Saint Vincent ja Grenadiinit

Karibit tulivat saarille 1300-luvulla ja valloittivat ne paikallisilta arawak-intiaaneilta. Kristofer Kolumbus kävi Saint Vincentissä 1498, mutta saaret eivät siirtyneet yhdellekään Euroopan valtioista. Karibit hallitsivat alueen saaria 1700-luvulle asti estäen eurooppalaisten asettautumisen niille.^[2] Karanneita tai haaksirikkoutuneita afrikkalaisia orjia tuli maihin Saint Vincentiin ja meni karibien kanssa naimisiin. Näin syntyi uusi kansa "mustat karibit" eli garifuna.

Vuodesta 1719 alkaen ranskalaiset perustivat plantaaseja joissa kasvattivat orjatyövoiman avulla kahvia, tupakkaa, indigoa, puuvillaa ja sokeriruokoa.^lähde? Maailmanpolitiikan vaiheiden mukaan siirtomaaisännyys vaihtui ranskalaisilta briteille ja takaisin, mutta lopulta saaret vakiintuivat brittien siirtomaaksi 1783. Alkuperäisasukkaat siirrettiin reservaattiin Roatanin saarelle ja tilanne tuotiin orjia Afrikasta. Myöhemmin orjuuden kieltämisen jälkeen työväkeä plantaaseille haettiin Aasiasta.^[2]

Saint Vincent kuului Länsi-Intian liittovaltioon 1958-1962 ja sai itsehallinnon 1967. Siitä tuli itsenäinen valtio ja Kansainyhteisön jäsen vuonna 1979.^[2]

[muokkaa] Politiikka

Saint Vincent ja Grenadiinit on parlamentaarinen demokratia, joka kuuluu Kansainyhteisöön. Ison-Britannian hallitsija, eli Kuningatar Elisabeth II on valtion päämies, jota edustaa saarella kenraalikuvernööri. Kenraalikuvernöörin valta on enemmän symbolista, ja todellisuudessa valta on parlamentilla. Parlamentissa on 15 viiden vuoden välein äänestettävää kansaedustajaa ja 6 nimitettyä senaattoria.

Maalla ei ole omaa virallista armeijaa, mutta poliisilla on käytännössä pieniä puolustusvoimia vastaava erikoisjoukkoyksikkö.

Saint Vincent ja Grenadiinit on CARICOMin ja OECSin täysjäsen.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Hallinnollisesti Saint Vincent ja Grenadiinit on jaettu kuuteen kuntaan, joista viisi on Saint Vincentin saarella. Kuudes kunta kattaa koko Pohjos-Grenadiinit. Pääkaupunki Kingstown sijaitsee Saint Georgen kunnassa, joka on koko maan hallinnollinen keskus.

Kunnat ovat: Charlotte, Grenadines, Saint Andrew, Saint David, Saint George ja Saint Patrick.

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Saint Vincentin ja Grenadiinien maantiede

Saint Vincent ja Grenadiinit koostuu pääsaari Saint Vincentistä ja saariryhmä Pohjois-Grenadiineista. Yhteensä valtiossa on noin 600 saarta.^[2] Saint Vincent on vuoristoinen ja tuliperäinen, jonka korkein huippu, La Soufrière (1 234 m), on yhä aktiivinen tulivuori.^[1] Vuonna 1902 La Soufrière purkautui surmaten noin 2000 ihmistä. Saint Vincentin vastakkaiset rannat ovat hyvin erilaiset: tuulenpuoleinen ranta on jyrkkä ja kivikkoinen, kun suojanpuolella on sileä hiekkaranta pienine poukamineen. Saaren itäosissa on jokia ja tiheää metsää. Pohjois-Grenadiineista suurin osa korallisaaria. Merkittäviä jokia ei maassa ole.

Saaristolla on pasaatituulien leudontama trooppinen ilmasto.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Saint Vincentin ja Grenadiinien talous

Maatalouspainotteisessa maassa banaani on merkittävin viljelyskasvi. Banaanin ohella toinen merkittävä vientituote on arrowjuuren tärkkelys. Turismin merkitys on kasvussa, mutta maassa on työttömyysaste 35–40 prosenttia. Erilaiset teolliset kokeilut pääosin epäonnistuneet, ja työssäkäyvistä vain viidennes saa elantonsa teollisuudesta. Monet elävät omavaraistaloudessa.^[1]

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Väestö

Väestön kasvu vuodesta 1961 vuoteen 2003, Lähde FAO:n tilastot. Asukkaita x 1000.

Saint Vincentin ja Grenadiinien väestöstä 95 % asuu Saint Vincentillä. Väestöstä 82 % on afrikkalaista alkuperää, 14 % sekaväestöä ja loput 4 % alkuperäisasukkaita, eurooppalaisia ja itäintialaisia kansoja.^[1]

[muokkaa] Kulttuuri

Kingstownin kaupungin länsipuolella on Fort Charlotten linnoitus, joka on nimetty Yrjö III:n vaimon mukaan. Linnoitus on rakennettu 1806.

Saarten muina arkkitehtonisina matkailukohteina mainitaan kolme kirkkoa: Pyhälle Yrjänälle omistettu anglikaaninen katedraali 1800-luvun alkupuolelta, katolinen katedraali vuodelta 1823 ja metodistien kirkko, jossa on hienot urut ja lasimaalauksia.

Kansanomaisempi kulttuuri on esillä Kingstonin markkinoilla, missä myydään paikallisten ruokatarvikkeiden lisäksi käsiteollisuuden tuotteita.^[3]

Saint Vincent ja Grenadiinit satelliittikuvassa

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saint Vincent ja Grenadiinit.

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 ^1,2 ^1,3 Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 397. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
↑ ^2,0 ^2,1 ^2,2 ^2,3 Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 529. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7.
↑ Turismisivut