Ernst Lohrmann
Wikipedia
Ernst Bernhard Lohrmann (30. kesäkuuta 1803 Westfalen – 17. kesäkuuta 1870 Tukholma) oli saksalaissyntyinen suomalainen kirkko- ja julkisiin rakennuksiin erikoistunut arkkitehti. Hän toimi C. L. Engelin jälkeen Suomen intendentinkonttorin päällikkönä ja myöhemmin yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtöörinä. Hän vaikutti Suomessa vaikutti mm. uusgotiikan vakiinnuttajana. Hänen aikanaan tapahtui Suomen rakennustaiteessa huomattava tyylillinen muutos; siirryttiin uusklassisismista kertaustyyleihin.
Lohrmannin toiminta Suomessa on ollut tuloksellisinta hallinnollisella alalla, ja mielipiteet hänen arkkitehtuurisuunnitelmistaan ovat jossain määrin vaihtelevia. Arkkitehtinä häntä ei ole pidetty Engelin veroisena, mutta hänen rakennuksillaan on silti omat ansionsa. Hänen töitään rasittaa usein eräänlainen kuivuus ja mielikuvituksettomuus, mutta toisaalta niissä on ansiokasta rauhallisuutta ja pidättyvyyttä. Lohrmannin toimintaa on arvostettu erityisesti sen vuoksi, että hänellä oli uusia ideoita ja hän laajensi ja kehitti intendentinkonttoria. Hän loi mm. lääninarkkitehtijärjestelmän ja uudisti intendentinkonttorin organisaation ja ohjesäännön.
[muokkaa] Julkiset rakennukset Helsingissä
Lohrmannin aikana saatettiin päätökseen useita Engelin aloittamia julkisia rakennuksia. Huomattavimpia näistä ovat Nikolainkirkko, nykyinen Helsingin tuomiokirkko, jonka pienet kulmatornit ovat Lohrmannin suunnittelemia. Lohrmannin omaa arkkitehtuurin jälkeä ovat Helsingin Unioninkadun varrella sijaitseva Aleksanterin yliopiston kliinillinen laitos eli ns. Uusi klinikka (1842), Snellmaninkadun varrella oleva postitalo (1851) ja Katajanokalla sijaitseva Valtion rahapaja (1861). Yksityisille suunniteltuihin rakennuksiin kuuluu Aurora Karamzinin omistuksessa ollut Hakasalmen huvila (1843), joka toimii nykyään Helsingin kaupunginmuseona.
[muokkaa] Kirkot
Lohrmann suunnitteli intendentinkaudellaan useita merkittäviä kirkkorakennuksia. Sen jälkeen hän myös suunnitteli hyvin monia toteutettuja kirkkoja.
Hänen töitään ovat
- Pyhän Henrikin katedraali (1850-luku)
- Ruokolahden kirkko, puusta (1852)
- Humppilan kirkko, puusta (1852). Paloi 1917. Uuden kirkon suunnitteli Josef Stenbäck.
- Enontekiön kirkko, puusta (1858). Tuhoutui sodassa 1944. Uuden kirkon suunnitteli Veikko Larkas.
- Ylistaron kirkko, kivestä ja tiilestä (1846–51). Kirkko on ensimmäinen kertaustyylejä edustava ns. uusgoottilainen kirkko Suomessa.
- Kuhmalahden kirkko, puusta (1846)
- Simon kirkko, puusta (1846)
- Suomusjärven kirkko, puusta (1849)
- Juuan kirkko, puusta (1851)
- Lapväärtin kirkko, tiilestä (1851)
- Rääkkylän kirkko, puusta (1851)
- Utsjoen kirkko, kivestä (1853)
- Kestilän kirkko, puusta (1855)
- Kiikalan kirkko, puusta (1859)
- Juvan kirkko, harmaakivestä (1863)
- Mäntälän kirkko, tiilestä (1866)
- Tuusniemen kirkko, puusta (1869)
- Muolaan kirkko, kivestä ja tiilestä (1852). Tuhoutui talvisodassa 1939-40.
Hänen suunnitelmiensa pohjalta toteutettiin hänen kuolemansa jälkeen
- Kuivaniemen kirkko, puusta (1874)
- Isokyrön kirkko, punatiilestä (1878)
Hän suunnitteli myös yhdessä A. F Granstedtin kanssa Ylöjärven puukirkkoa (1850) ja Kerimäen suurta puukirkkoa vuonna 1847.
[muokkaa] Muut työt
- Hyvän mielen talo (entinen Oulun kruununmakasiini), Myllytulli, Oulu (1849:1851)[1]
- Kristiinankaupungin raatihuone (1865)[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Pasi Kovalainen: Hyvän mielen talo. Oulun kruununmakasiinin 152 ensimmäistä vuotta., s. 24-26. Riihisäätiö ja Hyvän mielen talo ry., 2003. ISBN 951-98706-1-X.
- ↑ Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 4. helmikuuta 2007.
