Uruguayn itäinen tasavalta eli Uruguay (esp. República Oriental del Uruguay) on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Brasilia pohjoisessa, Argentiina lännessä ja Atlantin valtameri kaakossa. Uruguayn pinta-ala on 175 016 neliökilometriä ja asukasluku lähes 3,5 miljoonaa.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Departementit
4 Maantiede
5 Talous
6 Väestöjakauma
7 Kulttuuri
- 7.1 Uruguaylaisia kirjailijoita
8 Merkittävimmät luonnonvarat
9 Merkittävimmät vientituotteet
10 Aiheesta muualla
11 Lähteitä

[muokkaa] Historia

Alueen alkuperäisväestöä olivat charruat, pieni heimo, jonka Paraguayn guaranit olivat ajaneet etelään. Juan Díaz de Solís purjehti Río de la Platalle 1516, mutta intiaanit surmasivat hänet. Eurooppalaista asutusta ei syntynyt yli vuosisataan. Vuonna 1680 Brasilian portugalilaiset perustivat Nova Colonia do Sacramenton Río de la Platan suuhun. Espanjalaiset perustivat 1726 Montevideon linnoituksen ja valtasivat maan Portugalilta. Samassa yhteydessä suuri osa alkuperäisväestöstä tapettiin. Espanjalaiset aloittivat myös karjankasvatuksen. Maa liitettiin 1776 Espanjan La Platan varakuningaskuntaan, jonka pääkaupunki oli Buenos Aires. Montevideosta tuli sen luonnollisen sataman ansiosta La Platan toisella puolella sijaitsevan Buenos Airesin kilpailija kaupassa.

Kun Napoleon syrjäytti Espanjan kuninkaan vuonna 1808, La Platan varakuningaskunta julistautui itsenäiseksi, mutta Montevideo pysyi uskollisena Espanjan kruunulle ja kapinoi Buenos Airesia vastaan. 1800-luvun alun historiaan kuului brittien, espanjalaisten, portugalilaisten ja siirtomaiden joukkojen kamppailu alueesta. Vuonna 1811 José Gervasio Artigas aloitti kapinan espanjalaisia vastaan. Diktaattorina hallinneen Artigasin syrjäyttivät portugalilaiset, ja vuonna 1821 Portugali liitti Provincia Oriental del Rio de la Platan, nykyisen Uruguayn Brasiliaan. Maakunta julistautui itsenäiseksi 25. elokuuta 1825 Juan Antonio Lavallejan johtaman 33:n (Treinta y Tres Orientales) kapinan jälkeen, mutta päätti muodostaa liittovaltion Argentiinan kanssa. Liittolaiset voittivat kolmivuotisen sodan Brasiliaa vastaan ja Uruguay tunnustettiin itsenäiseksi brittien tuella Montevideon sopimuksella vuonna 1828.

Ensimmäinen perustuslaki tuli voimaan 1830. Uruguayta hallitsi tämän jälkeen liuta valittuja tai nimettyjä presidenttejä ja se ajautui useisiin konflikteihin naapurivaltioidensa kanssa. Vuonna 1836 käytiin sisällissota punaisten (Colorado) ja valkoisten (Blanco) välillä, josta ovat peräisin nykyiset Colorado-puolue ja kansallispuolue. Vuosina 1865–1870 Uruguay soti Argentiinan ja Brasilian rinnalla Paraguayta vastaan kolmoisliiton sodan.

Euroopasta maahan muutti suuri määrä siirtolaisia. Lyhyen sotilasvallan jälkeen Colorado-puolueen José Batlle y Ordóñez oli presidenttinä 1903–1907 ja 1911–1915. Hän teki suuren joukon poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Naiset saivat äänioikeuden ja luotiin kehittynyt hyvinvointivaltio.

1900-luvun alkupuolella Uruguayn yhteiskunnalliset uudistukset, tuottava vienti ja rauhalliset olot vakauttivat maan talouden ja poliittisen ilmapiirin. Uruguayn kehittynyt yhteiskuntajärjestelmä ja vakaa demokratia toivat sille tunnetun lempinimen "Amerikan Sveitsi". Onpa 1920- ja 1930-lukujen Uruguayta kutsuttu jopa maailman ensimmäiseksi hyvinvointivaltioksi.

1930-luvun alun suurta lamaa seurasi lyhyt sotilasvallan kausi ja oppositiopuolueet kiellettiin vuoden 1933 vallankaappausyrityksen jälkeen. Vuoden 1951 uuden perustuslain mukaan presidentin virka korvattiin yhdeksänmiehisellä neuvostolla. Uruguayn vaurauden aikaa seurasi laskusuhdanne. Paljolti maataloustuotteisiin perustunut vienti ei enää tuottanut entiseen tapaan, ja maa alkoi köyhtyä. Tämä toi Uruguayhin uutta poliittista epävakautta.

Laskusuhdanne vei entisen hyvinvoinnin, ja reaktiona syntyi levottomuuksia, tärkeimpänä sissiliike Tupamaros, joka aloitti kampanjansa 1962. Presidentti Juan María Bordaberry aloitti 1971 kovat toimet sissejä vastaan, ja turvautui vallankaappaukseen armeijan tuella, mutta joutui vuonna 1973 sen syrjäyttämäksi. Armeija nimitti presidentiksi aluksi Aparicio Méndezin, ja vuonna 1981 kenraali Gregorio Álvarezin. Sotilashallitus laati myös uuden perustuslain, jonka kansanäänestys hylkäsi marraskuussa 1980. Siviilivalta palautettiin vasta 1985, vuosi laajalle levinneiden väkivaltaisten sotilasvaltaa vastustavien mielenosoitusten jälkeen. Yli 200 uruguaylaista tapettiin kaksitoistavuotisen sotilasvallan aikana, mutta lähinnä ulkomailla salamurhissa.

Vuoden 1985 presidentinvaaleissa voitti Colorado-puolueen johtaja Julio María Sanguinetti. Sanguinetti pyrki vakauttamaan taloutta ulkomaankaupalla ja houkuttelemalla ulkomaisia investointeja, sekä vakiinnuttamaan demokratian pitkän sotilasvallan jälkeen. Vuonna 1989 hyväksyttiin kansanäänestyksessä armahduslaki, joka armahti suurimman osan sissien ja sotilasvallan aikaisista teoista.

Kansallispuolueen Luis Alberto Lacalle voitti presidentinvaalit 1989 ja oli presidenttinä 1990–1995. Hän pyrki vapauttamaan kauppaa ja Uruguaysta tuli Mercosur-talousliiton perustajajäsen 1991. Lacallen yksityistämiset herättivät vastarintaa ja jotain hänen uudistuksiaan hylättiin kansanäänestyksessä. Lacalle valittiin uudelleen presidentiksi 1994 vaaleissa. Mikään puolue ei saanut enemmistöä parlamenttiin, joten kansallispuolue liittoutui Lacallen Colorado-puolueen kanssa koalitiohallitukseksi. Vuoden 1999 aikana päävientialueet ajautuivat taantumaan, joka jatkui vuoteen 2003 ja vaikutti Uruguaynkin talouteen.

Vuoden 1999 vaalit pidettiin uudella järjestelmällä. Huhtikuussa puolueet valitsivat presidenttiehdokkaansa, ja 31. lokakuuta pidetyissä vaaleissa valittiin parlamentti edustajat, ja koska kukaan presidenttiehdokkaista ei saanut enemmistöä, marraskuussa järjestettiin toinen kierros, jolla Colorado-puolueen Jorge Batlle Ibáñez voitti kansallispuolueen tuella Frente Amplion Tabaré Vázquezin. Vuonna 2000 komissio alkoi tutkia sotilasvallan aikana kadonneiden 160 kohtaloa.

Batllen hallitus toimi Colorado- ja kansallispuolueiden tuella, kunnes Blancot vetivät tukensa ministerinsä hallituksesta marraskuussa 2002. Batlle joutui koko kautensa käsittelemään maan lähihistorian vakavinta talouskriisiä, mikä johti köyhyyden lisääntymiseen ja siirtolaisuuden lisääntymiseen. Elokuussa 2002 hallitus määräsi pankit suljettavaksi viikoksi pysäyttääkseen paniikinomaisen säästöjen noston.

Vasemmistolaisten puolueiden Frente Amplio, josta jo 1999 tuli suurin puolue, löi vuoden lokakuun 2004 vaaleissa molemmat perinteiset puolueet ja sen presidenttiehdokas Tabaré Vázquez valittiin suoraan ensimmäisellä kierroksella, jolla hän sai 50,4 % äänistä. Hän määräsi tuntien kuluessa virkaan astumisestaan suhteet palautettavaksi Kuubaan ja solmi Venezuelan kanssa energiasopimuksen ja määräsi hyvinvointipaketista vähentämään köyhyyttä. Vázquezin aikana useita diktatuurin aikaisia johtajia on tuomittu teoista joita aiempi armahdus ei koskenut. Vázquezin aikana suhteet Argentiinaan ovat kiristyneet Uruguayhin maiden rajalle rakennettavan suuren sellutehtaan vuoksi. Joulukuussa 2006 Uruguay maksoi kokonaisuudessaan miljardivelkansa kansainväliselle valuuttarahastolle.

[muokkaa] Politiikka

Uruguayn perustuslaki vuodelta 1967 antaa presidentille merkittävästi valtaa. Presidentti on sekä valtion päämies että hallituksen johtaja. Presidentinvaalit järjestetään viiden vuoden välein, samalla valitaan myös varapresidentti. Presidentti nimittää 13 ministeriä.

Uruguayn parlamentti on kaksikamarinen. Sen osat ovat 30+1-jäseninen senaatti (Cámara de Senadores), jossa on 30 vaaleilla valittua jäsentä, ja jonka puheenjohtajana toimii varapresidentti, sekä 99-jäseninen edustajainhuone (Cámara de Representantes). Jäsenet molempiin kamareihin valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden välein.

Perinteiset puolueet ovat vasemmistolainen/liberaali Colorado-puolue (punapuolue) ja oikeistolainen ja konservatiivis-traditionalistinen Kansallispuolue-valkoiset. Vuoden 2004 vaaleissa 31. lokakuuta valtaan nousi kuitenkin vasemmistolainen Frente Amplio-Encuentro Progresista-Nueva Mayoria (laaja rintama), joka koostuu sosialisteista, entisistä tupamaros-sisseistä, kommunisteista ja sosiaalidemokraateista ja perinteisistä puolueista lähteneistä. Se sai 50,4 % äänistä ja sen presidenttiehdokas Tabaré Vázquez voitti vaalit.

ääniosuus	edustajainhuone	senaatti	puolue
50,4 %	52	17	Frente Amplio-Encuentro Progresista-Nueva Mayoria
34,3 %	35	11	Partido Nacional-Blancos
10,4 %	10	3	Partido Colorado
1,8 %	2	—	Partido Independiente

[muokkaa] Departementit

Uruguay koostuu 19 departementista (departamento):

Uruguayn hallinnollinen jako

departementti	pääkaupunki	pinta-ala (km²)	väkiluku (2005)
Artigas	Artigas	11 928 km²	78 019
Canelones	Canelones	4 536 km²	485 240
Cerro Largo	Melo	13 648 km²	86 564
Colonia	Colonia del Sacramento	6 106 km²	119 266
Durazno	Durazno	11 643 km²	58 859
Flores	Trinidad	5 144 km²	25 104
Florida	Florida	10 417 km²	68 181
Lavalleja	Minas	10 016 km²	60 925
Maldonado	Maldonado	4 793 km²	140 192
Montevideo	Montevideo	530 km²	1 325 968
Paysandú	Paysandú	13 922 km²	113 244
Río Negro	Fray Bentos	9 282 km²	53 989
Rivera	Rivera	9 370 km²	104 921
Rocha	Rocha	10 551 km²	69 937
Salto	Salto	14 163 km²	123 120
San José	San José de Mayo	4 992 km²	103 104
Soriano	Mercedes	9 008 km²	84 563
Tacuarembó	Tacuarembó	15 438 km²	90 489
Treinta y Tres	Treinta y Tres	9 529 km²	49 318
Yhteensä¹		175 016 km²	3 241 003
¹sisältää Río Negron tekojärvet (1 199 km²). [1]

[muokkaa] Maantiede

Uruguay satelliittikuvassa tammikuussa

Uruguay on Etelä-Amerikan toiseksi pienin maa. Sen maasto koostuu pääosin tasangoista ja matalista kukkuloista (cuchilla), rannikko on viljavaa alankoa. Suurin osa maasta on ruohomaata, joka soveltuu hyvin lehmien ja lampaiden kasvatukseen. Maan korkein kohta on Cerro Catedral, jonka korkeus on 514 metriä. Maan lounaisosassa on Rio de la Plata, läntisen rajan muodostaa Uruguayjoki. Lisäksi maassa virtaa Rio Negro ja Atlantin rannikolla on useita laguuneja.

Uruguayssa on lauhkea ilmasto, mutta pakkasia siellä ei ole juuri koskaan. Koska maasto on tasaista, säärintamat vaihtelevat nopeasti ja pamperoja (viileä ja toisinaan erittäin kova tuuli, joka puhaltaa pohjoiseen Argentiinan pampatasangoilta) esiintyy.

[muokkaa] Talous

Uruguayn taloutta hallitsee vientiin keskittynyt maatalous. Maatalous tuottaa 23 % BTK:sta ja muodostaa 2/3 viennistä. Uruguayn työvoima on hyvin koulutettua ja maassa on melko kattava sosiaaliturva. Sen talous kärsi 1999–2001 Argentiinan ja Brasilian kriisien aikaisen vähentyneen kysynnän vuoksi; näihin maihin suuntautuu lähes puolet Uruguayn viennistä. Kaikesta huolimatta Uruguayn talous on vakaampi kuin sen naapurimaiden, mikä kertoo sijoittajien luottamuksesta maahan.

Budjettivajeen vähentäminen on haaste nykyiselle hallitukselle. Lisäksi se yrittää laajentaa Uruguayn kaupankäyntiä Mercosur-maiden ulkopuolelle ja vähentää julkisiin menoihin käytettyä rahasummaa.

Eräs Uruguayn merkittävimmistä teollisuuslaitoksista ja suurin ulkomainen investointi maassa on Fray Bentosin kaupungissa sijaitseva Metsä-Botnian sellutehdas. Tehdas käynnistyi syksyllä 2007.

[muokkaa] Väestöjakauma

Useimmilla uruguaylaisilla on espanjalainen kulttuuritausta, vaikka noin neljännes väestöstä onkin italialaista alkuperää. Noin 93 % väestöstä on eurooppalaista alkuperää, mestitsejä on 1 % ja mustia 6 %. Suurin uskonto on katolisuus (52 %), protestantteja ja muita kristittyjä on 16 % ja juutalaisia 2 %. 30 % ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.

Uruguayn lukutaitotaso on hyvin korkea, siellä on suuri kaupunkilainen keskiluokka ja melko tasainen tulonjako. Viimeisten kahden vuosikymmenen vuoden aikana noin puoli miljoonaa uruguaylaista on muuttanut maasta, pääosin Argentiinaan tai Espanjaan. Koska syntyvyys on matala, odotettu elinikä varsin korkea ja nuorison osuus maastamuuttajista suuri, Uruguayn väestö on vanhahkoa. Espanjankielisten lisäksi maassa on paljon portugalinkielisiä.

1,4 miljoonan asukkaan Montevideo on ainoa suuri metropoli ja sen lisäksi on parikymmentä keskikokoista kaupunkia.

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Uruguaylaisia kirjailijoita

José Enrique Rodó, esseisti.
Florencio Sánchez, näytelmäkirjailija.
Horacio Quiroga, novelleja.
Juana de Ibarbourou, näytelmiä.
Maria Eugenia Vaz Ferreira, runoilija.
Delmira Agustini, runoja.
Juan Carlos Onetti, novellisti.
Idea Vilariño, runoja.
Felisberto Hernandez, esseitä ja novelleja.
Mario Levrero, novelleja.
Mario Benedetti, runoja ja novelleja.
Jacobo Langsner, näytelmiä.
Jorge Majfud, esseitä ja romaaneja.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

hedelmällinen maaperä

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Presidencia de la República Oriental del Uruguay - Presidentin virallinen sivusto (espanjaksi)
Ministerio de turismo (espanjaksi)
Perustietoja Uruguaysta suomeksi
Del Uruguay - Uruguaylainen musiikkiportaali (espanjaksi)
Teledoce - Uruguayn tv-uutiset (espanjaksi)
El Observador - Uruguaylainen sanomalehti (espanjaksi)
Futbol.com.uy - Uruguayn jalkapallouutiset (espanjaksi)
UruguayAmigo.com - Suomenkielistä tietoa Uruguaysta ja sen kulttuuripiirteistä