Yhdysvaltain dollari

Wikipedia

Yhdysvaltain dollari (tunnus $, lyhenne USD) on Yhdysvaltain virallinen rahayksikkö. Yhdysvaltain dollari jaetaan sataan senttiin (engl. cent, tunnus ¢). Yhdysvaltain dollari on yksi maailman vaihdetuimmista ja arvostetuimmista valuutoista, ja myös rahanväärentäjien suosima valuutta.

Useimmissa Yhdysvaltain dollareissa käytetään maan presidenttien muotokuvia. Poikkeuksia ovat kymmenen dollarin seteli, jossa on maan ensimmäisen valtiovarainministerin, Alexander Hamiltonin, kuva, sekä 100 dollarin seteli, jossa on Benjamin Franklin.

Sana dollari tulee monessa Euroopan maassa aiemmin käytössä olleesta rahayksiköstä taaleri (saks. thal), ja Yhdysvaltain dollarista voidaan käyttää myös vanhahtavaa tai puhekielistä nimitystä taala (engl. Buck).

Sisällysluettelo 1 Yleistä 2 Historia 3 Yhdysvaltain dollari ja maailmantalous 4 Setelit 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Yleistä

Erään teorian mukaan symboli $ on alun perin ollut Yhdysvaltojen (United States) monogrammi, eli kirjaimet U ja S kirjoitettuna päällekkäin. Ennen US-dollarin perustamista yleisesti käytetty maailmanvaluutta oli Espanjan peso, josta käytettiin lyhennettä P ja monikkomuodon lyhennettä PS. Kilpailevan teorian mukaan $-merkki on kehittynyt nopeasti käsin kirjoitetusta PS-symbolista.[1]

Dollarin merkissä on tavallisesti ja virallisesti vain yksi pystyviiva. Erityisesti erilaisissa piirroksissa, kuten sarjakuvissa ([2]), esiintyy toisinaan kaksi pystyviivaa sisältävä epävirallinen versio.

Yhdysvalloissa $-merkki kirjoitetaan tavallisesti luvun eteen, esimerkiksi $76. Suomenkielisessä tekstissä rahayksiköt suositetaan kirjoitettavaksi ensisijaisesti kirjaimin. Jos merkkiä $ käytetään suomenkielisessä tekstissä, se kirjoitetaan rahasumman jälkeen sanavälillä erotettuna:

Raakaöljyn hinta oli 76 $ tynnyriltä.

[muokkaa] Historia

Yhdysvaltain kongressi antoi luonteeltaan symbolisen päätöslauselman dollarista Yhdysvaltain rahayksikkönä 6. elokuuta 1786, mutta vasta Alexander Hamiltonin aloitteesta kongressi sääti virallisen asetuksen dollarista laillisena maksuvälineenä (Coinage Act) 2. huhtikuuta 1792. ^[1]

Ensimmäiset dollarit olivat samanpainoisia ja samaa koostumusta kuin Espanjan kahdeksan realin kolikko, eli Espanjan dollari tai peso, ja ne kiersivät rinnan. Ne painoivat 550,209 graania ja sisälsivät 93,055 % hopeaa eli 25,560 grammaa. Vuoden 1792 lailla määrättiin Yhdysvaltain dollariin 371,25 graania hopeaa ja 24,75 graania kultaa (15:1). Vuonna 1834 kullan määrää vähennettiin 23,2 graaniin (1,5 grammaa) ja hiukan myöhemmin hopean ja kullan suhteeksi määrättiin 16:1 (23,22 graania kultaa).

Sisällissodan aikaan laskettiin liikkeelle ensimmäiset dollarimääräiset paperirahat, ja niitä ei voinut vaihtaa kullaksi. Kulta- ja hopeakolikoita laskettiin edelleen liikkeelle ja 1878 metallikanta palautettiin. Vuonna 1900 bimetallismista (hopea ja kulta) luovuttiin ja dollari sidottiin kultakantaan. Dollariin tuli 23,22 graania kultaa, mikä vastasi yhtä troy-unssia 20 $ hintaan. Puolen dollarin hopeakolikoita laskettiin liikkeelle aina vuoteen 1969.

Kultakolikot vedettiin liikkeeltä 1933 ja dollarin hintaa alennettiin 13,71 graaniksi, eli yksi troy-unssi 35 dollarin hintaan. Toisen maailmansodan jälkeisessä Bretton Woodsin järjestelmässä kaikki muut valuutat olivat sidoksissa kiinteällä vaihtosuhteella dollariin ja siten epäsuorasti kullan hintaan. Vuoteen 1963 asti dollarin setelissä oli keskuspankin lupaus vaihtaa dollarit kultaan pyynnöstä.

Kultakanta oli voimassa Yhdysvalloissa vuoteen 1968. Vuosien 1968 ja 1975 välillä käytettiin erinäisiä vaihtosuhteita, kunnes dollari päästettiin 1975 kellumaan vapaasti. Samalla myös Bretton Woods -järjestelmä romuttui.

[muokkaa] Yhdysvaltain dollari ja maailmantalous

Yhdysvaltain dollari on ollut maailman merkittävin valuutta koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Muita tämän ajanjakson merkittäviä valuuttoja ovat olleet Japanin jeni (JPY), Saksan markka (DEM) ja Ison-Britannian punta (GBP). Euron tulo markkinoille vuonna 2002 on tasapainottanut tilannetta, ja nykyään voidaan sanoa maailmantaloudessa olevan kaksi suurta valuuttaa.

Kun Yhdysvaltain dollarin ulkoinen kurssi alkoi alentua euroon nähden Irakin sodan myötä, kullan maailmanmarkkinahinta kiinnittyi euroon. Kullan USD/troy oz -hinnan nousun vuonna 2005 voitiin nähdä johtuvan USD/EUR kurssimuutoksesta ja kullan maailmanmarkkinahinnan kehitys euroissa oli kohtalaisen vakaata. Onkin poliittisesti erittäin merkittävä kysymys, joskaan ei välttämättä aina kovin näkyvästi esiintyvä, miten maailman eri maat suhtautuvat dollariin ja euroon. USA haluaisi, että maat pitäisivät dollarin reservivaluuttanaan. Esimerkiksi Irakin sodan taustalla on joskus pyritty näkemään Irakin siirtyminen pois dollarista (ns. petrodollari) euroon öljynhinnoittelussa. Jotkut pitävät tällaisia kysymyksiä merkittävinä myös USA:n suhteissa Iraniin.

Dollari on maailmantalouden johtava valuutta ja reservivaluutta. Tästä on suuri etu Yhdysvalloille, koska sen valuutalle riittää aina kysyntää, ja tämän ansiosta sen ei tarvitse huolehtia budjetti- ja maksutasevajeistaan yhtä paljon kuin muiden maiden. Samoin velkaantumisessa on johtovaluutan maalle se etu, että ulkomaanvelka on pitkälti sen omassa rahassa, joten velan kasvamiseen tai moninkertaistumiseen liittyvää devalvaatioriskiä ei ole. Muissa maissa rahan arvon aleneminen johtaa ulkomaanvelkataakan suurenemiseen.

Dollarin tulevaisuudesta maailmantaloudessa on keskusteltu paljon. Optimistisimman skenaarion mukaan USA korjaa nykyään suuret maksutase- ja budjettivajeensa sekä hoitaa liiat ulkomaanvelkansa ajan kanssa ilman suurempia ongelmia. Pessimistisimmän skenaarion mukaan tilanne päättyy maailmanlaajuiseen talouskriisiin dollarin haltijoiden menettäessä luottamuksensa dollariin, mistä seuraa maailmanlaajuinen joukkopako pois dollarista.

Joissakin maissa kansallinen valuutta on sidottu kiinteästi Yhdysvaltojen dollarin kurssiin, kuten Malesian ringgit ja Itä-Karibian dollari. Monissa maissa myös käytetään virallisena maksuvälineenä Yhdysvaltojen dollaria, kuten El Salvadorissa ja Brittiläisillä Neitsytsaarilla.

Lähes kaikki raaka-ainepörssit tekevät noteeraukset USD:ssa. Noteerattavia raaka-aineita ovat esimerkiksi kaikki metallit, öljy ja tärkeimmät ruoka-aineet.

Monien maiden taloudet ovat dollarisoituneet, eli dollari on noussut niissä merkittävään asemaan ja toimii paikallisen valuutan rinnalla, jopa sen kokonaan syrjäyttäneenä. Dollarisoitumisen hyödyistä ja haitoista on keskusteltu paljon. Monissa maissa dollarisoituminen on myös sisäpoliittisesti tärkeä kysymys. Kuuba piti dollarisoitumista uhkana ja on pyrkinyt viime vuosina pääsemään irti dollarista.

[muokkaa] Setelit

100 $ setelissä on Benjamin Franklinin kuva. Setelin lempinimiin kuuluvat Franklin, Benjamin, Ben, Benjy, Benny, Hunsky, Hundy, Hundo, Hunj, Hundi ja C-Note.	Tällä hetkellä käytössä oleva 100 Yhdysvaltain dollarin seteli takaapäin kuvattuna.	Vuoden 1891 50 dollarin seteli. 50 dollarin setelissä on kuvattuna Ulysses S. Grant. Seteliä kutsutaan myös lempinimellä Grant.	50 dollarin seteli vuodelta 1929.
20 dollarin setelissä on kuvattuna Andrew Jackson.	10 dollarin setelissä on kuvattuna Alexander Hamilton.	5 dollarin setelissä kuvattuna on Abraham Lincoln.	2 dollarin setelissä kuvattuna on Thomas Jefferson.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Constitution Society: Coinage Act 1792, haettu 20.8.2007

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tämänhetkinen kurssi
• Muunna USD muiksi valuutoiksi online kursseilla