Santahamina
Wikipedia
Santahamina (ruots. Sandhamn, stadin slangiksi Sandis tai Santis) on saari ja Helsingin 51. kaupunginosa, joka sijaitsee Laajasalon eteläpuolella Itä-Helsingissä. Hevossalmen kääntösilta yhdistää Santahaminan mantereeseen. Matkaa Helsingin keskustasta Santahaminaan maanteitse on noin 12 kilometriä. Saari on suljettua sotilasaluetta.
Santahaminassa toimivat puolustusvoimien joukoista muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulu, Kaartin jääkärirykmentti, Suomenlinnan Rannikkorykmentti ja Merisotakoulu. Useat muutkin Etelä-Suomen joukko-osastot käyttävät saaren harjoitusalueita ja harjoitustoimintaan rakennettuja koulutustiloja ja -simulaattoreita. Santahaminaan pääsevät henkilöt, joilla on asianmukainen kulkulupa. Hevossalmen sillan Santahaminan puoleisessa päässä on sotilaspoliisin kulunvalvontapiste, Santahaminan portti, jossa saarelle pyrkivien kulkuluvat tarkastetaan. Saarella varusmiespalvelustaan suorittaa yleensä noin 1500 varusmiestä, Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelee noin 750 akateemista siviiliä ja sotilasta. Vakinaisia asukkaita saarella on noin 400. Vuodesta 2007 alkaen varusmiesmäärä kasvaa noin viidellä sadalla henkilöllä.
Saarella on tuhat vakituista työpaikkaa. Kaupungin virkoja on Santahaminan ala-asteen koulussa, päiväkodissa, leikkipuistossa ja Helsingin Öljyntorjuntavarikolla. Saarella toimii myös Puolustushallinnon Uudenmaan alueyksikkö.
Santahamina on ollut kiinteä osa kasvavaa Helsinkiä ja etenkin Viaporin merilinnoitusta. Saari on noussut useita kertoja jopa maailmanpoliittisten tapahtumien polttopisteeseen. Sen rooli merilinnoituksen osana korostui erityisesti Krimin sodan ja Viaporin kapinan aikana. [1]
Santahaminan alueen käytön tulevaisuudesta on keskusteltu koko Suomen itsenäisyyden ajan. Saarta on haluttu kansanpuistoksi (1920-l.), laidunmaaksi (1920-.), suursatamaksi (1920-l.), vapaakaupungiksi (1970-l.), huvipuistoksi (1980-l.), ydinvoimalaksi (1990-l.), pakolaiskeskukseksi (2000-l.) ja asuntoalueeksi (2000-l.). Useimmat elleivät jopa kaikki käyttötarkoitukset olisivat edellyttäneet puolustusvoimien toimintojen siirtämistä pois saarelta.
Santahaminan asema puolustusvoimien varuskuntasaarena on juridisesti vahvistettu Helsingin uudessa asemakaavassa ja Uudenmaan maakuntakaavassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Santahaminan luonnonarvot
Santahamina on jo nyt luonnontieteellinen museo ja aarreaitta. Metsähallituksen arvioissa vuodelta 2005 luetellaan lukuisia luonnon kannalta arvokkaita alueita kuten Kissalampi, Likolampi, Riviera, Eteläranta, Papinlahti, Hämylänniemi, Sahara ja merenrantalehdot. Samaisessa metsäarviossa kerrotaan Santahaminassa olevan 200 hehtaaria keski-iältään yli 100-vuotiaita männiköitä tai kuusikoita, enemmän kuin missään muualla Uudellamaalla.
[muokkaa] Historiaa
Noin 4 500 vuotta sitten Itämerestä kohonnut Santahaminan saari oli viikinkiaikainen merenkulkijoiden pysähdys- ja kauppapaikka. 1200-luvulla saarelle vakiintui pysyvä asutus. Ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1423, jolloin Viipurin linnan päällikkö, ritari Krister Nilsson, kirjasi kirjeen Santahaminasta.
Santahaminan muistiinmerkitty historia on pääosin sotahistoriaa. Menneinä vuosisatoina ovat Ruotsin, Venäjän, Saksan, Englannin ja Ranskan sotatoimet kohdistuneet Santahaminaan näiden ajaessa erilaisia etujaan.
Santahaminalla on vuosisatojen varrella ollut tärkeitäkin hetkiä Suomen historiassa. Nähtyään viikinkien ja varjagien lisäksi keskieurooppalaisia kauppiaita Santahamina oli kahteen eri otteeseen ehdolla Suomen pääkaupungiksi.
Vantaajoen ja saaristoväylien lisäksi Viipurin tie Turusta ja Hämeen tie muinaisesta Vanajasta kohtasivat Helsingin pitäjän alueella mahdollistaen tavaran välittämisen muualle Suomeen. Talonpojista tuli laivanvarustajia, syntyi useita vuosisatoja kestävä talonpoikaispurjehdusten perinne. Helsingin seudun talonpoikien kaupankäynti Suomenlahden yli oli vilkasta vuonna 1219 perustetun ja alueen metropoliksi kehittyneen Tallinnan kanssa.
1548 kuningas Kustaa Vaasa etsi syrjään jääneen Turun tilalle uutta kauppapaikkaa perustettavaan Santahaminan kaupunkiin. Hanke kariutui ankaraan talveen, maayhteyksien puutteeseen ja Uudenmaan talonpoikien vastustukseen.
Vuonna 1638 Pietari Brahe esitti valtioneuvostolle uuden kauppakaupungin perustamista Santahaminaan 100 vuotta hiljaiseloa viettäneen Vanhankaupunginlahden kauppapaikan tilalle. Hanke kariutui tällöinkin talonpoikien vastustukseen. Helsingfors syrjäytti Sandöön merenkulkijoiden kartoista 1600-luvun puolivälissä. Suurten alusten ja valtiomiesten aika Santahaminassa väistyi. Kaupankäynnin ehtyessä saari muuttui yli sadan vuoden ajaksi kalastaja- ja luotsikyläksi. Saarella sijaitsi kaksi pientä parinkymmenen ihmisen kruununkylää.
Santahaminan saareen on haudattu tuhansia vainajia muun muassa 1700- ja 1800-lukujen rutto- ja koleraepidemioiden seurauksena kun Helsingin ensimmäinen kirkko tarvitsi hautausmaita. Santahamina toimi myös Viaporin epidemiahautausmaana.
Hattujen sodan ensimmäisenä sotavuonna 1741 venäläiset rakensivat tykkipattereita Santahaminan Lehmäsaareen.
Suomen sodassa maaliskuussa 1808 kaksi venäläiskomppaniaa miehitti Santahaminan saartaen Viaporin maitse. Santahaminan länsikärkeen rakennettiin 8-tykkinen mörssäri- ja kanuunapatteri. Muun muassa täältä tulitettiin Viaporia. Santahamina jäi venäläisen varusväen käyttöön, erityisesti Viaporin tykistö- ja jalkaväkijoukkojen harjoitusalueeksi.
Ensimmäinen kasarmi rakennettiin Santahaminan tiilitehtaan yhteyteen 1820-luvun lopulla Santahaminan keskiosan hiekkaisen tasenteen, myöhemmin Saharana tunnetun alueen pohjoisreunalle. 1832 saarelle rakennettiin tykistön kovapanosampumarata, joka toimi lähes koko 1800-luvun.
Viaporin vallien vahvistamiseksi rakennusmateriaaliksi tuotiin Santahaminasta suuret määrät savea, kiveä ja hiekkaa. Myös mittava osa kantakaupungin 1800-luvun puolivälin vuosikymmenten kasarmien, nykyisten virastorakennusten, tiilistä on puristettu Santahaminan sorasta ja savesta.
Krimin sotaan liittyen Santahamina linnoitettiin. Saaresta tuli tykistösaari, jonka 12 patterissa palveli 1100 tykkimiestä. Heistä suomalaisia oli noin 700 miestä. Pääosa patterialueista on säilynyt näihin päiviin asti. Linnoitustykistön patterialueet sisältävät rintavarustuksia, kallioluolia, bunkkereita, ammuskomeroita, mukulakivisiä tykkiteitä, aukioita, laitureita ja varastorakennuksia. Patterit luokitellaan muinaismuistoiksi.
Saaren historian synkimmät ja katkerimmat hetket lienee koettu sisällissodan jälkeisinä aikoina, jolloin saarella oli vankileiri ja hautauspaikka. Sisällisodan jälkimainingeissa Santahaminan hautauspaikka toimi Helsingin vankileireillä kuolleiden, erityisesti Suomenlinnassa menehtyneiden, hautauspaikkana. Nykytutkimuksen perusteella saareen on haudattu noin 1500 Helsingin vankileireillä menehtynyttä henkilöä.
Koko itsenäisyyden ajan Santahamina on ollut sotilasaluetta. Erityisesti jatkosodan aikana Santahamina toimi vahvana ilmapuolustuksen tukikohtana ja pelasti osaltaan pääkaupungin täydelliseltä tuholta. Santahaminan sotilastukikohdan luonne ja merkitys ilmenivät Kylmän sodan aikana useaan otteeseen: esimerkiksi Neuvostoliiton miehittäessä Tšekkoslovakian puolustusvoimat valmistautuivat suojamaan pääkaupungin koskemattomuuden muun muassa Santahaminasta. Alueen rooli kaupungin sivulle ja eteen työnnettynä tukikohtana on tärkeä Helsingin alueen ilma- ja merivalvontajärjestelmille sekä sen puolustusjärjestelmälle.
[muokkaa] Santahaminan nimi eri vuosisadoilla
Saaren nimen kehittyminen 1400-luvulta nykypäivään kuvaa hyvin eri kansojen vaikutusta Santahaminaan. Saaresta on vuosisatojen varrella käytetty erilaisia nimityksiä:
- Santhavne (1423)
- Santhaven (1429)
- Sandhaffn (1431)
- Sandhamffn (1509)
- ssant hauwen (1530)
- Sandhampn (1548)
- Sandhammer (-1550)
- Sandhamn (1571)
- Sandhampnby (1593)
- Santam (1592)
- Sandöö (1650)
- Sandholm (1690),
- Sandhams Landet (1749)
- Sandhamns ö (1749)
- Ostrov Lagernyi (1808-1890)
- Ostrov Sandam (1890-1917)
- Sandhamn (1900-l)
- Santasatama (1900 ap.)
- Santahamina (1918)
- Sandham (1920)
- Sandhamns Ö (1921)
- Santahamina (1946 virallisesti)
Lähes kaikki nimet viittaavat saaren hiekkaiseen maaperään ja saaren satamaan tai satamiin. Nimi on ilmeisesti tarkoittanut saarta, jolla ko. kylä sijaitsee ja saaren satamalahtea.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuus
- Marko Nieminen: Santahamina - Viaporin linnoituksen itäinen lukko. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos. Helsinki 2008. ISBN 978-951-25-1799-2
[muokkaa] Viitteet
- ↑ http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Santahaminan+kauppapaikasta++kehittyi+suljettu+varuskuntasaari/HS20080310SI1KA03l8a
Koordinaatit:
