Työ

Wikipedia

Työ on moniulotteinen käsite, jolla tavallisimmin tarkoitetaan ihmisen toimintaa, joka tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä. Tässä merkityksessä työ sisältää myös ne toimet, joita ihminen tekee vapaa-ajan ulkopuolella oman työkykynsä ylläpitämiseksi (esimerkiksi kotityöt). Suppeammassa merkityksessä työ tarkoittaa vain palkkatyötä.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa työtä tehdään lähes aina jollekulle ja omaisuuden kartuttamiseksi. Nykyisin työ koetaan usein myös itsensä toteuttamisen välineeksi. Aikaisemmissa yhteiskunnissa työtä tehtiin useammin itsenäisesti, omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi ja työ nähtiin useammin välttämättömänä pahana.^lähde?

Työ voikin työnteon lisäksi tarkoittaa myös työn tuloksia, joita ihmiset voivat vaihtaa keskenään vaihtotaloudessa. Tämä edellyttää työnjakoa.

Markkinavoimat ohjaavat ihmisiä tekemään sitä työtä, millä on eniten kysyntää. Tämä työ ei aina ole sitä työtä, mitä ihmiset mieluiten tekisivät. Työn heikko kysyntä suhteessa tarjontaan on työttömyyttä. Työn suuri kysyntä verrattuna tarjontaan on työvoimapulaa. Työkyvyn heikkous suhteessa työn kustannuksiin aiheuttaa työttömyyttä. Jotkin valtion toimet ja sääntely kuten vähimmäispalkka, työsopimuslaki, työehtosopimusten yleissitovuus, koulutusinvestoinnit ja verotus vaikuttavat työn kysyntään, tarjontaan ja hintaan ja työkykyyn ja siten työllisyyteen. Työllisyyteen vaikuttavat myös monet valtiosta riippumattomat tekijät, kuten taloudellinen suhdanne.

Sisällysluettelo 1 Palkkatyö 2 Työtyyppejä 2.1 Vakinainen työ 2.2 Määräaikainen työ 2.3 Kokopäivätyö 2.4 Osa-aikatyö 2.5 Kesätyö 2.6 Etätyö 2.7 Freelance-työ 2.8 Pimeä työ 2.9 Lapsityö 2.10 Kotityö 2.11 Vapaaehtoistyö 2.12 Emotionaalinen työ 2.13 Esteettinen työ 3 Aiheesta muualla 4 Katso myös 5 Lähteet 5.1 Viitteet 6 Kirjallisuutta 6.1 Suomeksi 6.2 Englanniksi

[muokkaa] Palkkatyö

Palkkatyö on työn muoto, jossa työntekijä tekee työtä työnantajalle ja saa siitä rahallisen korvauksen eli palkkaa. Palkkatyön ehtoja säätelevät Suomessa lait (mm. työaikalaki), yleissitovat työehtosopimukset ja työsopimukset.

Historiallisesti palkkatyötä ei aiemmin ole ollut nykyisessä mittakaavassa vaan se muuttui tavallisimmaksi työn muodoksi vasta teollisen kapitalismin myötä.

[muokkaa] Työtyyppejä

[muokkaa] Vakinainen työ

Vakinainen työ tarkoittaa sitä, että työsuhteen loppumisesta ei olla erikseen sovittu, eli töitä on toistaiseksi.

[muokkaa] Määräaikainen työ

Määräaikainen työ on kyseessä silloin, kun työsopimuksessa lukee työn tarkka alkamis- ja loppumisaika. Määräaikaisuuta voidaan jatkaa, mutta tämäntyyppiselle työn "ketjuttamiselle" on asetettu omat rajansa.

[muokkaa] Kokopäivätyö

Kokopäivätyössä työntekijän työaika kestää koko päivän, yleensä 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

[muokkaa] Osa-aikatyö

Osa-aikatyö on kokopäivätyön "pilkottu" versio, jossa yleensä päivittäinen tai viikoittainen työaika on lyhyempi kuin kokopäivätyössä; työtä on esimerkiksi 4 tuntia päivässä tai kolmena päivänä viikossa. Esimerkiksi myyjät tekevät tätä työtä usein.

[muokkaa] Kesätyö

On opiskelijoiden ja koululaisten tärkein työssäkäyntimuoto. Joskus tyypillisesti 2–4 kuukautta kestävä kesätyö on harjoittelua ammattiin valmistauduttaessa.

[muokkaa] Etätyö

Etätyössä työntekijä ei tee työtä työpaikalla, vaan esimerkiksi kotona tai työantajan järjestämässä työhuoneessa tyypillisesti tietokoneyhteyden varassa.

[muokkaa] Freelance-työ

Freelancerina toimivalla työntekijällä on monta työnantajaa. Vapaata työtä tekevät esimerkiksi monet toimittajat, tulkit ja näyttelijät. "Free" työskentelee usein itse hankkimassaan työhuoneessa.

[muokkaa] Pimeä työ

Pimeä työ on laitonta ja siinä työntekijä tekee työn verovapaasti, työnantaja ja työntekijä eivät tee työsopimusta. Työntekijä ei saa työstä eläkettä ja palkan saa suoraan käteen.

[muokkaa] Lapsityö

Lapsityö on myös laitonta. Siinä lapsi on työntekijänä. Lapsille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa kuin aikuiselle, minkä takia lapsityövoimaa käytetään.

[muokkaa] Kotityö

Kotityötä on kotona tehtävä työ, esimerkiksi lasten, vammaisten tai vanhusten hoito.

[muokkaa] Vapaaehtoistyö

Vapaaehtoistyö työntekijä ei saa työstä palkkaa, mutta työn teettäjä saattaa esimerkiksi tarjota ruoan vapaaehtoiselle. Suomalainen versio on talkoot, jota pyöritetään esimerkiksi monia kesä- ja kulttuuritapahtumia.

[muokkaa] Emotionaalinen työ

Arlie Hochschild lanseerasi 1983 emotionaalisen työn käsitteen (emotional labour). Sen rinnalla on viimeistään 2000-luvulla alettu puhua esteettisestä työstä. ^[1]

[muokkaa] Esteettinen työ

Esteettisyys työssä liittyy yleensä huonosti palkattuihin, osa-aikaisiin töihin lähinnä naisvaltaisilla palvelualoilla. Esimerkkejä ovat ravintolat, kampaamot sekä vaatteita ja kosmetiikkaa myyvät yritykset. Esteettisen työn teettäjät näkevät alaisen sa osana palvelutuotettaan. Työntekijöiden tulee osata näyttää hyviltä.^[1]

Vaikka "pukupakko" koskee tyypillisesti enää johtavassa asemassa olevia, esteettinen kontrolli ajaa yksilöllisen tyylin luomiseen ja itsensä brändäämiseen. Asiantuntijoidenkin on esteettisen työkulttuurin vallitessa pystyttävä erottautumaan muista persoonallisella ulkonäöllä ja omalla tyylillään.^[1]

Yritykset myös rakentavat imagoaan avainhenkilöidensä ja näiden persoonallisen tyylin kautta.^[1]

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Helsingin kaupunginkirjaston aihepaketti Uusi työ – tulevan aavistelua (2008)
• Jussi Vähämäki: Uusi työ – vain muutos on pysyvää (1.11.2007)

[muokkaa] Katso myös

• Professio
• Ammatti
• Työehtosopimus
• Työsopimus
• Työnjako
• Työntekijöiden sitouttaminen
• Vapaa-aika
• McJob
• Työllistäminen

[muokkaa] Lähteet

• Parviainen, Jaana: Ulkonäkö ja yksilöllinen tyyli ovat työelämässä yhä tärkeämpiä. Helsingin Sanomat, 26.8.2007.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2 1,3} Helsingin Sanomat s. C7

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Suomeksi

• Raija Julkunen: Uuden työn paradoksit: keskusteluja 2000-luvun työprosesseista. Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-218-3.
• Jussi Vähämäki: Prekariaatista perustuloon. Like, 2008. ISBN 978-952-01-0119-0.
• General intellect: Vasemmisto etsii työtä. Like, 2008. ISBN 978-952-01-0117-6.
• koonneet Antti Kasvio ja Johanna Tjäder Työ murroksessa: artikkelikokoelma (Työterveyslaitos 2008)
• Timo Räikkönen: Työn tulevaisuus yhteiskunnallisessa muutoksessa: kirjallisuuskatsaus (Työterveyslaitos 2007)
• Nevanlinna, Tuomas, Relander, Jukka: Työn sanat. Teos, 2006. ISBN 951-851-073-3 (sid.).
• Uuden työn sanakirja (Tutkijaliitto 2006)
• Antti Aro: Onko työssä tolkkua (Edita 2006)
• Jakke Holvas ja Jussi Vähämäki: Odotustila: pamfletti uudesta työstä (Teos 2006)
• Franco "Bifo" Berardi: Tietotyö ja prekaari mielentila (Tutkijaliitto 2006)
• Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema: johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005)
• Juha Siltala: Työelämän huonontumisen lyhyt historia: muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun (Otava 2004 ja uud. laitos 2007)
• Juhani Seppänen: Hullu työtä tekee (Otava 2004)
• Pertti Ahonen: Elämän työ epävarmuuksien maailmassa (Tampere University Press 2003)
• Jussi Vähämäki: Kuhnurien kerho: vanhan työn paheista uuden hyveiksi (Tutkijaliitto 2003)
• Barbara Ehrenreich: Nälkäpalkalla (WSOY 2003)
• Eero Riikonen & Mikko Makkonen & Ilpo Vilkkumaa: Hullun työn tauti: lukemisto tulevan työhyvinvointikeskustelun pohjaksi (Vastapaino 2002)
• Richard Sennett: Työn uusi järjestys: miten uusi kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta (Vastapaino 2002)
• Jeremy Rifkin: Työn loppu (WSOY 1997)
• Matti Kortteinen: Kunnian kenttä: suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona (Hanki ja jää 1992
• André Gorz: Eläköön työttömyys!: kirjoituksia työstä, ekologiasta, vapaudesta (Kansan sivistystyön liitto 1982)
• Paul Lafargue: Oikeus laiskuuteen (Kansan sivistystyön liitto 1981 [1907]; Le Droit à la paresse 1883)

[muokkaa] Englanniksi

• Watson, Tony J.: Sociology, Work and Industry, 4. painos. Routledge, 1980. ISBN 0-415-32165-4.