Musta surma
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteet, mutta niihin ei viitata. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Musta surma (myös nimellä musta rutto) oli Eurooppaa 1300-luvulla runnellut epidemia, jonka arvioidaan tappaneen noin kolmasosan maanosan väestöstä. Suurin osa tutkijoista uskoo, että kyseessä oli paiseruttoepidemia, joka oli aikaisemminkin pyyhkäissyt Euroopan yli - kuten Roomassa 590 levinnyt rutto. Kuitenkin toiset lähteet pitävät keuhkoruttoa tavallisempana ruton muotona, koska se levisi ihmisestä toiseen, toisin kuin paiserutto, jota levittivät vain kirput ja rotat. Joitain muita näkemyksiä ovat että musta surma olisi Ebolan tapainen verenvuotokuume.
Paiseruton aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri (tunnettu aikaisemmin nimillä Bacterium pestis ja Pasteurella pestis), joka elää tasalämpöisissä eläimissä. Bakteeria levittävät kirput, joiden leviämistä vastaavasti vauhdittavat kirppuja kantavat mustarotat (Rattus rattus). Paiserutto aiheuttaa isoja ja kivuliaita paiseita kainaloiden ja nivusien imurauhasiin. Jos paiserutto jää hoitamatta, se saattaa levitä verenkiertoon (oireina verenvuoto kudoksissa, joista mustat läikät, ruton nimennyt oire, aiheutuvat). Hoitamattomana paiseruttoon kuolee usein 4-8 päivässä. Kuolettavin muoto rutosta on voimakkaita verioksennuksia aiheuttava keuhkorutto, jossa bakteerit leviävät keuhkoihin - hoitamattoman keuhkoruton kuolleisuus on n. 95%. Kolmas ruton muoto on verirutto, joka aiheuttaa verenmyrkytyksen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kehitys
Ei ole aivan tarkalleen selvää mistä 1300-luvun epidemia tarkalleen ottaen lähti liikkeelle - ehkä jostain Intian pohjoisosista, mutta todennäköisemmin Keski-Aasian tasangoilta, josta sen länteen toivat Mongoli-armeijat. Rutto levisi Eurooppaan Krimin niemimaalta, jossa genovalainen siirtokunta Kaffa joutui mongolien piirittämäksi. Kerrotaan, että mongolit ampuivat katapulteilla ruttoon kuolleiden ruumiita muurin yli kaupunkiin. Kaffasta paenneet veivät sitten ruton Messinaan, Genovaan ja Venetsiaan vuosien 1347–1348 taitteessa. Italiasta rutto levisi myötäpäivään ympäri Euroopan - Ranskaan, Espanjaan, Englantiin, Saksaan, Skandinaviaan ja lopulta Luoteis-Venäjälle. Vasta 1896 ruttobakteeri eristettiin ja sen leviämistapa selvitettiin. Aivan viime vuosina on alettu tutkijapiireissä esittää väitteitä, ettei musta surma ehkä sittenkään liittynyt paiseruttona tunnettuun epidemiaan. Tällöin jää avoimeksi, mikä tauti kyseessä olisi ollut.
Aikalaisille ruton syyt olivat monimutkaiset - sitä pidettiin yleisesti Jumalan rangaistuksena syntisille tai vastaavasti "huonon ilman" aiheuttamana. Siitä syytettiin myös juutalaisia ja useilla alueilla tauti johti juutalaisvainoihin. Kristillisessä kulttuurissa ruton alkuperää luonnollisesti pidettiin saatanallisena, jolloin kissoja, usein paholaista symboloivia eläimiä, hävitettiin runsaasti. Ironista kyllä, kyseisellä toiminnalla oli merkittävä rooli ruttoa levittävien rottien lisääntymisessä. Jotkut myös uskoivat että kyseessä oli planeettojen kohtaaminen.
Tutkijat ovat myös esittäneet väitteitä, että mustan surman dramaattisuus johtui todellisuudessa katovuosien heikentämän kansan vastustuskyvyn vähäisyydestä, eikä taudin hämmästyttävästä tappavuudesta. Näin ollen 1300-luvun puolenvälin epidemiaa olisi edeltänyt pitkä kehitys, joka viimein kulminoitui taudinaiheuttajan alkaessa levitä.
[muokkaa] Rutolta suojautuminen
Flagellantit vaelsivat kulkueina ja ruoskivat itseään. Itseruoskinnan katsottiin osoittavan syntien katumista ja siten edistävän mustasta surmasta paranemista mutta veriset haavat levittivät ruttoa vielä paremmin.
Koska kukaan ei tiennyt miten rutto levisi, siltä ei osattu suojautua. Aika yleisesti arveltiin että rutto levisi ilman kautta - kuten asia keuhkoruton kohdalla lähes olikin. Jos taudin leviämisen syynä oli ilma, eristäminen auttaisi. Tiukka eristäminen oli kuitenkin hankalaa, ja kirput olikin lähes mahdoton saada eristetyksi. Ihmiset kantoivat myös mukanaan kaulassa roikkuvia pieniä pusseja, jotka oli täytetty hyväntuoksuisilla yrteillä. Hyvän tuoksun ajateltiin suojaavan rutolta, joka levisi pahanhajuisen, saastuneen ilman mukana.
Milanossa ruttoon sairastuneiden ihmisten talojen ikkunat ja ovet laudoitettiin kiinni. Ehkä juuri tämän ansiosta kaupungissa rutto ei ollut niin tuhoisa kuin monessa muussa paikassa. 1374 ei Venetsiaan päästetty ihmisiä joiden epäiltiin sairastavan ruttoa, ja 1383 Marseilleen pyrkivät laivat eivät saaneet rantautua ennen kuin olivat odottaneet 40 päivää. Tästä tulee sana "karanteeni", sillä 40 on ranskaksi quarante.
Flagellantit uskoivat että Jumala oli asettanut ruton rangaistukseksi ihmisten pahoista teoista. Flagellantit vaelsivat ryhminä ja ruoskivat itseään jotta Jumala huomaisi heidän katuvan ja lopettaisi mustan surman.
[muokkaa] Musta surma Pohjoismaissa
Pohjoismaista musta surma saapui ensimmäisenä Norjaan, mitä ilmeisimmin Englannista. Norjalaisista noin joka toinen kuoli epidemiassa - pahempi mustan surman prosentuaalinen uhriluku oli ainoastaan Islannissa, jonne rutto saapui vasta 1400-luvun alussa. Islannissa n. 60% väestöstä menehtyi. Ruotsissa musta surma jäi arvioiden mukaan hieman eurooppalaista keskiarvoa lievemmäksi. Suomen tilanteesta lähteet eivät kerro käytännössä mitään. Musta surma joka tapauksessa muutti pohjolan poliittista tasapainoa, heikentäen Norjan ja Islannin painoarvoa ja lisäten Ruotsin voimaa. Joidenkin arvioiden mukaan tämä olisi osittain vaikuttanut Ruotsin nousuun 1600-luvun suurvalta-asemaansa. Joka tapauksessa heikentynyt Norja päätyi 1400-luvusta alkaen Tanskan alaisuuteen, mitä kesti 1800-luvun alkuun. Aiemmin erittäin voimakas ja ekspansiivinenlähde? Norja menetti siis itsenäisyytensä. Norja myös menetti 1400-luvun kuluessa hitaasti alusmaitaan Britannian pohjoisosissa.
[muokkaa] Seuraukset
Kuolonuhrien määrä vaihtelee suuresti lähteestä riippuen, mutta yleisin arvio on, että kolmannes Euroopan väestöstä olisi kuollut 1300-luvun rutossa. Musta surma vaati arviolta 25 miljoonaa kuolonuhria Euroopassa ja lisäksi paljon lisää Afrikassa ja Aasiassa. Kyliä hylättiin, kun muutamat henkiin jääneet pakenivat ja levittivät tautia eteenpäin.
Väestökato toi muassaan myös taloudellisia muutoksia, koska sosiaalinen liikkuvuus parani. Esimerkiksi talonpoikien sitoutuminen perinteisille maa-alueilleen väheni, koska asutus harveni huomattavasti. Niinpä maaorjien olot paranivatkin merkittävästi. Äkillinen pula halvasta työvoimasta johti joidenkin mukaan myös teknologisen kehityksen välttämättömyyteen ja joidenkin mukaan jopa laukaisi renessanssiin johtaneen kehityksen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana väestökadon takia jäljelle jääneistä eurooppalaisista tuli hetkellisesti maailman suurimpia lihankuluttajia ennen teollisen vallankumouksen jälkeistä kehittyneempää maataloutta.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Ratkaisun hetket - 100 tapahtumaa jotka muuttivat maailmaa, Gummerus
- Estlander - Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Heikura, Pekka T.: Musta surma Tieteessä tapahtuu 8/2003.
