Grenada

Wikipedia

Grenada
lippu vaakuna
Valtiomuoto
Kuningatar Kenraalikuvernööri Pääministeri	Elisabet II Sir Daniel Williams Keith Mitchell
Pääkaupunki	St. George's 12°3′N 61°45′W
Muita kaupunkeja
Pinta-ala  – josta sisävesiä	217 km² (sijalla 344) 1,6 %
Väkiluku (2005)  – väestötiheys  – väestönkasvu	89 502 (sijalla 199) 259,5 / km² 0,26 % (2006)
Viralliset kielet	englannin kieli
Valuutta	Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT (2002)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 210 440 miljoonaa USD 5 000 USD
HDI (2005)	0.777 (sijalla 82)
Elinkeinorakenne	maatalous 7,7 %, palvelut 68,4 %, teollisuus 23,9 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC-4 ei käytössä
Itsenäisyys – Britanniasta	7. helmikuuta 1974
Lyhenne Maatunnus	GD ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+1-473
Motto	The Land, the People, the Light (Maa, Kansa, Valo)
Kansallislaulu	Hail Grenada

Grenada on pieni saarivaltio Karibianmerellä. Siihen kuuluu pääsaaren lisäksi kaksi pienempää Etelä-Grenadiinien saarta. Se on pinta-alaltaan läntisen pallonpuoliskon toiseksi pienin itsenäinen valtio, vain Saint Kitts ja Nevis on pienempi. Se sijaitsee Trinidad ja Tobagosta pohjoiseen.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Siirtomaa-aika 1.2 Itsenäisyys 1.3 Vallankumous 1.4 Grenadan miehitys 2 Politiikka 3 Maantiede 4 Talous 4.1 Merkittävimmät luonnonvarat 4.2 Merkittävimmät vientituotteet 5 Väestö 6 Kulttuuri 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Grenadan historia

[muokkaa] Siirtomaa-aika

Grenadan kirjoitettu historia alkaa vuonna 1498, jolloin Kristoffer Kolumbus löysi saaren ja antoi sille nimen Concepción. Hän ei tosin käynyt saarella maissa. Saaren alkuperäisasukkaat olivat karibi-intiaaneja (kalinagoja), jotka kutsuivat saartaan nimellä Camerhogue. Espanjalaiset eivät tehneet saarelle pysyvää siirtokuntaa. Myöhemmin britit yrittivät vallata saaren onnistumatta. Vasta vuonna 1650 ranskalaisten onnistui valloittaa Camerhogue, josta tuli Ranskan siirtomaa nimellä Grenada. Ranskalla oli pitkään yhteenottoja myös naapurisaarten Dominican ja Saint Vincent ja Grenadiinien intiaaniväestön kanssa, jotka myös kuuluivat karibi-intiaaneihin. Karibit eivät olleet halukkaita alistumaan siirtomaavaltaan, ja monet heistä tekivät itsemurhan hyppäämällä mereen. Siirtomaa jouduttiin luovuttamaan briteille seitsenvuotisen sodan (tunnetaan "suurena siirtomaasotana") päätteeksi vuonna 1763 Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti. Grenadasta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolinen kruununsiirtomaa vuonna 1877.

[muokkaa] Itsenäisyys

Vuosina 1958–1962 saari kuului osana lyhytikäiseen Länsi-Intian liittovaltioon. Vuonna 1967 Grenadalle myönnettiin Yhdistyneen kuningaskunnan liitännäisvaltion asema (engl. Associated State of the United Kingdom), joka merkitsi, että Grenada oli vastuussa sisäisistä asioistaan, kun taas Yhdistynyt kuningaskunta hoiti saaren puolustuksen ja ulkopoliittiset suhteet. Täysi itsenäisyys myönnettiin vuonna 1974 silloisen ministeristön puheenjohtajan Eric Gairyn johdolla, josta tuli Grenadan ensimmäinen pääministeri.

[muokkaa] Vallankumous

Gairyn hallinto kehittyi hyvin itsevaltaiseksi, joka johti karismaattisen vasemmistolaisen New Jewel Movement -liikkeen (NJM) johtajan Maurice Bishopin suorittamaan vallankaappaukseen maaliskuussa 1979. Bishop ei suostunut pitämään vaaleja, eivätkä hänen marxilais-leniniläinen sosialistinen vakaumuksensa ja yhteistyönsä Kuuban kanssa miellyttäneet Grenadan naapurimaita Trinidad ja Tobagoa, Barbadosta, Dominicaa ja Yhdysvaltoja. Kuuba oli lähettänyt neuvonantajia rakentamaan uutta lentokenttää, jota aiottiin käyttää kaupallisten päämäärien lisäksi mahdollisesti sotilaallisiin tarkoituksiin.

Seurasi valtataistelu Bishopin ja hallitsevan puolueen PRG:n enemmistön välillä, johon liittyi myös NJM:n toinen perustaja Bernard Coard. Bishop joutui kotiarestiin. Hänet ja useat muut teloitettiin myöhemmin Fort Georgessa 19. lokakuuta 1983 vasemmistolaisen vallankaappauksen aikana, jonka seurauksena valtaan nousi kenraali Hudson Austinin kuubalaismielinen hallitus. Kaappauksen aikana saarella oli viitisenkymmentä kuubalaista sotilasneuvonantajaa ja noin 700 rakennustyöläistä.

[muokkaa] Grenadan miehitys

Pääartikkeli: Yhdysvaltain Grenadan miehitys

Kuusi päivää myöhemmin Yhdysvaltain joukot miehittivät saaren Dominican pyynnöstä, niin kuin väitettiin. Yhdysvaltain ja Dominican lisäksi viisi muuta Karibian saarivaltiota osallistui sotaretkeen, jonka koodinimi oli Operation Urgent Fury. Vaikka kuvernööri Paul Scoon myöhemmin väitti kutsuneensa miehittäjät saarelle, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Trinidad ja Tobagon hallitukset ilmaisivat paheksuntansa siitä, ettei heidän mielipidettään ollut kysytty.

Miehittäjät vangitsivat nopeasti saaren johtohenkilöt ja kuubalaiset siirtotyöläiset, jotka olivat rakentamassa sotilaskenttää saarelle. Grenada on kaukana Yhdysvaltojen mannermaasta, mutta sitä pidettiin silti uhkana sen turvallisuudelle. Taktisena tekosyynä hyökkäykselle käytettiin tarvetta evakuoida Yhdysvaltain kansalaiset. Saaresta olisi voinut tulla Kuuban ja Nicaraguan lisäksi uhka Yhdysvaltain kansallisille eduille Karibianmeren alueella. Tällaista liittoutumaa olisi voitu käyttää yhdessä Venezuelan hallitsemien öljyvarojen kanssa Yhdysvaltain painostukseen. Virallisesti hyökkäystä ei kuitenkaan perusteltu öljyvarantojen hallinnalla.

Miehityksen jälkeen 1984 Yhdysvallat myönsi 48,4 miljoonaa dollaria taloudellista tukea Grenadalle, ja CIA kulutti salaisessa operaatiossa 650 000 dollaria tukeakseen amerikkalaismyönteistä ehdokasta saman vuoden vaaleissa.

Seitsemäntoista PRG:n ja Grenadan armeijaan kuulunutta henkilöä tuomittiin Yhdysvaltain pitämissä oikeudenkäynneissä ("Grenadan 17"). Neljätoista heistä tuomittiin kuolemaan, mutta tuomiot muunnettiin elinkautisiksi kansainvälisen painostuksen jälkeen. Loput kolme saivat 45:n vuoden tuomiot. Lokakuussa 2003 Amnesty International julkaisi selonteon, jonka mukaan heidän vangitsemisensa ja tuomitsemisensa oli oikeusmurha. Grenadan 17 ovat johdonmukaisesti vakuuttaneet syyttömyyttään vuodesta 1983. Vangittuja on pidetty kylmän sodan panttivankeina.

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Grenadan politiikka

Senaatin 13 jäsentä ovat nimitettyjä. Edustajainhuoneen 15 jäsentä valitaan kansanäänestyksessä viisivuotiskaudeksi. Grenadan valtiopäämiehenä on Ison-Britannian monarkki, jota saarella edustaa kenraalikuvernööri. Hän nimittää pääministerin ja muut ministerit edustajainhuoneeseen enemmistöpuolueesta. Tärkeimmät puolueet ovat kansallinen demokraattinen kongressi, kansallispuolue, yhdistynyt työväenpuolue ja kansallispuolue.

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Grenadan maantiede

Grenadan saaret kuuluvat Etelä-Grenadiineihin, jotka ovat tuliperäisiä ja niiden maa-aines on erittäin hedelmällistä. Korkeuserot ovat suuria; korkein kohta on 840-metrinen Mount Saith Catherine. Eri puolilla pääsaarta on pieniä jokia ja kauniita vesiputouksia. Suuri osa tästä runsassateisesta saaresta on metsäistä vuoristoa. Grenadaan kuuluu lisäksi Carriacoun saari. Merkittäviä jokia ei ole.

Grenada sijaitsee hurrikaanialueen laidalla. Siellä kului melkein 50 vuotta ilman hurrikaaneja, kunnes Hurrikaani Ivan iski 2004 tuhoten 90 % asuinrakennuksista, ja Hurrikaani Emily seurasi sitä 2005.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Grenadan talous

Grenadaa kutsutaan joskus Maustesaareksi. Kaneli, mausteneilikka, inkivääri, ja muskotti kasvavat siellä. Turismi on tärkein ulkomaantulojen lähde.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• puu

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• banaanit
• kaakao
• pähkinät

[muokkaa] Väestö

Pääartikkeli: Grenadan väestö

Grenadan väestöstä valtaosa (80 %) on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, jotka tuotiin saarelle työvoimaksi. Alkuperäisestä karibi- ja arawak-intiaaniväestöstä ei ole mitään jäljellä, sillä he kuolivat tauteihin ja huonoon kohteluun ranskalaisten valloituksen jälkeen. Noin 12 % on intialaista alkuperää, joiden esi-isät muuttivat Grenadaan ja St. Luciaan ohjatusti vuonna 1855. Loput ovat mulatteja – sekoitusta eurooppalaisesta, afrikkalaisesta ja intialaisesta perimästä.

Grenada kärsii muiden lähisaarten lailla suuresta muuttotappiosta. Saarella asuu enää alle satatuhatta ihmistä. Saman verran grenadalaisperäistä väestöä asuu Barbadoksella ja Trinidad ja Tobagossa. Länsimaissa asuu niissäkin saaren väestön verran grenadalaisia. Karibian alueen ulkopuolella suosituimmat muuttokohteet ovat New York, Toronto, Lontoo ja Yorkshire. Tämä tarkoittaa, että alle kolmasosa Grenadalla syntyneistä on jäänyt asumaan kotisaarelleen.

Lähestulkoon jokainen puhuu englantia, saaren virallista kieltä. Lukuun ottamatta pientä rastafarilaista vähemmistöä, useimmat ovat kristittyjä, joista puolet katolisia. Anglikaaninen kirkko edustaa suurinta protestanttista ryhmää saarella – loput kuuluvat presbyteeriseen ja adventtikirkkoon. Useimmat kirkot ylläpitävät omia koulujaan, jotka ovat kuitenkin avoimia kaikille. Grenadassa on pieni muslimiyhdyskunta, jonka alkuperä on Intian Gujaratin osavaltiossa. Muslimit ovat pääosin kauppiaita.

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Grenadan kulttuuri

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Maurice Bishop

Karibianmeren saaret

Anguilla | Antigua ja Barbuda | Aruba | Alankomaiden Antillit | Bahama | Barbados | Brittiläiset Neitsytsaaret | Caymansaaret | Dominica | Grenada | Guadeloupe | Hispaniola | Jamaika | Kuuba | Martinique | Montserrat | Puerto Rico | Saint Kitts ja Nevis | Saint Lucia | Saint Vincent ja Grenadiinit | Trinidad ja Tobago | Turks- ja Caicossaaret | Yhdysvaltain Neitsytsaaret

Tämä Väli-Amerikkaan tai Karibianmereen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.