1960-luku
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
1960-luku oli osallistumisen, ihanteiden ja kannanoton vuosikymmen.
[muokkaa] Maailmanpolitiikka ja yhteiskunta
Yhdysvallat kävi tappiollista ja raskasta sotaa kaukana Kaakkois-Aasiassa. Vietnamin sota oli ensimmäinen sota, joka tuli television kautta eurooppalaisten ja amerikkalaisten kotiin. Yhdysvalloissa järjestettiin vuosikymmenen lopulla laajoja mielenosoituksia turhaksi ja epäoikeudenmukaiseksi koettua sotaa vastaan. Suurin mielenosoitus pidettiin vuonna 1969, jolloin noin 250 000 ihmistä marssi pitkin Washingtonin katuja vaatien sodan lopettamista.
Kuuluisimpia Yhdysvaltain värväyslistalle joutuneita sodan vastustajia oli ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari Muhammed Ali, joka kieltäytyi lähtemästä ilmoittaen perusteluikseen: "Yksikään vietnamilainen ei ole koskaan kutsunut minua neekeriksi".
[muokkaa] Tasa-arvo
Yhdysvaltain musta väestö heräsi 1960-luvulla vaatimaan itselleen täysiä kansalaisoikeuksia. Kansalaisoikeusliikkeen johtoon noussut baptistipastori Martin Luther King järjesti suuria mielenosoituksia eri puolella Yhdysvaltoja. Merkittävimpänä näistä pidetään 27. lokakuuta vuonna 1963 Washingtonissa järjestettyä suurmielenosoitusta, johon saapui noin 250 000 ihmistä. King piti silloin kuuluisan "I Have a Dream" -puheensa.
Huhtikuussa King matkusti Memphisiin puhumaan siellä hänen kehotuksestaan lakkoilleille mustille, jotka olivat ajautuneet kiistaan ammattiyhdistyksensä kanssa ja halusivat perustaa oman yhdistyksen. James Earl Ray ampui motellin parvekkeelta Kingin 4. huhtikuuta; King oli tällöin vasta 39-vuotias.
Naisetkin vaativat yleistä tasa-arvoa. Niin sanottu toinen feministinen aalto alkoi 1960-luvulla. Kansalaisoikeuksien ja äänioikeuden saavuttamisen jälkeistä aikaa pidetään feministisen liikkeen hiljaisena kautena, vaikkakin naisten osallistuminen muissa kansalaisliikkeissä lisääntyi. Feministinen liike palasi uudelleen pinnalle 1960-luvulla Yhdysvalloissa, josta se levisi Eurooppaan. Tämä toisen aallon feminismi nosti esiin muun muassa naisten huonon aseman työpaikoilla ja yksityiselämässä; ajan kuuluisin feministinen tunnuslause oli "henkilökohtainen on poliittista". Liberaalifeministisen ajattelun rinnalle nousi radikaalifeminismi, joka pyrki painottamaan naisten kokemuksia ja aktiivista toimintaa. Jyrkimmillään liikkeen on katsottu sortuneen miesvihamielisyyteen, mutta liikkeen ansiosta sellaiset asiat kuin esimerkiksi raiskaukset ja seksuaalinen häirintä tuotiin entistä näkyvämmin esille. Toisen aallon feministinen liike vaikutti myös naisten rooliin konservatiivista naiskäsitystä vastustamalla.
[muokkaa] Avaruuskilpailu
Vuonna 1961 Yhdysvaltain presidentiksi valittiin 71-vuotiaan Dwight D. Eisenhowerin seuraajaksi 44-vuotias John F. Kennedy. Kennedy kohdisti huomiota mustien oikeuteen saada täydet kansalaisoikeudet. Hän aloitti myös Yhdysvaltain Apollo-avaruusohjelman. Neuvostoliittolainen kosmonautti Juri Gagarin oli kiertänyt 12. huhtikuuta 1961 Maan Vostok 1 -raketilla. Tämä lento kiihdytti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välistä avaruuskilpailua, joka oli alkanut jo 1957 Neuvostoliiton ensimmäisen Sputnik-satelliitin laukaisusta.
[muokkaa] Berliinin muuri
Kylmän sodan keskellä DDR:n hallitus päätti 13. elokuuta 1961 rakentaa 155 km pitkän muurin Berliinin läpi. Berliinin muurin rakentamisen virallisena syynä oli estää "länsimaiden provokaatioiden virtaaminen itään", mutta tärkeämpänä syynä oli estää itäsaksalaisten joukkopako länteen: ennen muurin rakentamista oli länteen siirtynyt noin 2 000 ihmistä päivässä. Berliinin muurista tuli kylmän sodan aikaisen idän ja lännen vastakkainasettelun symboli.
[muokkaa] Kolmannen maailman maat
Afrikan valtiot itsenäistyivät siirtomaaherruudesta 1960-luvulla. Uutiskynnyksen ylittivät myös kolmannen maailman ongelmat, ennen kaikkea nälänhätä. Latinalaisen Amerikan ja Afrikan sissiliikkeet alkoivat liikehtiä yleensä itäblokista saadun koulutus- ja materiaaliavun turvin vallanpitäjiä vastaan.
Kiinassa uuden sukupolven nuoret kommunistit alkoivat johtajansa Mao Zedongin käskystä toteuttaa kulttuurivallankumousta. Maon laajalle levinnyt sanoma läntiselle nuorisolle oli, että pitäisi kapinoida vanhempaa ikäluokkaa vastaan ja toteuttaa vallankumous. Maosta tuli esikuva monille nuorille, ja Maon Pientä punaista kirjaa julkaistiin laajalti.
[muokkaa] Kuuban vallankumous
Kuuban vallankumous vuonna 1959 sai monet uskomaan sosialismin olevan parempi vaihtoehto kapitalismille. Vallankumousjohtaja Che Guevara nousi kulttihahmoksi mm. television avulla taistelussa imperialismia ja kolonialismia vastaan. Hänen kuolemansa 9. lokakuuta vuonna 1967 teki hänestä vasemmiston marttyyrin.
[muokkaa] Kennedyn kausi
Vuosikymmenen merkittävin poliittinen attentaatti tehtiin 22. marraskuuta vuonna 1963, jolloin John F. Kennedy murhattiin Dallasissa. Kennedy oli ollut vasta kolme vuotta maan presidenttinä, mutta tänä aikana hän oli saanut aikaan monia sisäpoliittisia uudistuksia, muun muassa myönnetyksi mustille täydet kansalaisoikeudet. Hänen presidenttikaudelleen sattui myös monia kansainvälisiä kriisejä: vuonna 1961 Yhdysvallat tuki Kuuban vastavallankumouksellisia epäonnistuneessa Sikojenlahden maihinnousussa, mutta varsinainen Kennedyn tulikaste oli kuitenkin vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisi, jonka lopputuloksena vältettiin ydinsodan uhka kun Neuvostoliitto vetäytyi rakentamasta Kuubaan ohjustukikohtaa.
John F. Kennedy vieraili Dallasissa puolisonsa Jacqueline Kennedyn kanssa. Presidentti Kennedy, Teksasin kuvernööri John Connally ja Jacqueline Kennedy olivat ajamassa pitkin Dallasin katuja, kun Lee Harvey Oswald ampui Kennedyn ja Connallyn. Oswald itse kiisti osallisuutensa murhaan ja väitti joutuneensa syntipukiksi. Oswald ei koskaan joutunut oikeuden eteen, sillä vain kaksi päivää myöhemmin dallasilainen yökerhonomistaja Jack Ruby ampui Oswaldin Dallasin poliisiasemalla 70 poliisin edessä suoran tv-lähetyksen aikana.
Kennedyn murha on edelleen lopullisesti selvittämätön.
[muokkaa] Lähi-Itä
Lähi-idässä kyti myös 1960-luvulla. Kun Israelin valtio oli perustettu vuonna 1948, Euroopasta paenneiden juutalaisten johdolla alkoi pitkä ja verinen selkkaus arabivaltioiden ja Israelin välillä. Suurin sotatoimi oli 5.-10. kesäkuuta 1967 käyty Kuuden päivän sota, jossa Israel nujersi kolme isoa arabivaltiota Egyptin, Jordanian ja Syyrian, joita kaikki arabimaat tukivat. Israel käynnisti sodan, kun Gamal Abdel Nasserin toteuttamat joukkojensiirrot Israelin rajan tuntumaan ennakoivat arabien valmistelevan totaalista sotaa. Israelin voitto perustui Moshe Dayanin laatimaan salamasotastrategiaan ja siihen, että arabien joukkojensiirrot olivat vielä kesken. Sodan aikana Israel miehitti laajoja alueita, mm. Siinain niemimaan ja Golanin kukkulat. Monien mielestä Israel oli mennyt liian pitkälle. Ennen kuuden päivän sotaa monet kannattivat Israelin valtiota, sillä holokaustin kauhut ja keskitysleirit olivat vielä tuoreessa muistissa. Sodan jälkeen nousivat esille myös palestiinalaisten ongelmat ja ruvettiin ajamaan itsenäistä Palestiinalaisvaltiota.
[muokkaa] Radikalismi
Toisen maailmansodan jälkeiset suuret ikäluokat saapuivat aikuisuuden kynnykselle, osallistuviksi opiskelijoiksi ja kuluttajiksi. Vuosikymmen oli kiihkeän keskustelun ja mielipiteiden aikaa, radikalismi saavutti jalansijaa erityisesti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Keskustelun ja mielenosoitusten aiheisiin kuuluivat erityisesti Etelä-Afrikan rotuerottelu sekä Vietnamin sota.
Toisen maailmansodan jälkeen oli Euroopan talous tuhottu täysin. Jälleenrakennus sai taas talouden pyörimään, ja etenkin Länsi-Saksan talous oli 1960-luvulla Euroopan suurimpia.
Yhteiskunta oli myös ollut koko vuosisadan alun hyvin konservatiivinen ja erityisesti yliopistojen opetusmenetelmät koettiin hyvin vanhoillisina, mm. professorit olivat pääosin 1920-luvun koulukunnan jäseniä. Radikaalit näkivät että 1920-luvun vanhoillinen opetustapa oli aikansa elänyt, yliopistoihin piti luoda tasa-arvoinen ja demokraattinen opetusjärjestelmä.
[muokkaa] Opiskelijamielenosoitukset
Ranskassa ja Länsi-Saksassa oli keväällä 1968 suuria opiskelijamielenoituksia, jotka vastustivat porvarillista hallintoa ja yhteiskuntaa. Mieltään osoittaneet opiskelijat heiluttivat Marxin ja Maon kuvia. He vastustivat monikansallisia yrityksiä, etenkin amerikkalaisia, jotka tukivat epäsuorasti Vietnamin sotaa.
Ranskaa hallitsi jo 78-vuotias presidentti Charles de Gaulle, joka oli ranskalaisen oikeistolaisuuden merkittävä johtaja. Ranskassa Sorbonnen yliopiston opiskelijat, johtajanaan Daniel Cohn-Bendit, vaativat tasa-arvoisia ja demokraattisia uudistuksia yliopistoihin. Cohn-Bendit vaati sosialismia (muttei kuitenkaan itäeurooppalaista mallia), työttömille työttömyysapua ja vähäosaisille sosiaaliturvaa sekä työläisten oloja paremmiksi. Lisäksi vastustettiin De Gaullen valtaa ja vaadittiin hänen eroaan.
Länsi-Saksassa Freie Universität Berlinin opiskelijaliikkeen johtaja Rudi Dutschke vaati, että 64-vuotias liittokansleri Kurt Georg Kiesinger eroaisi. Saksan opiskelijat vaativat samanlaisia uudistuksia kuin Ranskan opiskelijat. Saksassa natsimenneisyys kummitteli vielä taustalla, koska monet professorit, virkamiehet, poliitikot ja teollisuusjohtajat olivat olleet hyvissä viroissa natsi-Saksan aikana.
Konservatiivisen monimiljonääri Axel Springerin omistama lehti Bild kirjoitti pitkiä artikkeleita Dutschkea vastaan. Bild oli puolueeton lehti, mutta Spinger itse oli oikeistokonservatiivi ja kuului Länsi-Saksan konservatiiviseen CDU-puolueeseen. Vasemmisto-opiskelijaliitto osoitti mieltään Spingerin mediaimperiumia ja hänen henkilökohtaista vaurastumistaan vastaan. Saksassa opiskelijat eivät kuitenkaan saaneet työläisiä tukemaan heitä kuten Ranskassa. Työläiset olivat Itä-Saksasta paenneita tehdastyön tekijöitä ja he olivat jo kokeneet sosialistisen todellisuuden.
Mielenosoitukset loppuivat viimeistään 21. elokuuta vuonna 1968, kun tietoon tuli että Varsovan liiton joukot olivat yöllä miehittäneet Tšekkoslovakian ja lopettaneet näin "ihmiskasvoisen sosialismin". Televisiokuvat Yhdysvaltain panssarivaunuista kaukaisessa Vietnamissa vaihtuivat puna-armeijan panssareihin läheisessä Prahassa. Opiskelijoiden utopia marxilaisesta valtiosta hiipui, kun televisio näytti miten kommunistinen imperialismi toimi Tšekkoslovakiassa.
[muokkaa] Tiede ja teknologia
Vuosikymmenen suurin teknologinen saavutus oli Kuun valloitus. Apollo 11 -avaruusraketilla matkannut yhdysvaltalainen Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä Kuun kamaralle 21. heinäkuuta vuonna 1969, jolloin hän lausui: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle".
Suurin yhteiskuntaan vaikuttanut lääketieteellinen saavutus oli e-pillerin keksiminen, se mahdollisti 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen, vapautumisen ja tasa-arvon.
Television tekninen kehitys ja sen yleistyminen sekä vaikutus massaviestimenä näkyi vuosikymmenen aikana merkittävästi. Tietokoneet, kuten Seymour Crayn CDC 6600-supertietokone, alkoivat yleistyä tutkimuskäyttöön laboratoriossa ja yliopistoissa.
Ilmailussa potkurikoneet alkoivat vähentyä suihkumoottoreiden valloittaessa tilaa.
[muokkaa] Muoti ja kulttuuri
1960-luvun muodille oli tyypillistä erilaiset rohkeat muotituotteet, joilla haettiin usein šokkivaikutusta. Minihame tuli muotiin vuonna 1965.
Viihdemusiikissa elettiin uudistusten aikaa, ja nuorisolle suunnattu musiikki valloitti markkinat. Rock and roll oli tullut osaksi nuorisokulttuuria jo 1950-luvulla, ja rockin suurin tähti Elvis Presley oli edelleen suosittu. The Beatles oli 1960-luvun merkittävin pop-musiikin uudistaja ja keulakuva. John Lennonin, Paul McCartneyn, George Harrisonin ja Ringo Starrin yhtye saavutti suosionsa huipulla ennennäkemättömän suosion ("beatlemania"). Lukuisista aikakauden suosituista yhtyeistä mainittakoon vielä The Rolling Stones ja The Doors.
[muokkaa] Hippiliike
Underground ja hippiliike vaikuttivat nuorisokulttuuriin ja protestiliikkeisiin. Hippiliike, joka pyrki luomaan "vaihtoehtoisen yhteiskunnan", oli osa laajempaa 1960-luvun kuohuntaa. Vuonna 1967 San Franciscon hippiyhteisö kohosi "rakkauden kesän" myötä kansainväliseen maineeseen, jolloin hippiliike levisi kaikkialle länsimaailmaan - väistämättömine kaupallisine lieveilmiöineen. Monien kommentaattoreiden mukaan San Franciscon hippiyhteisön lyhyt kukoistuskausi oli rakkauden kesän koittaessa jo takana päin. Hippeihin yhdistettyjä arvoja olivat pasifismi, myötämielinen suhtautuminen vähemmistöihin, "vapaa rakkaus" (kapinointi vielä tuolloin vallinnutta tiukkaa seksuaalinormistoa vastaan) sekä keskiluokkaisen materialismin ja ura-ajattelun kyseenalaistaminen. Hippien elämäntapaan yhdistetään usein psykedeelinen rockmusiikki ja folkmusiikin protestilaulut, huumeiden ja nautintoaineiden käyttö (erityisesti tupakka, kannabis, heroiini, LSD) sekä kommuunityyppiset asumiskokeilut. Osa hipeistä kiinnostui itämaisista uskonnoista tai jopa magiasta, mikä valmisteli tilaa New Age -ilmiön nousulle. Toiset liikkeen edustajat suuntautuivat vasemmistolaiseen poliittiseen radikalismiin, joka sai ääritapauksissa ja turhautumisen myötä väkivaltaisia muotoja.
[muokkaa] Kuvataide
Kuvataide uudistui radikaalisti. Andy Warhol oli 1960-luvulla syntynyt pop-taiteen merkittävä uranuurtaja, jonka yksinkertaiset mutta värikkäät maalaukset olivat esillä monissa näyttelyissä. Campbellin keittopurkit ja Coca Cola -pullot olivat Andy Warholin merkittäviä teoksia.
[muokkaa] Suomi ja 1960-luku
-
Pääartikkeli: Suomi 1960-luvulla
1960-luvun murrosaika vaikutti myös Suomessa, vuosikymmen oli osallistumisen ja kannanoton vuosikymmen. Suomi alkoi 1960-luvulla muuntua maatalousvaltaisesta maasta teollisuusmaaksi ja tämä käynnisti maaltapaon, muuttoliikkeen maaseudulta lähinnä Itä-Suomesta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin.
Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa Suomeen tuli vasemmistoenemmistöinen eduskunta, ja alettiin keskustella hyvinvointivaltion luomisesta. ammattiyhdistysten vaikutusvalta nousi. Elintaso nousi mutta samalla maaseutu alkoi taantua, kun teollisuus keskittyi etelään.
Lapin sosiaaliset ongelmat alkoivat tulla esille. Lappi ei ollut ainoastaan ruskan väriloiston ja tunturien maa. Lapin luonnonvarat käytettiin pääasiassa etelän hyvinvointiin, esimerkiksi Lapin jokiin rakennetut voimalaitokset tuottivat sähköä etelän teollisuuskeskuksiin. Monet Lapin asukkaat muuttivat Norjaan tai Ruotsiin, koska Lapin oloja leimasivat köyhyys, työttömyys, lääkäripula, huonot koulutusmahdollisuudet ja itsenäisen päätäntävallan pienuus.
[muokkaa] Saamelaisten asema
Saamelaisten ongelmat tulivat samalla esille. Vasta 1960-luvulla ruvettiin Saamen kielen asemasta keskustelemaan. Saamelaiset katsoivat, että heitä oli pidetty vain yhtenä Suomen vähemmistönä, eikä heidän asemaansa alkuperäiskansana ollut otettu huomioon toisin kuin Norjassa ja Ruotsissa, jossa saamelaisten asema oli parempi kuin Suomessa. Nils-Aslak Valkeapää oli tunnetuin saamelaisten oikeuksia ajanut henkilö Suomessa. Hänen sanomansa oli, ettei Lappi ole vain ruskan ja tuntureiden maa vaan se on osa Suomea ja niinpä hän toi Lapin ongelmat myös etelään. Alettiin puhua suomalaisesta siirtomaavallasta Lapissa.
[muokkaa] Media ja taide
Radio ja Televisio uudistuivat. Yleisradion uusi pääjohtaja Eino S. Repo kannusti rikkomaan vanhoja perinteitä ja tuomaan yhteiskunnan tabuja esiin. Alettiin puhua Reporadiosta, poliittisesti värittyneestä valtion mediasta. Televisio tuli lähes jokaisen suomalaisen kotiin.
Elokuvassa ja taiteessa näkyi uusia ilmiöitä ja tabujen rikkomisia. Hannu Salama ja Harro Koskinen saivat syytteet jumalanpilkasta. Hannu Salama sai tuomion kirjastaan Juhannustanssit (1969), Harro Koskinen taas oli maalannut krusifiksin paikalle sian Jeesuksen paikalle (1968). Oikeudenkäyntien jälkeen tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti molemmat taiteilijat.
Suomalainen elokuva oli ollut 1960-luvun alussa kriisissä (mm. näyttelijälakon seurauksena), kunnes Mikko Niskanen ohjasi vuonna 1966 kohuelokuvan Käpy selän alla. Niskanen rikkoi monia tabuja, mm. seksiä ei ollut aiemmin kuvattu yhtä näyttävästi suomalaisessa elokuvassa.
Musiikissa 1960-luvun alussa muotiin nousi rautalankamusiikki. Myöhemmin Beatles-tyyliset yhtyeet valloittivat myös Suomen.
[muokkaa] Radikalismi
Underground-liike nousi Suomessa 1960-luvulla lähinnä kaupungeissa, monet protestilaulajat kuten Irwin Goodman ja M.A.Numminen lauloivat yhteiskunnan ongelmista. Opiskelijaradikalismi ei noussut läheskään yhtä kiihkeäksi Suomessa kuin Ranskassa tai Länsi-Saksassa. Mielenosoituksia ilmeni, mutta ne eivät olleet väkivaltaisia vaan enimmäkseen hyvin rauhanomaisia. Opiskelijat vaativat samoja asioita kuten Ranskassa tai Länsi-Saksassa, esimerkiksi että kansakoulu-oppikoulu-järjestelmä pitäisi muuttaa peruskouluksi.
Myös pasifismi nousi esille akateemisen nuorison keskuudessa, ja asevelvollisuuslakia uhmattiin. Aseistakieltäytyjä Erik Schüller sai tuomion yllytysoikeudenkäynnissä, joka herätti paljon julkisuutta mediassa.
[muokkaa] Vanhan valtaus
Radikalismin huomiotaherättänein tapaus oli, kun 25. marraskuuta vuonna 1968 joukko opiskelijoita valtasi Vanha ylioppilastalon pariksi päiväksi. Ainoa väkivaltaisuus oli yhden ulko-oven rikkominen. Vuosi 1968 oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan merkkipäivä. Satavuotias Helsingin yliopiston ylioppilaskunta järjesti juhlat, mutta opiskelijaoppositio protestoi sitä että sillä välin kun eliitti juhlisi Vanhalla, yhtään opiskelijajärjestön edustajaa ei ollut kutsuttu paikalle, ja opiskelijaoppositio päätti vallata Vanhan. Opiskelijaoppositio, joka käytti nimeä Ylioppilaat - studenterna, vaati opiskelijademokratiaa, marxilais-leninististen ryhmien perustamista tiedekuntiin opiskelujen syventämiseksi, ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamista ja Ylioppilaslehden linjan muuttamista.
Vuoden 1969 alussa voimaan astunut laki keskioluesta antoi oikeuden myydä keskiolutta elintarvikeliikkeissä (ensimmäinen kaupasta ostettu keskiolutpullo oli Koffin olutta). Alkoholilaki salli myös Alkon myymälöiden avaamisen maalaiskunnissa.
[muokkaa] Politiikka
Vuonna 1969 SKP jakautui kahtia. Taisto Sinisalon johtamat vähemmistökommunistit erkanivat Suomen kommunistisesta puolueesta. Aarne Saarisen johtamat enemmistökommunistit tuomitsivat Tšekkoslovakian miehityksen. Saarinen irtisanoi SKP:n NKP:n kanssa tehdystä yhteistyösopimuksesta. Hän myös tyrmäsi opin proletariaatin diktatuurista, kun taas Sinisalo kannatti sitä. Saarisen ja Sinisalon välinen poliittinen taistelu jatkui koko 1960-luvun.
Toinen suuri puolueuudistus oli, kun Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi vuonna 1965. Keskustan kannatus oli edelleen laajaa maaseudulla, mutta se oli pyrkinyt kehittymään 1950-luvulta lähtien valtakunnalliseksi keskustalaiseksi puolueeksi ja esitti ajoittain hyvinkin liberaaleja linjauksia. Tässä sen kehitys muistutti muiden Pohjoismaiden agraaripuolueiden muutosta keskustalaisiksi yleispuolueiksi. Muihin pohjoismaisiin agraaritaustaisiin puolueisiin verrattuna Keskusta oli kuitenkin ylivoimaisesti vahvin.
Suomen maaseudun puolue nousi johtajansa Veikko Vennamon johdolla nostamaan "unohdetun kansan" (pienviljelijöiden ja muiden yhteiskunnan murroksessa jalkoihin jääneiden) asioita esille. Vuoden 1968 presidentinvaaleissa Vennamo sai kaikkien yllätykseksi 33 valitsijamiestä, mikä ennakoi vuoden 1970 eduskuntavaalien 18 paikan vaalivoittoa.
[muokkaa] Tapahtui vuosikymmenen aikana
- 1960: Monet Afrikan maat itsenäistyivät.
- 1960: John F. Kennedystä tuli Yhdysvaltain presidentti.
- 1960: E-pilleri keksittiin.
- 1960: Rooman ja Squaw Valleyn olympialaiset.
- 1961: Ensimmäinen ihminen, Juri Gagarin, avaruudessa.
- 1961: Berliinin muuri rakennettiin.
- 1961: Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa.
- 1961: Neuvostoliitto räjäytti vetypommin nimeltään "Tsar-Bomba".
- 1962: Kuuban ohjuskriisi.
- 1962: Algeria itsenäistyi Ranskasta.
- 1963: Kenia itsenäistyi.
- 1963: John F. Kennedy murhattiin.
- 1964–1975: Vietnamin sota.
- 1964: Tokion ja Innsbruckin olympialaiset
- 1965–1970: Kiinan kansantasavallan kulttuurivallankumous.
- 1966: Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu muutti nimensä Jyväskylän yliopistoksi.
- 1967: Kuuden päivän sota Lähi-idässä.
- 1967: Kreikan sotilasvallankaappaus.
- 1968: Martin Luther King murhattiin.
- 1968: Prahan kevät.
- 1968: Méxicon ja Grenoblen olympialaiset.
- 1969: Ensimmäinen miehitetty kuulento: Apollo 11.
- Seksuaalinen vallankumous: ehkäisypilleri tuli markkinoille.
- Feminismi alkoi saada jalansijaa maailmalla.
- LSD siirtyi tutkimuslaitoksista kadulle.
- Hippiaate syntyi.
[muokkaa] Tekniikka
- 1960: Teknillisessä korkeakoulussa valmistui ESKO (Elektroninen SarjaKOmputaattori, ks. Suomen ensimmäiset tietokoneet).
- 1965: Seymour Cray kehitti CDC 6600 -supertietokoneen.
- Mikropiirien kehitys alkoi.
- Junaradat alkoivat sähköistyä.
