William Randal Cremer

Wikipedia

Sir William Randal Cremer

Sir William Randal Cremer (18. maaliskuuta 1828 – 22. heinäkuuta 1908) oli britannialainen pasifisti ja alahuoneen jäsen. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1903. Hänen elämänsä varhaisvaihetta sävytti köyhyys ja sen jälkeen vahva sitoutuminen ammattiyhdistysliikkeeseen ja politiikkaan.

[muokkaa] Tausta

Willian Randal Cremer syntyi Englannissa Farehamin kaupungissa työläisperheeseen. Hänen isänsä oli maalari ja hänellä oli kaksi sisarta.

Hänen äitinsä jäi yksin kolmen lapsensa kanssa, kun isä jo varhain hylkäsi perheensä. Äiti oli syvästi uskonnollinen (metodisti) ja pani poikansa uskonnolliseen kouluun aina 12-vuotiaaksi saakka.

Koulun jälkeen hän pääsi puusepän oppiin. Kuitenkin puusepän oppilaanakin hän seurasi erilaisia kursseja.

Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli vuonna 1876 ja toinenkin melkoisen pian avioitumisen jälkeen vuonna 1884.

[muokkaa] Yhteiskunnallinen herääminen

1852: Randall Cremer (hän itse ei käyttänyt ensimmäistä nimeään) lähti Lontooseen. Hän oli tällöin iältään 24-vuotias ja tarkoituksena toimia kaupungissa puuseppänä. Tässä vaiheessa hän kiinnostui ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta ja sitoutui siihen.

1858: Hänet valittiin toimikuntaan, joka työskenteli yhdeksäntuntisen työpäivän puolesta. Hän osallistui myös ammattiyhdistyksen ulkopuoliseen poliittiseen toimintaan ja näin hän tuki kansainvälistä toimintaa puolalaisten puolesta heidän kapinoidessaan venäläisiä vastaan. Hän myös oli vastaanottamassa Garibaldin tämän vieraillessa Britanniassa.

1864: Hän osallistui Työläisten rauhanyhdistyksen (Working men's peace association) perustamiseen. Tämän yhdistyksen toimintaan osallistui myös Karl Marx ja muutkin eurooppalaiset sosialistit. Vuonna 1865 hänet valittiin yhdistyksen kunniasihteeriksi. Kuitenkin hän erosi yhdistyksen jäsenyydestä vuonna 1867 protestina liialliselle ideologisuudelle.

1868: Hän epäonnistui pyrkimyksessään tulla valituksi kansanedustajaksi. Hän oli kirjoittanut vaaliohjelmaansa tahtonsa luoda sellainen kansainvälinen sovittelujärjestelmä, joka estäisi aseelliset konfliktit. Hän epäonnistui myös vuoden 1874 vaaleissa. Kuitenkin alahuoneen vaalilakiin tehdyt muutokset, jotka laajensivat äänestäjien määrää ja näin mahdollistui hänen valintansa alahuoneen jäseneksi. Hän tuli useita kertoja valituksi vuosien 1885 ja 1895 välisenä aikana Itä-Lontoossa sijaitsevan Haggerstonen vaalipiirin edustajana. Kuitenkin vuoden 1895 vaaleissa häntä ei valittu, mutta vuoden 1900 vaalit olivat hänelle jälleen menestykselliset ja hän oli kuolemaansa saakka alahuoneen jäsen.

[muokkaa] Rauhan puolesta toimiminen

Vuonna 1870 käyty Ranskan ja Preussin välinen sota sai Cremerin lopullisesti sodanvastaiseen toimintaan rauhan puolesta. Hän toimi Britannian puolueettomuuden puolestapuhujana tämän sodan aikana. Hän siis perusti työläisten rauhanyhdistyksen ja toimi sen sihteerinä. Tämän yhdistyksen perimmäisenä tarkoituksena oli saada aikaan kansainvälinen konfliktien sovitteluelin.

Vuonna 1888 hän johti Britannian alahuoneen edustajien delegaatiota kokouksessa, josta tuli historiallinen. Hän tapasi Frédéric Passyn, joka oli kiinnostunut Cremerin toiminnasta ja tämä tapaaminen, jossa oli mukana lukuisia muitakin maita kuin Ranska ja Britannia eli Italian, Espanjan, Tanskan, Unkarin, Belgian ja Yhdysvaltojen edustajat, joita oli yhteensä 96 edustajaa, perustivat Parlamenttien välisen liiton (Union interparlementaire (UIP), Inter-Parliamentary Union (IPU)). Frédéric Passy valittiin uuden järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sekä Cremer ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi sekä brittiläisen sektion sihteeriksi.