Charles Albert Gobat
Wikipedia
Charles Albert Gobat (21. toukokuuta 1843 – 16. maaliskuuta 1914) oli svetsiläinen poliitikko, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1902.
Albert Gobat toimi suuren neuvoston (Grand Conseil) parlamentaarikkona vuonna 1882 ja hänellä oli paikka myös Bernin kantoin valtioneuvostossa vuodesta 1884 vuoteen 1912, tässä tehtävässä hän toimi opetustoimen osaston johtajana vuodet 1884–1906 sekä sisäisistä asioista vastaavan osaston johtajana vuosina 1906–1912. Hän oli samaan aikaan Sveitsin kansallisen parlamentin jäsen vuosina 1884–1912 sekä kuului konfederaation valtioneuvostoon vuosina 1890–1914.
Gobat toimi Parlamenttien välisen liiton (IPU) pääsihteerinä vuodet 1892–1909 ja kansainvälisen rauhanjärjestön (Bureau international de la paix) johtajana vuosina 1911–1914 kun saman järjestän pääsihteerinä toimi Élie Ducommun.
Heidän molempien innostunut antautuminen rauhanaatteelle, eritoten Haagin sopimuksen synnylle ja sen myötävaikutuksella tapahtuvalle kiistojen rauhanomaiselle selvittelylle vuonna 1899 johti Nobelin rauhanpalkinnon myöntämiseen heille molemmille vuonna 1902.
[muokkaa] Teoksia
- Le Cauchemar de l'Europe, Strasbourg 1911
- Croquis et impressions d'Amérique, Bern 1904
- Développement du Bureau international permanent de la paix, Bern 1910
- L'Histoire de la Suisse racontée au peuple, Neuenburg 1900
- The International Parliament, «The Independent», 1903
- La République de Berne et la France pendant les guerres de religion, Pariisi 1891
[muokkaa] Lähteet
- Nobel komitean tiedonanto vuoden 1902 rauhanpalkinnon saajista (englanniksi)
- Charles Albert Gobat (englanniksi)
