Theodor Höijer
Wikipedia
Carl Theodor Höijer (20. helmikuuta 1843, Helsinki – 31. lokakuuta 1910, Helsinki) oli aikansa johtava suomalainen arkkitehti. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1868 Tukholman kuninkaallisesta taideakatemiasta. Hänellä oli arkkitehtitoimisto arkkitehtien Frans Sjöströmin, Axel Loenbomin ja Theodor Deckerin kanssa vuosina 1872–1876. Toimiston lopetettua toimintansa hän toimi arkkitehtina pääosin yksin.
Vuosina 1872–1876 Höijer myös toimi ensimmäisen kerran arkkitehtuuripiirustuksen opettajana Polyteknillisessä opistossa (nykyinen Teknillinen korkeakoulu), toisen opetuskerran sijoittuen vuosille 1902–1903.
[muokkaa] Tuotanto
Höijerin suunnittelemat rakennukset sijoittuvat suurimmaksi osaksi hänen synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin, johon hän 1800-luvun loppupuolella suunnitteli useita liike- ja asuinrakennuksia sekä uusrenessanssi -tyylisiä kerrostaloja. Tuotoksiin lukeutuvat muun muassa:
- Hietaniemen Vanha siunauskappeli 1873
- Messukylän uusi kirkko 1879
- Rikhardinkadun kirjasto (1881)
- Grönqvistin talo Pohjoisesplanadilla (1882)
- Erottajan paloasema (1891)
- Ateneumin taidemuseo (1887)
- Hotelli Kämp Pohjoisesplanadilla (purettiin 1965, mutta tilalle rakennettiin samannäköinen talo alkujaan Kansallis-Osake-Pankin pääkonttorin lisärakennukseksi)
- Kaleva-yhtiön talo Erottajalla
- Norrménin talo Katajanokalla (1897, purettiin 1960 Enso-Gutzeitin pääkonttorin tieltä)
- Huberin talo Mannerheimintiellä (purettiin 1960 Helsingin Säästöpankin toimistotalon tieltä)
- Skohan talo Keskuskadulla (purettiin 1960-luvulla)Makkaratalon tieltä)
- Ravintola Pukki Korkeasaaressa (1884)
Höijer suunnitteli myös keskiaikaisen Helsingin pitäjän kirkon korjaustyöt uusgotiikan tyylisuunnan mukaisesti kirkon kärsittyä mittavat vauriot tulipalossa vuonna 1893. Muualla Suomessa Höijer töihin kuuluu esimerkiksi Messukylän uusi kirkko (1879), sekä joitakin teollisuusrakennuksia.
