Anglikaaninen kirkko

Wikipedia

Anglikaaninen kirkko on Englannin uskonpuhdistuksen myötä syntynyt kristillinen kirkkokunta, johon kuuluu maailmanlaajuisesti yli 77 miljoonaa jäsentä. Se on katolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon jälkeen maailman kolmanneksi suurin kristillinen kirkkoyhteisö. Anglikaanisen kirkkoyhteisön juuret ovat Englannin kirkossa, joka on yhteisön suurin jäsen. Sen Canterburyn arkkipiispalla on primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa -asema kirkossa. Anglikaanista kirkkoa kutsutaan joissakin maissa (lähinnä Pohjois-Amerikassa) episkopaaliseksi kirkoksi. Yhdysvalloissa suurin anglikaaninen kirkko on The Episcopal Church. Anglikaaneja on erityisesti Isossa-Britanniassa, Kansainyhteisön maissa sekä entisissä Britannian siirtomaissa.

Anglikaanisen kirkkoyhteisön juuret ovat katolisessa lähetystyössä 500-luvulta, jolloin (vuodesta 597) Canterburyn piispanistuin muodostui englantilaisen kirkon keskuspaikaksi. 1500-luvun uskonnollisten myllerrysten aikana Englannin kirkosta muodostui oma erillinen kansallinen kirkkokunta. Se tapahtui osaksi poliittisista syistä, kun Englannin kuningas Henrik VIII halusi avioeron, jota katolisen kirkon päämies paavi ei hänelle myöntänyt. Niinpä Henrik irrotti Englannin kirkon katolisesta kirkosta vuonna 1534. Päätökseen vaikuttivat myös lukuisat katolisen kirkon hallussaan pitämät maa-alueet, jotka kuningas tahtoi itselleen. Hän uskoi uskonpuhdistuksen toteuttamisen protestanttisille kristityille. Englannin kuninkaasta tuli kuitenkin kirkon päämies.

Anglikaanisilla kirkoilla ei ole erillisiä tunnustuskirjoja, mutta anglikaaniset opinkohdat voidaan johtaa erityisesti "39 uskontoartiklasta" vuodelta 1562. Myös jumalanpalvelusta ja kirkkojärjestystä koskeva ohjeellinen teos "The Book of the Common Prayer", Yhteisen rukouksen kirja, on peräisin 1500-luvulta. Edelleen on käytössä vuodelta 1662 peräisin olevan Yhteisen rukouksen kirjan muoto ja sen kansalliset variaatiot. Anglikaanisen uskon ja opin perustana on Raamattu ja Apostolinen uskontunnustus. 39 uskontoartiklaa ovat yhdistelmä luterilaisista, kalvinistisista ja katolisista uskonlauseista.

Anglikaaniset kirkot ovat olleet keskeisiä vaikuttajia nykyaikaisessa ekumeenisessa liikkeessä (mm. Canterburyn arkkipiispa William Temple ja piispa George Bell). Opillisesti anglikaanisuus edustaa välimuotoa katolisuuden ja protestanttisuuden välimaastossa. Sisäisesti anglikaaniset kirkot ovat perinteisesti jakaantuneet kolmeen päähaaraan: korkeakirkollisuuteen (High Church), joka korostaa liturgiaa ja perinnettä, matalakirkollisuuteen (Low Church), joka korostaa pietismiä, evankeliointia ja karismaattisuutta, sekä laveakirkollisuuteen (Broad Church), joka korostaa liberaaleja ja kontekstuaalisia teologisia tulkintoja sekä suvaitsevaisuutta. Tämä kolmijako on vähitellen murtunut, kun mm. liturgisesti korkeakirkolliset seurakunnat ovat poliittisesti ja sosiaalisesti liberaaleja ja päinvastoin. Sama heterogeenisuus näkyy myös siinä, ettei anglikaanisilla kirkoilla, ei edes Englannin kirkolla, ole yhtä yhtenäistä virsikirjaa.

Vuonna 2003 Yhdysvalloissa vihittiin ensimmäinen avoimesti homo piispa Gene Robinson New Hampshireen. Tämän jälkeen maailmanlaajuinen anglikaaninen kirkko on rakoillut ja neljä Yhdysvaltain hiippakuntaa (Fort Worth, Texas; Pittsburgh; Quincy, Illinois ja San Joaquin, Kalifornia sekä noin 60 seurakuntaa) ovat eroamassa ja liittoumassa homoseksuaalisuutta vastustavien afrikkalaisten kirkkojen kanssa. Nigeriassa, Ruandassa, Keniassa ja Ugandassa on vihitty piispoja Yhdysvaltoihin.^[1] Ongelmaa on pyritty sovittelemaan koko kirkkoyhteisön sisällä, mutta se tulee olemaan vakava kysymys kesällä 2008 kokoontuvassa anglikaanipiispojen Lambeth-konferenssissa. Näitä konferensseja pidetään joka 10. vuosi.

Anglikaanisessa kirkkoyhteisössä on ollut naispiispoja 1990-luvun alusta lähtien, ensimmäisenä Uudessa Seelannissa ja sen jälkeen Yhdysvalloissa. Nykyisin Amerikan episkopaalisen kirkon johtavana piispana on myös nainen. Katharine Jefferts Schori vihittiin 19. kesäkuuta 2006 Yhdysvaltojen The Episcopal Churchin johtoon. Naispappeja anglikaanisessa kirkkoyhteisössä on useimmissa kirkoissa, mm. Irlannin kirkossa vuodesta 1991 lähtien ja Englannin kirkossa 1994 lähtien. Englannin kirkko ei vihi naisia piispoiksi.

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on ehtoollisyhteys Britannian ja Irlannin anglikaanisten kirkkojen kanssa (Porvoon sopimus, 1996). Suomessa anglikaaninen kirkko toimii rekisteröityneenä uskonnollisena yhdyskuntana nimellä The Anglican Church in Finland. Kirkon rekisteröity jäsenmäärä oli vuoden 2006 lopussa 89.^[2] Sillä on toimintaa Helsingin tuomiokirkossa ja Agricolan kirkossa.

[muokkaa] Kirjallisuus

• Harri Heino, Mihin Suomi tänään uskoo. 2. painos. Helsinki: WSOY 2002.
• Pekka Metso & Esko Ryökäs (toim.), Kirkkotiedon kirja. Ekumeeninen johdatus kirkkojen oppiin ja elämään. Helsinki: Kirjapaja 2005.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ US Anglicans agree to 'exercise restraint' over gay bishops Independent. Viitattu 26.09.2007.
2. ↑ Väestörekisterikeskus:Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät