Andrei Saharov
Wikipedia
 Andrei Saharov vuonna 1943. |
|
| Syntynyt | 21. toukokuuta 1921 Moskova, Venäjä |
|---|---|
| Kuollut | 14. joulukuuta, 1989 Gorki, Neuvostoliitto |
Andrei Dmitrijevitš Saharov (Андре́й Дми́триевич Са́харов, 21. toukokuuta 1921 – 14. joulukuuta 1989) oli neuvostoliittolainen ydinfyysikko, toisinajattelija ja ihmisoikeusaktivisti. Saharov osallistui Neuvostoliiton ydinaseohjelmaan ja hänen osuutensa vetypommin kehittämisessä oli huomattava.
Saharov työskenteli opiskelijana fyysikko Igor Tammin kanssa ja hänet värvättiin 1948 Neuvostoliiton ydinpommia kehittävään ryhmään.
Hänen työnsä oli avainasemassa Neuvostoliiton ensimmäisen ydinaseen räjäytyksen onnistumisessa 1953. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös arvostettu "Työn sankari"-arvonimi.[1] Hän puhui kuitenkin ydinkokeiden aiheuttamia ympäristötuhoja vastaan ja ydinvoiman rauhanomaisen käytön puolesta, jonka toivoi helpottavan riippuvuutta öljystä ja kaasusta.
Saharov kirjoitti 1968 esseen rauhanomaisesta rinnakkaiselosta ja mielipiteenvapaudesta (engl. "Reflections on Progress, Peaceful Coexistence and Intellectual Freedom"), joka levisi samizdatina. Vuonna 1975 hän lausui Nobel-puheessaan rauhan, edistyksen ja ihmisoikeuksien olevan riippuvaisia toisistaan. Viisi vuotta myöhemmin hän vastusti Afganistanin sotaa, mikä johti lopulta hänen leimaamiseensa toisinajattelijaksi ja lähettämiseen sisäiseen karkotukseen Gorkiin.
Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov kumosi karkotuksen 1986. Saharov valittiin maaliskuussa 1989 uuteen yleisliittolaiseen kansanedustajien kongressiin, jossa hän toimi muutaman kuukauden ennen kuolemaansa.[2]
[muokkaa] Lähteet
- Andrei Sakharov -- Scientist and dissident, he built the bomb and worked for peace (Time Europe)
- Nobel Lecture
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Andrei Sakharov AJ Software & Multimedia. Viitattu 20.12.2007. (englanniksi)
- ↑ Andrei Sakharov,The Nobel Peace Prize 1975 - Autobiography The Nobel Foundation. Viitattu 6.2. 2008. (englanniksi)
