Turun tuomiokirkko

Wikipedia

Turun tuomiokirkko on Turussa Aurajoen rannalla sijaitseva perusosiltaan tiettävästi jo 1200-luvulla rakennettu kivikirkko, josta tuli tuomiokirkko vuonna 1300. Turun tuomiokirkkoa pidetään Suomen kansallispyhäkkönä ja se kuuluu maan merkittävimpiin historiallisiin rakennuksiin. Pitkästä rakennusajasta johtuen tuomiokirkko edustaa useaa eri tyylisuuntaa, mm. romaanista, goottilaista sekä uusgoottilaista tyyliä.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Rakenne, sisustus ja esineistö 2.1 Kappelit ja kuorit 2.2 Tuomiokirkon haudat 2.3 Kirkon ulkopuoli 3 Lähteet 3.1 Viitteet 4 Katso myös 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Turun tuomiokirkon alkuvaiheista on hyvin vähän tietoa. Todennäköistä lienee, että kirkko on rakennettu aivan 1200-luvun lopulla puusta. Se vihittiin käyttöön vuonna 1300, mutta kirkon ydinosa lienee rakennettu kivestä vasta 1300-luvun loppupuolella.^[1] Kirkko omistettiin Neitsyt Marialle ja Suomen ensimmäiselle piispalle Pyhälle Henrikille.

Vuonna 1318 novgorodilaisten kerrotaan polttaneen kirkon, minkä jälkeen seurannut rakennuksen uusinta laajeni uuden kuoriosan rakentamiseen, joten kirkon runko sai pääasiassa nykyisen laajuutensa. Tämän lisärakennuksen valmistuttua 1300-luvun puolivälissä korotettiin torni sopusuhtaiseksi laajennetun rungon kanssa ja jo sataluvun lopulla käytiin käsiksi uusiin laajennustöihin kappelien rakentamisella. Tätä jatkui pitkin 1400-lukua, kunnes kirkon vanha runko miltei kauttaaltaan ympäröitiin kappeleilla. Muun muassa itäpäädyn Kaikkien Pyhien kappeli on rakennettu 1470-luvulla.

Rakentamisen seurauksena olivat myös kirkon ikkunat suurimmalta osalta peittyneet. Sen takia korotettiin keskilaivaa ja holveja, niin että siihen saatiin ikkunat sivulaivojen vesikattojen yläpuolelle. Tämä työ suoritettiin kahdessa jaksossa, kunnes koko keskilaiva 1460-luvulla voitiin vetää yhtäjaksoisen holvin alle. Samanlaatuinen tasoitus suoritettiin eteläisessä kappelisarjassakin, joka jaettiin kahteen kerrokseen ja pantiin yhtenäiseen vesikattoon.

Noin vuoden 1470 vaiheilla rakennettiin kirkon rungon jatkoksi sen itäpäähän mahtava kulmikas kappeli, joka nykyisin on kirkon pääkuorina. Samalla rakennettiin kirkon ympäri toista metriä paksu ja runsaat 3 1/2 m korkea muuri, joka ympäröi laajaa rauhoitettua kirkkopihaa. Sen yhteyteen rakennettiin lukuisia rakennuksia, joista monet tulivat 1600-luvulla perustetun Turun akatemian käytettäviksi.

Mahtavimmillaan Turun tuomiokirkko oli katolisen ajan lopulla, jolloin vaikutusvaltaiset kirkkoruhtinaat kartuttivat sen loistoa ja kalleuksia runsain lahjoituksin. Sisustuksesta mainittakoon monilukuiset alttarit ja kuorit, jotka tulivat piispojen ja muiden ylhäisten hautakappeleiksi. Näistä ovat huomattavimpia Tottin, Stålhandsken, Munckin eli Kijkin, Tavastien ja Gezeliusten kappelit sekä ns. Kankaisten kappeli, joka on vasta 1650-luvulla rakennettu.

Turun tuomiokirkkoa on uudellakin ajalla monesti uusittu. Tornia on korotettu kahdestikin, vuosien 1681 ja 1827 tulipalojen jälkeen. Erityisesti Turun palo vuonna 1827 vaurioitti kirkkoa pahasti. Palo tuhosi tuomikirkon sisustan ja sen tornin huipun. Nykyinen huippu on rakennettu palon jälkeen. Sen on suunnitellut C.L. Engel. Samoin kirkon kappeleita sekä pääkuoria on palon jälkeen sisäpuolisesti uudistettu muun muassa maalauksin.

Nykyisin toimitetaan kirkon korjaamista sen rakennushistoriallisia seikkoja silmällä pitämällä.

[muokkaa] Rakenne, sisustus ja esineistö

Tuomiokirkko on rakennettu matalalle kummulle nimeltään Unikankare. Kirkon pituus on 89 m, leveys n. 38 m ja korkeus 44,5 m. Tornin korkeus on 98 m Aurajoen pinnasta.

Tuomiokirkon tornissa on Suomen vanhin julkiselle paikalle sijoitettu kello. Siinä on ainoastaan tuntiosoitin.

Tuomiokirkossa on nykyisin kolmet urut: kuoriurut ovat vuodelta 1973 ja pääurut sekä Tarkk'ampujankappelin urut vuodelta 1980 ^[2]. Pääuruissa on 81 äänikertaa ja ne ovat Suomen toiseksi suurimmat Lapuan tuomiokirkon urkujen jälkeen. Kirkossa on hyvä katedraaliakustiikka.

Kirkon eteläisellä lehterillä on Tuomiokirkkomuseo, joka kertoo kirkon historiasta ja rakennusvaiheista. Museossa on esillä pyhimyspatsaita ja kirkon esineistöä katoliselta ajalta sekä tekstiilejä ja hopeaesineitä uskonpuhdistuksen jälkeiseltä ajalta.

Tuomiokirkossa oli keskiaikana kaikkiaan 42 pyhimysalttaria. Omat alttarit oli ainakin seuraavilla pyhimyksillä: Neitsyt Maria, Pyhä Henrik, Pyhä Eerik, Pyhä Kristoforos, Pyhä Maria Magdaleena, Pyhä Katariina Aleksandrialainen, Pyhä Katariina Sienalainen, Pyhä Birgitta, Pyhä Ursula, Pyhä Margareta, Pyhä Barbara, Pyhä Helena, Pyhä Anna, Pyhä Gertrud ja Pyhä Veronika.

Vuodesta 1944 lähtien Yleisradio on joka arkipäivä lähettänyt radiossa Turun tuomiokirkon kellon klo 12:n lyönnit. Nykyisin ne lähetetään YLE Radio 1:n kanavalla.

[muokkaa] Kappelit ja kuorit

Pääkuorissa eli Kaikkien Pyhien kappelissa on Fredrik Westinin maalaama alttaritaulu (1829-33). Kuori on koristettu R. W. Ekmanin tekemillä freskomaalauksilla (1850-54). Suurimmista maalauksista toisessa piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä, ja toisessa Mikael Agricola antaa suomalaisen raamatunkäännöksen Kustaa Vaasalle. Näiden lisäksi on kuorissa on pienempiä maalauksia, jotka kuvaavat tapahtumia Jeesuksen elämästä, kuten viimeistä ehtoollista, ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta.

Muita osia ovat:

• Pyhän Ristin kuori
  • Pyhän Katariinan kappeli
  • Pyhän Bartolomeuksen kappeli
• Pyhän Johanneksen kappeli
• Pyhän Ruumiin kappeli
• Pyhän Yrjänän kappeli. Piispa Hemmingin (k. 1366) pyhäinjäännöslipas 1500-luvulta sijaitsee nykyisin Pyhän Yrjänän kappelissa.
• Kankaisten kappeli
• Pyhän Laurentiuksen kappeli
• Tigerstedt Wallenstjerna
• Pormestarin kuori
• Sielujen kappeli
• Pyhän Ursulan kappeli
• Kastekappeli. Kattoon maalattuna Marian kasteruusu.

[muokkaa] Tuomiokirkon haudat

Turun tuomiokirkko oli satojen vuosien ajan Suomen merkittävin hautapaikka. Kirkon lattian alle vuosisatojen kuluessa haudattujen henkilöiden määrä laskettaneen tuhansissa. Kirkossa on 90 muurattua hautakammiota eli muurihautaa sekä laskematon määrä multahautoja. Turun tuomiokirkkoon hautaaminen lopetettiin 1784.

Tuomiokirkossa on useita hautakammioita. Merkittävimmät ovat:

• Horn- ja Kurki-sukujen eli Kankaisten sukukammio, jossa on kuningatar Kaarina Maununtyttären sarkofagi sekä hänen marmorikuvansa. Lattian alle on haudattu Turun hovioikeuden presidentti, valtioneuvos Juho Kurki (k. 1652) sekä Evert Kustaanpoika Horn (k. 1687).

• Tavast-suvun hautakammio eli entinen Pyhän ruumiin kappeli on hautakammioista suurin. Sen rakennutti piispa Maunu Tavast (k. 1452). Hänen hautansa on hautakammion keskellä. Hänen vasemmalla puolellaan on haudattuna hänen seuraajansa Olavi Tavast (k. 1460) sekä oikealla puolella piispa Maunu Stjernkors (k. 1500). Kammioon on haudattu myös piispa Martti Skytte (k. 1550) sekä skotlantilainen kenraalimajuri Samuel Cobron^[3] (1574 - 1621). Kammion ympärillä on rautainen aitaus, johon on kuvattu Tavast-suvun vaakunoita sekä vuosiluku 1425.

• Tott-suvun hautakammio oli ennen Pyhän Laurentiuksen kappelina. Kammion lattian alle on haudattuna useiden Tott-, Creutz- ja Brahe-sukujen edustajien maalliset jäännökset. Näistä merkittävimmät ovat Åke Tott (k. 1640) ja hänen puolisonsa Sigrid Bjelke ja Kristina Brahe, Erik XIV:n tytär Sigrid Wasa (k. 1633) sekä maaherra Lorentz Creutz (k. 1698). Kaarina Maununtytär oli aiemmin haudattuna samassa kammiossa, kunnes hänet siirrettiin Kankaisten hautakammioon. Kammiossa säilytettiin myös Pyhän Henrikin pyhäinjäännökset, kunnes venäläiset ryöstivät ne vuonna 1720. Kammiossa on Pietari Brahen vuonna 1678 pystyttämä muistomerkki.

• Gezelius-suvun hautakammioon on haudattu piispa Johannes Gezelius vanhempi (k. 1690), hänen poikansa piispa Johannes Gezelius nuorempi (k. 1718) sekä tämän poika, Porvoon piispa Johannes Gezelius (k. 1733).

• Kijk-suvun hautakammion paikalla sijainneeseen vanhempaan muurihautaan on haudattu muun muassa Turun hovioikeuden presidentti Juhana Munck (k. 1663).

• Stålhandske-suvun hautakammioon entiseen Sielujen kuoriin on haudattu Torsten Stålhandske (k. 1644). Hänen maalliset jäännöksensä ovat suuressa messinkisin koristeluin varustetussa tina-arkussa, joka on valmistettu Stettinissä hänen kuolinvuotenaan. Arkku oli alun perin lattian alla hautaholvissa, mutta nostettiin näkyville 1800-luvun lopun restaurointien yhteydessä.

• Wallenstjerna-suvun hautakammion rakennutti vuonna 1677 Turun hovioikeuden asessori Olof Wallenstjerna sukunsa hautakammioksi.

[muokkaa] Kirkon ulkopuoli

Kirkon pihalla on Mikael Agricolan patsas, ja ulkoseinässä Pyhän Kristoforoksen alttari. Kirkon eteläpuolella olevassa puistossa on H. G. Porthanin hauta.

[muokkaa] Lähteet

• Drake, Knut: Åbo domkyrka och byggnadsarkeologin. - Teoksessa: Liisa Seppänen (toim.), :'Kaupunkia pintaa syvemmältä - arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. s 135-149.
• Ramsay, August: Turun tuomiokirkko 1895
• Rakennushistoria: Turun ja Kaarinen seurakuntayhtymä

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Knut Drake: Åbo Domkyrka och byggnadsarkeologin. Teoksessa "Kaupunkia pintaa syvemmältä: arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Toim. Liisa Seppänen. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura - Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, 2003. ISBN951-9129-57-x.
2. ↑ http://www.turunseurakunnat.fi/portal/turun_tuomiokirkko/suomi/historiaa_lyhyesti/tuomiokirkko_kertoo/meidan_aikamme/
3. ↑ http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3822/

[muokkaa] Katso myös

• Turun tuomiokirkon Mustakirja

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Turun tuomiokirkon 360-asteisia kuvia VirtualTurku-sivustolla
• Turun tuomiokirkon esittelysivusto
• Turun tuomiokirkon kellonlyönnit (Ylen äänite)
• Turun tuomiokirkon kello lyö 12 (Ylen äänite vuodelta 2006)

Koordinaatit: 60°27′9″N, 22°16′42″E