Léon Jouhaux

Wikipedia

Léon Jouhaux (1. heinäkuuta 1879 Pariisi – 23. huhtikuuta 1954 Pariisi), oli ranskalainen ammattiyhdistysjohtaja, joka oli vapausaateen kannattaja. Hän oli ammattiliittojen keskusjärjestön CGT:n pääsihteeri vuosina 1909–1947 ja tämän jälkeen uuden järjestön CGT-FD puheenjohtajana vuodesta 1948 kuolemaansa saakka. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1951.

[muokkaa] Elämäkerta

Jouhaux'n isä työskenteli tulitikkutehtaalla Aubervilliers'ssä. Pojan opinnot päättyivät jo melko varhain, sillä isän ansiot loppuivat lakkoon osallistumisen tähden. Hän sai työpaikan tehtaasta kuusitoistavuotiaana, ja samalla hän aloitti toimintansa ammattiyhdistysliikkeessä. Vuonna 1900 hän osallistui lakkoon valkoisen fosforin käyttöä vastaan, sillä aine oli sokeuttanut isän. Hän joutui eroamaan tehtaasta, ja sen jälkeen hän toimi erilaisissa ammattiyhdistysliikkeen tehtävissä.

Vuonna 1906 solmittiin Amiensin sopimus, jolla ammattiyhdistykset tunnustettiin neuvotteluissa virallisiksi osapuoliksi. Sopimuksesta tuli Léon Jouhaux'n koko elämää ja aatemaailmaa säätelevä perusta, sillä kun Ranskan kommunistinen puolue saavutti määräysvallan hänen johtamassaan ammattiyhdistyksessä, hän erosi siitä ja perusti uuden, joka toimi aikaisempien itsenäisten ja vapaiden ammattiliittojen periaatteita noudattaen.

Rauhanaatteen vankkana kannattajana tunnettu Jouhaux totesi puheessaan sosialistijohtaja Jean Jaurésin haudalla, että syynä sodan (ensimmäisen maailmansodan) alkamiseen ei ole vihan Saksan kansaa kohtaan vaan viha saksalaista imperialismia kohtaan.

Toisen maailmansodan aikana Jouhaux joutui Vichyn hallituksen määräämään kotiarestiin. Natsit pidättivät hänet kotoa marraskuussa 1942, ja hänet kuljetettiin Buchenwaldin keskitysleirille, jossa hän oli vuoteen 1945.

Aina uskollisena vapauden ja rauhan aatteille Jouhaux vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1951.