Hanko

Wikipedia

Hanko Hangö

vaakuna	sijainti
www.hanko.fi
Sijainti	59°49′25″N, 22°58′05″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Tammisaaren seutukunta
Perustettu	1874 (erottamalla Bromarvista)
Kuntaliitokset	Bromarv (1977, osa)
Pinta-ala	800,22 km² 136. suurin 1.1.2008 ^[1]
– maa	117,44 km²
– sisävesi	1,18 km²
– meri	681,60 km²
Väkiluku	9 736 104. suurin 31.5.2008 ^[2]
– väestötiheys	82,9 as/km² (31.5.2008)
Kunnallisvero	18,75 % (2008) ^[3]
Kunnanjohtaja	Tom Axberg
Kunnanvaltuusto	35 paikkaa
2004 - 2008^[4] • RKP • SDP • Vas. • Kok. • Kesk. • Vihr.	14 12 4 3 1 1

Hanko (ruots. Hangö) on Suomen eteläisin kaupunki. Kaupungin sijainti on hyvin merellinen Hankoniemen kärjessä, kolmelta suunnalta meren saartamana. Ominaista Hangolle ovat merenrannat ja eritoten hiekkarannat, joita kaupungissa on yli 30 km. Hanko onkin kaupunki, joka "elää" kesäisin. Kesällä mm. ravintoloiden määrä kasvaa talveen verrattuna kaksinkertaiseksi ja vuoden tapahtumat sijoittuvat lähes poikkeuksetta kesäkuukausiin, mitä kaupunkilaisten keskuudessa pidetään jonkinlaisena ongelmana. Hangon väkiluku vähenee; vuosituhannen vaihteen aikoihin se laski alle kymmenen tuhannen.

Kaupunki on kaksikielinen. 54 prosentin enemmistö asukkaista puhuu suomea ja 44 prosenttia puhuu ruotsia. Hangon työikäisistä asukkaista 66 % on suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon, mikä on vähiten koko maassa ^[5].

[muokkaa] Maantiede

[muokkaa] Sijainti

Hanko sijaitsee lounaisella Uudellamaalla, 127 km Helsingistä ja 145 km Turusta. Lähin kaupunki on Tammisaari (35 km).

Meri ympäröi Hankoa kolmelta puolelta, joten maarajaa on vain Tammisaaren kaupunkiin muutama kilometri.

Hangon naapurikunnat ovat Dragsfjärd ja Tammisaari.

Hanko on Suomen eteläisin paikkakunta.

[muokkaa] Kaupunginosia

Hangon keskusta (Hangö centrum), Hangonkylä (Hangöby), Hanko Pohjoinen (Hangö Norra)

[muokkaa] Taajamia ja kyliä

Henriksberg, Koverhaara ^[6] (Koverhar), Krogars, Tvärminne, Täktom Lappohja (Lappvik), Santala (Sandö)

[muokkaa] Historia

Hanko mainitaan ensimmäisen kerran jo 1200-luvun puolivälissä Tallinnassa kirjoitetussa reittikuvauksessa eli Tanskan kuningas Valdemar II Sejrin itinerariossa satamapaikkana nimeltään Hangethe. Vanha suomenkielinen nimi Hankoniemelle oli Kumionpää, josta on säilynyt myös tanskankielinen versio Cuminpe^[7]. Niemenkärki oli ollut sitä ennenkin jo kauan tärkeä pysähdyspaikka purjelaivoille, jotka joutuivat odottelemaan suotuisampia tuulia joskus viikkojakin.

Hangon vesitorni ja kirkko.

1400-luvulla Hangossa alettiin käyttää satamana Tulliniemen kärkeä, jonka edustalla sijaitsee Gambla Tullen ja Kobben luotojen välissä Hauensuoli, kapea, mutkitteleva salmi. Sinne merenkulkijat piirsivät kalliopiirustuksia aikansa kuluksi. Hauensuolessa on 650 tunnettua vanhaa kalliokaiverrusta, joista vanhimmat jo 1500-luvulta. Monet ovat merenkulkijoiden jättämiä nimikirjoituksia ja muita merkintöjä, kuten kuvia ja vaakunoita, ja joukossa on myös paikalla käyneiden kuuluisuuksien jättämiä merkintöjä. Tulliniemessä sijaitsee Hangon ulkosatama ja Suomen Vapaasatama.

Kun Ruotsin armeija oli tuhottu suuressa Pohjan sodassa Pultavassa vuonna 1709, Suomen valloituksen esti ainoastaan Hankoniemen edustalle koottu laivasto. Venäjä löi Ruotsin laivaston 1714 Riilahden taistelussa Pietari Suuren johdolla, mikä oli Venäjän laivaston ensimmäinen voitto. Taistelun voiton kunniaksi useat Venäjän taistelulaivat saivat myöhemmin nimekseen "Gangut". Tapahtumat toistuivat 1743.

Vuonna 1747 Augustin Ehrensvärd suunnitteli Hangon aseistamista tykistöpattereilla. Varojen puutteessa linnoitustyöt jäivät kuitenkin tekemättä.

Kun Venäjän laivasto saapui James Trevenenin johdolla kolmannen kerran puolustamattoman Hankoniemen edustalla elokuussa 1780, Ruotsin kuninkaan veli, Kaarle-herttua antoi viimein rakennuskäskyn. Majuri G. Hans von Kierting, myöhemmin aateloituna Wärnhjelm, sai suunnitelmansa valmiiksi tammikuussa 1789.

Hankoniemen edustalla oleville kallioille rakennettiin vuosina 1789–1808 linnoitus, joka siirtyi Suomen sodan aikana 1808 venäläisten haltuun. Linnoitus puolusti ansiokkaasti Hangon satamaa kesällä 1854, mutta elokuussa 1854 linnoituksen varusväki räjäytti sen peläten Ahvenanmaan Bomarsundin kohtaloa.

Hankoniemen sijainti ja muoto, pitkänä Itämereen työntyvänä sormena, mahdollisti talvimerenkulun vielä kun maan muut satamat olivat jäiden vuoksi suljettuina. Tämän vuoksi niemelle rakennettiin vuosina 1871–1873 satama sekä rautatie Hyvinkäälle tarkoituksena turvata kuljetukset talviaikaan Pietariin.

Sataman ja rautatien myötä perustettiin Hangon kaupunki vuonna 1874, koska ulkomaan kauppaa sai harjoittaa vain tapulikaupungeista.

Hangon huviloita. Kuva vesitornista.

Kaupunkiin perustettiin kylpylaitos vuonna 1879. Viime vuosisadan alkupuolella Hanko olikin vilkas kylpyläkaupunki. Kaupunkiin rakennettiin huviloita (villoja) ja täysihoitoloita rikkaille venäläisille joita saapui kesänviettoon junilla ja laivoilla.

Hanko oli merkittävä kaupunki ensimmäisen maailmansodan aikana. Elokuussa 1914 venäläiset räjäyttivät eräitä satamalaitteita sekä rautatien konepajan saksalaisten tuloa peläten, mutta Hangon tullinhoitaja kapteeni Wikström sai tuhotyöt pysäytettyä. Hanko toimi vuodesta 1914 vuoteen 1918 ainoastaan sotasatamana. 3. huhtikuuta 1918 kenraali Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona nousi Hangossa maihin Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin kutsumana ja aloitti etenemisen kohti Helsinkiä, joka vallattiin 13. huhtikuuta 1918. Loviisaan 7. huhtikuuta maihinnoussut eversti Otto von Brandensteinin komentama Osasto Brandenstein eteni Uudenkylän asemalle Nastolaan ja Lahteen Itä-Uudenmaan kautta.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 Hankoniemi kaupunkeineen vuokrattiin Neuvostoliitolle talvisodan rauhanehtojen mukaisesti sotilastukikohdaksi. Tukikohdasta on nykyisinkin nähtävinä runsaasti umpeen kasvaneita juoksuhautoja, bunkkereita ja tykkiasemia. Jatkosodan alkuvaiheissa Hankoniemellä ja sen saaristossa taisteltiin lukuisia mittakaavaltaan pieniä, mutta verisiä taisteluita. Syksyllä 1941 Hangon tukikohta oli jäänyt kauas rintaman taakse ja Neuvostoliitto päätti evakuoida sen väen Leningradiin (nyk. Pietariin). Joukkojen evakuointi alkoi lokakuun lopussa ja viimeinen evakuointialus lähti Hangosta 2.12.1941.

[muokkaa] Elinkeinoelämä

Hangon rannan ravintoloita, makasiineja.

Palvelutehtävissä työskentelee hankolaisista n. 60 % ja teollisuuden ja rakentamisen parissa n. 40 %. Suurimpia työpaikkoja Hangon kaupungin lisäksi ovat Ovako, Assistor, Helkama sekä satamassa toimiva Hangö Stevedoring. Erikoisuuksina voi mainita joulukoristevalmistaja Koristeviennin, dynamiittitehdas Forcitin, makkarankuoria tuottavan Viskon ja teollisuuden pyöriä valmistavan Mannerin konepajan.

Hangon ulkosatama Tulliniemi on vapaasatamaoikeudet saanut satama. Tulliniemen kautta tulevat lähes kaikki Suomen uudet autot ja autotuonti on lisääntynyt vuonna 2005 kolmasosalla vuoteen 2004 verrattuna.

[muokkaa] Matkailu

Hanko on kesäkaupunki ja ennen kaikkea merikaupunki. Tämä näkyy parhaiten Itäsataman vierasvenesatamassa jossa yöpyy veneilykauden aikana noin 7 000 venekuntaa. Purjehduskisoja on lähes joka viikonloppu ja auringonottajia ja uimareita riittää kilometrien pituisille hiekkarannoille. Hangossa on myös hyvät majoitusmahdollisuudet.