Dag Hammarskjöld

Wikipedia

Dag Hammarskjöld



Yhdistyneiden kansakuntien toinen pääsihteeri
Virassa 10. huhtikuuta 1953 –18. syyskuuta 1961.
Edeltäjä	Trygve Lie
Seuraaja	U Thant
{{{arvo2}}}
Virassa {{{virassa2}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä2}}}
Seuraaja	{{{seuraaja2}}}
{{{arvo3}}}
Virassa {{{virassa3}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä3}}}
Seuraaja	{{{seuraaja3}}}

Tiedot
Syntymäaika	29. heinäkuuta 1905
Syntymäpaikka	Jönköping Ruotsi
Kuolinaika	18. syyskuuta 1961
Kuolinpaikka	Ndola, Pohjois-Rhodesia
Puolue	{{{puolue}}}
Ammatti	{{{ammatti}}}
Puoliso	{{{puoliso}}}
Arvonimet	{{{arvonimet}}}
Allekirjoitus	{{{allekirjoitus}}}
Huomioitavaa

Dag Hjalmar Agne Carl Hammarskjöld ( kuuntele ääntämys^?, 29. heinäkuuta 1905 Jönköping – 18. syyskuuta 1961) oli ruotsalainen diplomaatti, joka toimi YK:n toisena pääsihteerinä huhtikuusta 1953 kuolemaansa syyskuussa 1961 asti.

[muokkaa] Varhainen elämä

Vaikka Dag Hammarskjöld syntyi Jönköpingissä hän eli lapsuutensa pääasiassa Uppsalassa. Hänen isänsä oli Ruotsin pääministerinä 1914–1917 toiminut Hjalmar Hammarskjöld. Hammarskjöldin suku oli ollut aina 1600-luvulta ollut uskollisia Ruotsin kruunulle. Hammarskjöld opiskeli talouspolitiikkaa Uppsalan yliopistossa. Sieltä hän muutti Tukholmaan.

Vuosina 1930–1934 hän oli hallituksen työttömyyslautakunnan sihteeri. Hän teki väitöskirjansa Konjunkturspridningen ja väitteli tohtoriksi Tukholman yliopistosta vuonna 1933. Vuonna 1936 Hammarskjöld meni töihin Sveriges Riksbankiin ja kiinnostui taloustiedosta. Vuosina 1941–1948 hän oli Sveriges Riksbankin pääjohtaja. Vuonna 1945 hänestä tuli hallituksen talousneuvonantaja, ja hän koordinoi suunnitelmia, joilla oli tarkoitus saada maan talous kuntoon sodan jälkeisessä Ruotsissa.

Vuonna 1947 Hammarskjöld nimitettiin Ruotsin ulkoministeriöön, ja vuonna 1949 hänestä tuli valtiosihteeri. Hän oli Ruotsin delegaatiossa Pariisin konferenssin aikana, jossa perustettiin Marshall-apu. Vuonna 1948 hän joutui taas Pariisiin, jossa perustettiin OECD. Vuonna 1950 hän johti Ruotsin UNISCAN:nin delegaatiota ja vuonna 1951 hänestä tuli hallituksen salkuton ministeri ja ulkoministerin varamies. Vaikka hän toimi sosiaalidemokraattisessa hallituksessa, hän ei virallisesti liittynyt mihinkään poliittiseen puolueeseen, 20. tammikuuta 1954 hänet valittiin isänsä jälkeen Ruotsin akatemiaan. Jo vuonna 1951 Hammarskjöld oli varapuheenjohtajana Ruotsin delegaatiossa YK:n yleiskokouksessa Pariisissa. Hän valittiin puheenjohtajaksi vuonna 1952 tällä kertaa hän toimi New York Cityssä.

[muokkaa] YK:n pääsihteeriksi

Dag Hammarskjöld YK:n päämajan edessä New York Cityssä

Trygve Lien erotessa pääsihteerin virasta vuonna 1953, YK:n turvallisuusneuvosto päätti suositella Hammarskjöldiä pääsihteeriksi. Se tuli hänelle yllätyksenä. Kymmenen maata yhdestätoista kannatti häntä. Yleiskokous valitsi hänet virkaan huhtikuussa 1953 57 äänellä 60:stä. Hänet valitiin uudelleen vuonna 1957. Hammarskjöldin mielestä pääsihteerin tuli tehdä päätöksiä hätätapauksissa ilman YK:n turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen suostumusta.

Hammarskjöld toimi virassaan useiden konfliktien sovittelijana. Hän yritti neuvotella ratkaisua Israelin ja arabivaltioiden välillä. Vuonna 1956 hän matkusti Kiinaan neuvottelemaan 15 Korean sodan aikana vangitun amerikkalaisen lentäjän vapauttamisesta. Samana vuonna hän perusti UNEF:n eli YK:n rauhanturvajoukot. Hän oli mukana selvittämässä Suezin kriisiä 1957.

30. kesäkuuta 1960 Belgian Kongo (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta) sai itsenäisyyden ja maahan valittiin sosialistinen pääministeri Patrice Lumumba. 11. heinäkuuta maan itäinen osa Katanga, jossa on paljon luonnonrikkauksia, päätti julistautua itsenäiseksi pääministerinsä Moise Tšomben johtamana. Eri puolilla maata syntyi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä. Hammarskjöld teki neljä matkaa Kongoon neuvotteluiden johtamiseksi Lumuban ja Tšomben välille. Hänen ehdotuksensa rauhanturvajoukkojen lähettämisestä maahan kaatui Neuvostoliiton vastustukseen. Neuvostoliitto vaati Hammarskjöldin eroa ja halusi että YK:n pääsihteereiksi valittaisiin kolmen miehen troikka, yksi sosialistisista maista, yksi kapitalistisista maista ja yksi juuri itsenäistyneistä kolmannen maailman maista, ja näillä olisi veto-oikeus. Hammarskjöld ei kuitenkaan eronnut. Hammarskjöld ei suostunut Patrice Lumumban ehdotukseen Katangan liittämisestä Kongoon, ja Lumumba pyysi apua Neuvostoliitosta.

[muokkaa] Kuolema

Syyskuussa 1961 Hammarskjöld oli matkalla neuvottelemaan Kongoon selvittääkseen Moise Tšomben ja YK:n joukkojen välisiä taisteluita. Hänen tarkoituksena oli saada tulitauko Katangan kapinallisten ja YK:n rauhanturvaajien välille. Hän oli matkalla Elisabethvilleen syyskuun 17. ja 18. päivien välisenä yönä, kun yksityislentokone joutui onnettomuuteen ja tuhoutui lähellä Ndolaa Pohjois-Rhodesiassa (nykyisen Sambian alueella). Hammarskjöld ja muut 15 koneessa ollutta kuolivat.

Silloisen tutkimuksen mukaan Hammarskjöldiin lentokone lensi liian matalla ja eikä lentokapteeni nähnyt Ndolan lentoaseman kiitoradan päätä. Lentokoneella ei ollut lentosuunnitelmaa turvallisuussyistä. Mitään todisteita pommista tai ohjuksesta tai lentokonekaappauksesta ei löytynyt.

19. elokuuta vuonna 1998 arkkipiispa Desmond Tutu Etelä-Afrikan Totuuskomission puheenjohtaja kertoi, että äskettäin paljastuneet kirjeet yhdistävät MI5:n,CIA:n ja Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelun lento-onnettomuuteen. Kirjeessä sanottiin, Hammarskjöldin lentokoneen renkaiden väliin oli piilotettu pommi, joka laukesi koneen alkaessa laskeutua. Tutun mukaan kirje on kiistanlainen. Ison-Britannian ulkoministeriön mukaan kirjeet ovat voineet olla neuvostohallituksen harhautamista.

29. heinäkuuta 2005 oli kulunut sata vuotta Hammarskjöldin syntymästä. Norjan armeijan komentaja kenraalimajuri Bjørn Egge antoi Aftenpostenille haastattelun edesmenneen pääsihteerin kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Egge oli ensimmäinen YK:n virkamies, joka näki Hammarskjöldin ruumiin, ja hän sanoi että tämän otsassa oli reikä. Reiän kuva poistettiin valokuvista, joita otettiin Hammarskjöldin ruumista. Eggen mukaan Hammarskjöld selvisi lento-onnettomuudesta ja olisi yrittänyt lähteä loukkaantuneena hylyltä. Egge ei sanonut suoraan, että kyse oli ampumahaavasta.

Haastattelussa Norjan televisio NRK:ssa 24. maaliskuuta 2007 tuntemattomana pysynyt palkkasotilas kertoi olleensa samassa huoneessa erään eteläafrikkalaisen palkkasoturin kanssa, joka väitti ampuneensa Hammarskjöldin lentokonetta. Tämä eteläafrikkalainen sotilas kuoli huhujen mukaan 1990-luvulla. Toisen teorian mukaan Hammarskjöldin lentokone osui läheiseen puuhun yrittäessään laskeutua ja hänen ruuminsa oli lentokoneesta eikä ollut palanut muiden ruumiiden mukana, koska Hammarskjöldillä ei ollut kiinnitettynä turvavyötä. Hän oli lentänyt maahan syöksyneestä koneesta ja hän olisi ryöminyt kauemmaksi koneesta, mutta oli kuollut jo ennen koneen löytymistä.

Hammarskjöldin ainoa kirja Vägmärken julkaistiin vuonna 1963. Kirja on kokoelma hänen päiväkirjamerkinnöistään. Se alkaa vuodesta 1925, jolloin hän oli 20-vuotias ja päättyy vuoteen 1960. Kirjassa Hammarskjöld osoittautuu kristilliseksi mystikoksi ja kuvailee diplomaattisia toimiaan ikään kuin henkistä matkaa. Kirjasta tuli suosittu Yhdysvalloissa etenkin opiskelijoiden keskuudessa.

Hammarskjöld on ainoa tähän mennessä virka-aikanaan kuollut YK:n pääsihteeri. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto hänen kuolemansa jälkeen 1961.