Hjalmar Branting

Wikipedia

Karl Hjalmar Branting (23. marraskuuta 1860 – 24. helmikuuta 1925) oli ruotsalainen poliitikko. Hän toimi maansa pääministerinä vuosina 1920, 1921–1923 ja 1924–1925.

Branting kuului varakkaaseen porvarissukuun ja kävi samaa koulua Ruotsin tulevan kuninkaan Kustaa V:n kanssa. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä kiinnostumasta marxismista ja työväenaatteesta. Mutta toisin kuin monet muut vasemmistolaiset, Branting kannatti poliittisen uransa alusta alkaen rauhanomaista yhteiskunnallista muutosta. Vasemmiston oli pyrittävä valtaan demokraattisin menetelmin, ei väkivaltaisen vallankumouksen kautta.

Branting oli vuonna 1889 perustamassa Ruotsin sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta (ruots. Sveriges socialdemokratiska arbetareparti). Vuonna 1907 hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän jatkoi kuolemaansa asti. Hän toimi myös puolueen sanomalehden Social-Demokratenin päätoimittajana vuosina 1887–1917.

Ensimmäisen maailmansodan aiheuttamat taloudelliset vaikeudet aiheuttivat Ruotsissa levottomuuksia vuonna 1917. Myös Venäjällä tapahtunut bolševikkien vallankaappaus kuumensi Ruotsin vasemmiston mielialoja. Branting pysyi kuitenkin vakaana demokratian puolustajana. Hänen tavoitteenaan oli yleisen äänioikeuden toteuttaminen ja vallan saaminen vaalien kautta. Niinpä hän mm. tuomitsi jyrkästi Suomessa tammikuussa 1918 tapahtuneen vasemmiston vallankaappauksen ja teki parhaansa, jotta Ruotsin vasemmisto pysyisi sivussa Suomen sisällissodasta.

Brantingin tavoitteiden mukainen äänioikeusuudistus toteutui Ruotsissa vuosina 1918–1921, jolloin mm. Ruotsin naiset saivat äänioikeuden. Tämä uudistus mahdollisti sosiaalidemokraattisen puolueen äänisaaliin suuren kasvun, ja nosti sen Ruotsin suurimmaksi puolueeksi. Brantingista tuli Ruotsin pääministeri vuonna 1920, mikä merkitsi samalla sitä, että hänestä tuli maailman ensimmäinen demokraattisesti valtaan päässyt vasemmistolainen.

Brantingin ensimmäinen hallitus oli lyhytikäinen, koska sillä ei ollut riittävää kannatuspohjaa parlamentissa. Myös Brantingin kaksi myöhempää hallitusta olivat lyhytikäisiä: vuosien 1921–1923 hallitus kaatui kiistaan työttömyyskorvauksista, ja vuosien 1924–1925 hallitus päättyi Brantingin kuolemaan.

Uransa loppupuolella Branting käytti paljon aikaa kansainvälisiin projekteihin. Hän oli yksi Kansainliiton innokkaimpia tukijoita ja pyrki levittämään maltillisia näkemyksiään muiden maiden vasemmistolaisiin veljespuolueisiin. Hän sai tunnustukseksi kansainvälisestä rauhantyöstään puolet Nobelin rauhanpalkinnosta vuonna 1921 (toisen puolen sai norjalainen Christian Lange).

Ruotsin sosiaalidemokraatit pitävät Brantingia puolueensa henkisenä isänä, sillä tämän johdolla puolue kasvoi siihen suureen rooliin, joka sillä on ollut Ruotsin politiikassa aina 1920-luvulta lähtien.

Edeltäjä: Nils Edén Oscar Sydow Ernst Trygger

Ruotsin pääministeri 1920 1921–1923 1924–1925

Seuraaja: Gerhard Louis de Geer Ernst Trygger Rickard Sandler