Suomen kansanvaltuuskunta
Wikipedia
Kansanvaltuuskunta oli suomalaisen vasemmiston ja ennen kaikkea sosialidemokraattisen puolueen piiristä 29. tammikuuta 1918 Työmies-lehdessä muodostetuksi ilmoitettu hallitus, joka aloitti kapinan Suomen senaattia eli hallitusta vastaan. Kansanvaltuuskunta toimi Suomen sisällissodassa punaisen puolen poliittisena johtona.[1]
Toimeenpanovaltaa valvomaan asetettiin kansanedustuslaitosta vastaava työväen pääneuvosto 14. helmikuuta 1918, joka lopetti toimintansa 25. huhtikuuta 1918. Työväen pääneuvoston puheenjohtajana, joka vastasi eduskunnan puhemiestä vastaavassa tehtävässä punaisen Suomen valtionpäämiestä, valittiin 1917 suurlakkokomitean jäsenenä toiminut Suomen kuljetystyöntekijäin liiton sihteeri Valfrid Perttilä. Käytännössä Suomen sisällissodan sekavissa oloissa ei työväen pääneuvostolla ollut merkitystä, vaan hallituksena toiminut kansanvaltuuskunta myös päätti asiat.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Valtuuskunnan kokoonpano
- puheenjohtaja ("pääministeri") Kullervo Manner
- ulkoasiainvaltuutettu ("ulkoministeri") Yrjö Sirola
- sisäasiainvaltuutettu ("sisäministeri") Eero Haapalainen ja Adolf Taimi
- oikeusasiainvaltuutetut ("oikeusministerit") Lauri Letonmäki ja Antti Kiviranta
- valistusasiainvaltuutettu ("opetusministeri") Otto Wilhelm Kuusinen
- raha-asianvaltuutettu ("valtiovarainministeri") Jalo Kohonen
- työasianvaltuutettu ("työministeri") Johan Erik Lumivuokko
- maatalousasiain valtuutettu ("maa- ja metsätalousministeri") Evert Eloranta
- elintarveasiainvaltuutettu ("elintarvikeministeri") Oskari Tokoi
- liikenneasiain valtuutettu ("liikenneministeri") Konstantin Lindqvist
- posti- ja tiedotusasiain valtuutettu ("viestintäministeri") Emil Elo
- prokuraattori ("oikeuskansleri") Matti Turkia.
Väinö Tanner ja Matti Paasivuori, jotka kuuluivat Suomen sosialidemokraattisen puolueen keskeisimpiin poliitikkoihin, eivät liittyneet kansanvaltuuskuntaan ja pysyttelivät muutenkin sivussa sisällissodan tapahtumista. Tämä mahdollisti heidän nousunsa SDP:n johtomiehiksi sodan jälkeen.
Kansanvaltuuskuntaa valvomaan oli tarkoitus perustaa Työväen Pääneuvosto, jonka kokoonpanosta Suomen Kansanvaltuuskunta esitti seuraavaa:
- SDP 10 paikkaa
- SAJ 10 paikkaa
- Punakaartit 10 paikkaa
- Helsingin Työväenjärjestöjen edustajat 5 paikkaa
Kansanvaltuuskunnan oli siis määrä hoitaa myös Työväen Pääneuvoston tehtävät, kunnes Työväen Pääneuvosto kokoontuu ensimmäisen kerran.
[muokkaa] Perustuslakiehdotus
Kansanvaltuuskunta laati ehdotuksen Suomen perustuslaiksi.[2] Se sisälsi merkittäviä vaikutteita Yhdysvaltojen ja Sveitsin perustuslaeista ja Ranskan suuren vallankumouksen ihanteista ja se oli tarkoitus saattaa kansanäänestykseen.
[muokkaa] Kansanvaltuuskunnan loppu
Sisällissodan päätyttyä Kansanvaltuuskunnan jäsenet pakenivat Venäjälle tai muualle ulkomaille. Perustuslakiehdotus unohtui yhdessä Kansanvaltuuskunnan mukana.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Suomen asetuskokoelma 1918. (Punaisten julkaisemat numerot) N:o 10 (ensimmäinen)
- ↑ Suomen Kansanvaltuuskunnan ehdotus Suomen valtiosäännöksi
