Malesia

Wikipedia

مليسيا Malaysia
lippu vaakuna
Valtiomuoto	perustuslaillinen monarkia
Hallitsija Pääministeri	Tuanku Syed Sirajuddin Abdullah Ahmad Badawi
Pääkaupunki	Kuala Lumpur
Muita kaupunkeja	Ipoh
Pinta-ala  – josta sisävesiä	329 758 km² (sijalla 64) 0,3 %
Väkiluku (2007)  – väestötiheys  – väestönkasvu	26 207 102 (sijalla 44) 78 / km² 1,78 % (2006)
Viralliset kielet	malaijin kieli
Valuutta	ringgit (MYR)
BKT (2005)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 33 290 miljardia USD 12 106 USD
HDI (2006)	0,805 (sijalla 61)
Elinkeinorakenne	maatalous {{{maatalous}}} %, palvelut 59,5 %, teollisuus 33,3 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+8 ei käytössä
Itsenäisyys  – Yhdistyneestä kuningaskunnasta	31. elokuuta 1957
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet: 9M
Kansainvälinen suuntanumero	+60
Motto	Bersekutu Bertambah Mutu (Yhtenäisyys on voimaa)
Kansallislaulu	Negaraku

Malesia on valtio Aasiassa. Sen pääkaupunki on Kuala Lumpur. Malesian väkiluku on noin 27 miljoonaa ja pinta-ala 329 750 neliökilometriä. Malesian naapurimaat ovat Thaimaa, Indonesia, Singapore ja Brunei. Maan virallinen kieli on malaiji.

Malesia muodostuu kahdesta toisistaan selvästi erillään sijaitsevasta alueesta. Länsi-Malesian muodostaa Malakan niemimaan eteläosa, entinen Malaija, kun taas Itä-Malesiaan kuuluu Borneon saaren pohjoisosa Bruneita lukuun ottamatta.

Malesian suurin väestöryhmä on malaijit, mutta kiinalaisvähemmistö on hallinnut maan taloutta.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Maantiede 4 Talous 4.1 Merkittävimmät luonnonvarat 4.2 Merkittävimmät vientituotteet 5 Väestö 6 Kulttuuri 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Malakan niemimaa on ollut varhaisista ajoista Kiinan ja Intian välisen kaupan tärkeä keskus. Ensimmäiset malaijikuningaskunnat syntyivät 900-luvulla ja islam saapui aluelle 1300-luvulla. 1400-luvulla Malakan sulttaanikunta nousi alueen voimakkaimmaksi, mutta Portugali valtasi Malakan 1511 aloittaen eurooppalaisen ylivallan ajan. Hollantilaiset valtasivat Malakan Portugalilta 1641 ja 1795 menettivät sen vuorostaan Isolle-Britannialle.

Brittien hallitsemat Malaka, Singapore ja Penang yhdistettiin siirtomaaksi (Straits Settlements) ja näistä tukikohdista koko Malakan niemimaa alistettiin brittien valtaan 1900-luvun alkuun mennessä.

Englantilainen James Brooke sai 1842 Brunein sulttaanilta haltuunsa Itä-Malesiassa sijaitsevan Kuchingin kaupunkia ympäröivän alueen ja perusti Sarawakin ruhtinaskunnan, joka laajeni vähitellen käsittämään nykyisen Sarawakin osavaltion alueen. Pohjois-Borneon Sabah taas joutui 1881 brittiläisen Pohjois-Borneon kauppakomppanian haltuun ja 1888 siitä tehtiin Ison-Britannian protektoraatti.

Toisessa maailmansodassa koko Malesia joutui Japanin miehittämäksi. Sodan jälkeen Sarawakia hallinnut Brooken suku luopui vallasta ja Sarawak, samoin kuin Sabah (tuolloin nimeltään Pohjois-Borneo) muutettiin Ison-Britannian kruunusiirtomaaksi 1946. Pääasiassa kiinalaisväestön tukema Malaijan kommunistinen puolue oli käynyt Malakan niemimaalla sissisotaa japanilaismiehitystä vastaan ja aloitti uuden sodan brittejä vastaan 1948. Sissien takia julistettu poikkeustila kesti vuoteen 1960 (ja jotkut poikkeustilalait ovat edelleen voimassa), mutta pääosin kommunistit joutuivat vetäytymään jo 50-luvun alussa tukikohtiinsa Thaimaahan. Lopullisesti konflikti loppui vasta 1989 sissien antautumissopimukseen.

Sissisota sai kuitenkin osaltaan britit myöntämään maalle itsenäisyyden ja 31. elokuuta 1957 Malaijan federaatio eli nykyinen Länsi-Malesia itsenäistyi. Kiinalaisenemmistöinen Singapore oli kuitenkin irrotettu siitä jo heti toisen maailmansodan jälkeen. 1963 Malaijan federaatio, Singapore, Sarawak ja Sabah yhdistettiin Malesiaksi. Myös Bruneita suunniteltiin tuolloin siihen liitettäväksi, mutta se jäi edelleen Ison-Britannian alaisuuteen, kunnes se itsenäistyi vuonna 1984.

Indonesia ja osa Itä-Malesian väestöstä vastusti alkuun Sarawakin ja Sabahin liittämistä Malesiaan ja vuosina 1962–1966 alueella käytiin aseellisia yhteenottoja. Liittohallituksen tueksi lähetetyt brittiläiset joukot ja Sukarnon hallinnon kaatuminen Indonesiassa ratkaisivat kuitenkin tilanteen Malesian eduksi.

Singapore itsenäistyi Malesiasta rauhanomaisesti 1965.

Malaijien ja kiinalaisten etniset jännitteet kärjistyivät verisiksi mellakoiksi Kuala Lumpurissa 13. toukokuuta 1969 ja johtivat uuden kaksivuotisen poikkeustilan julistamiseen. Pysyvämpänä seurauksena oli kuitenkin siirtyminen malaijiväestöä suosivaan talous- ja sosiaalipolitiikkaan.

1990-luvun lopulla Malesiaa ravisteli maata koko itsenäisyyden ajan hallinneen UMNO-puolueen repeämä ja pääministeri Mahathir bin Mohamadia vastaan kohdistunut oppositioliikehdintä, jonka hallitus kuitenkin lopulta sai aisoihin.

[muokkaa] Politiikka

Malesia on perustuslaillinen monarkia, kuningas valitaan viiden vuoden kaudeksi yhdeksän Malakan niemimaan sulttaanin joukosta. Toimeenpanovalta on kuitenkin keskittynyt pääministerille.

Malesian parlamentti on kaksikamarinen. Senaatin 69 jäsenestä kuningas nimittää 43 ja osavaltiot nimittävät kaksi kukin. Kansanneuvoston 219 jäsentä valitaan yleisillä vaaleilla vähintään viiden vuoden välein. Kuningas voi hajottaa pääministerin pyynnöstä kansanneuvoston ja käytännössä vaalit on pidetty 3–5 vuoden välein.

Malesiaa on itsenäistymisestä asti hallinnut United Malays National Organisation (UMNO) ja sen liittolaispuolueet, jotka muodostavat Barisan Nasional (Kansallinen rintama)-koalition. Tärkeimpiä UMNO:n liittolaisia ovat kiinalaisia edustava Malaysian Chinese Association (MCA) ja intialaisia edustava Malaysian Indian Congress (MIC).

Viimeisimmissä, vuoden 1999 vaaleissa Barisan Nasional säilytti kolmen neljäsosan enemmistön huolimatta opposition etenemisestä. Tärkeimmät oppostiopuolueet, jotka 1999 muodostivat liiton nimellä Barisan Alternatif (Vaihtoehtoinen rintama), ovat islamistinen PAS, paljolti kiinalaisia edustava Democratic Action Party (DAP) ja UMNO:sta erkaantunut National Justice Party (NJP).

Malesiassa on monipuoluejärjestelmä ja vaalit ovat suhteellisen rehellisiä, mutta oppositio on syyttänyt hallitusta mm. itsenäisen median tukahduttamisesta ja poliittisten vastustajien vangitsemisesta.

[muokkaa] Maantiede

Tiheää viidakkoa Borneossa

Cameron Highlands, teeplantaaseja.

Malesian pääkaupunki on Kuala Lumpur, joka on tunnettu Petronasin kaksoistornista.

Malesia on jakautunut neljääntoista poliittiseen osaan: kolmeentoista osavaltioon (negen) ja kolmeen liittovaltion territorioon (wilayah persekutuan), joilla yhdessä on osavaltiostatus.

Osavaltiot ovat: Johor, Kedah, Kelantan, Malakka, Negeri Sembilan, Pahang, Perak, Perlis, Penang, Sabah, Sarawak, Selangor ja Terengganu.

Liittovaltion territoriot ovat: Kuala Lumpur, Labuan ja Putrajaya.

[muokkaa] Talous

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• tina
• öljy
• puu
• kupari
• maakaasu
• rautamalmi

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• öljyt
• koneet
• elektroniikka
• tina

[muokkaa] Väestö

Malaijit ja osa muista alkuperäisasukkaista tilastoidaan yhteiskäsitteellä "Bumiputra". He muodostavat 65% väestöstä. Kiinalaisia on 27,7% ja intialaisperäisiä (pääasiassa tamileja) 7,3% väestöstä.

Virallisen malaijin kielen lisäksi englanti on yleisessä käytössä mm. mediassa.

Uskonnollisesti malaijit ovat muslimeja, kiinalaisten keskuudessa on taolaisia, buddhalaisia ja kungfutselaisia ja intialaiset ovat pääosin hinduja. Maassa on myös jonkin verran kristittyjä. Maan perustuslakiin on kirjattu malaijien uskonnoksi islam. Heitä koskee šari'a-laki. Islamista poiskääntyminen edellyttää lupaa šari'a-oikeudelta, eikä sitä käytännössä myönnetä. Ihmiset, jotka ovat virallisesti muslimeiksi luokiteltuja, eivät myöskään saa harjoittaa muuta uskontoa. Tämä on aiheuttanut uskonnollisia konflikteja.

[muokkaa] Kulttuuri

Malesialainen kulttuuri on hyvin monimuotoista ja vaihtelee väestöryhmän ja alueiden mukaan.

Malesiassa universaaleja arkikieliä ovat malaijin kieli ja Malesian englanti (josta yleisimmiten käytetään nimeä manglish). Lähes kaikki osaavat malaijin kieltä. Mandariinikiinaa ja kantoninkiinaa puhutaan laajasti liike- ja arkielämässä, kun vastapuolen voidaan olettaa osaavan sitä. Yrityksissä mandariinin (ja joskus kantonin) osaaminen nähdään monesti tärkeäksi ominaisuudeksi, esimerkiksi työhönotossa. Intialaisia kieliä puhutaan intialaisten kesken. Englannin käyttöä lingua francana suosivat koulutetut, kun taas malaijin kieltä suosivat monet malaijit.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Malaysia Wikitravelissa (englanniksi)