Mihail Gorbatšov
Wikipedia
| Mihail Sergejevitš Gorbatšov | |
|---|---|
|
|
|
 |
|
|
|
|
| Neuvostoliiton johtaja | |
|
11. maaliskuuta 1985– 25. joulukuuta 1991 |
|
| Edeltäjä | Konstantin Tšernenko |
| Seuraaja | Ei ollut (Neuvostoliitto hajosi) |
| {{{arvo2}}} | |
|
{{{virassa2}}} |
|
| Edeltäjä | {{{edeltäjä2}}} |
| Seuraaja | {{{seuraaja2}}} |
| {{{arvo3}}} | |
|
{{{virassa3}}} |
|
| Edeltäjä | {{{edeltäjä3}}} |
| Seuraaja | {{{seuraaja3}}} |
|
|
|
| Tiedot | |
| Syntymäaika | 2. maaliskuuta 1931 |
| Syntymäpaikka |  Privolnoje, Neuvostoliitto |
| Kuolinaika | {{{kuolinaika}}} |
| Kuolinpaikka | {{{kuolinpaikka}}} |
| Puolue | {{{puolue}}} |
| Ammatti | {{{ammatti}}} |
| Puoliso | {{{puoliso}}} |
| Arvonimet | {{{arvonimet}}} |
| Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
| Huomioitavaa | |
|
|
|
Mihail Sergejevitš Gorbatšov (ven. Михаи́л Серге́евич Горбачёв 
kuuntele ääntämys?, s. 2. maaliskuuta 1931) on venäläinen poliitikko, joka toimi viimeisenä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä 1985–1991 ja Neuvostoliiton presidenttinä vuosina 1988–1991.
Hänen uudistuspyrkimyksensä johtivat liennytykseen ja vaikuttivat kylmän sodan päättymiseen, josta hän sai Nobelin rauhanpalkinnon, mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti aikaisemman poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta aiheutti Neuvostoliiton hajoamisen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus
Mihail Sergejevitš Gorbatšov syntyi 2. maaliskuuta 1931 Privolnojen kaupungissa Neuvostoliitossa. Hänen perheensä koki Josif Stalinin poliittiset vainot, ja hänen isoisänsä tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi gulagille. Kun toisen maailmansodan aikoihin saksalaiset miehittivät Privolnojen 1942, Gorbatšovin perhe pakeni vuoden 1943 helmikuussa saksalaisten miehityksen alta pois kaupungista. Teini-ikäisenä Gorbatšov toimi vuosien 1946 ja 1950 välisenä aikana leikkuupuimurin kuljettajana Stavropolin aluepiirin kollektiivin maatiloilla, minkä takia hän keskeytti koulunkäyntinsä voidakseen avustaa perhettään peltotöissä. Jo teini-ikäisenä hän sai Punalipun työkunniamitalin, kun hän avusti isäänsä saavuttamaan ennätyksellisen sadon vuonna 1948[1].
Vuonna 1950 Gorbatšov onnistui pääsemään arvostettuun Moskovan yliopistoon, jossa hän kiinnostui erityisesti historiasta ja matematiikasta. Hän kuitenkin opiskeli lakia, koska hän uskoi lakiopinnoista olevan hyötyä tulevassa elämässä. Hän jo koulussa vuonna 1950 kommunistipuolueen koejäseneksi ja täysjäseneksi 1952. Yliopistossa Gorbatšov myös kohtasi tulevan vaimonsa Raisa Titarenkon, joka opiskeli filosofiaa. He menivät naimisiin vuonna 1953, ja yliopistosta valmistumisen jälkeen pariskunta muutti asumaan Gorbatšovin kotiseudulle Stavropoliin vuonna 1955.
[muokkaa] Poliittinen ura
Vuonna 1966 hän valmistui agronomi-ekonomiksi. Hänen uransa lähti nopeaan nousuun, ja vuonna 1966 hänestä tuli Stravopolin ensimmäinen sihteeri ja 1970 alueen sihteeri. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin kommunistisen puolueen keskuskomiteaan. Vuonna 1972 hän johti Neuvostoliiton valtuuskuntaa Belgiaan ja 1974 pääsi korkeimman neuvoston jäseneksi ja nuorisoasioiden komission puhemieheksi. Hän nousi politbyroon varajäseneksi 1979, jossa hän pääsi KGB:n johtajan Juri Andropovin suojelukseen. Pääsihteeriksi Brezhnevin jälkeen marraskuussa 1982 noussut Andropov yritti nimittää Gorbatšovin seuraajakseen, mutta sen sijaan häntä seurasi Konstantin Tšernenko. Tämä ei haitannut hänen uraansa, sillä iäkäs Tšernenko oli liian sairas osallistumaan työskentelyyn ja kuoli vain 13 kuukauden kuluttua. Tšernenkon kuollessa nimitettiin tuolloin 54-vuotias Mihail Gorbatšov yksimielisesti puolueen pääsihteeriksi 11. maaliskuuta 1985.
Virka NKP:ssa antoi mahdollisuuden matkustaa ulkomaille, vuonna 1975 Gorbatšov johti valtuuskuntaa Länsi-Saksaan ja 1983 Kanadaan.
Johtoasemaan noustuaan Gorbatšov teki henkilövaihdoksia, joista jotkut osoittautuivat onnistuneiksi. Yllätys oli pitkäaikaisen ulkoministeri Andrei Gromykon erottaminen ja Gruusian puoluesihteeri Eduard Ševardnadzen nimitys ulkoministeriksi. Toinen yllätysnousija oli Aleksandr Jakovlev, joka ei ollut edes keskuskomitean varajäsen Gorbatšovin valtakauden alussa, mutta jo kesällä 1987 politbyroon täysjäsen ja keskuskomitean sihteeri.
Vuonna 1985 hän tapasi pääministeri Margaret Thatcherin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ronald Reaganin Genevessä 19–20. marraskuuta 1985. Hän puhui Genevessä Reaganin "Tähtien sota" -suunnitelmaa vastaan.
Gorbatšov aloitti kommunistisen puolueen uudistuskampanjan kolmella iskulauseella: glasnost (avoimuus), perestroika (uudistukset) ja ulkopolitiikassa "uusi ajattelu" (novoje mnenija). Nämä tavoitteet julkistettiin puolueen 27. yleiskokouksessa helmikuussa 1986. Tammikuussa 1987 Gorbatšov ehdotti, että puolueosastojen johtajat valittaisiin alhaaltapäin, sen sijaan että heidät nimitettiin ylhäältä. Tämän hän pani toimeen kuitenkin vasta maaliskuussa 1989.[2]
Glasnostin arvostelu alkoi kärjistyä syksyllä 1987. Gorbatšovin entinen tukija politbyroossa ja asteikossa toisella sijalla ollut Jegor Ligatšev puolusti kommunistisen puolueen johtavaa asemaa. Vastaavasti Gorbatšovin politbyrooseen Sverdlovista nostama Boris Jeltsin painosti nopeampiin uudistuksiin kuin Gorbatšov pyrki. Keskuskomitean tapaamisessa lokakuussa 1987 Jeltsin hyökkäsi Ligatševia vastaan syyttäen tätä uudistusten sabotoinnista ja syytti Gorbatšovia hidastelusta.[3]
Gorbatšovin kohdatessa vastarintaa puoleen paikallisosastoista hän irrotti kannatuspohjansa puolueesta. Maaliskuussa 1989 järjestettiin Kansainedustajain kongressin vaalit. 2/3 kansanedustajista valittiin kansanvaalilla ja 1/3 nimittivät puolue ja muut järjestöt. Kansanedustajain kongressista tuli julkisen keskustelun foorumi, jonka istunnot televisioitiin koko maahan. Kansanedustajien demokraattista ryhmittymää johti Andrei Saharov. Puolueelle uskolliset ainekset pitivät hallussaan suurinta osaa paikoista, mutta Saharovin oppositio pakotti heidät puolustuskannalle, Gorbatšovin harmiksi. Hänen otteensa glasnostista ja uudistuksista alkoivat lipsua. Saharovin kuoltua joulukuussa hänen tilalleen nousi Jeltsin.[4]
Gorbatšovin uudistusten merkittävä este oli talouskasvun taantuminen. Sen lisäksi Neuvostoliiton merkittävän vientituotteen, öljyn, hinta oli vuosina 1985–1986 välillä 10–12 US$ barrelilta.
Vuonna 1988 Gorbatšov julisti Neuvostoliiton hylkäävän Brežnevin opin ja sallivan demokraattiset uudistukset Itä-Euroopassa. Näiden tarkoituksena oli vahvistaa Neuvostoliittoa, joka oli alkanut uhkaavasti natista liitoksistaan, mutta valtion rakenteet eivät kestäneet uudistuksia. Tämä johti sarjaan vallanvaihdoksia Euroopassa 1989 alkaen ja sosialistisen järjestelmän romahtamiseen. Romaniaa lukuun ottamatta vallanvaihdokset olivat rauhanomaisia, ja kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä päättyi. Gorbatšov sai Nobelin rauhanpalkinnon 1990. Gorbatšov valittiin Neuvostoliiton ensimmäiseksi virkaatekeväksi presidentiksi 15. maaliskuuta 1990.
Mullistus Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa herätti myös vastustusta, ja Neuvostoliiton johdon vanhoillinen siipi aloitti vallankaappauksen elokuussa 1991 suistaakseen Gorbatšovin vallasta. Hänet vangittiin kolmeksi päiväksi 19. elokuuta–21. elokuuta loma-asunnollaan Krimillä. Kaappauksen aikana Baltian neuvostotasavallat julistautuivat itsenäisiksi, sekä Ukraina että Venäjä Boris Jeltsinin johdolla 24. elokuuta. Gorbatšov joutui erottamaan ja vangitsemaan suuren joukon politbyroota, mukaan lukien vallankaappausta Gennadi Janajevin johdolla yrittäneen kahdeksan kovan linjan kannattajan ryhmän.
Neuvostoliiton kommunistinen puolue lakkautettiin 29. elokuuta 1991 ja Gorbatšov erosi virastaan Neuvostoliiton presidenttinä 25. joulukuuta 1991. Seuraavana päivänä korkein neuvosto päätti Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton purkamisesta.
Neuvostoliiton valtion laillinen seuraajavaltio on Venäjän federaatio. Venäjän federaation ja yleisesti Gorbatšovin seuraajaksi tuli hänen entinen poliittinen kilpailijansa Boris Jeltsin.
[muokkaa] Neuvostoliiton jälkeen
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Gorbatšov on luennoinut erilaisissa tilaisuuksissa sekä kirjoittanut useita kirjoja. Hän kertoo menettäneensä kaikki rahansa vuoden 1998 pankkikriisin yhteydessä, kun pankki jossa hänen säästönsä olivat meni konkurssiin.[5] Gorbatšov joutui esiintymään mm. erilaisissa mainoksissa. Vuoden 1998 esiintymistä yhdysvaltalaisen Pizza Hutin mainoksessa pidettään hänen uransa noloimpana vaiheena. Gorbatšov mainosti myös saksalaista Gorbatschow-votkaa.
Gorbatšov perusti 2001 Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen, mutta erosi sen johtajan virasta toukokuussa 2004 erimielisyyksien jälkeen. Puolue poistettiin myöhemmin rekisteristä vähäisen jäsenmäärän vuoksi.
Raisa Gorbatšova kuoli leukemiaan syyskuussa 1999. Gorbatšov osallistui 9. kesäkuuta 2004 Yhdysvaltain entisen presidentin Ronald Reaganin hautajaisiin Washingtonissa.
Gorbatšov pyrki Venäjän presidentiksi 1996, mutta sai vain 0,5 % äänistä. Hän ei ollut enää Venäjällä suosittu, sillä häntä pidettiin Neuvostoliiton hajottajana. Gorbatšov itse syytti Jeltsiniä "maan menettämisestä" sekä seuranneesta yleisestä kaaoksesta, ja oli hyvillään, kun hänestä päästiin eroon. Gorbatšov on pääasiassa tukenut presidentti Vladimir Putinia.[6][7]
Lokakuussa 2007 Gorbatšov perusti uuden Sosiaalidemokraattien liiton. Se ei ole puolue, eikä siten ota osaa vaaleihin. Gorbatšov julisti sen taistelevan "ääriliikkeitä" ja "kielteisiä tendenssejä" sekä korruptiota vastaan.[8][9]
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Mihail Gorbatšov: Perestroika ja uusi ajattelu. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14796-6.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Gale, 578
- ↑ Gale, s. 560
- ↑ Gale, s. 560
- ↑ Gale, s. 560–561
- ↑ Maailma paloina: Gorbatshov hävisi kaikki ruplansa Kumppani.
- ↑ Gorbachev Criticizes Yeltsin's Policies, Praises Putin, JRL 2006-183 Johnson's Russia List. Viitattu 08.11.2007.
- ↑ Russia: Gorbachev Speaks To RFE/RL Ahead Of 75th Birthday RFE/RL. Viitattu 08.11.2007.
- ↑ Gorbachev sets up Russia movement BBC. Viitattu 08.11.2007.
- ↑ Gorbachev heads new political group AlJazeera. Viitattu 08.11.2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Elävä arkisto - Gorbatšov eroaa
- Extracts from an interview with Mikhail Gorbachev on the France 24 TV station, RIA
 |
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäiset sihteerit |
| Josif Stalin | Georgi Malenkov | Nikita Hruštšov | Leonid Brežnev | Juri Andropov | Konstantin Tšernenko | Mihail Gorbatšov |
