Perun tasavalta eli Peru (espanjaksi República del Perú) on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Ecuador ja Kolumbia pohjoisessa, Brasilia idässä, Bolivia kaakossa ja Chile etelässä. Maan länsipuolella on Tyyni valtameri.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Hallinnollinen jako
4 Maantiede
5 Talous
- 5.1 Merkittävimmät luonnonvarat
- 5.2 Merkittävimmät vientituotteet
6 Kehityksen haasteet
7 Kulttuuri
8 Katso myös
9 Lähteet
- 9.1 Viitteet
10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Intiaanit ennen eurooppalaisia

Pääartikkeli: Keski-Andien intiaanikulttuurit

Perun intiaanikulttuurilla on ollut tuhansien vuosien perinteet. Alueella syntyi kalastuksella ja puutarhaviljelyllä itsensä elättävien intiaanien kyliä noin 6000-5000 eaa. Jo noin 3100-2600 eaa Perun rannikolle syntyi satojen vuosien kuluessa kasvavia suuria asutuskeskuksia, jotka olivat pienoiskaupunkivaltioita. Näitä olivat muun muassa Caral noin 2600–1900 eaa. Caralissa rakennettiin tasanteille eliitin asumuksia ja pyramideja, harjoitettiin muun muassa puuvillan, kurpitsan ja pavun viljelyä sekä kalastusta, maissia ei tunnettu. Monesti kiinteän asutuksen merkkinä pidetyt saviastiat yleistyivär Perussa noin 2300-1800 eaa. Tämän jälkeen Perun rannikon tuntumaan syntyi monia valtavia asutuskeskuksia, joissa oli U:n muotoisia temppeleitä, muun muassa Cerro Sechin Casma-joen laaksossa. Tähän aikaan liittyi ihmisuhreja ja mitä luultavimmin sotia. Noin 1000 eaa - 200 eaa. Levisi laajalle alueelle Chávinin vaikutus ehkä uskonnon, kaupan tai suuren valtion synnyn takia. Cháviniin kulttuuriin liittyi kivimuureja, joissa oli suuria jaguaarijumalan päitä ja muita isoja kiviveistoksia. Kangaspuut ja metalli tulivat tällöin käyttöön, ja maissin viljely levisi laajalle. Viimeistään Mochen uskotaan olleen valtiomainen yhteiskunta Perun rannikolla vuoden 100 jaa tienoilla. Linnoituslöydöistä päätellen se oli sotaisa kulttuuri.

Vuoden 700 jaa paikoilla näyttää Perun ja Bolivia ylängöillä arkeologian kaivauksista päätelleen olleen kaksi suurta valtiota, Tiwanaku]] ja Wari, jotka saattoivat olla keskenään liittolaisia tai kilpailijoita. Molemmat romahtivat ehkä kuivuuden, ehkä vieraiden valloittajien tai kapinan takia noin 1000-1100 jaa.

Perun pohjoisrannikolle syntyi noin 700 jaa valtioita, Lambayeque ja Chimor olivat merkittäviä kulttuureja.

Noin 1200 jaa syntyi Inkavaltakunta, joka alkoi laajeta tosissaan 1400-luvulla hallitsijoiden Pachachutec ja Túpac Inca Yupanqui myötä. Inkojen pääkaupunki oli Cuzco. Seuraava inkakuningas Huayana Capac kuoli 1525 ilmeisesti eurooppalaisten Amerikkaan tuomaan isorokkoon, joka riehui inkojen maassa kauppiaitten tai sanansaattajien tuomana.

Pian syttyi veljesten Huascarin ja Atahuallpan kesken kolmivuotinen sisällissota vallanperimyksestä.

[muokkaa] Pizarro valloittaa Perun

Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadori Francisco Pizarro saapui 1531 Peruun 180 miehensä kanssa. Espanjalaisten tulon aikaan Atahuallpan ja Huascarin armeijat olivat alueillaan, ja Huascar joutunut Atahuallpan armeijan vangiksi kaukana Atahuallpan olinpaikasta Cajamarcasta. Huascarin suku oli harventunut huomattavasti Atahuallpan järjestämässä verisessä vainossa. Espanjalaiset toimivat inkojen maassa juonikkaasti ja häikäilemättömästi, sillä heitä ajoi takaa halu ryöstää inkojen kulta ja alistaa alue Espanjan kruunun alle. Pizarro järjesti ansan Atahuallpalle Cajamarcassa vuoden 1932 lopuilla ja vangitsi tämän. Sitten espanjalaiset surmasivat hillittömästi aseettomia inkoja Cajamarcan aukiolla. Pian tämän jälkeen espanjalaisten vankina ollut Atahuallpa käski joukkojaan tappamaan vangitun Huascarin, ettei tämä jäisi eloon, jos espanjalaiset surmaisivat hänet. Pian espanjalaiset houkuttelivat ansaan vielä inkojen sotapäällikön Challcuchiman. Espanjalaiset valloittivat Cuzcon 1533 inkojen alistamien siirtolaisten ja Huascarin kannattajien tervehtiessä. Nämäkin joutuivat pian huomaamaan, että espanjalaiset olivat heidänkin vihollisiaan.

Espanjalaliset teloittivat Atahualpan 1533. Pizarro perusti Liman 1535. Näihin aikoihin espanjalaisten raa'at toimet Perussa johtivat lukuisiin kapinoihin, kun he mm ryöstivät inkoilta heidän elintarvikkeensakin. Espanjalaiset varmistivat ästä huolimatta voittonsa vuoteen 1542 mennessä.

[muokkaa] Espanjalaisaika

Peruun 1542 perustettu varakuningaskunta hallitsi kaikkia Espanjan siirtokuntia Etelä-Amerikassa nykyisestä Panamasta maanosan eteläkärkeen saakka ja sen pääkaupunki Limasta tuli maanosan merkittävin kaupunki. Alkuperäisväestön kapina 1780 Túpac Amaru II:n johdolla epäonnistui.

Etelä-Amerikan itsenäisyyssotien alettua 1810–1822 Peru oli viimeinen Espanjan joukkojen tukikohdista. Argentiinalainen José de San Martín julisti Perun itsenäiseksi 28. heinäkuuta 1821 ja kenraali Antonio José de Sucre löi Espanjan joukot Ayacuchossa, mikä päätti Espanjan siirtomaanvallan. Espanja yritti vielä saada siirtokuntiaan takaisin, ja tunnusti Perun itsenäisyyden vasta 1879.

Vuosina 1836–1839 Peru ja Bolivia liittyivät lyhytaikaiseksi liittovaltioksi. Vuosina 1849–1874 maahan tuotiin 80 000–100 000 kiinalaista työläistä muun muassa keräämään guanoa.

Peru soti myös ajoittain naapureitaan vastaan kiistellyistä raja-alueista. Espanjaa vastaan se soti merellä 1864–1866. Tyynenmeren sodassa 1879–1883 yhdessä Bolivian kanssa Chileä vastaan Peru menetti nitraattikenttänsä Atacaman autiomaassa ja kolme maakuntaansa. Rajariidat Bolivian kanssa selvitettiin neuvottelemalla 1902.

Ensimmäinen uudistusmielinen presidentti Augusto B. Leguía nousi voittamiensa vaalien jälkeen valtaan 1919 armeijan tuella, ja pysyikin vallassa kunnes armeija syrjäytti hänet 1930. Hänen aikanaan sovittiin rajat Kolumbian kanssa 1927 ja 1929 Peru sai takaisin Chileltä menettämänsä Tacnan.

Leguían vallasta poistaneen Sánchez Cerron johtaman kaappauksen jälkeen maata hallitsivat oikeistolaiset diktatuurit. Ecuadorin vastaisten rajakahinoiden jälkeen solmittiin 1941 Rion sopimus. Peru julisti sodan Saksalle ja Japanille helmikuussa 1945.

Vuonna 1945 valtaan nousi vaaleilla vasemmistolainen APRA. Kenraali Manuel Ordía kaappasi vallan 1948. Ordíasta tuli presidentti 1950 ja hän hallitsi aina vuoteen 1956. Vuonna 1963 sotilasvalta päättyi ja kristillisdemokraattien ja Acción Popularin ehdokas Fernando Belaúnde Terry valittiin presidentiksi, kun taas APRA sai suurimman määrän edustajainhuoneen paikoista.

Talousongelmien ja lakkojen jälkeen armeija syrjäytti Belaúnden 1968 ja valtaan nousi kenraali Velasco Alvarado. Hän teki maauudistuksen ja tilat muutettiin osuuskunniksi, muttei luovuttanut maata intiaanitalonpohjille, joiden keskuudessa syntyi Loistava polku -sissiliike. Vuoden 1975 kaappauksen jälkeen valtaan nousi kenraali Morales Bermúdez. Vuonna 1979 otettiin käyttöön uusi perustuslaki ja vuonna 1980 järjestettiin vaalit. Belaúnde valittiin uudelleen presidentiksi. Belaúnde aloitti maa- ja teollisuusuudistuksen, mutta hänen kautensa päättyessä 1985 maan oli jälleen talouskriisissä.

Belaúndea seurasi nuori sosiaalidemokraatti Alan García. Hän pyrki siivoamaan vanhan kaartin poliisista ja armeijasta ja korjaamaan taloutta hinta- ja valuuttakontrollilla ja kansallistamalla kaksi pankkia, josta joutui luopumaan ankaran vastarinnan jälkeen. Inflaatio kiihtyi hillitsemättömäksi (7 650 % vuonna 1990) ja 1989 Peru jäi puoli vuotta jälkeen velkojensa maksusta.

Kesäkuussa 1990 presidentiksi valittiin politiikan ulkopuolinen japanilaisten maahanmuuttajien poika Alberto Fujimori. Fujimori aloitti laajat leikkaustoimet inflaation pysäyttämiseksi ja velan maksamiseksi. Opposition hallitessa parlamenttia, Fujimori järjesti huhtikuussa 1992 armeijan tuella kaappauksen ja hajotti kongressin ja kirjoitti uuden perustuslain. Maolaississiliike Loistava polku kiihdytti hyökkäyksiään hallituksen toimien jälkeen. Sen johtaja Abimael Guzmán pidätettiin syyskuussa, mikä aluksi kiihdytti sissien hyökkäyksiä, mutta jo 1994 noin kuusituhatta sissia antautui.

Fujimorin tukijat voittivat uuden yksikamarisen kongressin vaalit marraskuussa 1992 ja uusi perustuslaki tuli voimaan joulukuussa 1993. Fujimori valittiin uudelleen presidentiksi kesäkuussa 1995. Hän järjesti armahduksen ihmisoikeusrikoksista syytetyille.

Movimiento Revolucionario Túpac Amarun sissit valtasivat Japanin lähetystön joulukuussa 1996 ja ottivat noin 500 panttivankia vaatien talousleikkauksien peruuttamista. Piiritys päättyi huhtikuussa 1997 hyökkäykseen ja kaikkien sissien kuolemaan.

Rajariidat Ecuadorin kanssa jatkuivat 1981 Cordillera del Condorista ja Cenepasta 1995, ja viimein 1998 maat solmivat rauhan ja merkitsivät rajan. Chilen kanssa viimeinen artikla rajasopimuksesta pantiin toimeen 1999.

Alkuvuodesta 2000 Fujimori pyrki kolmannelle kaudelle vaikka perustuslaki kielsi sen. OAS:n ja opposition protesteista huolimatta hänen ilmoitettiin voittaneen. Jatkuvien protestien vuoksi Fujimori ilmoitti syyskuussa uudet presidentinvaalit järjestettävän huhtikuussa 2001. Pääsyynä protesteihin oli kuvanauha, jolla Fujimorin luotettu Vladimiro Montesinos nähtiin lahjomassa kongressin jäsentä. Fujimori erotti asevoimien komentajan ja kolme kenraalia estääkseen vallankaappauksen. Lopulta Valentín Paniagua nousi oppositiosta parlamentin puhemieheksi Fujimorin ollessa ulkomailla, josta käsin tämä jätti eropyyntönsä. Tammikuussa 2001 virkaa tekeväksi presidentiksi noussut Paniagua perusti totuuskomission tutkimaan 4000 ihmisen katoamista 1980- ja 1990-luvuilla. Montesinos saatiin oikeuteen kesäkuussa 2001 vastaamaan ase- ja huumekaupoista ja asevoimista erotettiin Fujimorin tukijat.

Vuoden 2001 vaaleissa presidentiksi valittiin taloustieteilijä Alejandro Toledo. Toledo joutui perääntymään kesäkuun 2002 protestien jälkeen yksityistämishankkeistaan. Sotilasryhmä nousi kapinaan tammikuussa 2005 ja toukokuussa Toledoa syytettiin allekirjoitusten väärentämisestä vuoden 2000 vaaleihin liittyen. Parlamentti päätti kuitenkin olla erottamatta häntä.

Kesäkuussa 2001 maanjäristys surmasi 100 ihmistä Etelä-Perussa Arequipassa ja Moqueguassa ja jätti 46 000 kodittomiksi. Maaliskuussa 2002 kolme päivää ennen presidentti George W. Bushin vierailua Perussa Yhdysvaltain lähetystön edessä räjähti pommi, joka surmasi kolme.

Entinen presidentti Alan García valittiin uudelleen kesäkuussa 2006 maltillisella uudistusohjelmalla. Häntä oli toiselle kierroksella vastassa vasemmistolainen Ollanta Humala. Heinäkuun vaaleissa Garcían APRA nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Humalan Unión por el Perún jälkeen. Huhtikuussa 2007 parlamentti myönsi Garcíalle erikoisvaltuudet huumekauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.

15. elokuuta 2007 lähellä Icaa 150 kilometriä Limasta kaakkoon tapahtui 8,0 momenttimagnitudin tuhoisa maanjäristys. Yli 610 ihmistä kuoli ja 1 000 loukkaantui.

[muokkaa] Politiikka

Peru on presidentin johtama tasavalta. Viimeisin perustuslakimuutos tehtiin kansanäänestyksen vahvistamana 31. lokakuuta 1993.

Kolme vallanpitoelintä Perun hallinnossa ovat:

Toimeenpanovalta kuuluu tasavallan presidentille, joka valitaan viiden vuoden kausille ja joka nimittää hallituksen.
Lainsäädäntövalta kuuluu yksikamariselle parlamentille (Congreso de la República), johon valitaan 120 edustajaa viiden vuoden kausiksi suhteellisella vaalitavalla.
Oikeudenpitovalta kuuluu Korkeimmalle oikeudelle, jonka pääistuin on Limassa.

Kesäkuun 2006 vaalissa presidentiksi valittiin Alan García APRA-puolueesta.

Kongressin voimasuhteet ovat seuraavat:

paikkoja	puolue tai vaaliliitto	perustamisvuosi	johtaja	suuntaus
45	Unión por el Perú	1994	Ollanta Humala	keskustalainen, liberaali, nationalistinen (ml. Partido Nacionalista Peruano)
36	Partido Aprista Peruano	1924	Alan García	sosiaalidemokraattinen
17	Unidad Nacional	2000	Lourdes Flores	kristillisdemokraattinen, konservatiivinen (Partido Popular Cristiano, Solidaridad Nacional ja Renovación Nacional)
13	Alianza por el Futuro	2006	Martha Chávez	fujimorilainen (Cambio 90, Nueva Mayoría ja Sí Cumple)
5	Frente de Centro	2005	Valentín Paniagua	keskustalainen (Acción Popular, Somos Perú ja Coordinadora Nacional de Independientes)
2	Perú Posible	1994	Alejandro Toledo	keskustalainen
2	Restauración Nacional	2005	Humberto Lay Sun	kristillisevankelinen, fundamentalistinen

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Perun hallinnollinen aluejako

Perun kartta

Perun maa-alue, lain numero 27867 mukaan päivätty 18. marraskuuta 2002, on jaettu 26 alueeseen (región; regiones), 195 maakuntaan (provincia) ja 1831^[1] piiriin (distrito).

Keskinen alue: Ayacucho, Callao, Huancavelica, Huánuco, Ica, Junín, Lima, Pasco.
Pohjoinen alue: Ancash, Cajamarca, La Libertad, Lambayeque, Piura, Tumbes.
Itäinen alue: Amazonas, Loreto, Madre de Dios, San Martín, Ucayali.
Eteläinen alue: Apurimac, Arequipa, Cusco, Moquegua, Puno, Tacna.

Vuoteen 2002 asti Peru oli jaettu 24 departementtiin. Departementit olivat saman kuin alueet, Limaa ja Callaota lukuun ottamatta. Alueisiin siirryttäessä Lima erotettiin Liman departementista ja entisestä Provincia Constitucional Callaosta tuli alue.

[muokkaa] Maantiede

Peru satelliittikuvassa

Peru sijaitsee suunnilleen Päiväntasaajan ja Kauriin kääntöpiirin välissä. Sijainnistaan huolimatta Perun ilmasto ei ole tyypillinen trooppinen ilmasto Humboldtin merivirran ja Andien vuoriston vaikutuksesta. Andit jakavat maan kolmeen hyvinkin erilliseen osaan.

Yksi maailman neljästä suurimmasta joesta, Amazon, lähtee Perusta. Bolivian rajalla taas sijaitsee maailman korkeimmalla sijaitseva purjehduskelpoinen järvi, Titicaca.

Andien vuoristo jakautuu Perun eteläosassa kahteen osaan, joiden väliin jää ylänkö.

[muokkaa] Talous

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

Altiplano, Peru

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Kehityksen haasteet

Peru luetaan alemman keskitulotason maihin. Poliittinen ja taloudellinen valta on erittäin epätasaisesti jakautunutta. Pieni espanjalaista alkuperää oleva eliitti hallitsee suurinta osaa maan taloudesta ja poliittisesta vallasta. Alkuperäiset perulaiset on usein jätetty syrjään päätöksenteosta ja taloudellisesta hyvinvoinnista.

Peru on onnistunut vähentämään köyhyyttä jonkin verran. Vaikka bruttokansantuote oli vuonna 2006 huimat 8 %, voimakas työttömyys ja epätasa-arvo hidastavat köyhyyden vähenemistä. Jopa 65 % työikäisistä perulaisista on alityöllistettyjä.

Kaikkein haavoittuvaisimmassa oleva väestönosa on lapset. 3,8 miljoonasta köyhästä 2,1 miljoonaa on lapsia. Yli 60 % kaikista alle 18-vuotiaista on köyhiä.^[2]

Vuonna 2001 äärimmäisessä köyhyydessä eli neljännes kaikista perulaisista. Kolme vuotta myöhemmin alle 80 sentillä päivässä eli enää vajaa viidennes.

[muokkaa] Puhdas vesi

Perulaisista 76 % asuu kaupungeissa. Niissä puhdasta vettä ja sanitaatiota on paremmin tarjolla kuin maaseudulla. Vain seitsemässä prosentissa maaseudun kodeista on viemäri. Suurin osa ihmisistä asuu luonnostaan kuivilla rannikkoalueilla, joihin kaupungit ovat sijoittuneet. Lähes koko maan rannikko on hiekka-aavikkoa, jossa ei sada lähes koskaan.

Perun vesi- ja sanitaatiotilanne on kohentunut huomattavasti. Kun vielä 1980-luvulla vain yhdeksällä prosentilla maalaisväestöstä oli kunnolliset sanitaatio-olot, vuonna 2004 luku on kasvanut 30 prosenttiin. Puhdasta juomavettä on tarjolla yhä useammalle ja viemäröintiä on kohennettu.

Vesi- ja sanitaatiotilanne on silti riittämätön ja palvelujen laatu on heikkoa. Monilla alueilla vesi on jatkuva terveysriski. Vesilaitteiden kunnossapito takkuaa osaltaan koulutuksen puutteiden vuoksi.

[muokkaa] Koulutus

Koulutus on huonoissa kantimissa, mikä johtuu muun muassa opettajien kehnosta osaamisesta. Tutkimuksen mukaan kolmasosa opettajista ei hallitse luetun ymmärtämistä. Puolet opettajista ei selviä yksinkertaisista matemaattisista laskutehtävistä.^[3] Myös koululaisten oppimistaso on heikko.

[muokkaa] Terveydenhuolto

Amnesty Internationalin mukaan satoja perulaisia naisia ja lapsia kuolee vuosittain, koska neuvolahoidossa tapahtuu syrjintää. Köyhimmiltä alueilta ei mennä neuvolaan, koska kokemuksen mukaan hoitohenkilökunta syrjii tiettyjä väestönosia.

Köyhimmillä alueilla synnytyksessä kuolevien lasten määrä on jopa viisinkertainen rikkaisiin alueisiin verrattuna. Köyhimmissä oloissa elävät naiset synnyttävät usein kotona, riittämättömissä hygieniaolosuhteissa.

Vaikka Peru turvaa ilmaiset terveydenhuoltopalvelut kaikille kansalaisille, käytännössä ilmainen terveydenhuolto ei toteudu. Kaikilla ei ole varaa matkustaa terveyskeskuksiin, myös lääkkeet ovat usein liian kalliita köyhimmille.

Tilastojen mukaan Perussa kuolee 240 naista sataatuhatta synnytystä kohden.^[4] Vaarallisen synnytyksen lisäksi haittana on, että kotona syntynyt ei useinkaan saa syntymätodistusta, joka oikeuttaisi ilmaiseen terveydenhuoltoon tulevaisuudessa.

Machu Picchu

[muokkaa] Kulttuuri

Kulttuurierot maan eri alueiden välillä ovat melko suuria ja voidaan jakaa kolmeen alueeseen: rannikkoon, vuoristoon ja viidakkoon. Vaikka espanja onkin maan virallinen kieli, intiaanikielistä erityisesti ketšuaa käytetään. Tunnettuja perulaisia kirjailijoita ovat muun muassa Mario Vargas Llosa, Ricardo Palma ja Ciro Alegría.

Machu Picchu on Perun merkittävin nähtävyys. Inkakaupungin raunio sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Cuscosta, 2 500 metrin korkeudessa vuoren huipulla. Lähes pystysuorat seinämät putoavat kilometrin alaspäin. Machu Picchua on vaikea nähdä kauempaa. Juuri tämän takia espanjalaiset valloittajat, conquistadorit, eivät koskaan löytäneet linnoitusta. Machu Picchu oli Cuscon etuvartiolinnoitus. Sinne johti salainen inkatie Cuscosta.