Al Gore

Wikipedia

Albert Arnold ”Al” Gore Jr. (s. 31. maaliskuuta 1948) on yhdysvaltalainen poliitikko, joka oli Yhdysvaltain varapresidenttinä vuosina 1993–2000 ja demokraattisen puolueen presidenttiehdokas vuoden 2000 vaaleissa. Gore sai koko maassa noin puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin vastaehdokkaansa George W. Bush, mutta enemmistövaalityyppisen vaalijärjestelmän takia Gore hävisi vaalit.

Vaalien jälkeen Gore on ainakin toistaiseksi vetäytynyt päivänpolitiikasta ja palannut ympäristönsuojelun pariin. Ilmastonmuutoskysymyksen parissa tekemästään työstä hänelle myönnettiin vuonna 2007 Nobelin rauhanpalkinto.

Sisällysluettelo 1 Lapsuus ja nuoruus 2 Opiskelu 3 Keskustalainen urapoliitikko Tennesseen asialla 4 Aktiivinen varapresidentti Gore 5 Äänienemmistö ei auttanut vaalivoittoon 6 Presidentinvaalien jälkeinen elämä 7 Nobel-palkinto 8 Ilmastonmuutos 9 Lähteet 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Gore syntyi rikkaaseen urapoliitikkoperheeseen Washingtonissa: Hänen isänsä, Albert Gore, Sr., oli pitkäaikainen senaattori Tennesseen osavaltiosta. Gore Jr. pääsi isänsä rahoilla eliittikouluihin ja valmistui Harvardin yliopistosta 1969.

[muokkaa] Opiskelu

Gore oli jatkanut opiskeluitaan yliopiston jälkeen pyrkien asiantuntevaksi lakimieheksi. Hän kuitenkin lopetti lakimiehen opintonsa äkisti keväällä 1976 ja päätti pyrkiä kongressin alahuoneen jäseneksi Tennesseestä, isänsä kotivaltiosta. Gore voitti (monien mielestä nimensä ansiosta) helposti vaalit. Alahuoneessa hän käsitteli pääasiassa liittovaltion asevoimien sekä liikenne-, kauppa- ja tiedeministeriön budjetteja, säätäen mm. ARPANETin rahoitusta. Kuuluisa vuonna 2000 keksitty sitaatti ”I invented the Internet” perustuu juuri tähän.

[muokkaa] Keskustalainen urapoliitikko Tennesseen asialla

Harvat olivat yllättyneitä Tennesseessä Goren pyrkimyksistä päästä kongressin ylähuoneeseen, mutta varhainen ajankohta ensimmäiselle senaattorikampanjalle oli melko odottamaton: Goren pyrkiessä ja päästessä senaattoriksi Tennesseestä 1984 hän oli vain 36-vuotias, 20 vuotta silloista senaattorien keski-ikää nuorempi. Vielä suurempi uutispaukku osavaltiossa oli Goren presidenttikampanja vuoden 1988 demokraattien esivaaleissa. Goren etelävaltioiden tukeen perustuva vaalistrategia kuitenkin petti pahan kerran Jesse Jacksonin hajauttaessa etelävaltioiden äänet: Demokraatit valitsivat Massachusettsin kuvernöörin Michael Dukakiksen presidenttiehdokkaakseen, ja Gore näytti vaipuvan unholaan.

Vuonna 1992 demokraattien esivaalit voitti kuitenkin Arkansasin kuvernööri Bill Clinton. Clinton, jonka kampanja näytti aluksi tuhoon tuomitulta republikaanien ylivoiman edessä, päätti taata itselleen edes kahden osavaltion voiton vaaleissa valitsemalla itselleen varapresidenttiehdokkaan naapuriosavaltiosta. Kun vanhemman presidentti Bushin suosio sitten hiipui, Clinton voitti yllättäen vaalit ja Goresta tuli varapresidentti.

Gore on ollut naimisissa vuodesta 1970, ja hänellä on neljä lasta.

[muokkaa] Aktiivinen varapresidentti Gore

Koko ikänsä Washingtonissa asuneena urapoliitikkona Goren asiantuntemus liittovaltion politiikasta oli aivan eri luokkaa kuin Clintonin. Hänestä tuli tämän takia yksi Yhdysvaltain historian aktiivisimmista varapresidenteistä, puuttuen vähän väliä presidentin ulko-, turvallisuus- ja ympäristöpolitiikkaan.

Asiantuntemuksen kääntöpuoli oli Goren kyvyttömyys tuoda sanottavansa esiin kiinnostavassa muodossa.^[1]

[muokkaa] Äänienemmistö ei auttanut vaalivoittoon

Goren odotettu vuoden 2000 presidentinvaalikampanja republikaanien ehdokasta, George W. Bushia vastaan koostui epäonnistumisesta toisensa perään: vaikka hän oli koko kongressiuransa ajan ollut senaatin aktiivisin ympäristönsuojelija, vihreiden ehdokas Ralph Nader hajautti demokraattien äänet; vaikka Gore oli taistellut Vietnamissa 1969 ja Bush ei ollut, armeijan edustajat pitivät Gorea heikkona johtajana ja äänestivät lähes yksinomaan Bushia; vaikka Gore oli murskannut tiedoillaan eksyneeltä vaikuttaneen Bushin vaaliväittelyissä, Gore hävisi ne koska äänestäjäkunta piti häntä ylimielisenä. Tästäkin huolimatta Gore sai yli puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin päävastustajansa (Albert Gore 51,0 milj. ääntä, 48,4% äänistä; George W. Bush 50,4 milj., 47,9 %; Ralph Nader 2,9 milj, 2,7 %.

Murheenkryyniksi Al Gorelle osoittautui kuitenkin Yhdysvaltain valitsijamiesjärjestelmän lisäksi vaalien vaa'ankieleksi muodostunut Floridan osavaltio. Virallisten tulosten mukaan Bush voitti Floridassa 537 äänellä, vaikka vaaliepäselvyyksiä epäiltiin. Demokraatit syyttivät tästä Floridan sekavia äänestyslippuja, jotka olisivat saaneet Goren kannattajat äänestämään vahingossa arkkikonservatiivi Pat Buchanania, joka sai edellisiin vaaleihin verrattuna valtavasti kasvaneen äänipotin, kun taas republikaanien äänimäärä oli noussut vähän ja demokraattien äänimäärä laskenut merkittävästi. Lisäksi esitettiin syytöksiä siitä, että suurilta joukoilta mustia äänestäjiä, jotka ovat perinteisiä demokraattien kannattajia, oli viety erilaisista lakiteknisistä syistä äänioikeus ennen vaaleja. Epäilyksiin vaikutti myös, että Floridan kuvernööri oli osavaltion virallisesti voittaneen ehdokkaan veli, Jeb Bush. Äänten uudelleenlaskenta kuitenkin kiellettiin Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa äänin 5–4. Floridan osavaltion 25 valitsijamiesääntä, jotka kaikki päätyivät Bushille, ja varsinainen valitsijamieskokous nimesi tämän Yhdysvaltain presidentiksi tammikuusta 2001 alkaen äänin 269–271.

[muokkaa] Presidentinvaalien jälkeinen elämä

Gore jätti politiikan vuoden 2000 vaalien jälkeen. Hän työskentelee nykyään konsulttina eri suuryrityksille. Hän on myös kiertänyt ympäri maailmaa puhumassa ilmaston lämpenemisestä ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Suomessa hän kävi syyskuussa 2006. Puheesta on myös tehty dokumenttielokuva Epämiellyttävä totuus (engl. An Inconvenient Truth), jonka ensi-ilta oli 24. toukokuuta 2006. Elokuvan ohjasi Davis Guggenheim ja se voitti kaksi Oscar-palkintoa vuonna 2007, mukaan lukien parhaan dokumenttielokuvan Oscarin.^[2] Gore oli myös mukana järjestämässä konserttisarja Live Earthia, jolla kampanjoitiin ilmastonmuutosta vastaan.

Gore on ollut suosittu nimi Demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi 2008, mutta hän on toistuvasti kieltäytynyt ehdokkuudesta.

[muokkaa] Nobel-palkinto

Gore sai yhdessä Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2007 "työstään luodakseen ja levittääkseen tietoisuutta ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja tämän muutoksen torjuntaan tarvittavien toimien alkuunsaattamisesta". ^[3] Gore lupasi käyttää osuutensa miljoonan euron palkinnosta ilmastonmuutoksesta tiedottamiseen. ^[4]

Nobelpuheessaan Al Gore sanoi, että nyt on yhdestoista hetki toimia ilmastokriisin todellisia maailmanlaajuisia valtavien uhkien torjumiseksi. Onko tahtoa vapautua harhakuvitelmien kahleista? Yhä voimme valita kohtalomme. Totuuden voimalla Mahatma Gandhi herätti demokratian. Totuudella on voima vapauttaa meidät. Totuudella on myös voima saavuttaa yhteinen vastuu ja yhdistää voimat. Afrikkalaisen sananlaskun mukaan, jos matkaat nopeasti mene yksin, jos matkaat kauas mene yhdessä. Nyt on edettävä kauas nopeasti.

[muokkaa] Ilmastonmuutos

Nobel-palkittu Al Gore kehottaa aientamaan uutta sopimusta kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisestä. Gore toivoo, että Balin kokouksessa päätetään uuden sopimuksen tulevan voimaan kaksi vuotta aiemmin eli vuonna 2010. Goren mielestä on turha odotella vuoteen 2012 asti, jolloin tarvitaan jo paljon tiukempi sopimus.^[5] Balille joulukuussa 2007 suoraan rauhan Nobelin palkintoseremoniasta saapunut Al Gore kommentoi Yhdysvaltain olevan vastuussa ilmastoneuvotteluiden pattitilanteesta. Goren suorasukainen tuomio sai salillisen osanottajia puhkeamaan aplodeihin.^[6]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Antti Honkamaa, Katriina Mäkelä: Uusi yritys Valkoiseen taloon?. Iltalehti, 2007, nro 13.10..
2. ↑ http://www.imdb.com/title/tt0497116/
3. ↑ Peace 2007 12. lokakuuta 2007. Den Norske Nobelkomite. Viitattu 12. lokakuuta 2007.
4. ↑ Antti Honkamaa, Katriina Mäkelä: Uusi yritys Valkoiseen taloon?. Iltalehti, 2007, nro 13.10..
5. ↑ Gore haluaa uuden ilmastosopimuksen vuonna 2010 YLE 7.12.2007
6. ↑ EU uhkaa boikotoida teollisuusmaiden ilmastotapaamista YLE 13.12.2007

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Viralliset kotisivut
• Goren presidenttiehdokuutta 2007 ajava sivu
• Toinen Goren presidenttiehdokkuutta kannattava sivu
• New York Times: Al Gore
• Al Gore Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Nobel puhe 2007, Al Gore, Oslo, 10.12.2007