¹ La Paz on hallinnollinen keskus, Sucre on oikeudellinen keskus
Perustuslain §1 mukaan maan on monietninen ja monikielinen. Espanja on eniten käytetty kieli. Decreto Supremo No.25894 11.9.2000 määrittelee virallisiksi kieliksi: "Aymara, Aranoa, Ayoreo, Baaré, Besiro, Canichana, Cavineño, Cayubaba, Chácobo, Chomán, Pse Ejja, Guaraní, Guarasú´we (Pauserna), Guarayo, Itonama, Leco, Machineri, Mojeño-Ignaciano, More, Mosetén, Movima, Pacawuara, Quechua, Reyesano, Sirionó, Tacana, Tapieté, Toronoma, Uru-Chipaya, Weenhayek, Yaminawa, Yuki, Yuracaré."

Bolivian tasavalta (esp. República de Bolivia) eli Bolivia (ketšuaksi Bulibiya, aimaraksi Wuliwya) on tasavaltainen sisämaavaltio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Brasilia pohjoisessa ja idässä, Paraguay ja Argentiina etelässä sekä Chile ja Peru lännessä.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Bolivian historia

Boliviassa on pitkään ollut hyvin edistyneitä kulttuureita, joista merkittävin oli Tihuanaco. 1400-luvulla Inkojen imperiumi valtasi alueen. Espanjalaiset liittivät Bolivian Perun varakuningaskuntaan 1500-luvulla ja sittemmin La Platan varakuningaskuntaan.

Bolivian itsenäisyystaistelu alkoi 1809, mutta Espanjasta se onnistui irrottautumaan vasta 1825 Simón Bolívarin ansiosta, ja maakin sai nimensä hänen mukaansa. Tämän jälkeen Bolivia muodosti lyhytaikaisen liiton Perun kanssa ennen varsinaista itsenäistymistään. Itsenäistymisensä jälkeen Bolivia menetti laajoja alueita sodissa maan myymisessä Brasilialle, Chilelle, Paraguaylle ja Perulle.

Vuosien 1879–1884 Tyynenmeren sodassa Bolivia menetti Chilelle Tyynenmeren rannikkonsa ja yhteytensä merelle, mikä hiertää maiden välejä edelleen. Vuosina 1932–1935 Chacon sodassa Bolivia menetti 3/4 Gran Chacosta Paraguaylle. Sodan tappion aiheuttaman tyytymättömyyden vuoksi vuonna 1952 vasemmistolainen Movimiento Nacionalista Revolucionario johti kansallista vallankumousta, joka syöksi vallasta entisen oligarkian. Tuolloin maassa laajennettiin äänioikeus myös naisille ja alkuperäisväestölle, tehtiin maauudistus ja kansallistettiin kaivokset. MNR syöstiin vallasta vuoden 1964 sotilasvallankaappauksessa varapresidentti René Barrientosin ja asevoimien komentaja Alfredo Ovandon toimesta.

Boliviassa on ollut todella paljon vallankumouksia sotilasvallankaappauksia rodullisten ja kulttuurillisten ongelmien vuoksi, keskimäärin vuoden välein maan historian aikana.

Vuonna 1971 vallankaappaus syrjäytti kenraali Juan Torresin ja toi eversti Hugo Banzerin valtaan. Banzer hallitsi 1971–1978. Vuoden 1980 vaalit mitätöitiin, eikä 1979 ja 1980 saatu tulosta. Heinäkuun 1980 kaappaus toi kenraali Luis García Meza Tejadan valtaan. Hän hajotti kongressin, mutta kaadettiin maan 190. kaappauksessa elokuussa 1981.

Vuosina 1982–1985 hallitsi presidentti Hernán Siles Zuazo. Siles kutsui vaalit vuotta etukäteen kireän tilanteen vuoksi ja Banzer sai eniten ääniä, mutta kongressi valitsi Víctor Paz Estenssoron. Vuonna 1989 Banzer jäi kolmanneksi ja antoi tukensa vasemmiston Jaime Paz Zamoralle. Vasemmiston ja oikeiston yllätysliitto esti ennakkosuosikki Sanchez de Lozadan valinnan. Vuonna 1993 Gonzalo Sánchez de Lozada valittiin presidentiksi. Kun hänen kaudensa päättyi, se oli pisin maan kokema demokraattinen kausi.

Vuonna 1997 ei saatu selvää tulosta, ja Banzer sai vuorostaan vasemmiston tuen ja tuli valituksi presidentiksi 71-vuotiaana. Hän erosi kuitenkin ennen kautensa päättymistä terveyssyistä. Varapresidentti Jorge Quiroga astui johtoon.

Gonzalo Sánchez de Lozada palasi presidentiksi 2002 vaaleissa. Hänet pakotettiin eroon mellakoinnin ja lakkojen jälkeen lokakuussa 2003 (ns. kaasusota; Guerra del Gas). Varapresidentti Carlos Mesa erosi myös pian. Tammikuussa 2006 astui virkaansa ensimmäinen alkuperäisväestöä edustava presidentti Evo Morales.

Moralesin presidenttikauden ensimmäisen vuoden aikana maassa on ollut suhteellisen rauhallista, minkä ovat katkaisseet kaivosmiesten keskinäiset yhteenotot Huanunissa lokakuussa 2006 ja yhteenotot Cochabambassa paikallisen kuvernöörin ja presidentin tukijoiden välillä. Huhtikuussa 2007 eteläisessä Tarijassa lähellä Argentiina rajaa kilpailevat ryhmät valtasivat kaasuntuotantolaitokset ja kiistelivät siitä kenen tulisi saada suurempi osuus Margaritan kentän verotuloista.^[1]

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Bolivian politiikka

Bolivian valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kerralla viiden vuoden kaudelle. Presidentti nimeää hallituksen. Boliviassa on kaksikamarinen parlamentti (Congreso Nacional), jossa senaattorien kamarissa (Cámara de Senadores) on 27 jäsentä ja edustajainhuoneessa (Cámara de Diputados) 130. Edustajainhuoneen jäsenistä 70 vaalitaan yhden edustajan piireistä ja 60 suhteellisella vaalitavalla. Senaattoreita on kolme departementtia kohti. Kaikkien edustajien kausi on viisi vuotta.

Bolivian nykyinen perustuslaki tuli voimaan 1967 alun perin vallankaappauksella valtaan nousseen René Barrientosin aikana ja sitä ollaan uudistamassa. 6. elokuuta 2006 avattiin perustuslakia säätävä kokous, johon presidentti Moralesin Movimiento al Socialismo (MAS) sai 53 % paikoista. Uudistuksen yhteydessä on kuitenkin kiistelty siitä, mitkä osat perustuslakia voidaan saada voimaan määräenemmistöllä, opposition vaatiessa 2/3 enemmistön tukea. Erityiseksi kiistan aiheeksi nousi pääkaupungin aseman antaminen La Pazille tai Sucrelle.

Kahdeksantoista kuukautta jumissa ollut perustuslakiuudistus nytkähti eteenpäin, kun perustuslakia säätävä kokous kokoontui turvallisuussyistä viikonloppuna 24.–25. marraskuuta sotilastukikohdassa Sucren ulkopuolella. Presidentti Moralesin tukijat hyväksyivät perustuslain pääkohdat yksinkertaisella enemmistöllä opposition boikotoidessa kokousta. Päätöksen seurauksena puhkesi uusia mellakoita joissa sai surmansa neljä.^[2]

[muokkaa] Departementit

Pääartikkeli: Bolivian departementit

Bolivian departementit

Bolivia on jaettu yhdeksään departementtiin (esp. departamentos). Nämä ovat (departementin pääkaupunki suluissa):

Beni (Trinidad)
Chuquisaca (Sucre)
Cochabamba (Cochabamba)
La Paz (La Paz)
Oruro (Oruro)
Pando (Cobija)
Potosí (Potosí)
Santa Cruz (Santa Cruz)
Tarija (Tarija)

Jokainen departementti on jaettu provinsseihin (provincias).

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Bolivian maantiede

Bolivian kartta

Bolivia on sisämaanvaltio, sillä se menetti rantakaistaleensa Tyynenmeren sodassa 1879 – 1884. Maan länsiosat sijaitsevat korkealla Andien vuoristossa, maan korkein kohta on 6 542 m korkea Nevado Sajama. Suurin osa bolivialaisista asuu maan keskiosan ylängöllä. Maan itäosan alangon taas peittää Amazonin sademetsä. Bolivian ja Perun rajalla sijaitsee Titicaca-järvi. Länsiosassa Potosíssa sijaitsee Salar de Uyuni, maailman laajin suolatasanko.

Merkittävimmät kaupungit ovat La Paz, Sucre, Santa Cruz de la Sierra ja Cochabamba.

[muokkaa] Talous

Bolivia on pitkään tunnettu yhtenä Latinalaisen Amerikan köyhimmistä ja vähiten kehittyneimmistä maista, mutta se on viimeisen vuosikymmenen aikana edistynyt merkittävästi markkinatalouden kehityksessä. Presidentti Sánchez de Lozadan virkakaudella (1993–1997) muun muassa allekirjoitettiin kauppasopimus Meksikon kanssa ja Bolivia liittyi Mercosur-yhteisöön.

Bolivia satelliittikuvassa kesäkuussa 2002.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bolivia.

[muokkaa] Lähteet

↑ Richard Lapper: Bolivian violence 22. huhtikuuta 2007. FT.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
↑ Four Killed In Protests Over Bolivian Constitution WP. Viitattu 27.11.2007.