Roihuvuori
Wikipedia
Koordinaatit:
|
|||
| Helsingin alueellinen jako | |||
| Kaupunginosa nro | 432 | ||
| Suurpiiri | Kaakkoinen suurpiiri | ||
| Pinta-ala | 1,47 km² | ||
| Väestö | |||
| - Väkiluku | 7 418 (1.1.2008) | ||
| - Väestötiheys | 5 094/km² | ||
| Postinumerot | 00820 ja 00810 | ||
| Osa-alueet | on itse Herttoniemen osa-alue | ||
| Lähialueet | Herttoniemenranta Länsi-Herttoniemi Tammisalo Marjaniemi Itäkeskus Roihupelto |
||
Roihuvuori (ruots. Kasberget, puhekielessä Roihika ja Roihis) on Helsingin 43. kaupunginosaan eli Herttoniemeen kuuluva osa-alue Strömsinlahden ja Porolahden rannalla, Herttoniemenrannan, Marjaniemen ja Tammisalon naapurissa. Matka linnuntietä Helsingin keskustaan Rautatientorille on noin 7 km ja tietä pitkin noin 10 km.
Roihuvuoren alueella on 7 418 asukasta (2008), mikä tarkoittaa, että noin joka 75. helsinkiläinen asuu alueella. Työpaikkoja alueella on 1 070 (2005). Alueen pinta-ala on 1,47 km² eli noin 1,25 % Helsingin maapinta-alasta. Alueen raja kulkee etelässä Johan Sederholmin tietä, Porolahtea ja Tammisalon kanavaa pitkin. Idässä Marjaniemen suunnalla perinteisesti rajana on ollut Mustapuro, mutta nykyisin Marjaniemen siirtolapuutarhan ojan länsipuolinen osa kuitenkin katsotaan kuuluvaksi Vartiokylän kaupunginosaan ja ojan itäpuolinen metsikkö ja niitty Strömsinlahden rannalla taasen Roihuvuoreen. Pohjoisessa rajana on Itäväylä ja lännessä Sahaajankatu. Sahaajankadun itäpuoliset rakennukset kuuluvat kuitenkin Herttoniemen teollisuusalueeseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Geologia ja esihistoria
Roihuvuoren läpi Herttoniemenrannasta Marjaniemeen kulkee kiillegneissiesiintymä, josta on louhittu liuskekiviä katu- ja rakennuskiviksi. Japanilaistyylisen puutarhan jyrkät seinämät juontuvat paikalla olleesta liuskekivilouhoksesta. Jääkauden jäljiltä alueella on useita hiidenkirnuja ja niiden alkuja sekä liikkuvan jään aiheuttamia uurteita muun muassa japanilaistyylisen puutarhan läheisyydessä. Jääkausi päättyi alueella noin 11 000 vuotta sitten jään vetäytyessä pohjoiseen. Jään väistyessä alue jäi vielä pitkäksi aikaa meren alle. Roihuvuoren laki paljastui meren alta viimeistään litorinakauden loppuvaiheissa, noin 1800–1500 eaa. Litorinameren aikaista muinaisrantaa on nähtävissä Roihuvuoren vanhainkodin ja Marjaniemen siirtolapuutarhan välisellä rinteellä. Tuohon aikaan Roihuvuori oli saari. Nykyisin alueen korkein kohta on 35 m korkeudella merenpinnasta ja sijaitsee Roihuvuoren ala-asteen luona. Roihuvuoren läheltä Herttoniemestä on löydetty useita pronssikautisia (1 500 eaa.–500 eaa.) hautaröykkiöitä, joten oletettavasti lähialueilla on jo tuolloin ollut jonkinlaista asutusta. Pääkaupunkiseudulta ei tunneta varmoja jälkiä ympärivuotisesta asutuksesta esiroomalaisen rautakauden ja keskiajan väliltä. Alueella on kuitenkin liikkunut hämäläisiä eränkävijöitä ja mahdollisesti asunutkin väkeä. Viimeistään 1100- ja 1200-luvuilta lähtien pääkaupunkiseutua asutti ruotsinkielinen maanviljelijäväestö.[1] Vajaan 4 km päässä nykyisestä Roihuvuoresta sijaitsee Vartiokylän linnavuori. Tarkkaa tietoa milloin linnavuori on ollut käytössä ei ole mutta hiiliajoitukset mäellä viittaavat ajanjaksoon 1200-luvun puolivälistä 1400-luvun alkuun. Yksittäisen hiilinäytteen analysointi on antanut muinaislinnalle kaksi muita todennäköisempää rakennusaikaa: vuodet 1280 - 1330 tai 1340 - 1400. Linna ei siis ole viikinkiaikainen vaan keskiajalla rakennettu. Esinelöytöjen vähäisyyden perusteella on päätelty että linna olisi ollut käytössä vain lyhyen aikaa.[2] Linnan käyttöaikana (n 1300-luvun alussa) merivesi oli n. 2 metriä nykyistä korkeammalla[3], jolloin Tammisalon kanavan kohdalla on ollut luonnonväylä.
[muokkaa] Ruotsin ja Venäjän valta-aika
Ruotsin valta-aikana alue kuului Helsingin pitäjään, joka muodostui 1370–90 -luvuilla. Alueen kirkkona toimi 1400-luvulla rakennettu Pyhän Laurin kivikirkko pitäjän kirkonkylässä. Nykyinen Roihuvuori sijaitsi Herttoniemen kylässä, joka on Helsingin vanhimpia. Roihuvuoren alueet kuuluivat Herttoniemen kartanon maihin. Petter Wetter muodosti kartanon Jägerhorn-suvun hallussa aikoinaan olleista kolmesta rälssitilasta vuonna 1706. Isonvihan aikana 1713-1721 alue kärsi pahoin muiden venäläismiehityksen alle joutuneiden alueiden tavoin. Hattujen sodan jälkeen 1745 alueella tutkittiin Strömsin salmen (Tammisalon kanava) linnoittamista osana Helsingin linnoitussuunnitelmaa.
Viaporin linnoitustöiden alettua vuonna 1748 Helsingin lähistön kartanot, myös Herttoniemen kartano, elivät kukoistuskauttaan. Kartanon alueella toimi vuosina 1762–1845 Suomen ensimmäinen posliinitehdas. Posliinitehdas oli samalla Suomen ensimmäinen osakeyhtiö.[4] Kartanon ja siten myös alueen tunnetuimpia omistajia ovat olleet Viaporin perustaja, vara-amiraali Augustin Ehrensvärd ja kauppias Johan Sederholm. Ruotsinsalmen toisen meritaistelun sankari ja Viaporin viimeinen ruotsinvallan aikainen komendantti Carl Olof Cronstedt omisti alueen kahteenkin otteeseen. Roihuvuoren alueella oli 1700-luvulla ainakin kolme Herttoniemen kartanon torppaa: Kreijars, Starräng (Saraniitty) ja Kiilatorppa.[5] Vuonna 1793 Sederholmin vävy majuri Johan Olander myi omistamansa Herttoniemen kartanon, mutta erotti kartanosta perheelleen Kreijarsin ja Strömsin torpat, joista muodostettiin alueelle Strömsin tila. Vuonna 1794 valmistui tilalle päärakennus[6]. Vuoden 1855 kartassa tila on jo merkitty kartanoksi. Strömsin kartanon nykyinen ulkoasu on vuodelta 1910. Kartanoiden vaikutus alueen kasvillisuuteen näkyy edelleen jalopuiden suurena määränä. Myös Tammisalon kanavan vaiheet liittyvät alueen kartanohistoriaan.
[muokkaa] 1900-luvun alku
Ensimmäisen maailmansodan aikana alueelle rakennettiin linnoituslaitteita osaksi Helsingin maalinnoitusta (Krepost Sveaborg). Rakennelmat tehtiin ensimmäisessä linnoitusvaiheessa vuonna 1914 maalinnoituksen sisimmälle puolustuslinjalle. Rakennelmat tehtiin pääsääntöisesti hiekkavalleiksi, ja näihin tehtiin paikoitellen kuoppia konekivääreitä varten. Linnoituslaitteet sisimmällä linnoitusvyöhykkeellä eivät ole säilyneet yhtä hyvin kuin ulompien vyöhykkeiden betonivarustukset. Linnoitusrakenteista Roihuvuoren alueella on kuitenkin jäljellä ainakin Jättiläisenpolkuna tunnettu, mukulakivin päällystetty tykkitie sekä heikosti näkyvät ampumahautojen jäänteet Itä-Helsingin musiikkiopiston ja Strömsin kartanon läheisyydessä sekä Prinsessantien talojen takana.
Jatkosodan loppupuolella nykyisen Roihuvuoren kirkon paikalla toimi koodinimellä "Kasa" nimetty 107. raskas ilmatorjuntapatteri. Reservin kapteeni Viljo Parvion johtamaan patteriin kuului neljä Tšekkoslovakkiassa valmistettua 75 millimetrin Škoda-ilmatorjuntatykkiä ja yksi ilmatorjuntakonekivääri. Kasa-patteri ampui sulkutulta koillisen ja idän suuntaan Helsingin suurpommitusten aikana 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. helmikuuta 1944.
[muokkaa] Osana Helsinkiä
Sodan jälkeen Roihuvuoren alue liitettiin Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa. Ensimmäinen hyvin omakotivaltainen asemakaava Herttoniemen alueelle valmistui vuonna 1946. Kaavoitusihanteet kuitenkin muuttuivat nopeasti, ja 18.11.1952 vahvistettiin uusi Irma Mikkolan suunnittelema asemakaava, joka käsitti lähinnä nykyisen Roihuvuoren eteläosan.
Strömsin kartanon viimmeisen yksityisen omistajan varatuomari Gustaf von Wintherin kuoltua vuonna 1950 Strömsin kartanon maat päätyivät Elantoa lähellä olevalle Kulutusosuuskuntien keskusliitolle eli KK-osuusliikkeelle. Kulutusosuuskuntien keskusliitto rakennutti Kartanon talousrakennuksen paikalle 1953 instituutin osuusliikkeen käyttöön. Kartanon päärakennus toimi tämän jälkeen rehtorin virka-asuntona. Instituutin viereen siirrettiin Tampereelta Suomen ensimmäinen osuuskaupparakennus, joka oli valmistunut 1853. Talo kunnostettiin osuuskauppamuseoksi. Alueella toimi myös Elannon kauppapuutarha. E-liikkeen ajauduttua 90-luvun laman myötä vaikeuksiin instituutin päärakennus päätyi Itä-Helsingin musiikkiopiston käyttöön. Kartanon päärakennukseen tuli Helsingin kuvataidekoulu ja Osuuskauppamuseo myytiin yksityiseksi omakotitaloksi. Rakennuksen kyljessä on edelleen muistokyltti sekä Tampereelta peräisin olevat katukyltit. Vuorenpeikontien ja Lumikintien alueilla kokeilttiin yhden arkkitehdin laatimaa aluerakentamissuunnitelmaa. Tällöin arkkitehti vastasi sekä asemakaavasta että rakennusten suunnittelusta. Alueen suunnitteli KK:n arkkitehti Esko Korhonen ja sen toteutti KK:lainen rakennusliike Haka.[7] Tuhkimontien ja Roihuvuorentien välisellä alueella toteutettiin rakennusliike Sato:n aluerakunnushanke, jonka suunnitteli arkkitehti Jorma Järvi. Vaikka Roihuvuoressa toteutettiin 50- ja 60-luvuilla kaikkiaan kolme aluerakentamissuunnitelmaa on alueella myös kortteleita jotka on toteutettu tontti kerrallaan yksittäisten rakentajien toimesta. Aluetta onkin ollut ennen 80-lukua suunnittelemassa noin 30 arkkitehtia tai arkkitehtitoimistoa. Näistä ehkä nimekkämmät ovat olleet Hilding Ekelund ja Aarno Ruusuvuori.
Vuonna 1956 valmistui kirjasto ja 1958 Esko Korhosen suunnittelema Roihuvuoren ostoskeskus (Roihuvuoren puhos). Roihuvuoren ostoskeskus oli Suomen ensimmäinen suunnitelmiltaan[8], mutta sen valmistuminen kuitenkin viivästyi, jolloin siitä tuli vasta Suomen seitsemäs ostoskeskus. Roihuvuoren ostoskeskus eroaakin ulkoiselta olemukseltaan muista aikakauden ostoskeskuksista. Arkkitehti Lauri Silvennoisen suunnittelema Roihuvuoren kirkko on vuodelta 1970. Alueen maamerkkinä toimiva Roihuvuoren vesitorni valmistui vuosina 1976-1977. Vesitorni on edelleen alkuperäisessä käytössä ja se on öisin valaistu.
Seitsemänkymentäluvun alussa kaupunki virallisti Strömsinlahden rannalle syntyneen luvattoman venesataman. Nykyisin venesataman jakavat kahden purjehduseuran venepaikat yhdessä kaupungin venepaikkojen kanssa.
Alueen keskeiset osat rakennettiin vuosina 1955–1965, jolta ajalta on peräisin alueen yleisilme. 50-luvun tyylipiirteet – kuten maastoa seuraileva rakentaminen – ovat Roihuvuoressa selvästi nähtävissä. Täydennysrakentaminen 1980–1990-lukujen vaihteessa keskittyi Tulisuontien alueelle ja Porolahden rantaan, Herttoniemen kartanopuiston viereen. Vuonna 1999 Roihuvuoren alue laajeni kun Poronlahden rannalla oleva jo 1989 rakennettu asuinalue liitettiin Herttoniemen teollisuusalueesta ja Herttoniemen satamasta Roihuvuoreen.
1990-luvun laman aikana alueelle rakennettiin vanhan liuskekivilouhoksen paikalle työllisyystöinä japanilaistyylinen puutarha. Puiston luokitus kaupungin hoitoluokituksessa on korkein mahdollinen. Sama luokitus on esimerkiksi Esplanadin puistolla.
Vuosituhannen vaihteessa Tammisalon ja Roihuvuoren erottanut Strömsinsalmi kaivettiin uudelleen auki kanavaksi. Paikalla oli ollut ennen 1700-luvun alkua luonnonväylä ja vuosina 1762–1794 kanava.
Helsingin yleiskaava 2002:ssa esitettiin että Roihuvuori olisi yksi niistä noin 20:stä Helsingin kerrostaloalueesta, jotka olisivat kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti tai maisemakulttuurin kannalta niin merkittäviä kohteita, että alueita tulisi yleiskaavamääräyksen mukaan kehittää siten, että niiden arvot ja ominaisuudet säilyvät.[9]
[muokkaa] Nykypäivä
Roihuvuoren asukkaiden etujärjestönä toimii vuonna 1960 perustettu Roihuvuori-Seura ry. Seura järjestää myös toukokuun loppupulella vuosittain Roihuvuori-päivän. Liikunta- ja urheilutoimintaa alueella järjestää vuonna 1957 perustettu urheiluseura Roihuvuoren Roihu. Seuran naisjoukkue pelaa pesäpalloa Suomensarjassa. Roihun kotikenttänä on Roihuvuoren urheilukenttä. Pelejä seuraamaan on vapaa pääsy.
Oppilaitoksista mainittakoon Csaba ja Géza Szilvayn johtama Helsingin juniorijousten tunnetuksi tekemä Itä-Helsingin musiikkiopisto, joka toimii entisen E-instituutin tiloissa. Musiikkiopiston yhteydessä toimii myös musiikkiperuskoulu. Roihuvuoren ala-aste taas toimii professori Aarno Ruusuvuoren vuonna 1962 suunnittelemassa rakennuksessa. Rakennus on nykyisin suojeltu. Opetus on vuosiluokkiin sitomatonta. Alueen toinen peruskoulu on Porolahden yhtenäinen peruskoulu, jonka alakoulun ja yläkoulun rakennukset sijaitsevat Roihuvuorentien alkupäässä sen molemmin puolin. Alueella olevassa Strömsin kartanossa toimii Lasten ja nuorten kuvataidekoulu. Ammattikouluja alueella edustaa Helsingin palvelualojen oppilaitoksen Roihuvuoren yksikkö.
Itäkeskuksen, Lanternan ja Herttoniemen kauppakeskuksen läheisyydestä huolimatta alueella on muun muassa kolme ruokakauppaa, kirjakauppa, pyöräliike, kukkakauppa, tietokoneliike ja kolme kioskia. Postin asiamiespiste toimii alueen ostoskeskuksessa.
Roihuvuoren 50-luvulla rakennetuissa taloissa on vain vähän hissejä, minkä takia alueella on tapahtumassa parhaillaan sukupolvenvaihdos. Hintataso alueella on ollut varsin kohtuullinen, mikä on houkutellut alueelle varsinkin nuoria ensiasunnonostajia. Vuonna 2005 alue oli kymmenenneksi edullisin Helsingin 71:stä postinumeron mukaan luokitellusta alueesta.[10] Asuntojen keskikoko alueella on noin 54 m2 (2003) kun se koko Helsingissä on keskimäärin 62 m2 (2003).[11] Varsinkin suurehkojen perheasuntojen kysyntä alueella on ollut suurta. Suurempien asuntojen saamiseksi jotkut ovat yhdistäneet pienempiä asuntoja suuremmiksi. Alue on parhaillaan läpikäymässä putkiremontti-buumia, joka alkoi alueella muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä (2008) noin 20 prosenttia alueen 50-luvuilla rakennetuista taloista on LVI-saneerattu.
1950-luvulla rakennetun ostoskeskuksen kunnostamista suunnitellaan. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi ostoskeskusaluetta koskevan asemakaavan muutoksen[12] 14.3.2007. Roihuvuoren lämmön kiinteistön paikalle, kirkkoa vastapäätä kaavoitetaan uusia asuin- ja liikerakennuksia samoin kuin Roihuvuorentien päähän, lähelle Roihupeltoa. Roihuvuoren ja Roihupellon rajalle on suunnitteilla metroasema.[13]
Marjaniemen uimarantaa ollaan laajentamassa Punapaasi-nimisen kallioniemen toiselle puolelle, osittain Roihuvuoren alueelle. Samoin ensimmäisen maailmansodan aikaisten tykkiteiden kunnostamista on suunniteltu.
Japanilaisvaikutteet lisääntyivät Roihuvuoressa entiseltään kun vesitornin ja koirapuiston väliselle kentälle ryhdyttiin istuttamaan Kirsikkapuistoa. Puistoon tulee kaikkiaan 150 kirsikkapuuta, jotka ovat Suomessa asuvien japanilaisten yksityishenkilöiden ja firmojen lahjottamia. Vuoden 2007 keväällä istutettiin ensimmäiset 52 kirsikkapuuta. Kirsikkapuisto täydentää osaltaan japanilaistyylistä puutarhaa, vaikkei sijaitsekaan aivan puutarhan yhteydessä. Kukkivat kirsikkapuut kuuluvat keskeisesti japanilaisten tärkeimpään juhlaan hanamiin ja keväällä japanilaisia on näkynytkin istuskelemassa Japanilaistyylisessä puutarhassa.
[muokkaa] Roihuvuoren nimistöstä
[muokkaa] Roihuvuori-nimestä
Aikaisemmin Roihuvuori tunnettiin Itä-Herttoniemenä, mutta 1. tammikuuta 1958 alueen nimi muutettiin asukkaiden toivomuksesta. Alkujaan asukkaat olivat esittäneet alueen uudeksi nimeksi Satumaata, olihan alueella runsaasti satuaiheisia teidennimiä, mutta nimistölautakunta ei kelpuuttanut sitä, vaan otti alueelle nimen Roihuvuorentiestä (Kasbergsvägen).[14]
Yleisesti luullaan Roihuvuori nimen tulevan siitä, että mäellä olisi poltettu vartiotulia viikinkiaikana. Mitään historiallista todistetta ei kuitenkaan ole että näin olisi viikinkiaikana tai sen jälkeen tapahtunut, vaan päätelmät perustuvat enemmänkin Roihuvuori-nimeen. Roihuvuori-nimi esiintyykin (ruotsinkielisessä muodossaan Kasberget) ensimmäisen kerran vasta jatkosodan aikana Kasa-ilmatorjuntapatterin yhteydessä, joka oli saanut koodinimensä viereisestä, Vartiokylän kaupunginosaan kuuluvasta Roihupellosta (Kasåker).
Osaa nykyisestä Roihuvuoresta on 1800-luvulla kutsuttu Hammarenin mäeksi tai Hammarenin metsäksi Kiilatorppa-nimisen torpan isännän mukaan. Kiilatorppa sijaitsi nykyisen Tuhkimontien puiston paikkeilla.[5]
[muokkaa] Alueen kadunnimet
Roihuvuoren kadunnimistö voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
- Historiallisiin henkilöihin liittyvät nimet, joita ovat Herttoniemen kartanon omistajien mukaan nimetyt Abraham Wetterin tie ja Johan Sederholmin tie sekä Johan Sederholmin tyttären ja Strömsin kartanon ensimmäisen emännän Hedvig Olanderin mukaan nimetty Hedvigin rantapolku.
- Satuaiheiset kadunnimet – Roihuvuoren 50-luvulla ja 60-luvun alussa rakennettujen alueiden kadunnimistö on satuaiheista. Kääpiöidenpolku, Tuhkimontie, Punahilkantie, Keijukaistenpolku, Peukaloisentie, Untuvaisentie, Lumikintie, Vuorenpeikontie, Prinssintie, Prinsessantie, Satumaanpolku ja Jättiläisenpolku. Kimmokkeen nimistölle on kenties antanut hieman aikaisemmin käyttöön otettu Roihuvuorentie. 90-luvun alussa rakennetulla alueella on lisäksi Untuvaisenpolku ja -kuja.
- Maantieteelliseen nimistöön kuuluvat Tulisuonpolku ja -tie, Strömsinlahdenpolku ja -kuja sekä Porolahdenkuja.
Strömsin alueella on vielä Kreijarinkuja, joka on kummalliselta vaikuttava poikkeus alueen nimistössä, kreijari kun oli yksi 1700-luvun yleisimmistä laivatyypeistä Itämerellä – varsinkin kun muuta merenkulkuun liittyvää nimistöä ei alueella ole. Nimi tulee Kreijars nimisestä torpasta, jonka Johan ja Hedvig Olander pitivät itsellään myydessään vuonna 1793 Herttoniemen kartanon. Vaikka Strömsin kartano on Roihuvuoressa, Strömsintie sijaitsee kuitenkin naapurikaupunginosan puolella Marjaniemessä.
[muokkaa] Ala- ja Ylä-Roihuvuori
Vanhemmat asukkaat puhuvat alueella Ala- ja Ylä-Roihuvuoresta. Jako ei ole virallinen. Alueiden raja on kulkenut Vuorenpeikontietä ja Strömsinlahdenpolkua pitkin. Rajan kirkon puoleinen alue on Ylä-Roihuvuorta.
[muokkaa] Roihuvuorelaiset
Tilastollista tietoa roihuvuorelaisista on vaikea saada johtuen kaupungin tavasta tilastoida alueet suur- ja peruspiireittäin. Herttoniemen peruspiiri, johon Roihuvuorikin kuuluu, on varsin heterogeeninen. Roihuvuoren lisäksi siihen kuuluvat mm. Tammisalon kaupunginosa, Herttoniemenrannan, Länsi-Herttoniemen ja Herttoniemen teollisuusalueen osa-alueet. Nämä alueet eroavat toisistaan paljon, eivätkä tilastot näin ollen kuvaa hyvin oikeastaan mitään aluetta.
[muokkaa] Ikäjakauma
Alueen ikäjakauma vastaa pitkälti kaupungin ikäjakaumaa. Yli 64-vuotiaiden ikäryhmät ovat hieman yliedustettuna roihuvuorelaisten keskuudessa. Tämä saattaa johtua alueella olevasta vanhusten palvelutalosta tai Roihuvuoren alueen rakentamisajankohdasta 1955. Elossa olevat ensimmäisen sukupolven asukkaat kuuluvat nimenomaan näihin ikäryhmiin.[15]
[muokkaa] Kielijakauma
Vuonna 2006 suomenkieltä äidinkielenä puhui roihuvuorelaisista 89,2% (Helsinki 86,2%) ja ruotsinkieltä 3,94% (Helsinki 6,20%). Muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvien osuus oli 6,82% (Helsinki 7,59%).[16]
[muokkaa] Koulutus, tulot ja työttömyysaste
Niiden 35–44-vuotiaiden roihuvuorelaisten, joilla on perusasteen (peruskoulu tai kansakoulu) jälkeinen tutkinto, osuus ikäluokasta oli 78,3% (1.1.2006), kun se Helsingin tasolla oli 80,3%. Ylempi korkeakoulututkinto alueella oli 15,4 %:lla ikäluokasta, kun se koko kaupungissa vastaavassa ikäryhmässä oli 18,7 %:lla.[16] Roihuvuorelaisten 15 vuotta täyttäneiden valtionveronalaiset tulot vuoden lopussa 2004 olivat 20 252 €, kun Herttoniemen peruspiirissä ne olivat keskimäärin 25 811 € helsinkiläisten vastaavien tulojen ollessa 26 982 €. [16] Vuonna 2003 työttömyysaste alueella oli 12,1 %. Lähialueella Länsi-Herttoniemessä työttömyysaste oli 13,0 %, Herttoniemen peruspiirissä 10,6 % ja koko kaupungissa 9,6 %. Sukupuolten välinen ero työttömyysasteissa oli myös alueella nähtävissä. Naisten työttömyysaste alueella oli 9,4 % ja miesten 15,2%.[16]
[muokkaa] Roihuvuorelaisten äänestäminen
| Puolueiden ääniosuus eduskuntavaaleissa 2007
Roihuvuoren äänestysalueilla[17] |
||
|---|---|---|
| Puolue | Roihuvuori (%) | Koko kaupunki (%) |
| SDP | 29,6 | 21,3 |
| Vihreät | 22,2 | 20,2 |
| Kokoomus | 17,3 | 30,0 |
| Vasemmistoliitto | 10,5 | 6,8 |
| Keskusta | 6,3 | 6,9 |
| Perussuomalaiset | 4,0 | 2,9 |
| Kristillisdemokraatit | 2,8 | 2,5 |
| RKP | 2,7 | 6,0 |
| Muut | 4,7 | 3,4 |
| Äänestysprosentti vaaleissa | ||
| Vaalit | Roihuvuori (%) | Koko kaupunki (%) |
| Kunnallisvaalit 2000 | 47,1 | 50,9 |
| Eduskuntavaalit 2003 | 70,8 | 73,9 |
| Kunnallisvaalit 2004 | 52,9 | 57,1 |
| Eduskuntavaalit 2007[17] | 64,5 | 72,1 |
Roihuvuorelaisten äänestyskäyttäytymisen selvittäminen on ongelmallista koska Roihuvuori jakaantuu kolmeen äänestysalueeseen. Viereinen taulukko on koottu kahden Roihuvuoressa sijaitsevan äänestyspaikan tuloksista, eivätkä siinä ole mukana ne alemman Roihuvuoren asukkaat, jotka äänestävät Tammisalon äänestysalueella. Tammisalon äänestysalueella asuvat roihuvuorelaiset eroavat tilastollisesti muista roihuvuorelaisista: alueella on vain vähän vuokra-asuntoja. Taulukko ei kuvaakaan kovin tarkoin roihuvuorelaisten äänestämistä. Yleisesti voisi kuitenkin sanoa roihuvuorelaisen olevan enemmän vasemmalla kuin helsinkiläiset keskimäärin. Kansallinen kokoomus ja Ruotsalainen kansanpuolue saavat selkeästi vähemmän ääniä kuin kaupungissa keskimäärin. Alue ei kuitenkaan eroa äänestämiskäyttäytymiseltään merkittävästi muista vastaavista 50-luvulla rakennetuista alueista Itä-Helsingissä.[17]
Roihuvuoressa sijaitsevien äänestysalueiden äänikuninkaana viime eduskuntavaaleissa oli alueella aikaisemmin asunut Tuula Haatainen (Sdp) 186 äänellä, toisena Erkki Tuomioja (Sdp) 159 ääntä, kolmantena Eero Heinäluoma (Sdp) 120 äänellä ja neljäntenä Ben Zyskowicz (Kok)) 105 äänellä.[18]
Presidentin vaalien 2006 ensimmäisellä kierroksella 59,0 prosenttia Roihuvuoressa äänestäneistä antoi äänensä Tarja Haloselle, 21,4 prosenttia Sauli Niinistölle ja 7,1 prosenttia Heidi Hautalalle äänestysprosentin ollessa 71,6 prosenttia.[19]
[muokkaa] Kuuluisia roihuvuorelaisia
- Suomen pankin johtokunnan jäsen, poliitikko Ele Alenius valittiin vuoden roihuvuorelaiseksi 2008.
- rap-artisti Asa (ent. Avain)
- Näyttelijä Laura Birn vietti lapsuutensa alueella.
- Kansanedustaja ja ministeri, 1.8.2007 alkaen apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen asui Untuvaisenkuja 6:ssa vuosina 1985–1997.
- Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen asui lapsuudessaan Lumikintie 3 D:ssä. Hänellä on edelleen mökki Marjaniemen siirtolapuutarhassa alueen naapurissa.
- Vuorenpeikontie 5:ssä asui Helsingin entinen apulaiskaupunginjohtaja ja kansanedustaja Anna-Liisa Hyvönen.
- Kirjailija Annika Idström on asunut alueella.
- Folk-laulaja ja lauluntekijä Islaja.
- Kirjailija ja runoilija Pekka Lounela
- muusikko Pave Maijanen asui Roihuvuoressa.
- mainosmies ja muusikko J. Karjalainen lapsuusvuosinaan 1960-luvulla.
- Oy Yleisradio Ab:n pääjohtaja Sakari Kiuru asui Vuorenpeikontie 5:ssä perheineen 1960-luvulla.
- pankkirosvo "Volvo-Markkanen" asui Vuorenpeikontie 3:ssa perheineen 1990-luvulla.
- vuodesta 1968 3-loikan suomenennätystä hallussaan pitänyt Pertti Pousi asui Lumikintiellä.
- rap-yhtye Notkea Rotta
- Roihuvuorelainen kansalaisaktiivi ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Tuomas Rantanen on asunut valtaosan elämästään alueella.
- ex-kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Pekka Saarnio.
- tanssinopettaja ym.Aira Samulin asui Roihuvuorentiellä.
- Näyttelijä ja laulaja Sinikka Sokka.
- poliitikko Kalevi Sorsa asui puolisonsa Irenen kanssa Roihuvuorentie 18:ssa.
[muokkaa] Nähtävyydet
[muokkaa] Julkiset liikennehteydet
- linjat 80, 82, 82B ja 83 Herttoniemen metroasemalta n. 5min (82B n. 10 min)
- linja 82 ja 82B Itäkeskuksesta n. 5 min
- yölinja 95N keskustasta n. 15 min
- aamuyölinja 94N viikonloppuöinä keskustasta n. 15 min
- viimeinen vuoro keskustaan (94N) Vuorenpeikontien pysäkiltä klo 01:08 sekä perjantain ja lauantain sekä lauantain ja sunnuntain välisinä yöinä klo 03:53
- Jokeri-linja (550) kulkee läheltä Roihuvuorentien pohjoispäätä Roihupellon aleella
[muokkaa] Pysäkkiaikataulut
- Vuorenpeikontien pysäkki Roihuvuorentiellä
- Tammisalon kanavan pysäkki
- Herttoniemen metroasema Roihuvuoren suuntaan
- Itäkeskuksesta Roihuvuoren suuntaan
- Keskustasta Roihuvuoreen
- Jokeri-linja
[muokkaa] Kartta
[muokkaa] Kuvia Roihuvuoresta
 Hilding Ekelundin suunnitelema talo Punahilkantie 12. (1957). |
 Yövalaistu kirkko talvella. |
 Roihuvuoren "käärmetalo" Tuhkimontie 10. |
|
 Pienen sinisen lohikäärmeen puutarha japanilaistyylisessä puutarhassa. |
 Tulisuontien alueelle 1990-luvulla rakennettua uudempaa Roihuvuorta. |
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kepsu Saulo:UUTEEN MAAHAN, Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö: (SKS 2005) ISBN 951-746-723-0
- ↑ http://www.hel2.fi/kaumuseo/linnavuori/tutkimus/kayttoaika.html Viitattu 19.5.2008
- ↑ http://www.hel2.fi/kaumuseo/linnavuori/pdf/kaivauskertomus.pdf s.9
- ↑ Tammisalo paratiisi meren äärellä, Tammisalon kaupunginosan ja sitä ympäröivien vesien ja rantojen historiaa (Tammisalolaisten yhdistys ry 2000) ISBN 952-91-2928-9 s.58
- ↑ 5,0 5,1 Tammisalo paratiisi meren äärellä, Tammisalon kaupunginosan ja sitä ympäröivien vesien ja rantojen historiaa (Tammisalolaisten yhdistys ry 2000) ISBN 952-91-2928-9 s.53-54
- ↑ Narinkka 1995, (Helsingin kaupunginmuseo) ISBN 951-772-759-3 s.252-255
- ↑ Roihuvuori, alueen arvot ja ominaispiirteet, rakennustapaohje. (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu 2004 ISBN 952-473-249-1) s. 7-8
- ↑ Johanna Hankonen:Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta,Gaudeamus (1994)ISBN 951-662-610-6 s.253
- ↑ http://www.hel2.fi/ksv/Paatoksenteko/2004_Kaupunkisuunnittelulautakunta/Esityslistat/041040048.htm
- ↑ http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/06_07_03_vihavainen_vj23.pdf
- ↑ http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/03_12_30_vihavainen_vj20.pdf
- ↑ http://www.hel2.fi/helakanslia/Kaupunginvaltuusto/Esityslistat/070660220.htm#P696_36370
- ↑ http://www.hel.fi/static/ksv/www/KAALI_2005-2010.pdf
- ↑ Kaarina Hulkkonen: Roihuvuori, Ehrensvärdin kartanon maista vehreäksi kaupunginosaksi: (Roihuvuori-seura 1999) ISBN 952-91-0070-1
- ↑ 15,0 15,1 http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/06_09_26_vuori_vaestoennuste2007_2040_vj30.pdf
- ↑ 16,0 16,1 16,2 16,3 http://www.aluesarjat.fi/
- ↑ 17,0 17,1 17,2 http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/07_03_23_Tilastoja_11_Lankinen.pdf
- ↑ http://www.yle.fi/vaalit/tulospalvelu/vp01/ehdokkaat.htm
- ↑ http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/06_01_24_Lankinen_Vj2.pdf
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Linkkejä
- Roihuvuori-Seuran kotisivut
- Helsingin kuvataidekoulu
- Helsingin palvelualojen oppilaitos, Roihuvuoren yksikkö
- Itä-Helsingin musiikkiopisto
- Marjaniemen siirtolapuutarha
- Porolahden peruskoulu
- Roihuvuoren ala-aste
- Roihuvuoren kirjasto
- Roihuvuoren ROIHU (urheiluseura)
- Roihuvuoren ja Tammisalon Meriulkoilijat (veneilyseura)
- Roihuvuoren seurakunta
- Roihuvuoren Sosialidemokraatit ry.
- Herttoniemen peruspiiri (PDF)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kaarina Hulkkonen: Roihuvuori, Ehrensvärdin kartanon maista vehreäksi kaupunginosaksi: (Roihuvuori-seura 1999) ISBN 952-91-0070-1
- Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä. (Itä-Helsingin Kulttuuriseura ry 2000) ISBN puuttuu teoksesta - painopaikka Forssan Kirjapaino, Forssa.
- Roihuvuori, alueen arvot ja ominaispiirteet, rakennustapaohje. (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu 2004 ISBN 952-473-249-1)
- Leena Arkio ja Marja-Liisa Lampinen (toim.): Narinka (Helsingin kaupunginmuseo 1981) Herttoniemen säteritilasta, kaakelitehtaasta ja kartanosta.
- Lauri Putkonen ja Katri Huusko (toim.): Herttoniemen rakennettu ympäristö. (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu 1994 ISSN 0787-9024) Herttoniemi, Roihuvuori,Kulosaari Kivinokka)
- Muinonen Esko: Roihuvuori (Helsingin asuntokeskuskunta Haka 1961)
