Erkki Tuomioja

Wikipedia

Erkki Tuomioja

Suomen ulkoasiainministeri
Virassa	25.2.2000–19.4.2007
Edeltäjä	Tarja Halonen
Seuraaja	Ilkka Kanerva
Syntymäaika	1. heinäkuuta 1946
Syntymäpaikka	Helsinki
Puolue	SDP

Erkki Sakari Tuomioja (s. 1. heinäkuuta 1946 Helsinki) on suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden tohtori ja ekonomi. Hän on toiminut Suomen kauppa- ja teollisuus- sekä ulkoministerinä vuosina 1999–2007 ja kansanedustajana vuosina 1970–1979 sekä uudelleen vuodesta 1991 alkaen.

Hän on myös Paasikivi-seuran varapuheenjohtaja ja Helsingin Osuuskauppa Elannon edustajiston jäsen. Hän kuuluu myös ATTACiin.

Sisällysluettelo 1 Elämä 1.1 Perhetausta 1.2 Uran luominen 1.3 Puolueen puheenjohtajaehdokkuus 2 Poliittiset linjanvedot 2.1 Tuomioja ja Lähi-itä 2.2 Tuomioja ja Yhdysvallat 3 Tuomioja kirjallisena vaikuttajana 4 Triviaa 5 Kirjallinen tuotanto 6 Aiheesta muualla 7 Lähdeviitteet 8 Lähteet

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Perhetausta

Erkki Tuomiojan isä oli edistyspuolueeseen, sittemmin Vapaamielisten liittoon, kuulunut Suomen Pankin pääjohtaja, pääministeri ja suurlähettiläs Sakari Tuomioja, isän isä Helsingin Sanomien päätoimittaja W. W. Tuomioja. Hänen äitinsä, Vappu Tuomioja (o.s. Wuolijoki), oli puolestaan kansanedustaja Sulo Wuolijoen ja kirjailija ja Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoen tytär. Tuomiojan puoliso on vuodesta 1978 ollut toimittaja, taloustieteen kandidaatti Marja-Helena Rajala. Tuomiojalla ei ole lapsia.^[1] Nuoruudessa Tuomiojalla oli suhde Tarja Halosen kanssa^[2].

Nuori Tuomioja osallistui menestyksekkäästi television Tupla tai kuitti -tietokilpailuun aiheenaan kansainvälinen politiikka, jolloin hän oli ensimmäistä kertaa valtakunnallisessa julkisuudessa.

[muokkaa] Uran luominen

Tuomioja valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1971 ja ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1974. Myöhemmin hän väitteli valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1996, ja hänet nimitettiin poliittisen historian dosentiksi.

Nuorena Tuomiojaa tunnettiin vasemmistolaisena opiskelijaradikaalina, jonka yhteiskunnallinen toiminta alkoi jo 1960-luvun Teiniliitossa ja ylioppilaskunnassa. Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin vaaleissa 1968. Hän kuuluu Sadankomiteaan, joka on perusvireeltään brittiläistyylinen rauhanjärjestö ja joka aikanaan perustettiin sitoutumattomaksi lännessä toimineeksi vastineeksi lähellä kommunisteja ja kansandemokraatteja olleelle Rauhanpuolustajille. 1970-luvulla Tuomioja toimi sekä Sadankomitealiiton puheenjohtajana että Ydin-lehden päätoimittajana (1977–1991). Rauhanliiketaustastaan huolimatta Tuomioja ei ole kyseenalaistanut kansallista maanpuolustusta. Varusmiehenä hän sai alikersantin arvon ja on sen jälkeen ylennyt reservissä ylikersantiksi.

Uransa alkutaipaleella Tuomioja työskenteli tv-toimittajana vuosina 1966–1970 ennen nousemistaan eduskuntaan sosiaalidemokraattien listoilta 24-vuotiaana. Tuomioja oli kansanedustajana vuoteen 1979 saakka, jolloin hänet valittiin Helsingin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajaksi. Tästä virasta hän palasi takaisin eduskuntaan vuoden 1991 vaaleissa. Hän toimi Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana 1991–1996 ja puheenjohtajana 1996–1999 sekä suuren valiokunnan puheenjohtajana 1995–1999 ennen valintaansa Paavo Lipposen II hallituksen kauppa- ja teollisuusministeriksi 1999. Seuraavana vuonna Tuomioja nousi ulkoministeriksi presidentiksi valitun Tarja Halosen tilalle, ja hän piti paikkansa myös eduskuntavaalien 2003 jälkeen.

[muokkaa] Puolueen puheenjohtajaehdokkuus

Tämä artikkeli tai osio kertoo tulevasta tai ajankohtaisesta tapahtumasta. Tiedot saattavat muuttua huomattavasti ennen tapahtuma-ajankohdan päättymistä.

Erkki Tuomioja on ollut useita kertoja SDP:n puheenjohtajaehdokkaana vuodesta 1991 alkaen. Silloin Pertti Paasion seuraajaksi valittiin Ulf Sundqvist. Toisen kerran hän antoi suostumuksensa 2002, jolloin Paavo Lipposesta tuli puheenjohtaja. Kolmannen kerran hän kilpaili Eero Heinäluoman kanssa, ja vuoden 2005 puoluekokouksessa hän sai kannatusta myös liiallista ay-sidonnaisuutta arvostelleilta lipposlaisilta. Vuonna 2008 hän on neljättä kertaa puheenjohtajaehdokkaana^[3].

[muokkaa] Poliittiset linjanvedot

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Tuomiojan tuli mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan 1960-luvulla Teiniliitossa ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, jonka edustajistoon hänet valittiin sosiaalidemokraattina vuonna 1967. Tuomioja oli 1960-luvun keskeisiä aktivistivaikuttajia. Hänen erikoisalana olivat kasvatus- ja kansainväliset asiat. Koko eduskuntakautensa Tuomioja on toiminut ulkoasianvaliokunnassa ja hän on kirjoittanut useita taloudellista yhdentymistä ja globalisaatiota kriittisesti käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita. 1970-luvulla hän vastusti silloista EEC-vapaakauppasopimusta, mutta kannatti Suomen liittymistä Euroopan unioniin ennen kansanäänestystä vuonna 1994.

Myös ulkoministerinä Tuomioja on osallistunut aktiivisesti globalisaatiokysymysten käsittelyyn ja ollut globalisaationhallintaa käsittelevän Helsinki-prosessin suomalainen vetäjä.

SDP:ssä Tuomioja on aktiivisesti osallistunut puolueen linjaa ja politiikkaa koskevaan keskusteluun. Hän on puolustanut pohjoismaista laaja-alaista hyvinvointivaltiota ja arvostellut julkisten palvelujen leikkaamiseen tähtäävää liberaalia talouspolitiikkaa. Puolueessa häntä on pidetty sen vasemmistoon kuuluvana. Vuonna 2008 Tuomioja osallistui keskusteluun puolueen ja traditioiden uusimisesta esittämällä, että nuivettuneesta vappumarssiperinteestä voidaan luopua. Tuomioja keroi myös vastustavansa Vasemmistoliiton ja SDP:n yhdistämistä, viitaten Vasemmistoliiton stalinisti-siipeen joka ei halua SDP:hen, ja joita ei myöskään haluta SDP:hen.^[4]

[muokkaa] Tuomioja ja Lähi-itä

Suomen EU-puheenjohtajuus sattui Libanonin sodan aikaan, jolloin Tuomioja toimi aktiivisesti pääasiassa Ranskan tuella aselevon saamiseksi Hizbollahin ja Israelin kesken. Suomen kriisinhallintavaroja lisättiin yllättävän tilanteen myötä ja Ranskan tapaan Suomi osallistui Etelä-Libanonin vakauttamiseen pääasiassa rakentajapioneerein, koska Israel järjesti Dan Haluzin johdolla strategiseksi katsottavia pommituksia siltoja, tienristeyksiä, viestiyhteyksiä ja vesilaitoksia vastaan.

Tuomiojan Israelin suhteisiin vaikuttanut asia oli kaasutunnistimen vientikielto Israelille, joka Suomen ulkopoliittisen linjauksen mukaan on sotaa käyvä maa, johon ei pidä viedä sotatarvikkeita eikä kaksoiskäyttöön kelpaavia tarvikkeita. Israelissa tätä pidettiin ongelmallisena, koska kaasutunnistimet olisivat menneet Irakin sotaan liittyvään väestönsuojelukäyttöön. Silti Tuomiojankaan aikana ei ulkopolitiikka ole estänyt Suomea hankkimasta alkujaan israelilaista tekniikkaa puolustusvoimille Sveitsissä valmistettuina tiedustelulennokkeina tai Tanskassa valmistettuina kenttäradioina. Suomen uusi kenttäviestijärjestelmä on israelilaista suunnittelua.

[muokkaa] Tuomioja ja Yhdysvallat

Tuomiojan näkemys ihmisoikeuspolitiikasta on vaikuttanut Yhdysvaltain suhteisiin. Entinen suomalainen diplomaatti kertoi Tuomiojan todenneen yhdysvaltalaiselle diplomaatille, että hänelle 11.9. edustaa 11.9.1973:a eli Chilen vallankaappauksen päivää, jolloin CIA:n tuella Salvador Allende syöstiin vallasta. Tasavallan presidentti Tarja Halosta ja myös Erkki Tuomiojaa ulkoasiainministerinä ovat Suomen Kuvalehti ja Helsingin Sanomat arvostelleet siitä, että Suomen suhteet Yhdysvaltojen olisivat viilentyneet.

Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen kerrotaan suuttuneen Tuomiojalle, kun hän Euroopan unionin ulkoministerinä tivasi vastauksia Yhdysvaltain CIA:n vankilentoihin ja terroristiepäiltyjen kidutukseen liittyen. Tapaamisen kerrotaan päättyneen "kohtuullisen kiivaaseen sananvaihtoon".^[5]

Kansalaisliikkeiden edustajan ja ihmisoikeuksien kannattajana Tuomioja ei kannata Yhdysvaltojen unilateraalisia toimia eikä yksinapaista maailmaa. Ristiriita Paavo Lipposen ulkopoliittisten, lähinnä oikeistososiaalidemokraattisten pyrkimysten kanssa, sai Tuomiojan kirjoittamaan vuonna 2003 kirjan Suomen ulkopolitiikka Anno 2004. Kirjassaan Tuomioja selvittää käsitystään Suomen tilasta ja ulkopolitiikasta.

[muokkaa] Tuomioja kirjallisena vaikuttajana

Tuomioja sai vuoden 2006 Tieto-Finlandia-palkinnon Hella Wuolijokea käsittelevästä, alun perin englanniksi kirjoitetusta teoksesta Häivähdys punaista. Teos on kaksoiselämäkerta Hella Wuolijoesta ja tämän sisaresta Salme Pekkalasta. Tuomiojan aikaisempaan tuotantoon kuuluvat muun muassa elämäkerrat K.H. Wiikistä, Sakari Tuomiojasta ja Pekka Kuusesta.

Tuomioja on ahkera verkkojulkaisija, ja hänen kotisivunsa ovat herättäneet julkisia keskusteluja. Tuomioja on kertonut olevansa ateisti.^[6][7]

[muokkaa] Triviaa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Poliittisessa satiirissa, Itse Valtiaissa Tuomioja esiintyy ulkopolitiikan aivona, joka antaa ohjeita Tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Tuomiojan ulkoasianministerikausi suhteessa Tasavallan presidenttiin oli ongelmaton.

[muokkaa] Kirjallinen tuotanto

• Tahditon rauhanmarssi, 1967
• Valkoisen vallan Afrikka, toimittanut, 1969
• Öljypeli, 1970
• Suomi ja EEC, 1971
• K. H. Wiik I–II, 1979–1982
• Vaihtoehdottoman demokratian kritiikki, 1980
• Tulevaisuuden varjossa, Jan-Magnus Janssonin kanssa, 1981
• Sakari Tuomioja, suomalainen sovittelija, 1986
• Helsinki, Suomen pääkaupunki, 1988
• Eurooppalainen Suomi, 1989
• Europe and the Nordic Fringe, 1991
• Kukkaisvallasta kekkosvaltaan, muistelmat, 1993
• Matkaopas kansanäänestyspaikalle, 1994
• Pekka Kuusi – alkoholipoliitikko, sosiaalipoliitikko, ihmiskuntapoliitikko, väitöskirja, 1996
• Markka vai euro?, 1997
• Millaiseen Eurooppaan?, 1998
• Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka anno 2004, 2004
• Häivähdys punaista, 2006 ISBN 9513136930

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Erkki Tuomiojan kotisivu
• Erkki Tuomioja Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
• Uutispäivä Demari EU-puheenjohtajuus piti Erkki Tuomiojan kiireisenä
• Ykkösketjun vasen laita – Tuomiojan haastattelu Ylioppilaslehdessä 10/2000

[muokkaa] Lähdeviitteet

[muokkaa] Lähteet

• Erkki Tuomioja Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
• Erkki Tuomioja – Kansanedustajan toimeen kuulumattomat tehtävät ja taloudelliset sidonnaisuudet – Eduskunta
• Tuomioja, Erkki Sakari – MIKO-ministeritietojärjestelmä 30.1.2005

Edeltäjä: Tarja Halonen

Suomen ulkoministeri 2000–2007

Seuraaja: Ilkka Kanerva