Fidžin varhaisin asutus on peräisin Kaakkois-Aasiasta. Ensimmäinen saaret löytänyt eurooppalainen oli alankomaalainen Abel Tasman vuonna 1643. Vuonna 1804 Vanua Levun saarelta löydettiin santelipuuta, ja eurooppalaiset alkoivat asettua Fidžille. Britannia julisti Fidžin siirtomaakseen 1874.

Saarille myönnettiin itsenäisyys 10.10.1970. Siellä tehtiin 1987 kaksi sotilasvallankaappausta Fidžin intialaisen väestöryhmän vallan kasvun pelossa. 7.10.1987 Fidži julistautui tasavallaksi. Sen ensimmäinen presidentti oli Penaia Ganilau. Vuonna 1990 laadittiin uusi perustuslaki, joka suosi Fidžillä melanesialaista valtaa. Tämä sai monet intialaiset muuttamaan maasta, mikä johti taloudellisiin vaikeuksiin mutta samalla varmisti melanesialaisten enemmistöaseman saarilla.

1997 perustuslakia muutettiin tasapuolisemmaksi, ja vuoden 1999 vapaissa vaaleissa valittu presidentti oli intialais-fidžiläinen. Fidžiläinen nationalisti George Speight pani seuraavana vuonna toimeen vallankaappauksen. Demokratia palautettiin vuoden 2000 lopulla, ja pääministeriksi valittiin väliaikaishallitusta johtanut Laisenia Qarase.

[muokkaa] Politiikka

Fidžin valtionpäämies on presidentti, jonka valitsee päällikköjen suurneuvosto viiden vuoden kaudeksi. Presidentin virka on pääosin kunniatehtävä, mutta hänellä on joitakin valtuuksia kansallisten kriisien varalle. Presidentti on myös armeijan ylipäällikkö.

Fidžillä on kaksikamarinen parlamentti. Edustajainhuoneessa on 71 jäsentä, joista 25 valitaan kansanäänestyksellä. Loput 46 on varattu Fidžin etnisille yhteisöille ja valitaan yhteisöissä: 23 fidžiläistä, 19 intialais-fidžiläistä, 1 rotumalainen ja 3 "yleistä valittua" (eurooppalaiset, kiinalaiset ja muut vähemmistöt). Senaatissa, eli parlamentin yläkamarissa, on 32 jäsentä. Nimellisesti nämä ovat presidentin nimittämiä, mutta perustuslaki velvoittaa presidentin hyväksymään seuraavien järjestöjen antamat ehdokkaat: Päällikköjen suurneuvosto valitsee 14, pääministeri 9, oppositiojohtaja 8 ja Rotuman saaren neuvosto yhden. Senaatilla on vähemmän valtaa kuin edustajainhuoneella - senaatti ei voi tehdä lakialoitteita, mutta se voi hylätä tai muuttaa niitä.

Pääministerin nimittää presidentti. Pääministerin on nautittava Edustajainhuoneen luottamusta. Käytännössä suurimman puolueen johtajasta tulee siten pääministeri ja presidentin nimitystehtävä on vain muodollisuus. Mikäli parlamentilla on päätäntävaikeuksia, toimii presidentti kuitenkin välittäjänä ja hänen on valittava sellainen pääministeri, jonka hän katsoo parhaiten edustavan Edustajainhuoneen enemmistöä. Pääministeri valitsee hallitukseen 10—20 ministeriä, jotka käyttävät toimeenpanovaltaa. Presidentti vahvistaa nimitykset.

Brittien siirtomaavalta alkoi Fidžillä 1870. Taloudellisesti maa niveltyi brittiläiseen imperiumiin sokeriruokoviljelmänä. Koska Britannia oli lakkauttanut orjuuden, tuotettiin työvoima Intiasta siten, että työtekijät sitoutuivat indentured-labour-järjestelmällä työskentelemään viisi vuotta heikoissa oloissa erittäin vähäisellä palkalla. Järjestelmä tuotti aikojen kuluessa indofidžiläisen väestönosan, joita on nykyisestä väestöstä 45%:ia. Indofidžiläisten asema on alkuperäisiä fidžiläisiä heikompi, koska maanomistus on fidžiläisissä käsissä. Rakenteesta johtuu se, että indofidžiläisten on työskenneltävä kaupan, liikenteen ja yleensä palvelualojen piirissä, mitkä eivät edellytä maanomistusta. Fidžin epävakautuu siitä, että indofidžiläiset voittavat vaalit, koska tämä edellyttäisi myös hallituspaikkojen jakamista indofidžiläisille. Näin fidžiläisille muodostuu intressi horjuttaa hallitusta ja vaihtaa pääministeri.

[muokkaa] Vallankaappaukset

Fidžillä on ollut vuoden 1987 jälkeen neljä vallankaappausta. Edellinen tehtiin 2000. Viimeisin tehtiin pääministeri Laisenia Qarasenia vastaan joulukuussa 2006. (Fidžin vallankaappaus 2006)

[muokkaa] Osat

Fidži on jaettu neljään osaan (engl. division):

Central Division (keskinen osa; pääkaupunki Suva)
Northern Division (pohjoinen osa; pääkaupunki Labasa)
Eastern Division (itäinen osa; pääkaupunki Levuka)
Western Division (läntinen osa; pääkaupunki Lautoka)

Rotuman saari saariston pohjoispuolella on riippuvuusasemassa Fidžiin nähden.

[muokkaa] Maantiede

Fidžin kartta

Fidžin pääsaaret satelliittikuvassa kesäkuussa

Fidži koostuu 322 saaresta, joista noin kolmannes on asuttuja. Suurimmat saaret ovat Viti Levu ja Vanua Levu. Pääkaupunki Suva sijaitsee Viti Levun saarella, jolla myös elää noin 70 % maan väestöstä. Tärkeimmät joet ovat Rewa ja Sigatoka. Maan korkein kohta on Tomaniivi (Mount Victoria) 1323 m.

Muita saaria ja saariryhmiä ovat muun muassa Rotuma, Taveuni, Kadavu, Mamanuca-saaret, Yasawa-saaret, Lomaiviti-saaret sekä syrjäiset Lau-saaret.

Suuremmat saaret ovat vuoristoisia, korkeimmat huiput ovat jopa 1200 metriä merenpinnan yläpuolella. Muuten saaria peittää trooppinen metsä. Suvan lisäksi muita tärkeitä kaupunkeja ovat muun muassa Labasa, Nadi, Savusavu ja Lautoka. Yli puolet Fidžin asukkaista asuvat saarten rannikoilla.

Marraskuun ja tammikuun välisenä aikana saarilla saattaa esiintyä sykloneja.

[muokkaa] Talous

Fidži on yksi Tyynenmeren saaristojen kehittyneimmistä talouksista metsä-, mineraali- ja kalavarantojensa vuoksi, mutta sielläkin suuri osa tuottaa oman elantonsa. Ulkomaanvaluuttaa maahan tuovat sokerin vienti ja matkailu, maassa käy 300 000—400 000 matkailijaa vuosittain. Teollisesta toiminnasta kolmannes on sokerin jatkokäsittelyä.

Vähäiset investoinnit ja epämääräiset maanomistuslait ovat pitkäaikaisia ongelmia taloudelle. Poliittiset levottomuudet ovat myös vaikuttaneet merkittävästi talouden kehitykseen.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Väestöjakauma

Merenkulkijoita n. vuodelta 1839

Fidžin kaksi suurinta etnistä ryhmää ovat fidžiläiset (melanesialainen kansa) (51 %) ja intialais-fidžiläiset (43,7 %), jotka britit toivat Intiasta työvoimaksi 1800-luvulla. Rotumalaisia on väestöstä 1,2 %, heidän kulttuurinsa on polynesialaisempaa kuin muun Fidžin. Muut väestöryhmät, eurooppalaiset, kiinalaiset ja muut vähemmistöt, ovat pieniä mutta taloudellisesti vaikutusvaltaisia. Fidžiläisten ja intialais-fidžiläisten välit ovat toisinaan ongelmalliset.

Perustuslaki määrittelee kolme virallista kieltä: englanti, joka on perua Britannan hallintoajoilta, fidži, jota puhuvat etniset fidžiläiset, sekä hindustani, jota puhuvat intialais-fidžiläiset. Hallinnolliset asiat voi hoitaa millä tahansa virallisella kielellä ja tarvittaessa paikalle hankitaan tulkki. Muita merkittäviä kieliä saarilla ovat tamili ja bengali, ja Rotuman saarella rotuma.

Suurin osa etnisistä fidžiläisistä ovat kristittyjä. Suurin ryhmä ovat metodistit (48 %), muita merkittäviä ovat katoliset (19 %), helluntailaiset (11 %) ja adventistit (6 %). Intialais-fidžiläiset ovat pääsääntöisesti hinduja (75 %), muslimeita on 16 %.