Vietnamin sosialistinen tasavalta eli Vietnam (Việt Nam), on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Valtion pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä eli se on lähes Suomen kokoinen. Vietnamissa on vallalla yksipuoluejärjestelmä – valtaa pitää Vietnamin kommunistinen puolue. Asukkaita on yli 84 miljoonaa.

Vietnam tulee sanasta Việt Nam, Nam Việt käännettynä toisin päin. Nam Việt on muinaisen kuningaskunnan nimi, joka hallitsi suurta osaa nykyistä pohjoista Vietnamia ja eteläistä Kiinaa.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Hallinnollinen jako
3 Talous
4 Väestöjakauma
5 Kulttuuri
6 Kehityksen haasteet
- 6.1 Kehitysyhteistyö
7 Merkittävimmät luonnonvarat
8 Merkittävimmät vientituotteet
9 Lähteitä
10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Kalastusmaja Binh Quoin kylässä.

Pääartikkeli: Vietnamin historia

Photo Patrick-André Perron

Kiina valtasi Vietnamin Kiinan Han-dynastian aikana 111 eaa. ja piti Vietnamia hallussaan yli tuhat vuotta vuoteen 938 saakka. Tänä aikana Vietnamiin lainautui kiinan kirjoitusjärjestelmä, vietnamin kieleen lukematon määrä sanoja kiinan kielestä ja muutenkin kiinalainen vaikutus oli valtava.

Ranska valtasi itselleen siirtomaata Indokiinaan ja oli miehittänyt koko Vietnamin vuoteen 1884 mennessä. Se piti Vietnamia hallussaan kunnes Japani valtasi sen toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen Ranska yritti Yhdysvaltain tukemana saada maan takaisin hallintaansa, mutta Japania vastustamaan noussut kansallismielinen Vietminh-liike vaati itsenäisyyttä. Ho Chi Minhin johdolla Vietminh löi toukokuussa 1954 ranskalaisten joukot ratkaisevassa Dien Bien Phun taistelussa. Ranska joutui taipumaan neuvotteluihin koskien Vietnamin itsenäisyyttä. Geneven konferenssissa Vietnam jaettiin eteläiseen ja pohjoiseen osaan, vaalit piti järjestää vuonna 1956 eikä maassa saanut olla ulkomaisia joukkoja.

Yhdysvaltain tukemana etelän hallitus Ngo Dinh Diemin johdolla kieltäytyi sopimasta näiden vaalien järjestämisestä vuonna 1955, sillä Ho Chi Minh oli hyvin suosittu pohjoisessa ja olisi luultavasti voittanut vaalit. Etelä irtisanoutui Genevessä tehdystä sopimuksesta ja julistautui tasavallaksi, minkä seurauksena pohjoinenkin julistautui itsenäiseksi valtioksi. Seurasi Vietnamin sota, jossa Yhdysvallat taisteli Etelä-Vietnamin puolella. Yhdysvallat vetäytyi suurten tappioiden ja kansalaisten sodanvastaisuuden vuoksi 1973 ja Pohjois-Vietnam valloitti etelän kaksi vuotta myöhemmin. Sodassa kuoli yli 3,8 miljoonaa ihmistä ja maan jälleenrakentaminen sodan jälkeen on ollut vaikeaa.

1980-luvun talousreformien myötä maa vaikuttaa päässeen hyvään vauhtiin talouden rakennemuutoksessa samaan tapaan, kuin useat muut Kaakkois-Aasian maat jo aikaisemmin. Talousreformit ovat olleet ylhäältä johdettuja ja kovakouraisia, mutta lopulta talouskasvun myötä ihmisten materiaalinen elintaso on noussut. Kommunistinen puolue ei ole kuitenkaan luopunut yksinoikeudestaan valtaan. Vietnamin tilanne muistuttaa monessa suhteessa Kiinan kansantasavallan nykytilannetta.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Vesipuhveli

Sa Pan aluetta vuorisessa Pohjois-Vietnamissa

Kaupungeissa moottoripyörä on suosittu kulkuneuvo

Vietnam jakautuu hallinnollisesti 59 provinssiin (tỉnh) ja viiteen erilliseen kaupunkialueeseen (thành phố).

Provinsseja hallitseen asukkaiden vaaleissa valitsema kansanneuvosto, joka puolestaan valitsee provinssin kansankomitean, joka on hallinnon toimeenpaneva elin. Provinssien hallinnot toimivat keskushallinnon alaisuudessa.

Kansanneuvoston vaalien äänestysikäraja on 18 vuotta ja ehdokkuuden ikäraja on 21 vuotta. Ehdokkaan nimeäminen on vapaata, mutta virallisen ehdokkuuden saamiseksi on saatava provinssin isänmaan rintaman tuki. Kussakin äänestyspiirissä valitaan yhdestä kolmeen jäsentä ja ehdokkaita on oltava enemmän kuin kansanneuvostoon voidaan valita.

Kansanneuvosto valitsee kansankomitean, joka valitsee keskuudestaan presidentin ja vara-presidentin. Lisäksi siihen kuuluu yhdeksästä yhteentoista jäsentä.

[muokkaa] Talous

Vietnam liittyi vuonna 2006 WTO:hon ja toimi samana vuonna APEC-kokouksen isäntämaana. Talouskasvu jatkoi 8 prosentin tasolla. Inflaatio pysyi 7 prosentissa.

Vietnamin talouspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on ollut köyhyyden vähentäminen sekä vahva talouskasvu. Samat tavoitteet löytyvät myös taloussuunnitelmasta vuosille 2006–2010. Tänä aikana maa pyrkii saavuttamaan keskituloisten maiden tason ja siirtymään pois alhaisen tulotason maiden joukosta.

Jotta tavoite saavutettaisiin, vietnamin täytyy kaksinkertaistaa bruttokansantuotteensa viidessä vuodessa. Vuoteen 2020 mennessä Vietnamista halutaan teollisuusvaltio.

Vietnamin uudistuspolitiikka "doi moi" täytti 20 vuotta vuonna 2006. Maan talous on edistynyt erinomaisesti. Vuonna 2006 vienti kasvoi ennätyksellisen paljon ja sen arvo oli 39,60 miljardia USD.

Erityisesti raakaöljyn vienti kasvoi. Muita vauhdittajia olivat puunjalostustuotteet, jalkineteollisuus, sähköala, äyriäiset, riisi, kumi ja kahvi. Vietnam on maailman toiseksi suurin riisin viejä Thaimaan jälkeen. Myös palveluiden vienti on ollut nousussa. Suurinta nousua on ollut matkailuviennissä.

Vuonna 2006 Tuonti oli 44,41 miljardia USD. Ulkomaisia investointeja tehtiin 10,2 miljardin USD edestä, mikä on hurja kasvu vuoden 2005 5,8 miljardin USD tasoon. Investointien kasvuun on vaikuttanut WTO-jäsenyys, poliittinen vakaus ja voimakas talouskasvu. Suurin ulkomainen sijoittaja on Etelä-Korea. Sen jälkeen tulevat Yhdysvallat, Japani, Hongkong, Taiwan ja Singapore. ^[1]

[muokkaa] Väestöjakauma

Vietnamin asukasluvun kasvu vuosina 1961-2003

Vietnamin väestöstä 87 % on etnisesti vietnamilaisia. Suurin vähemmistö ovat kiinalaiset, joita on n. 3 % väestöstä, erityisesti maan eteläosissa. Toiseksi suurin vähemmistöjen ryhmä ovat keskisellä ylänköalueilla asuvat vuoristokansat, jotka jakautuvat n. 30 eri ryhmään ja käsittävät niin malaijilais-polynesialaisia kieliä kuin mon-khmer-kieliä puhuvia kansoja. Sen lisäksi maassa asuu n. 600 000 khmeriä (kambodžalaista) ja 80 000 cham-kansaan kuuluvaa. Uskonnollisesti 52 % asukkaista on buddhalaisia, 10 % katolisia ja muutama prosentti kuuluu Cao Dai -uskonnon kannattajiin. Tämän lisäksi maassa on myös protestantteja, muslimeja, taolaisia, animisteja ja hinduja. Noin 30 %:n väestöstä arvioidaan olevan uskontokuntiin kuulumattomia.

[muokkaa] Kulttuuri

Trịnh Công Sơn on kuuluisa vietnamilainen laulaja-laulunkirjoittaja.

Vietnamilaisille ovat tärkeitä kiinalaiset, kristilliset ja sosialistiset vaikutteet. Vietnamilaisten tärkein juhlapäivä on Tết (Vietnamilaisten kuunkiertoon perustuva uusi vuosi) on tammi- tai helmikuussa. Buddhan syntymäpäivää vietetään täydenkuun aikana neljännessä kuussa. Juhlapäivät ovat hyvin tärkeitä. Niitä korostetaan kulkueilla ja näyttävillä koristeluilla.

Vietnamilaisten perinteinen juhla-asu on nimeltään "Áo Dài" (lausutaan '[ɑɔ zɑi]'), jota pidetään yleisesti häissä, Uuden Vuoden juhlissa ja juhlatilaisuuksissa. Aikanaan asu oli molemmilla sukupuolilla, mutta nykyään sitä pitävät vain naiset.

Vietnamilaiset nimet noudattavat muotoa: Sukunimi - Välinimi - Etunimi, esimerkiksi Nguyễn Văn Anh. Puhuttelumuoto poikkeaa myös totutusta. Edellä mainittua henkilöä kutsutaan etunimellä ("Anh") eikä sukunimellä ("Nguyễn"). Henkilöstä keskusteltaessa häneen viitataan useimmiten koko nimeltä "Nguyễn Văn Anh". Lapset saavat sukunimen isältään. Nguyen on vietnamilaisten yleisin sukunimi ja on käytössä hieman yli 50 prosentilla vietnamilaisista.

[muokkaa] Kehityksen haasteet

Vaikka Vietnamin talous kasvaa huippuvauhtia, se on samalla yksi maailman köyhimmistä valtioista. Maa on onnistunut YK:n tavoitteessa puolittaa köyhyys kymmenessä vuodessa. Tuloerot ovat silti korkeat ja joka neljäs elää äärimmäisessä köyhyydessä. Köyhistä 90 % asuu maaseudulla.

Lähes kaikki lapset käyvät peruskoulun ja suurin osa jatkaa lukioon. Sukupuolten välinen tasa-arvo on toteutunut koululaisten kohdalla hyvin. Vielä yliopistossakin tyttöjä ja poikia on kutakuinkin yhtä paljon. Lähes puolet kaikista työssä käyvistä on naisia. Johtotehtävissä olevien naisten määrä on nousussa.

Puhtaan veden saatavuus on kasvanut 90-luvun puolivälin 26 prosentista 70 prosenttiin. Metsäohjelmien ansiosta metsäpinta-ala on kasvanut. Nyt lähes puolet maan pinta-alasta on metsää. Suojelualueiksi on merkitty noin kymmenesosa maan pinta-alasta.

Äiti- ja lapsikuolleisuus on saatu vähenemään. Lapsikuolleisuus on puolittunut 15 vuodessa ja lähes kaikki lapset rokotetaan tuhkarokkoa vastaan. Jopa 90 % naisista hyödyntää neuvolapalveluja ja yhä useampi synnytys tapahtuu koulutetun kätilön avustuksella.

Hiv-tartuntojen määrä lisääntyy pelottavaa 15 prosentin vuosivauhtia. Malaria ja tuberkuloosi on sen sijaan saatu kuriin. Malariatapauksia on vain neljäsosa 90-luvun puolivälin tartuntojen määrästä.

^[2]

[muokkaa] Kehitysyhteistyö

Hyvästä kehityksestä huolimatta Vietnam on edelleen köyhä valtio, joka kuuluu alhaisen tulotason maihin.

Vietnam ei ole riippuvainen kehitysyhteistyöstä. Maan budjetista 5-7 prosenttia oli ulkomaista apua. Maalle myönnettiin velkahelpotuksia 1990-luvulla, mutta valtion velan osuus BKT:sta on edelleen 48 %. 2000-luvun alkupuolella sekä virallinen kehitysapu että suorat ulkomaiset investoinnit ovat kasvaneet. Kehitysapu sekä ulkomaalaiset investoinnit ovat mahdollistaneet köyhyyden vähenemisen.

Vietnam on yksi Suomen kahdeksasta kehitysyhteistyön pääkumppanimaasta. Yhteistyön pääkohteita ovat metsät, maaseudun kehittäminen sekä kaupunkien vesihuolto ja sanitaatio.

^[3]