Pitcairn
Wikipedia
|
|||||
Motto: - | |||||
Virallinen kieli | englanti, pitcairn | ||||
Pääkaupunki | Adamstown | ||||
Kuvernööri | George Fergusson | ||||
Pormestari | Jay Warren | ||||
Pinta-ala
- % vettä |
(Sijaa ei laskettu)
Ei merkittävästi |
||||
Väkiluku
- Tiheys |
(Sijaa ei laskettu)
0,96/km2 |
||||
Hallinto | Britannian kruununsiirtokunta | ||||
Rahayksikkö | Uuden-Seelannin dollari | ||||
Aikavyöhyke | UTC -8 (kesäaika ei käytössä) | ||||
Kansallislaulu | (ei ole) | ||||
Internet-verkkotunnus | .pn | ||||
Kansainvälinen suuntanumero | 870 |
Pitcairn on neljästä saaresta (yksi asuttu) koostuva ryhmä eteläisellä Tyynellä valtamerellä, noin puolivälissä matkaa Uudesta-Seelannista Peruun. Se on ainoa jäljellä oleva Britannian siirtokunta Tyynellämerellä. Sen asukkaat ovat Britannian laivaston HMS Bounty -laivan kapinallisten jälkeläisiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Arkeologit ovat arvelleet, että Pitcairnilla olisi ollut polynesialaista asutusta vielä 1400-luvulla, mutta saari oli asumaton espanjalaisen Pedro Fernandez de Quirosin löytäessä sen ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1606. Britit löysivät saaren 1767 ja nimesivät saaren sen miehistön jäsenen mukaan, joka ensimmäisenä näki saaren.
Bounty-laivan kapinoitsijat ja heidän tahitilaiset kumppaninsa asettuivat saarelle 1790. Amerikkalainen laiva löysi unohdetut saaret vuonna 1808 uudelleen. Bounty-laivan kapinallisista oli tällöin elossa enää yksi, joka armahdettiin. Britannia päätti ottaa saaret siirtokunnakseen 1838. 1850-luvun puolivälissä saarella alkoi olla enemmän asukkaita kuin siellä pystyi elämään, joten saarelaiset pyysivät kuningatar Victorialta apua. Hän tarjosi heille 3. toukokuuta 1856 Norfolkinsaarta, jonne koko saaren 193-henkinen asujaimisto suuntasikin. Puolitoista vuotta myöhemmin 17 heistä palasi Pitcairnille, ja viisi vuotta tästä 27 muuta palasi.
Saaren väkiluku oli suurimmillaan 233 vuonna 1937, sen jälkeen asukkaita on muuttanut ulkomaille, erityisesti Uuteen-Seelantiin, ja nykyinen väkiluku on alle 50.
Seitsemän Pitcairnilla asuvaa ja kuusi sieltä poismuuttanutta miestä olivat syytettyinä 96:sta seksuaalirikoksesta nuoria tyttöjä kohtaan. Oikeudenkäynti pidettiin Uudessa-Seelannissa Britannian lakien mukaisesti vuonna 2004. Kuusi miehistä tuomittiin, mukaan lukien saaren päämies Steve Christian.
Syytetyt kiistivät Britannian lakien voimassaolon Pitcairnissa ja väittivät Pitcairnia itsenäiseksi valtioksi. Oikeus hylkäsi väitteen 18. huhtikuuta 2004.
[muokkaa] Politiikka
Saaria hallinnoi Britannian Uuden-Seelannin kuvernööri, tällä hetkellä George Fergusson, joka asuu Uudessa-Seelannissa. Käytännössä saarella valtaa pitää 10-henkinen saarineuvosto ja sen puheenjohtaja, josta käytetään arvonimeä pormestari. Pormestari valitaan kolmen vuoden välein, tällä hetkellä virkaa hoitaa Jay Warren.
[muokkaa] Maantiede
Pitcairnsaaret koostuvat neljästä saaresta, joista yksi, Pitcairn, on asuttu. Muut saaret ovat Oeno Island, Henderson Island ja Ducie Island. Pitcairn ja Henderson ovat tulivuoripohjaisia, Ducie on koralliatolli. Ainoastaan Pitcairnille pääsee veneellä Bounty Bayn kautta.
[muokkaa] Talous
Pitcairnilla kasvaa runsaasti hedelmiä ja vihanneksia, kuten sitruunaa, sokeriruokoa, vesimelonia, banaania, jamssia ja papuja. Elannon yhdyskunnalle tuovat kalastus, viljely omiin tarpeisiin ja käsityöt. Rahatuloa saadaan postimerkkien ja hunajan myynnistä ohikulkeville laivoille. Kauppaa hankaloittaa saarten etäinen sijainti, siellä ei ole lentokenttää eikä satamaa, vaan ohi kulkeville laivoille täytyy mennä veneellä.
[muokkaa] Väestöjakauma
Suurin osa Pitcairnin asukkaista on Bountyn kapinan jälkeläisiä, mikä on nähtävissä myös heidän sukunimistään. Suurin osa saarelaisista on seitsemännen päivän adventisteja ja kuuluu adventtikirkkoon. Saarella puhutaan pitcairnin kieltä, joka on 1700-luvun englannin ja tahitin pohjalta syntynyt kreolikieli.
Saarella syntyi ensimmäinen lapsi 17 vuoteen syyskuussa 2003.
[muokkaa] Kulttuuri
Pitcairnin kulttuuri on kielen tapaan sekoitus brittiläisiä ja tahitilaisia vaikutteita. Adventistien lähetystyö 1890-luvulla on vaikuttanut vahvasti Pitcairnin kulttuuriin, vaikka vain harva saarelainen harjoittaa nykyisin uskontoa aktiivisesti. Uskonnollislähtöiset säännöt kieltävät alkoholin käytön, tanssimisen ja julkisen kiintymyksen osoittamisen saarella.
[muokkaa] Juhlapäivät
- Bounty Day (Bounty-päivä), vietetään HMS Bounty -laivan polttamisen ja siteiden kotimaahan katkaisemisen kunniaksi vuosittain 23. tammikuuta.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Matkaopas aiheesta Pitcairn Islands Wikitravelissa (englanniksi)
Australia | Fidži | Itä-Timor | Kiribati | Marshallinsaaret | Mikronesia | Nauru | Palau | Papua-Uusi-Guinea | Salomonsaaret | Samoa | Tonga | Tuvalu | Uusi-Seelanti | Vanuatu |
Epäitsenäiset alueet
Amerikan Samoa | Ashmore- ja Cartiersaaret | Bakerin ja Howlandin saaret | Cookinsaaret | Guam | Jarvisinsaari | Johnstonin atolli | Joulusaari | Kingmanin riutta | Kookossaaret | Korallimeren saarten territorio | Midwaysaaret | Niue | Norfolkinsaari | Palmyran atolli | Pitcairn | Pohjois-Mariaanit | Ranskan Polynesia | Tokelau | Uusi-Kaledonia | Wallis ja Futuna |
Englanti | Skotlanti | Wales | Pohjois-Irlanti | |
Erillisalueet: Anguilla, Bermuda, Brittiläinen Intian valtameren alue, Brittiläiset Neitsytsaaret, Caymansaaret, Falklandinsaaret, Gibraltar, Guernsey, Jersey, Mansaari, Montserrat, Pitcairn, Saint Helena, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret sekä Turks- ja Caicossaaret. Lisäksi: Akrotiri ja Dhekelia. |