Ralph Bunche

Wikipedia

Ralph Johnson Bunche (7. elokuuta 1904 Detroit – 9. joulukuuta 1971) oli yhdysvaltalainen politiikan tutkija ja diplomaatti, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1950 sovittelustaan Palestiinan konfliktissa. Hän sai kaksi Yhdysvaltain korkeinta kunniamerkkiä: Yhdysvaltain kongressin Congressional Gold Medalin ja vuonna 1963 presidentti Lyndon Johnson luovutti hänelle Medal of Freedom-mitalin.

[muokkaa] Elämäkerta

Bunche syntyi afro-amerikkalaiseen perheeseen Michiganissa. Hänen isänsä oli parturi ja äitinsä harrastelijamuusikko. Perhe muutti Albuquerqueeseen Uuteen Meksikoon, jotta vanhempien terveydentila kohentuisi. Melkein heti muuton jälkeen vanhemmat kuolivat ja Bunche joutui isoäitinsä kasvatettavaksi Los Angelesiin. Isoäiti oli mustan liikkeen aktivisti.

Bunche oli koulussa, Jefferson High Schoolissa, loistava oppilas, ja hän suoritti opintonsa UCLAssa parhain arvosanoin vuonna 1927, jolloin hän valmistui kurssinsa parhaana. Oman värillisten yhteisönsä keräämillä varoilla hän lähti opiskelemaan Harvardin yliopistoon, jossa hän suoritti maisterin tutkinnon valtiotieteessä vuonna 1928. Hän valmistui tohtoriksi vuonna 1934, vaikka samaan aikaan hän jo opetti Howardin yliopistossa, jossa hän toimi vuodet 1928–1959.

Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli aluksi CIA:n edeltäjän Office of Strategic Servicesin palveluksessa ja vuodesta 1943 lähtien Yhdysvaltain ulkoministeriössä. Hän myös osallistui Yhdistyneiden kansakuntien perustamiskokoukseen San Franciscossa vuonna 1945. Hän oli jo sodan loppuvaiheen aikana työskennellyt YK:n peruskirjan parissa, ja erityisesti yhteistyössä presidentin puolison Eleanor Rooseveltin kanssa hän keskittyi Ihmisoikeuksien julistukseen.

Vuoden 1947 aikana Bunche omistautui Israelin ja Palestiinalaisten konfliktin selvittämiseksi. Tällöin hän palveli YK:ta sen Palestiinan kysymykseen erikoistuneen komitean avustajana. Sittemmin hän toimi saman komitean pääsihteerinä. Vuonna 1948 hän työskenteli ruotsalaisen kreivi Folke Bernadotten kanssa yhteistyössä Palestiinan kysymyksessä. Bernadotten kuoleman jälkeen Bunchesta tuli Palestiinan-kysymyksen sovittelija, ja vuonna 1949 hän osallistui keskeisellä tavalla Israelin ja Palestiinan välisen rauhan solmimiseen. Siitä hänelle myönnettiin vuonna 1950 Nobelin rauhanpalkinto.

Tämän jälkeen Bunche jatkoi rauhantyötään YK:n välittäjänä Kongossa, Jemenissä, Kasmirissa ja Kyproksella, ja vuonna 1968 hänet nimitettiin YK:n apulaispääsihteeriksi.

[muokkaa] Teokset

• Bunche, Ralph, A World View of Race. Washington, D.C.: Associates in Negro Folk Education, 1936,
• Bunche, Ralph. The Political Status of the Negro in the Age of FDR, Chicago: University of Chicago Press, 1973,
• Bunche, Ralph. A Brief and Tentative Analysis of Negro Leadership, NY, New York University Press, 2005,
• Edgar, Robert R., ed. An African American in South Africa: The Travel Notes of Ralph J. Bunche, 28 September 1937 – 1 January 1938. Athens, Ohio University Press, 1992,
• Henry, Charles P., ed. Ralph J. Bunche: Selected Speeches and Writings. Ann Arbor: University of Michigan Press, 1995.