsä oli koneiston toimittaminen kirkkoon. Koneisto oli käytössä aina vuoteen 1902 asti, jolloin hajonneen koneiston tilalle asennettiin sähkökello. Alkuperäiset Juho Könnin valmistamat kellotaulut ovat edelleen käytössä. Könnin mestarin valmistamaa alkuperäistä koneistoa säilytetään Suomen kellomuseossa Espoossa.
Suunnitelmaan tuli rakennusvaiheessa useita muutoksia. Vuonna 1839 annetulla keisarillisella käskyllä päävartio purettiin ja korvattiin leveillä monumentaaliportailla, jotka laskeutuivat kirkon tasanteelta torille. Engel vastusti tuloksetta portaiden rakentamista, koska muutos vaikutti aukion luonteeseen: aiemmin pohjoisreunastaan suljettu Senaatintori avautui nyt kohti kirkkoa.
Engelin kuoltua ja E. B. Lohrmannin jatkettua hänen työtään kirkko koki lisää muutoksia. Kirkon rakenteen pelättiin olevan liian heikko, joten siihen lisättiin Lohrmannin johdolla päätornin tueksi neljä kulmatornia ja katolle Pietarin Iisakin kirkkoa jäljitellen kaksitoista apostoleja kuvaavaa sinkkipatsasta. Ne ovat maailman suurin yhtenäinen sinkkiveistoskokoelma. Lohrmann myös suunnitteli pääjulkisivun portaiden reunoille kellotapulit, koska kirkon kupoliin ei uskallettu sijoittaa painavia kirkonkelloja. Nämä muutokset olivat ristiriidassa Engelin alkuperäisten suunnitelmien kanssa ja rikkoivat kirkon pelkistetyn ulkoasun. Kirkkosali noudattaa paremmin Engelin alkuperäistä arkkitehtuuria.
[muokkaa] Sisätilat
Tuomiokirkon valkea, lyhytsakaraisen tasavartisen ristin muotoinen kirkkosali on äärimmäisen pelkistetty. Sen ainoat varsinaiset koristeet ovat kolme nurkkasyvennyksiin sijoitettua patsasta, jotka esittävät uskonpuhdistajia Martti Luther, Philipp Melanchthon ja Mikael Agricola. Neljännessä nurkassa on Engelin suunnittelema pyöreä saarnatuoli kultaisine baldakiineineen.
Ortodoksisten kirkkojen ikonostaaseihin ihastunut Engel suunnitteli kirkkoon mahtavan alttarirakennelman. Siihen kuului valtavan kokoinen kullattu risti, jota ympäröi kultainen sädekehä sekä kaksi rukoilevaa enkeliä; risti ja alttarin jalusta olisi ortodoksista tyyliä jäljitellen koristeltu Raamattu-aiheisin maalauksin. Engelin kuoltua suunnitelmasta toteutettiin vain enkelit, jotka seisovat nykyisen alttarin kahden puolen. Alkuperäinen alttaritaulu oli Robert Wilhelm Ekmanin heleävärinen Jeesus siunaa lapsia, mutta keisari Nikolai I ei pitänyt taulusta ja lahjoitti sen tilalle venäläisen taiteilijan T. K. von Neffin synkeän maalauksen Jeesuksen ristiltäotto. Kirkon 1967 valmistuneissa Marcussen & Son -uruissa on 57 äänikertaa.
Kirkon alla oleva holvisto eli krypta rakennettiin alun perin kirkon kellariksi, jossa sijaitsivat kirkon lämmityslaitteet ja halkovarastot. Maalattiainen kirkon kellari oli tyhjillään yli sata vuotta, kunnes se remontoitiin käyttöön 1970-luvulla. Nykyisin sitä käytetään etupäässä näyttelytiloina.
Tuomiokirkko restauroitiin perusteellisesti 1996–1999. Kryptaa kunnostettiin lisää tämän korjausvaiheen aikana, ja kryptaan hankittiin myös uusi alttarilaite ja taiteilija Carolus Enckellin maalaama alttarimaalaus sekä kirkkotekstiilit, jotka ovat tekstiilitaiteilija Päikki Prihan käsialaa.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- YLEn Elävä arkisto - Suurkirkko, muistojen kirkko
- Kirkko Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kotisivuilla
- "Helsingin kruunu" näytti taivaan merkit - Helsingin tuomiokirkko oli lukijoiden suosikkirakennus Helsingin Sanomien järjestämässä kyselyssä
- Helsingin tuomiokirkon kellonlyönnit (Ylen äänite)
|
Tuomiokirkkoja: Espoo - Helsinki - Kuopio - Lapua - Mikkeli - Oulu - Porvoo - Turku - Tampere Suuria: Heinävesi - Johannes - Kaleva, Tampere - Kerimäki - Nurmes - Pori - Uspenskin katedraali Vanhoja: Hollola - Jomala - Lemland - Muhos - Naantali - Nousiainen - Petäjävesi, vanha - Sammatti - Tyrvää, vanha - Ulvila - Vöyri Muita: Hyvinkää - Kallio, Helsinki - Kotka - Köyliö - Pyhän Henrikin katedraali - Suomenlinna - Tampere, ort - Taivallahti, Helsinki - Vantaa |
Bromarv – Degerby – Espoon tuomiokirkko – Fagerby – Hanko – Helsinki, tuomiokirkko – Vanha kirkko, Helsinki – Huopalahti – Hyvinkää – Hyvinkää, vanha – Inkoo – Johannes – Järvenpää – Kallio – Kannelmäki – Kellokoski – Kristuskyrkan – Kulosaari – Kytäjä – Käpylä – Lappohja – Leppävaara – Liljendal – Lohja – Loviisa – Mikael Agricola – Munkkivuori – Mustio – Mäntsälä – Nummi – Olaus Petri – Oulunkylä – Paavali – Porvoon tuomiokirkko – Pornainen – Karjaa – Vantaa – Pohja – Kirkkonummi – Siuntio – Sammatti – Snappertuna – Sipoo – Suomenlinna – Tammisaari – Tenhola – Temppeliaukio – Tuusula – Vihti – Östersundom –
Mikael Agricola · Alppila · Hakavuori · Herttoniemi · Huopalahti · Itäkeskus · Jakomäki · Johannes · Jollas, kappeli · Kallio · Kannelmäki · Karuna, vanha · Konala · Kulosaari · Kontula · Käpylä · Laajasalo · Lauttasaari · Malmi · Malmi, vanha · Maunula · Meilahti · Munkkiniemi · Munkkivuori · Myllypuro · Oulunkylä · Oulunkylä, vanha · Pasila · Paavali · Pakila · Paloheinä · Pihlajamäki · Pitäjänmäki · Puistola · Puotila, kappeli · Roihuvuori · Saksalainen kirkko · Suomenlinna · Tammisalo · Tapanila · Temppeliaukio · Tuomiokirkko · Töölö · Vanha kirkko · Vartiokylä ·Viikki · Vuosaari
Koordinaatit:
