Lauttasaari

Wikipedia

Lauttasaari
Drumsö

Helsingin alueellinen jako
Kaupunginosa nro	31
Suurpiiri	Eteläinen suurpiiri
Pinta-ala	3,75 km²
Väestö
- Väkiluku	19 552 (2007)
- Väestötiheys	5 098/km²
Postinumerot	00200, 00210
Osa-alueet	Vattuniemi, Katajaharju
Lähialueet	Etu-Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Ruoholahti, Espoo

Lauttasaari (ruots. Drumsö, puhekielessä Laru tai Lauttis) on Länsi-Helsingissä, noin 3 kilometrin päässä keskustasta, sijaitseva Lauttasaarensalmen erottama saari ja merellinen kaupunginosa. Alueen asukasluku on noin 19 552 (1.1.2007). Lauttasaari on pääasiallisesti asuintalovaltainen, mutta kaupunginosassa sijaitsee myös monien yritysten toimitiloja. Lauttasaaressa on oma terveyskeskus, uimahalli, urheilukenttä, kirjasto sekä kaksi postin toimipistettä.

Saarella on myös viheralueita, jotka ovat suosittuja virkistäytymisalueita muuallakin pääkaupunkiseudulla asuvien keskuudessa. Laajin viheralue on saaren eteläisimmässä osassa oleva entinen sotilasalue. Saaren korkein kallio, Myllykallio, on myös viheralue, josta avautuu laajat näköalat eri suuntiin, ja siellä on myös lintutorni. Saarella on myös kaksi yleistä uimarantaa, Merikylpylänpuistossa ja saaren eteläkärjessä.

Sisällysluettelo 1 Suurimmat niemet 1.1 Vattuniemi 1.2 Katajaharju 2 Väestö 3 Yleiset rakennukset 4 Historia 5 Lauttasaaren liikenneyhteyksiä 6 Järjestötoiminta ja puolueet 7 Kirjallisuutta 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Suurimmat niemet

[muokkaa] Vattuniemi

Pääartikkeli: Vattuniemi

Vattuniemi on Lauttasaaren osa-alue saaren eteläosassa. Vattuniemi rakennettiin 1950- ja 1960-luvulila teollisuusalueeksi, jolle sijoittui monipuolista yritystoimintaa kuten Suomen Tupakan tehdas. Vattuniemen pienteollisuusalueella toimii edelleen useita yrityksiä kuten Warner Music ja Solar Films. 1970-luvulta lähtien Vattuniemen alue on muuttunut huomattavasti, mikä on jatkunut vielä 2000-luvun alkuvuosina. Alueelta on purettu teollisuus- ja toimistorakennuksia ja niiden tilalle on rakennettu asuinkerrostaloja. Alueen asuntojen hinnat ovat keskimääräistä korkeampia ja alueella tapaa hyvin toimeentulevia ihmisiä. Vattuniemen länsipuolen pääkatu on Särkiniementie ja itäpuolen pääkatu puolestaan Vattuniemenkatu.

[muokkaa] Katajaharju

Katajaharju on osa-alue Lauttasaaren luoteisosassa. Katajaharju sijoittuu kokonaisuudessaan Länsiväylän pohjoispuolelle. Alueella on runsaasti ns. kalliimpia asuntoja, joista suurin osa on rivi- tai omakotitaloja kookkailla tonteilla. Katajaharjussa asuu tai on asunut runsaasti julkisuuden henkilöitä, kuten Spede Pasanen perheineen. Katajaharjusta on kävelysiltaa myöten yhteys Kaskisaareen.

[muokkaa] Väestö

Lauttasaaren väestöstä 81,0 % on suomenkielisiä, 15,4 % ruotsinkielisiä ja 3,6 % muun kielisiä. 41,3 % saaren asukkaista on syntynyt Helsingissä. Suomenruotsalaisten osuus on suurempi kuin Helsingissä keskimäärin (Helsingin keskiarvo on 6,2 %).

[muokkaa] Yleiset rakennukset

Lauttasaaren kirkko, Myllykallion koulu sekä Johtamistaidon opisto, jossa vielä vuonna 2006 toimi Merivoimien esikunta, ovat huomattavimmat 1950-luvulla valmistuneet yleiset rakennukset. Lauttasaaren kirkko vihittiin käyttöön 20. syyskuuta 1958. Samalla otettiin käyttöön vastavalmistunut työkeskus. Kirkon on suunnitellut lauttasaarelainen professori Keijo Petäjä. Kirkon kellotorni otettiin käyttöön syksyllä 1957. Lauttasaaren vesitorni valmistui 1958.

[muokkaa] Historia

Lauttasaaren nimi mainitaan ensimmäisen kerran Helsingin Pitäjän maakirjassa vuonna 1543, muodossa Drommensby, eli tunarin kylä. Usein saaren ruotsinkielisen nimen on oletettu saaneen alkunsa suurta alusta tarkoittavasta sanasta dromundr tai köntystä tarkoittavasta sanasta drummel. Todennäköisin selitys Drumsö-nimen alkuperälle on kuitenkin saksilainen moreeniharjua tarkoittava sana drum.^lähde? Sana on edelleen käytössä ainakin Skotlannissa. Lauttasaaren suomenkielinen nimi puolestaan on otettu käyttöön vuonna 1918 ja sen lähteenä on Ruoholahdesta Lauttasaareen vuosina 1914-36 liikennöinyt Julius Tallbergin omistama Drumsö-niminen höyrylautta.

Lauttasaaren eteläisin osa otettiin 1800-luvulla Venäjän sotavoimien käyttöön. Varsinaista varuskuntaa sinne ei perustettu, mutta sinne rakennettiin vallituksia ja sijoitettiin rannikkotykistön asevarastoja. Suomen itsenäistymisen jälkeen alue oli jonkin aikaa Suomen puolustusvoimien käytössä, kunnes Helsingin kaupunki osti alueen virkistysalueeksi.

Lauttasaaren kehitystä ovat rytmittäneet liikenneyhteydet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä saarella oli maatilan lisäksi vain huvila-asutusta. Vuonna 1911 Julius Tallberg osti 750 000 markalla Lauttasaaren kartanon, jonka maat kattoivat noin puolet saaresta. Hän yritti myydä maita Helsingille, mutta koska kaupungin ei uskottu leviävän saarille, ei kauppoja syntynyt. Tallberg alkoi itse kehittää saarta ja teetti Birger Brunilalla rakennussuunnitelman. Sen mukaisesti saari olisi suurelta osin rakennettu kerrostaloalueeksi, mutta kesti vielä yli 20 vuotta, ennen kuin sitä alettiin toteuttaa. Tallberg perusti saarelle merikylpylän ja kahvilan nimeltä Drumsö Casino. Vuosina 1913-17 saarella liikennöi myös hevosvetoinen raitiovaunu, joka kulki nykyisen Lauttasaarentien alkupäästä lauttalaiturilta Katajaharjunniemeen.

Eliel Saarisen Suur-Helsinki-suunnitelman mukaan vuodelta 1918 (Pro Helsingfors) suuri osa Lauttasaaresta olisi varattu satama-alueeksi, jonne olisi johtanut myös raideyhteys Leppävaaran rautatieasemalta nykyisen nykyisten Kehä I:n ja Länsiväylän kohdalla. Tästä suunnitelmasta ei kuitenkaan ole toteutettu mitään.

Vuonna 1919 Lauttasaari erotettiin Helsingin maalaiskunnasta yhdessä Munkkiniemen kanssa muodostamaan Huopalahden kunta. Hallinnollisesti Lauttasaari muodostettiin myös taajaväkiseksi yhdyskunnaksi.

Kun siltayhteys saarelle valmistui vuonna 1935, alkoi suuri muutos. Birger Brunilan jo vuonna 1913 laatimaa suunnitelmaa alettiin toteuttaa, ja ensimmäiset kerrostalot nousivat kartanon peltojen keskelle. Samaan aikaan rakennettiin myös saaren läpi kulkevan Lauttasaarentien jatkeeksi uusi länteen johtava päätie, Jorvaksentie. Saaren nykyinenkin asemakaava perustuu pitkälti Birger Brunilan alkuperäiseen suunnitelmaan, joskin muutamat tuolloin suunnitellut rakennuskorttelit on myöhemmin päätetty jättää viheralueiksi; sitä paitsi myös Länsiväylän rakentaminen edellytti huomattavia muutoksia varsinkin saaren länsi- ja pohjoisosan asemakaavoihin.

Talvi- ja jatkosodan aikana Lauttasaaren Myllykalliolla toimi Helsingin ilmatorjuntaan osallistunut ilmatorjuntapatteri. Jatkosodassa patterin aseistuksena oli 6 raskasta ilmatorjuntakanuunaa (76 Itk 31). Yksi näistä kanuunoista paljastettiin muistomerkiksi Myllykalliolle 12.6.1980. Lauttasaaren Veijarivuorenniemessä toimi lounaissektorin patteriston johtopatteri, jonka kanuunoista yksi (88 Itk 37) on myös säilytetty paikalla muistomerkkinä.

Lauttasaari liitettiin Huopalahden kunnan mukana 1.1.1946 Helsingin kaupunkiin Helsingin suuressa alueliitoksessa.

[muokkaa] Lauttasaaren liikenneyhteyksiä

Helsingin kantakaupungista Lauttasaareen johtaa kaksi siltaa. Lauttasaaren silta johtaa Ruoholahdesta Lauttasaarentielle, ja Lapinlahden silta sen pohjoispuolella on osa Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä, Länsiväylää, joka rakennettiin 1960-luvulla Lauttasaaren pohjoisosien kautta. Valmistuessaan Lapinlahden silta oli Suomen pisin silta. Ennen Länsiväylän rakentamista Lauttasaarentie toimi Helsingistä länteen johtavan päätien osana, ja Länsiväylän edeltäjä, Jorvaksentie, alkoi sen länsipäästä.

Alkuperäinen vuonna 1935 valmistunut Lauttasaaren silta osoittautui lähes alusta lähtien liian kapeaksi, ja se purettiin vuonna 1967, kaksi vuotta sen jälkeen, kun moottoritiesilta oli valmistunut sen pohjoispuolelle. Puretun sillan paikalle rakennettiin nykyinen nelikaistainen Lauttasaaren silta.

Länsimetron on tarkoitus kulkea Lauttasaaren läpi ja saarelle on suunniteltu rakennettavan metroasema.

Helsingin Bussiliikenne:

• 20 (Erottaja - Lauttasaari (Katajaharju))
• 20N (yölinja Kannelmäki - Erottaja - Lauttasaari (Katajaharju))
• 21V (Asema-aukio - Vattuniemi)
• 65A (Vattuniemi - Lauttasaari - Rautatientori - Veräjälaakso)
• 66A (Vattuniemi - Lauttasaari - Rautatientori - Länsi-Pakila)

Eri liikennöitsijöitä:

• 100-sarjan seutulinjat T-tunnuksin
• 501T (YTV:n seutuliikenne)

[muokkaa] Järjestötoiminta ja puolueet

Lauttasaari on paikallisesti aktiivinen kaupunginosa. Tästä on osoituksena vaikutusvaltainen, poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, Lauttasaari-seura. Kokoomuksella on saaren valtapuolueen asema. Sosiaalidemokraateilla on kaupunginosassa oma paikallisjärjestönsä. Yleisradion tulospalvelun mukaan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa eri puoleiden kesken äänestäneiden äänioikeutettujen äänet jakaantuivat seuraavalla tavalla: Kansallinen Kokoomus 44,9 prosenttia, Vihreä liitto 17,5 %, Ruotsalainen kansanpuolue 13,3 %, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 11,5 %, Suomen Keskusta 5,59 %, Vasemmistoliitto 2,50 %, Suomen Kristillisdemokraatit 1,84 % sekä Perussuomalaiset 1,54 %. Muut puolueet ja ryhmittymät saivat äänistä 1,33 %.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Ari Uino: Lauttasaaren historiallisia vaiheita Julius Tallbergin ajasta 2000-luvulle. Julkaisija: Lauttasaari-säätiö. Helsinki 2005
• Ville Elomaa - Päiviö Tommila - Heikki Hult: Krenatööreistä rämäpäihin. Julkaisija: Lauttasaari-seura. Helsinki 2005.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Lauttasaaren kartta (helsinginkartta.fi)
• Lauttasaari-seuran ylläpitämä kaupunginosasivusto
• Lauttasaaren kirjaston Lauttasaari-kokoelma
• lauttasaari.info - Lauttasaaren paikallisportaali
• Tilastotietoa Lauttasaaren peruspiiristä (PDF)
• Lauttasaari satelliittikuvassa
• Voittajafiilis on tehnyt kappaleen nimeltä 'Tervetuloo Lauttasaareen'
• http://www.panoramio.com/tags/Lauttasaari/ - Lauttasaari-kuvia GoogleEarth - Panoramiossa
• Pauli Kruhse's pages on Lauttasaari (englanniksi)

Koordinaatit: 60°09′31″N, 24°52′30″E